Kivuliain/kamalin sinulle tehty toimenpide lääkärissä/sairaalassa?
Synnytystä ei tällä kertaa lasketa kyselyyn mukaan.
Itse sanoisin, että kurkkupaiseen puhkaiseminen/leikkaus puudutuksella on yksi syy "valkotakkipelkooni". Puudutusta varten laitettiin ensi jotain suihketta ja sitten tökittiin piikillä ympäri kurkkua. En muista milloin puudutus olisi sattunut niin paljon. Yksi hoitaja piti päätä paikoillaan ja toinen käsiä. Koko ajan yökkäilin verta ja mätää siihen "yrjökuppiin" sekä lääkärin ja hoitajien takeille/vaatteille. Muistan sen äänen ikuisesti kun saksilla leikattiin kurkkuni pintaa (sama kuin broileria tms. leikkaisi keittösaksilla). Vasta jälkeen päin sain rauhoittavaa ja kipupiikin.
Tämähän tehtiin minulle siis kahdesti (muutama päivä oli välissä) ja kun paise tuli kolmannen kerran, niin se olikin lähtö sairaalaan ja nielurisojen poistoon.
Kommentit (188)
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 01:02"]
Miksi akat ei kestä kipua?
[/quote]
Montako näistä toimenpiteistä on sinulle tehty? Tuskin ainuttakaan.
Ja esim. sitten kun sinua pistetty puudutuspiikeillä kasseihin tai terskaan ja leikelty koepaloja, niin tule ihmeessä kertomaan, kuinka ei miehenä sattunut lainkaan?
Leukaleikkauksen jälkeiset kivut kun alaleukaa oli siirretty muutama milli eteenpäin. Seuraavat viikot olivat kidutusta
Käteni meni lapsena olkavarresta sijoiltaan ja jäi roikkumaan väärin päin. Ensiavussa istuin isän sylissä, hoitajat pitelivät kiinni kun lääkäri veti käsivarren paikalleen. Muistan vieläkin sen hirveän kivun, en edes tiedä sainko jotain puudutetta.
Usean sentin mittaisesta kasvaimesta luussa otettiin biopsia. Sain ensin monta puudutuspiikkiä. Ensin otettiin pehmeäkudosnäytteitä, jonka aikana tunsin ja sanoin, kun alkaa sattua ja puudutusta lisättiin. Jossain vaiheessa hoitaja sanoi, että olen niin puudutettu, ettei voi sattua, enempää ei voi antaa.
Kun luutuneeseen kasvaimen pintaan mentiin, sanoin taas, että alkaa sattua ja seuraavassa hetkessä huusin täyttä kurkkua, samalla olin aivan krampissa. Näytteitä oli tarkoitus ottaa useampikin, mutta niitä otettiin luusta muistaakseni 5 ja välissä sain huilata, joka kerta oli samaa tuskaa puolisen minuuttia kerrallaan.
Lääkäri kertoi, että hermo on jotenkin sotkeutunut luutuneen kasvaimen suojaan. Kertoi kysyessäni, että etäämmällä olevat lihaskramppini on sen hermon vaikutusalueella. Lääkäri kysyi minulta lupaa jatkaa ja totesin, että jos on minusta kiinni, lopetetaan heti, mutta vähän ajan perään jatkoin, että hän saa arvioida tarpeen. Lääkäri sanoi tarvittavan olevan siinä. Siinä vaiheessa kun päästin irti, hoitotasossa pääty josta pidin kiinni ei tainnut olla puristukseni jälkeen ehjä.
Myöhemmin sen kasvaimen poiston jälkeen herättyäni kivut oli jonkun ajan päästä taas valtavat, mutta olin vielä varmaan nukutuksista tai muusta sekaisin, etten muista paljoa muuta kuin sitä, kun minua kuskattiin jonnekin lääkittäväksi ja puristin kaksin käsin sängyn reunasta tuskassa. Seuraava yökin oli yhtä tuskaa, kun lääkitykset eivät riittäneet, kunnes aamulla lääkärin kierroksen jälkeen sainkin sitten morfiinipiikin.
Niin säälittävältä ku kuulostaaki, niin kaikki papa kokeiden ja myöhemmin tutkimusten takia tehdyt sisätutkimukset on ollu helvetillisiä koska vulvodynia ja ilmeisesti tiukka tavara. :D Mikään ei oo tehny niin kipeetä ku se ankannokka millä jalkoväliä venytetään.. Tosin ei mulle hirveesti muita tutkimuksia oo tehtykään enkä oo synnyttänyt. :D
Mulle on tehty paljon toimenpiteitä, ja olen joutunut olemaan useita jaksoja sairaalassa.
Mutta kolonoskopia oli niin kivuliasta että huusin ja itkin. Se kipu tuntui siltä kun teurastettaisi sisältäpäin.
En ymmärrä miksi suomessa tuota tehdään ilman kevyttä anestesiaa, sillä jenkeissä humautus on vakio.
Se oikeasti on toisille aivan järjettömän tuskainen kokemus. Esimerkiksi mulla jäi kesken.
En vaan pysty siihen ja on puoli vatsaa tutkimatta edelleen. En pysty maksamaan yksityiselle anestesiaa.
Ekan synnytyksen jälkeen olin revennyt niin pahasti, että joutuivat ompelemaan minut kasaan. Jotenkin sitä pahensi se, että kun kuvitteli, että synnytys ja sen kivut olivat ohi, niin pitikin vielä olla siinä parsittavana... 24 tikkiä sisäpuolen lihaksiin. En muista puuduttivatko mitenkään, mutta muistan, että jokainen tikki oli tuskaa.
Kortisonipiikki kantapäähän,kun oli jalkapohjassa joku jännekalvo tulehtunut..toinen oli kanyylin ampuminen poskionteloon..punkteeraus perinteisellä tavalla ei ole mitään tuohon verrattuna.kolmantena katetrointi,jonka suoritti hoitaja,joka jännitti ja hätäili koko ajan..sattui ihan hirveästi! Jos joudun joskus leikkaukseen,en anna laittaa katetria..kusen mielummin alleni leikkauspöydälle tai laittakoot vaipan.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 01:02"]
Miksi akat ei kestä kipua?
[/quote]
Mulla ainakin päinvastaisia kokemuksia :)
Hammaslääkäri varmaan lasketaan. Kaikki kokemukset sieltä ovat olleet sekä kamalia että kivuliaita puudutuksesta huolimatta. Tiedän, olen herkkä.
Spinaalipuudutus sektiossa kun sitä neulaa sorkittiin sinne selkäytimeen monta kertaa ja vasta neljännellä tai oliko jopa viidennellä vasta onnistui.
Huh tekee pahaa lukea näitä :D
Itellä kanssa polven punktoiminen... Ei suaaaatana! Oli siis eturistisiteet katkennut, jonka seurauksena polvi kuvattiin niin, että laitettiin jotain ainetta polveen, jotta jotkut jutut näkyy paremmin (en enää muista)... Se sattui vielä enemmän ku punktoiminen, koska A. Se neula... Eiiiiii au au au! Ja B. Se tunne kun polvi täyttyy sillä nesteellä... Hyi helkutti!
Todella ällö ja kivulias oli myös ehkäisykapselin laitto, kun alkoivat viiltää kättä auki ja puudutus ei ollut vielä vaikuttanut. Se sörkkiminen, kun ihon alle tungetaan tulitikun kokoiset kapistukset oli myös ihan kamalaa. Oksetti ja pyörrytti ja vaikka mitä. Tämän olen vielä kokenut kahdesti, sama juttu puudutuksen kanssa molempina kertoina, kun normipuudute ei oikeen tehoa mulle. :/ hyiiii!
Valtimoveren otto oli toosi kivuliasta! Ja kun nivusissa olevan paiseen takia tökittiin puudutetta... Ja kolonoskopia kilpailee puudutuksen kanssa, valtimoveri oli kivuliain ikinä.
Poistettiin hammas, ilman puudutusta.
Paksusuolen tähystys oli kamala ja sattui.
Lapsena katkenneen etuhampaan juuren poisto. Se kesti kauan, toimenpide sattui jonkun verran ja oli ällöä seurata, kun niiden imuriletkujen sisällä menee silmien edessä veristä sylkeä. Lisäksi se oli tosi kipeä puudutusaineen tehon lakattua. Kaiken lisäksi toimenpiteen teki joku erikoishammaslääkäri, eikä se tuttu ja turvallinen oma hammaslääkäri. Mulla ei kuitenkaan ole hammaslääkärikammoa, vaikka tuonkin jälkeen oon siellä monesti joutunut käymään.
Perseen tähystys. Yäk miten sattui ja hullu tohtori väitti ettei voi sattua vaikka suoli täynnä ilmaa! Kipulääkettä antoi vasta tämän jälkeen pitkin hampain.
Luomenpoistoa ennen tehtävä puudutus kaulalla. Ei mulle oo tehty mitään muita toimenpiteitä :D En ainakaan muista
ERCP letkun nieleminen noin metri ja sitten katetrit vielä haimaan. Pulssi 130.
Mulla oli lapsena aina nenäverenvuotoa. Se kun ensin "puudutettiin" pumpulitupolla ja sitten tökättiin hehkuva rautatikku nenän sisään limakalvoille. Hyi hitto.
-
Nenä murtui myöhemmin ja se kun se oikaistiin ja laitettiin metallinen joku tukijuttu sinne. Ilman puudutusta.
-
Sijoiltaan mennyt murtunut ranne vedettiin paikalleen.
-
Siinä tärkeimmät.