Mikä on ollut elämäsi rankin kokemus, josta luulit ettet selviä mutta selvisit sittenkin?

Äidin itsemurha, kujn me kaikki 4 lasta oltiin vielä alaikäisiä.

Minut puukotettiin lähes hengiltä. Toipuminen edelleen kesken.

20 vuoden omaishoitajuus

Psykoosin rajamailla käyminen. Luulin tulevani hulluksi. Neljää päivää ja neljä yötä pakokauhua ilman unta. Olisin olon pois saadakseni voinut elää vaikka ilman toista jalkaa onnellisena. Jätti lähtemättömät henkiset arvet ja kognitiivisia taitoja piti ja pitää kuntouttaa riekalemaisesta muistista lähtien.

Tahaton lääkemyrkytys. Meinasin kuolla omiin lääkkeisiini normaaliannoksella. Kahdesti.

Avioero. Selvisin eli olen hengissä vielä viiden vuoden päästä, mitä en ensimmäisinä kuukausina uskonut. En kuitenkaan voi hyvin ja olen edelleen masentunut, mutta on hyviäkin päiviä.

Velat kun mies sairastui eikä voinut enää toimia yrittäjänä. 10 v meni maksaessa ja nyt 3 v jo velattomana. Mies kuntoutui ja on nyt muualla töissä.

Lapseni itsemurha. Olen toimintakykyinen mutta en selvinnyt.

Avioero.

Autistisen lapseni psyykkinen sairastuminen, johon emme saaneet mitään apua terveydenhuollosta tai sosiaalitoimesta. Silloin uitiin aika syvissä vesissä, etenkin kun olin yh joka ei pystynyt käymään töissä, kun piti pitää lapsi hengissä. Se taloudellinen huoli sen kaiken muun huolen päälle....

Oman lapsen kuolema minullakin. Selvinnyt ole, mutta kyllähän se mielessä käy lähes päivittäin vielä yli 10v jälkeenkin.

Kiusaaminen, joka paheni vuosi vuodelta ja sen seurauksena vakava masennus.

Mitään ei ole selvinnyt vielä selvitettävistä ikävistä tapahtumista ja ongelmista. Oksu ihmisten järjestämöt sairaat kutut.

Vierailija kirjoitti:

Psykoosin rajamailla käyminen. Luulin tulevani hulluksi. Neljää päivää ja neljä yötä pakokauhua ilman unta. Olisin olon pois saadakseni voinut elää vaikka ilman toista jalkaa onnellisena. Jätti lähtemättömät henkiset arvet ja kognitiivisia taitoja piti ja pitää kuntouttaa riekalemaisesta muistista lähtien.

Ohis mut ei kuulosta rajalta vaan ihan psykoosilta.

synnytys joka vaurioitti alapään tunnottomaksi

Äitini sairastui vakavasti, ero aviomiehestä, muutto uuteen kotiin, työpaikan vaihto, yksinhuoltajuus, äidin kuolema. Tuo 6kk sisällä

Ei mitään kohtuuttoman raskasta mutta vähän liikaa lyhyellä ajalla

Ero, jossa jäin täysin tyhjän päälle.

Maniapsykoosi.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni itsemurha. Olen toimintakykyinen mutta en selvinnyt.

Tämä on varmaan se kaikista kauhein. Muut vastoinkäymiset (jopa lapsen ns. normaali kuolema) kalpenee tuon rinnalla. 

Onnettomuus, jossa todella luulin kuolevani. Pää edellä asfalttiin n. 20 km/h vauhdilla. Oli kuitenkin tuuria, ja sain vain lievän aivovamman ja nivelen dislokaation. Siirtyneen nivelen kanssa olen oppinut elämään, aivovammankin kanssa pärjäilen, vaikkei helppoa olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoosin rajamailla käyminen. Luulin tulevani hulluksi. Neljää päivää ja neljä yötä pakokauhua ilman unta. Olisin olon pois saadakseni voinut elää vaikka ilman toista jalkaa onnellisena. Jätti lähtemättömät henkiset arvet ja kognitiivisia taitoja piti ja pitää kuntouttaa riekalemaisesta muistista lähtien.

Ohis mut ei kuulosta rajalta vaan ihan psykoosilta.

Kenties niin. Toistin vain minua hoitaneiden kallonkutistajien sanoman.

21v kissani kuolema. Se oli elämäni paras ystävä ja suurin rakkauteni. Yksikään ihminen ei ole yltänyt samaan eikä tarvitsekaan. Tiedän Misseni olleen ainutlaatuinen sielu täällä.