Voiko ottaa avioeron siten, että
ei ota yhtään toisen omaisuudesta ja jatkaa seurustelua?
Olen kyllästynyt vihjailuihin, että mieheni elättää minua tai että olen hänen kanssaan vain rahan takia. 7v seurustelua+2 v avioliittoa nyt takana.
Seurustelu oli helpompaa ympäristön asenteen takia.
Kommentit (42)
Ja oikeesti missään työpaikassa ei ole pakko olla jos ei porukan kanssa synkkaa.
Etsit vain uuden työpaikan tai vaikka menet opiskelemaan ja vaihdat alaa jossa on mukavammat työkaverit :)
saisin kuulla suvultani, että olen heittäytynyt opiskelemaankin miehen rahoilla.
Eli oikeasti sinä haluat elää näin muiden mielipiteiden "orjana". (masokisti)
Kaikki yrittää toitottaa, että älä muiden sanomisista pittaa ja opiskelu vaihtoehtoon ensimmäinen reaktio on : mitä ne sukulaisetkin sanoo ja ajatelee!
Ei sinua kukaan muu voi auttaa kuin sinä itse eli jos sinä vaihdat asennetta niin elämäsi helpottuu ja ehkä ne "muutkin" vaihtaa asennetta mutta ne muut ei ole tärkeitä vaan koetas nyt saada se oma pää ensin kuntoon. Woimia!
sithän "ne muut" saa just sen mitä ne haluukin: sun elämän piloille. ÄLÄ OLE TYHMÄ!!!!!!!!
"päänsä saa kuntoon?"
Minulle tämä on normaalia.
sithän "ne muut" saa just sen mitä ne haluukin: sun elämän piloille. ÄLÄ OLE TYHMÄ!!!!!!!!
en usko, että esim. vanhempani haluavat varsinaisesti pilata elämääni. Heidän käsityksensä hyvästä vain on vanhanaikainen.
ja "ne muut" taitavat loppupeleissä olla oma sisäinen sabotaasini.
Sinä itse olet nyt itsesi pahin vihollinen sillä jostain syystä luulet, ettet ole nykyisen elämäsi arvoinen.
Pään saa kuntoon kun alat elää tätä päivää nauttien siitä mitä sinulla on.
Arvostat itseäsi ja ajattelet olevasi hyvä juuri sellaisena kuin olet.
Et välitä muiden mielipiteistä koskien omaa elämääsi ja parisuhdetta.
Et ota kaikkea henkilökohtaisesti ja muistat ettei "muiden" elämä tosiaankaan pyöri sinun napasi ympärillä eli loppupeleissä heitä ei oikeasti kiinnosta sinun elämäsi niin paljon kuin luulet.
Vaihda asennetta positiiviseksi.
Ja "tiputa" se miehesi "jalustalta" johon olet hänet tavallaan nostanut sillä ei varakkuus,suku, hyvä työ tai koulutus tee ihmisestä sen parempaa.
Ole tasa-arvoinen henkisesti ja rakastava vaimo ja kumppani niin taatusti saat vastarakkautta.
Ja älä vaan tee lapsia ennenkuin itsetuntosi ja oma arvosi on kohdallaan. Kukaan lapsi ei halua marttyyri-äitiä joka koko ajan vähättelee itseään ja lähes pyytää anteeksi olemassaoloaan.
siitä, että teillä eli teidän perheellänne, johon kuulutte sinä ja miehesi, on rahaa. Opiskele tosiaan vaikka se uusi ala. Mene vaikka terapiaan miettimään, miksi annat painoarvoa kateellisten ääliöiden mielipiteille. Ei ole normaalia aikuisen käytöstä puuttua toisten aikuisten raha-asioihin.
Ei minulla mielestäni ole mitään suurta vikaa pääni kunnossa. Elän päivän kerrallaan.
Ehkä olen herkistynyt muiden mielipiteille, koska lapsuudenkodissani oli tapana arvostella naapureiden , sukulaisten, tuttujen ja tuntemattomien asiat yksityiskohtaisesti ja löytää niistä moitittavaa.
Mies on monessa asiassa minua heikompi. Hän tienaa, mutta minä mietin ruokamenot ja laskujen maksut. Huolehdin kodin asioista muutenkin enemmän, kaikki käytännön asiat.
Olen samaa mieltä tuossa lapsiasiassa, ja olen siirtänyt lasten tekoa. Mies on puhunut lapsista pari vuotta. Samoin paras ystäväni on kysellyt, milloin teemme lapsia (sen jälkeen kun sai omansa). Vanhempani odottavat lapsenlapsia. Ehkä minulla on jokin oma tahto, kun tähän en ole lähtenyt muiden mieliksi!
En vain tiedä, mistä tunnistan pisteen jossa olen tarpeeksi epämarttyyri äidiksi.
Mene vaikka terapiaan miettimään, miksi annat painoarvoa kateellisten ääliöiden mielipiteille. Ei ole normaalia aikuisen käytöstä puuttua toisten aikuisten raha-asioihin.
Silloinhan muiden ääliöys on ap:n vika?
äidiksi ja vaikka mihin muuhun kun lakkaat vatvomasta tällaisia asioita.
Uskot että olet paras äiti omalle lapsellesi ja rakas vaimo miehellesi, ok tytär ja hyvä ystävä.
Sitoudut tähän parisuhteeseen ja elämään teidänlaisena perheenä.
äidiksi ja vaikka mihin muuhun kun lakkaat vatvomasta tällaisia asioita.
Uskot että olet paras äiti omalle lapsellesi ja rakas vaimo miehellesi, ok tytär ja hyvä ystävä.
Sitoudut tähän parisuhteeseen ja elämään teidänlaisena perheenä.
Ehkä. Ja lasten takia kannattaisi olla myös avioliitossa.
antaa elämälle merkityksen ja sinulle tunteen, että olet tärkeä.
joiden elämien sisältö on muiden ihmisten arvostelu. Älä pidä heitä minään, se on yleensä parasta, tai jos oikein överiksi menee, niin annatte yhdessä tuumin takaisin päänaukojille. Tai erikseen. Joillakin ihmisillä on niin köyhä elämä päänsä sisällä, että muiden arvostelu on heidän elämänsä sisältö. Sääliä sellaisia pitäisi, jos jotain.
niitä muita päivittäin ajattelen..
mutta muista myös se että miehesi ei ole sen jälkeen pakko olla uskollinen sinua kohtaan. Hän voi antaaa sulle kenkää jos hän löytää toisen ja vaikka mennä hänen kanssa naimisiin.
Työpaikallani on eräs nainen joka erosi miehestään sillä tavalla että he ovat toistensa vakipanoja yhä. He ilmeisesti erosivat siksi että yhteiselämä saman katon alla ei sujunut (se naine on aika boheemi).
"jokainen on oman onnensa seppä" pitää kyllä tiettyyn rajaan paikkansa esim. sairaudelle ei välttämättä voi mitään mutta muuten itse voi aika paljon vaikuttaa elääkö onnellisena vai jatkuvasti katkerana murehtien.
Mies ja vaimo on jo perhe vaikka ei ole lapsiakaan. Perhe on tiimi jossa puhalletaan yhteen hiileen. Mies ja vaimo täydentää toisiaan.
Toinen voi olla rikas ja toinen köyhä ja yhdessä ollan sitten varakkaita. Toisella voi olla hyvä koulutus ja toisella maalaisjärkeä. Toinen on pitkä ja toinen pätkä. Aina toinen on enemmän tai vähemmän jotain mutta yhdessä hyvä!
mutta muista myös se että miehesi ei ole sen jälkeen pakko olla uskollinen sinua kohtaan. Hän voi antaaa sulle kenkää jos hän löytää toisen ja vaikka mennä hänen kanssa naimisiin.
voihan se nytkin tehdä niin
Olet saanut hyviä vastauksia ja silti jankkaat samaa..olet jumissa oman pääsi sisällä :(
kehottaisin tosiaan ap:ta ja vastaavia ongelmia omaavia käymään terapiassa tms, jotta moiset ajatukset saisi pois päästä haittaamasta muuten ongelmallista arkea. Kuulostaa siltä, että ap:n itsetunto ei ole kohdillaan, eikä se yksin ihmetellessä muuksi muutu.
Joissain tapauksissa, kuten itselläni, voi jonain päivänä vain tulla semmoinen valaistumispäivä, jolloin heräät kuin unesta, ja tajuat, että tätä elämää eletään nyt, ja ihan itse. Sitä ei eletä muiden ihmisten kautta, eikä varsinkaan muiden silmien kautta. Minä koin heräämisen vuosia sitten kuntosalilla. Olin liittynyt sinne koska halusin näyttää paremmalta. Kuitenkin häpesin itseäni, ja tuntui, kuin kaikki olisivat vain nauraneet, että mitä tuokin lyllerö luulee täällä tekevänsä. Tämä kärjistyi siihen, että aloin tekemään lämmittely perushaarahyppyjä tyhjässä pukuhuoneessa, ettei kukaan vain näe. Ja silloin se valaistuminen iski. Ihan kuin olisin seurannut itseäni ulkopuolelta, ja näin miten naurettava olin. Siis minähän olin maksanut ihan törkeän summan päästäkseni sinne! Ja mitä tein, piilottelin pukuhuoneessa?? kun astuin takaisin salin puolelle, tajusin ettei kukaan minua siellä tuijottanut. Kaikilla oli kiire ihmetellä omaa habaansa. Jokainen oli joskus aloittanut pienillä painoilla. Kukaan ei ollut tiennyt kohdusta asti, miten laitteet toimivat.
Aloin soveltaa tuota valaistumista muussakin elämässäni. Elämä ei ole kilpailu, aina löytyy minua parempia, ja minua huonompia. Aina joku on kateellinen, ja aina joku katsoo nenänviertäpitkin. So what. Minun elämäni, minun virheeni, minun onneni.
Terapiasta hyötyvät muutkin kuin mielisairaat. "Kognitiivisessa psykoterapiassa pyritään löytämään ja selkiinnyttämään potilaan ajatusrakennelmia ja toimintatapoja. Potilaalla saattaa olla vääristyneitä, jäykkiä, ehdottomia tai jyrkkiä ajatuksia. Ne voivat olla kovin mustavalkoisia, miellyttämiseen pyrkiviä tai suorittamista korostavia. " Tuollaisella tai vastaavalla ap voisi löytää aurinkoa elämäänsä, ja päästä oikeasti nauttimaan elämästään. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Aurinkoa etsien vm86
No keskityt vain töihisi ja jos joku tulee puhumaan sellaisia henkilökohtaisia asioita joista et halua keskustella/kuunnella niin lähdet vain pokkana tilanteesta pois...
Ja oikeesti missään työpaikassa ei ole pakko olla jos ei porukan kanssa synkkaa.
Etsit vain uuden työpaikan tai vaikka menet opiskelemaan ja vaihdat alaa jossa on mukavammat työkaverit :)
Älä ole tossu vaan pidä puolesi! Sano vaikka kerran jollekkin arvostelijalla: JA MITÄ SE SULLE KUULUU! HANKI OMA ELÄMÄ JA LAKKAA ARVOSTELEMASTA MINUN ELÄMÄÄNI!