Kamalin tilanne, jossa olet ruvennut nauramaan?

Bussissa eräs nainen kaatui bussin lähtiessä liikkeelle ja minähän siellä kaverini kanssa hirnuin niin kovaa ja kauan että kaikki kanssamatkustajat varmasti kuulivat ja myös ymmärsivät mille nauroimme.

Kun isä löi pikkuveljeä poskelle. (Veli 15v, minä 17v) Veli oli tehnyt jotain tosi pahaa, varastanut rahaa tms. Isä ei ollut koskaan ennen lyönyt meitä lapsia. Ensireaktiona naurahdin, osittain koska sillä hetkellä olin veljelle vihainen, osittain koska säikähdin enkä osannut reagoida. Jälkikäteen kaduttaa hirveästi ja tunnen syyllisyyttä. En todellakaan pidä lapsen lyömistä hyväksyttävänä. Haluaisin pyytää veljeltä anteeksi reaktiotani, mutta en tiedä huomasiko hän koko asiaa, tai miten sitä pyytää anteeksi. Tästä on siis alle vuosi aikaa.

Luin Av-palstaa ja olen ulkomailla käymässä ystävättäreni luona. Hänellä on huomenna työpäivä. Nukun hänen luonaan samassa huoneessa.
Maha on hieman sekaisin ja tulin tätä ketjua lukemaan. Olen sitten koittanut pidätellä naurua ja tulikin jo palautetta. Saattaa olla että etsin hotellin ensiyöksi.

Ilkeää ehkä, mutta hautajaisissa ne dramaattiset muistokirjoitukset vanhan papan vapisevalla äänellä (ja käsillä) on pari kertaa alkanut naurattamaan. Oli kuitenkin helppo esittää itkevää.

Kerran pieni jackrusselinterrierini hyppäsi yläkerrasta suoraan päistikkaa alakertaan, kun ei portaita uskaltanut tulla alas. Aloin nauraa aivan hysteerisesti, samalla itkien kauhusta. Se hetki, kun näin ton kääpiön lentävän ilmojen halki korvat luimussa, etutassut tanassa oli vaan niin koominen. Koiralle ei käynyt onneksi mitenkään.

Kerran yläasteella luettiin ennen itsenäisyyspäivää koulun keskusradiossa jotain sotaveteraaneihin liittyvää. Mua alkoi naurattaa ihan hillittömästi, ja luin siinä sitten ääni väristen ja vinkuen, pidätellystä naurusta huohottaen sodan kauhuista Nolotti!

Olin tarjoilemassa eräässä muistotilaisuudessa. Kuuntelimme työkaverin kanssa adressien lukua. Niitä oli vielä lukemassa kaksi parikymppistä poikaa, just sellaisella äänellä ettei voi vähempää kiinnostaa. Yhdessä vaiheessa sama runo tuli kolme kertaa peräkkäin ja viimeisen kohdalla toinen poika vielä totesi, että "no tästä nimestä en saa mitään selvää". Repesin täysin. Poistuin äkkiä keittiön puolelle.

Kun sukulainen laittoi lapsensa sukujuhlissa soittamaan trumpettia eikä ainutkaan sävel osunut kohdalleen. Se oli oikeesti tappavan kamala tilanne. Lopuksi vielä tuli loppufanfaari johon mukula haki pari sekuntia rohkeutta ja PRÖÖÖÖÖÖÖÖTTTT aivan nuotin vierestä. En ole koskaan ponnistellut yhtä kovasti ollakseni räjähtämättä nauruun.

Olen monesti purskahtanut nauruun seksiä harrastaessa, kun olen eksynyt ajattelemaan tilanteen järjettömyyttä: kaksi aikuista ihmistä makaa hikisinä päällekkäin ja lätkyttelee sukuelimiään yhteen. Siihen vielä yhdistettynä molempien vähän massaa ottaneiden vatsojen kurtistuminen yhteen niin ai että. Onneksi mieheni ei ole pahastunut näistä naurukohtauksistani...

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:45"]Läheinen kuoli todella tapaturmaisesti (sahautui kahtia). Äitini kertoi minulle tästä pian tapahtuneen jälkeen ja alkoi itse nauraa. Minäkin aloin. En todellakaan tiedä, miksi nauroimme, emmekä puhuneet siitä sen jälkeen. 

 
[/quote]
Nauroitko katketaksesi?

Kun kaveri kuvaili puhelimessa pilalle mennyttä hiustenleikkuutaan ja se oli todella tuohtunut.
Käkätin salaa.

Papin saarna hautajaissa: Te jälkeen jääneet jälkeläiset. Meidän perhe omaa muutenkin oudon huumorintajun. Oli meillä jälkeen jääneillä pokassa pitelemistä.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:38"]Olen monesti purskahtanut nauruun seksiä harrastaessa, kun olen eksynyt ajattelemaan tilanteen järjettömyyttä: kaksi aikuista ihmistä makaa hikisinä päällekkäin ja lätkyttelee sukuelimiään yhteen. Siihen vielä yhdistettynä molempien vähän massaa ottaneiden vatsojen kurtistuminen yhteen niin ai että. Onneksi mieheni ei ole pahastunut näistä naurukohtauksistani...
[/quote]

Saa nähdä pitääkö itselläkään pokka tän luettua seuraavalla kerralla! Nauroin vedet silmissä!

Siskon kanssa revettiin kunnolla hautaustoimistossa, kun ostettiin edellisenä päivänä kuolleelle äidille arkkua ja kukkia ja keskusteltiin tarjoiluista. Se oli ihan kamalaa molemmat oltiin vielä shokissa, kuulemma ei oltu ainoita jotka nauraa. Kyllä sai karjalanpiirakoista revittyä huumoria..

Olin ylä-asteella kun opettaja päätti järjestää rentoutusharjoituksen. Kaikki meni hyvin, kunnes monotoninen miesääni nauhalla sanoi " leukasi putoaa". Aloin kikattaa hysteerisesti.

ja toinen tapaus sattui sitten aikuisena, kesken seksin. 2v katsoi Fröbelin palikoita olohuoneessa ja me miehen kanssa päätimme tehdä " aamun pikaiset "makuuhuoneessa.
sitten yhtäkkiä telkkarista kuului kimeällä äänellä " just joo, haloo"ja aloin hirnua kuin mielipuoli

Itelläni hotellin respassa kätny pari semmoista tilannetta, jolloin on ollut pakko mennä piiloon nauramaan. Jotkut asiakkaat on vaan niin tyhmiä ja erilaisia :D pari kk sitten repeilin kun työkaveri tsekkas sisään n50v partasänkisentransun tai burleskimiehen joka oli ylipainoinen

Olen kaupan kassalla töissä ja pari päivää sitten kassalleni tuli kännissä oleva nainen miehensä kanssa ja vähän taaempana oli kaksi myös kännissä olevaa naista. En tiedä mistä se alkoi mutta näille tuli sitten kauhea sanaharkka ja yritin olla pokkana ja asiallinen. Se onnistui hyvin niin kauan kun näin että työkaverit takanani nauroi ja sitten en pystynyt enää pidättelemään vaan rupesin nauramaan. Onneksi olin juuri saanut palveltua naisen ja hänen miehensä ja onneksi niitä kahta naista siinä taaempana ei haitannut vaikka nauroin. Kamala tilanne oli :D

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 16:17"]

Ei kukaan ole purskahtanut nauruun intiimissä tilanteessa? Siis niin, että nauru ei mitenkään liittynyt kumppaniin, mutta että eihän se tietty sitä uskonut...

[/quote]Joo on. Just kriittisellä hetkellä radiosta soi "Den glider in". Repesin. Onneksi kaverilla löytyi huumorintajua :)

Oltiin kaverin kanssa lomalla Romaniassa WTC-iskujen aikoihin. Lentokentällä meille tuli joku virkailija jatkuvasti selittämään että ei saada jättää laukkuja mihinkään ja kyttäsi vieressä koko ajan muutenkin. Ei pitänyt pokka ollenkaan, varsinkin kun me oltiin omasta mielestämme lentokentän ainoita kunnollisen näköisiä ihmisiä. Kaikki muut näytti itse roistoilta tai muuten epäilyttäviltä, virkailija erityisesti.

Äitini soitti minulle ja kertoi isäni kuolleen äkilliseen sairaskohtaukseen. Kun minun piti kertoa asiasta miehelleni, en saanut sanaa suustani, vaan aloin nauraa hysteerisesti. Kyllä se siitä itkuksi aika pian vaihtui. 

Kuopukseni syntyi vauhdikkaasti (45 min ensimmäisen supistuksen jälkeen), ja siinä, kun synnärin käytävää ilmoittautumaan vaappuessani sekunnin sisällä hulahtivat vedet ja alkoi ponnistuksentarve, aloin myös nauraa räkättää. Lapsi syntyi sitten TAYS:n hissiin.

Opiskeluaikoinani eka kämppikseni oli jotenkin epäonninen tapaus. Hänelle sattui aina jotain vastoinkäymisiä ja oli usein hiilenä niistä jutuista. Olin hänen kämppis ja yritin aina tukea häntä ja olla avuksi. Sitten eräänä aamuna hänellä oli oikein erikoisen huono päivä ja hän kiukutteli koko aamun. Satoi räntää ja auto temppuili ja mentiin sitten yhdessä läpimärkinä luennolle.

Sitten siinä parinsadan ihmisen luentosalissa yht`äkkiä kuului kamala räsähdys. Kaverini tuoli oli mennyt rikki ja hän rämähti suoraan lattialle istualleen. Koko luentosali proffa mukaanlukien hiljenivät ja lähimmät alkoivat auttaa kaveriani ylös. Mulle se oli jotenkin liikaa, kaverini oli ihan kiukusta punaisenana ja tärisi raivosta. Minä räjähdin ihan valtavaan nauruun. Ai että hävetti, kaikki katsoivat... Pyysin tietysti sata kertaa anteeksi kaverilta.

up