Kamalin tilanne, jossa olet ruvennut nauramaan?

Mieheni kulttuurissa on hyvin surullista, kun pikkusisko menee naimisiin ja muuttaa aviomiehensä Luokse... Noh.... Sillon kun kaikki +500 ihmistä itki kun joku olisi kuollut, MINÄ talipää purskahdan järettömään nauruun... Nauroin maha kippurassa enkä mahtanut sille mtn... Nolotti ja aina kun sain itseni jokseenkin hiljaiseksi - repesin taas. Naamani peittäen naureskelin ja ihmisjoukon murhaavien katseiden ja rakkaan aviomieheni potkusta lopulta sain itseni hiljaiseksi ajatellen "kuollutta mätää lintua".

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:54"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:04"]Jo aiemmin väkivallalla minut täysin alistanut mieheni löi yllättäen minua autossa. Ajoi kuskin paikalla ja liikenne ilmeisesti harmitti. Huusi yhden kirosanan ja löi kasvoihini.

Kipu, pelko ja mielivaltaisuus sai minut nauramaan. :(
[/quote]

ajoi kuskin paikalla XDDDD
[/quote]

Nauroitko nyt väärässä paikassa?

Bussissa kerran, kun kyydissä oli inhoamani naapuri lapsineen, teki bussi äkkijarrutuksen ja yksi kakaroista lensi sukkulana vaunuistaan bussin lattialle. Muut matkustajat kauhistelivat ja minä yritin epätoivoisesti peitellä naurunremakkaani. Hävetti, istuin vielä itse jonkun mummelin vieressä, joka tietenkin oli hirveän huolissaan pikkulapsesta. Lapsi ei onneksi satuttanut itseään pahasti, mutta vieläkin naurattaa kun muistelen sitä näkyä. Ai kamala...

Up, nauran täällä vedet silmissä! :'D

Luin kirjaa jossa mies tunnusti vaimolleen: en tiedä miten kaikki tapahtui, mutta minä petin sinua, Laurine.  Juhlallisesti.  Vaimo alkoi nauraa hysteerisesti: sinä olet pettänyt...

Kohtaus oli niin huvittava että mies suuttui kun ajatteli minun nauraneen hänelle, vaikka vain eläydyin.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:51"]Muistatteko sen Spede-shown jakson jossa Vesku oli potilaana (Spede)psykiatrilla ja kertoi niistä hallitsemattomista naurukohtauksistaan joita sitten näytettiin? Se oli ihan mahtava sketsi, sekin löytynee YouTubesta.
[/quote]
Kun kuulin Veskun kuolleen aloin nauraa ihan hervottomasti. Hävevettää muistan hänet aina sinä hassuna naurettavana pikkupoikana joka yritti juosta junan perässä ja huusi äitii äitiii, vieläkin naurattaa.
Mutta R.I.P. Vesa-Matti Loiri nauroin sulle jo eläessäsikin.

Kirkossa piti laulaa eräästä virrestä vain 2 ensimmäistä säkeistöä. No niin me lauloimmekin ja kanttori lopetti urkujen soiton. Ainut vaan että pappi aloitti vielä kolmatta säkeistöä, joka olisi alkanut sanalla Jeesus. Kaikkien muiden hiljetessä saman aikaisesti pappi siis mylväisi vielä perään kimakalla tenorillaan; Jeeeeee...! Ja hiljeni heti tajutessaan laulannan päättyneen. Jotenkin se sponttaani JEEEEEE! Oli ihan liikaa siinä vaiheessa, ja siihen päälle sen papin totaalinen pokerinaama..

Mitä ihmettä? Eihän Loiri ole kuollut.

Up! Nauroin katketakseni näille (onneksi en sentään sahautunut kahtia). Kertokaa lisää!

En oo ikinä nauranut AV:llä näin paljon :D

Mullakin on kokemus väärässä tilanteessa nauramisesta: lukion fysiikan tunnilla istuin eturivissä ja kaverini kuiskasi, että hän oli kirjoittanut kappaleiden kiihtyvyyden sijasta vahingossa kakkaleiden kiihtyvyys. Repesimme ihan hillittömään nauruun, josta ei meinannut tulla loppua millään. Opettaja ja koko luokka odottivat monta minuuttia, että rauhoittuisimme.

Katselin kun naapurin pikkupoika ajoi pikkuisella polkupyörällään pienehkön alamäen alas ja siitä samalla vauhdilla ojaan. Äitinsä kiljui kuin viimeistä päivää että Ei ojaan, Ei ojaan, eieieieii. Ja oja oli semmoinen puoli metriä mataja, eikä siinä ollut edes vettä. Noh, lapsi makasi ojassa rähmällään ihan hiljaa, ja äitinsä juoksi sinne tuli perseen alla hokien; Voi luoja, ei, Herra mun vereni, älä vain sano, Luoja siunaa ja varjele, älä ole kuollut, Soittakaa hätänumeroon! Ja siis lapsi oli ihan fine, tämä äiti vaan luuli sen tyyliin kuolleen. Tragikoomista jollain sairaalla tapaa.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 01:58"]

Päiväkodissa pitelin rimpuilevaa pikkupoikaa kädestä kiinni, ihan normaalilla otteella vain, mutta hän rimpuili itse niin kovaa että hänen kyynärpäänsä meni sijoiltaan. Sen lapsen kiukkuinen ja uhmakas ilme vaihtui hitaasti kauhuun. Ja multa pääsi sellainen vahingoniloinen naurahdus. Loppuipas siihen se riehuminen ja kiukuttelu!

[/quote]koska tällainen on tapahtunut? Tuo on nimittäin rikos. Etkö muka sinä ja ko päiväkodin johto saanut mitään seuraamuksia siitä?

Muistan tilanteen missä rupes naurattaa....
Eräs mies pyysi mukaansa äitinsä häihin.
Olimme kirkossa istumassa, ja tämä mies kaverini rupes yllättäin itkemään vieressäni.

En ymmärrä, mutta itseä rupes naurattaa. Yritin toki näyttää siltä että itseäkin itkettäisi.
Tokihan ne kyyneleet itelläki jo valui poskia pitkin , silkasta nauramisesta......

Loppuhäät ei sitten mennykkään niin hauskasti kun ihmiset rupesivat tappelemaan.
Ite liftasin takas kotio. :)

Michael Jacksonin kuolemasta tuli dokumentti, en voinut olla nauramatta sille hätäpuhelulle ja myös sille, että MJ:n makkari oli kuin teho-osasto. Mutta herramunjee, miten se lääkäri Murray oli niin kädetön siinä tilanteessa!
Tiedän aivan kauheaa nauraa tuollaiselle.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 17:42"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:51"]Muistatteko sen Spede-shown jakson jossa Vesku oli potilaana (Spede)psykiatrilla ja kertoi niistä hallitsemattomista naurukohtauksistaan joita sitten näytettiin? Se oli ihan mahtava sketsi, sekin löytynee YouTubesta. [/quote] Kun kuulin Veskun kuolleen aloin nauraa ihan hervottomasti. Hävevettää muistan hänet aina sinä hassuna naurettavana pikkupoikana joka yritti juosta junan perässä ja huusi äitii äitiii, vieläkin naurattaa. Mutta R.I.P. Vesa-Matti Loiri nauroin sulle jo eläessäsikin.

[/quote]Ihanko totta? Se Pojat-elokuvan loppukohtaus siis, huvitti sinua? Näin sen yläasteella äidinkielentunnilla ja minusta se oli riipaisevan traaginen..

Yliopistolla yksi proffa käski niiden huutaa HEP, jotka eivät koskaan olleet aikasemmin olleet hänen luennollaan. Muutamat sitten hihkaisivat, johon Professori päätään edestakaisin käännellen (yrittäen paikantaa kaikki uudet oppilaansa), sanoi ihan viattomasti että nyt oli kyllä niin monta heppiä, etten kaikkia rekisteröinyt. Tähän kurkustani purkaantui sellainen kuoleman korahdus ja hinkuvinkuna että parikin penkkiriviä kääntyi katsomaan. Joo oon vähän lapsellinen.. Nauruni on muuten siitä hauska että kuullostan ihan JeanPierre Kuselalta Nauravassa kulkurissa. Hirveen kivasti kuuluu tyhjässä luokassa..

Teininä kaverin kanssa ajeltiin maastopyörillä metsäpolkuja pitkin. Kaveri kaatui tosi pahasti eräässä jyrkässä alamäessä. Häneltä irtosi etusormi ja jalka murtui säären kohdalta lähes irtipoikki. Tulin perässä ja näin kun hän shokissa yritti nousta pystyyn, mutta eihän se hervoton jalka kantanu. Siinä se pitkin sammalikkoa nousee seisomaan. Ottaa askeleen ja kaatuu. Lisäksi pitelee kättä kasvojen edessä ja huutaa. Tuo toistu ainakin 5-7 kertaa ennen kuin lähti taju hetkeksi.
Näytti niin koomiselta ja nauroin. Äkkiä muutui kyllä peloksi minullekin. Siihen aikaan ei ollu kännyköitäkään vielä. Olipa savotta saada kaveri tien varteen ja hälytettyä apua. Kaveri toipui sormea lukuunottamatta täysin.

Ei kukaan ole purskahtanut nauruun intiimissä tilanteessa? Siis niin, että nauru ei mitenkään liittynyt kumppaniin, mutta että eihän se tietty sitä uskonut...

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 18:46"]Muistan tilanteen missä rupes naurattaa....
Eräs mies pyysi mukaansa äitinsä häihin.
Olimme kirkossa istumassa, ja tämä mies kaverini rupes yllättäin itkemään vieressäni.

En ymmärrä, mutta itseä rupes naurattaa. Yritin toki näyttää siltä että itseäkin itkettäisi.
Tokihan ne kyyneleet itelläki jo valui poskia pitkin , silkasta nauramisesta......

Loppuhäät ei sitten mennykkään niin hauskasti kun ihmiset rupesivat tappelemaan.
Ite liftasin takas kotio. :)

[/quote]
Muistan erään toisenkin tilanteen.
Olin opiskelemassa eräällä oppilaitoksella.
Siellä tapahtui hirveä onnettomuus: Jotkut opiskelijat ajoivat autolla hiekkatietä ja olivat ylittämässå siltaa, kun auto lensi sillan läpi syvään isoon ojaan, vai olikohan pieni joki.

No paikalle tuli mediheli ja kaikki oppilaat ja opettajat seuraamassa tilannetta.
Kuski pahoin loukkaantunut ja se huusi hirveää huutoa kun häntä nostettiin autosta.

En onneks kovaan ääneen nauranut, mut pientä nauruntyrskähdystä päästelin kun oli niin järkyttävä tilanne.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 18:25"]

Mitä ihmettä? Eihän Loiri ole kuollut.

[/quote]Hän ei vain tunnista Loiria enää monesti muuttuneen habituksen tähden.