Kamalin tilanne, jossa olet ruvennut nauramaan?

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 19:11"]

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 18:38"]

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 09:40"]

Häät. Aloin nauramaa kesken erään vanhemman rouvashenkilön muistopuheen aikana koska häneltä tuli kesken itkun ja puheen sellanen röhkäisy...

[/quote]

Miksi joku itkee häissä?

[/quote]

Liikutuksesta tietenkin. Onnen kyyneleitä.

[/quote]

Nauroin :DD

[/quote]

Eikun täh.. Luin että hautajaisissa :D

T. sama

[/quote]

Muistopuhe häissä? t. ohis

Tämä on kyllä hauskin ketju pitkään aikaan. :D Tuo papin "JEEEEEE!!"-laulu oli ehkä tähän asti paras :DD

Mies tuli töistä kotiin ja kertoi järkyttyneenä että oli meinannut kuolla töissä. Olin kauhuissani, kunnes mies alkoi kertomaan tarkemmin tapahtunutta: olivat olleet tutustumassa johonkin tehtaaseen, (en muista mikä tehdas enkä koneiden nimiä) mies oli kumartunut katsomaan jotakin isoa konetta joka olikin yhtäkkiä käynnistynyt. Kone oli imaissut mieheni krakan ja lähtenyt vetämään miestä siinä mukana. Miehen otsa oli kumahtanut onneksi koneen päällä olevaan stop-nappiin ja kone oli pysähtynyt. Kaikki tämä oli tapahtunut sekunnissa. Mies selvisi vammoitta mutta kravatti oli mennyttä. En voinut itselleni mitään mutta sain aivan järkyttävän naurukohtauksen, hytkyin kontillani keittiön lattialla ja nauroin vedet silmissä kun kuvittelin tuon tilanteen. Mies tietenkin suuttui eikä vieläkään, vuosia myöhemmin, ymmärrä tilanteen koomisuutta.

Ja juttu naurattaa mua aina vaan, ne on kamalia tilanteita kun mies tosissaan kertoo ihmisille tapauksesta ja minä vieressä tyrskin ja pidättelen pää punaisena naurua. Ja samalla koitan nyökytellä että läheltä piti joo.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:39"]

Olin vuosia sitten kesätöissä puhelinmyyjänä. Eräs kolleegani oli ERITTÄIN hauska kaveri jolta aina lensi juttuja joka välissä. Hän heitti sitten jotain hervotonta juuri kun joku vastasi puheluuni. Se oli aivan hirveätä, en saanut myyntipuhettani sanottua kun vain räkätin ja räkätin (ja katki ei saisi pistää puhelua vaikka tossa tilanteessa olisi varmaan pitänyt). Se mies, joka vastasi puheluun alkoi itekkin hekottelemaan kun vain nauroin, luuli soittoa jonkun kakaran pilapuheluksi ja kun änkytin yhtä sanaa kunnes taas repesin kuulin kun hän huusi (vaimolleen?) että "täällä on joku joka yrittää kertoa jotain vitsiä". Kun viimeinkin rauhoituin ja pyytelin anteeksi ja yritin alkaa myymistä ja hän ymmärsi mistä oli kyse tuli närkästynyt kirosana ja luuri korvaan... :D

[/quote]

Mulle kävi kerran niin että sain kauhean naurukohtauksen kun puhelinmyyjä soitti, yritin siinä pidätellä naurua, mutta repesin vaan täysillä nauramaan ja sopertelin vain "anteeks" ja jotenkin vaivaannuttavasti sain lopetettua sen puhelun vaikka kyllä se kerkesi nauramistani kuuntelemaan ja naurahti itsekin. Kyllä hävetti, en vaan saanut sanottua oikein mitään naurultani :D En ymmärrä mistä se tuli kun joku alkoi vaan naurattamaan:) Voi puhelinmyyjäparka, se varmaan kirjoitti jonnekin muistiin että "joku hullu, ei kannata soittaa".

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 11:40"]

Synnytysvalmennuksessa. Olimme mieheni kanssa jo päivästä yliväsyneitä ja räkätimme yhdessä hysteeristä naurua. Kyllä hävetti!

[/quote]

Samoin, oltiin siinä lattialla pitkällään, päät miesten sylissä tekemässä lantionpohjalihasharjoituksia ja ohjaaja kiekaisee:"peräaukko sisään ja ylös!" En sen jälkeen kyennyt enää mihinkään, kun räkätin vain ja kaikki muut katsoivat paheksuvasti.

Meisän perhe (minä, mieheni, lapset 4 ja 1v) oli Stockan hississä, jonne tunki seuraavassa kerroksessa hirveesti ihmisiä. Kun hissi lähti liikkeelle, etsiskelin katseellani meidän 4v tyttöä. Pian tavoitinkin hänen kärsivän katseensa ja väkinäisen kohteliaan hymynsä, kun hän seisoi liiskaantuneena hissin seinän ja jonkun bimbon naisen, todella ison takamuksen väliin, kasvot sen naisen pyllyssä. Samalla mun ja mieheni katseet kohtasivat hissin peileistä ja sitten mentiin. Minä tyskähdin siinä hiljaisuudessa ensin ja sitten mieheni ja siitä naurusta ei tullut loppua. Koomisinta oli etteivät muut matkustajat tajunneet meidän olevan samaa perhettä ja kysyivät, naurammeko heille...Hitsi että hävetti. :`D

Oltiin miehen kanssa ekaa kerttaa Lintsillä ja pakotin mieheni Rakettiin kanssani. En ottanut tosissani kun mieheni yritti sanoa että pelkää todella paljon tuollaisia laitteita. Naurahtelin vain ja vedin mukanani kädestä laitteeseen. Hän istui kiltisti viereeni ja kun laite jysähti ilmaan niin mies alkoi itkeä. Ja mitä minä tein? Lohdutin? Aloin tietty nauramaan hysteerisesti. Pahoittelin kovasti jälkikäteen. Olen välillä lirissä tän mun huumorintajuni kanssa.

Omissa häissä. Kun vihittiin. En meinannut saada sanottua tahdon. Ei ole varmaan ikinä hävettänyt niin paljon.  (Terkkuja vaan tutuille :D) 

Muutenkin nauran aina juuri silloin kun ei saisi, esim. jos lapseni sanoo jotain sopimatonta. Se on tietenkin kasvatuksellisesta näkökulmasta todella hankalaa ja tiukalla itsehillinällä olen saanut vähän vähennettyä. Mutta silti tuota tapahtuu toisinaan jos kovin yllätyn. 

Näitä kun lukee niin tietää nauravansa seuraavan kerran kun joutuu vakavan paikan eteen.

Pukeuduttiin kerran teininä somaleiksi (vain silmät njäivät näkyviin) mun kaverin kanssa ja mentiin salakuuntelemaan tutun poikaporukan illanviettoa ikkunan taakse. Mun kaveri oli ihastunut yhteen niistä pojista ja haluttiin tietty kuulla puhuvatko pojat hänestä jotain. Pojat istuivatkin sopivasti ihan siinä ikkunan vieressä keskustelemassa ja hiivittiin siihen ikkunan alle kuulostelemaan. Koko se tilanne alkoi sitten huvittamaan mua ihan hirveesti ja multa pääsi kovaääninen tirskahdus ja sitten kunnon räkänauru. Kaveri huusi että " V***u sun kanssas" ja lähettiin pinkomaan karkuun minkä ehdittiin. Valitettavasti edessä oli pensas johon mun kaapuni jäi kiinni ja kiroillen siitä pääsin jatkamaan matkaa. Pojat katselivat ikkunasta meidän touhuja järkyttyneinä, mutta asiasta ei koskaan tullut puhetta heidän kanssaan jälkeenpäin.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 20:23"]Silloin tämä ei naurattanut mutta jälkeenpäin kyllä. Marsuni oli kuollut juuri edellisenä iltana vuosia sitten ja seuraavana aamuna istuin parin kaveripojan kanssa koululla ennen tunnin alkua. Kerroin tapahtuneesta ja yksi pojista oli tosi symppis ja hellyyttävä ja sanoi "Otan osaa". Nyt tuntuu hauskalta ajatella että joku kertoo osanottonsa hamsterin/marsun/gerbiilin/jonkun muun pienen kuolemalle.
[/quote]

Voi sentään, on kyllä ollut ihanan symppis poika :-)

Menin sukupuolitautitesteihin varmuuden vuoksi kun oli ollut vähän villimpi sinkkukausi. Sairaanhoitaja sitten selitti miten pitää pissata niihin purkkeihin, tyyliin "ensin alkuvirtsa tähän asti, sitten pidätät ja jatkat loput tähän purkkiin..". Mua rupes jostain syystä naurattaa ihan hirveesti, enkä pystynyt pitää enää pokkaa ja repesin nauramaan. Hoitaja repesi kans ihan täysiä ja naurettiin siinä molemmat :D menin sitten vessaan pissaamaan purkkeihin ja repeilin sielläkin itekseni. Oon ennenkin antanut virtsanäytteitä, eikä niissä aiemmin ole ollut mitään hauskaa :D

Tutustuin opiskeluaikana samassa asuntolassa asuviin poikiin ja kun tuli ekan kerran puhetta vanhemmista, kysyin toiselta pojalta (josta tuli kyllä myöhemmin poikakaverini) kuinka vanha hänen isänsä on, niin hän vastasi ettei ole isää.. Minä ja toinen poika katsahdimme kerran toisiamme, tuli hetken kiusallinen hiljaisuus ja yhtäaikaa purskahettiin molemmat nauramaan.. Yritin kyyneleiden välistä pahoittella, mutta ei siitä mitään tullut. Kysyi vaan; naurakko koska mun isä on kuollu? Tuntu tosi pahalta mutta en pystyny estämään sitä naurukohtausta mitenkään. Ymmärsi kyllä myöhemmin, kun selitin etten ymmärrä mikä tuli ja etten todellakaan tarkottanut pahalla.. Sanoi itsekin käyneen niin monta kertaa.

Lisää!

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:54"]

Omituinen höpöttäjä -tarinan kertoja jatkaa. Olin puhelinvaihteessa töissä ja siinä hiljaisena hetkenä lueskelin jotain lehteä ja luin juuri sanan "Suomi", kun puhelin soi. Mitä vastaan? No tietysti kuuluvalla äänellä "Suomi!" Soittaja kuulosti hämmentyneeltä ja minä naureskelin että "Anteeksi luin tuossa juuri sanan Suomi ja.." Siinä vaiheessa sermin takana työkaveri repesi eikä siitä puhelusta meinannut mitään tulla, kun mua hihitytti, työkaveri hekotteli ja soittaja oli lähinnä häkeltynyt!

[/quote]

Muistan kun koulukaveri vastasi tällä periaatteella puhelimeen "kivikausi", oli lukenut hissan kokeisiin.

Kaverin ylippilasjuhlissa.. se oli kunnon räkätystä, oli pakko mennä muualle kun kaikki tuijotti mua.

Häät. Aloin nauramaa kesken erään vanhemman rouvashenkilön muistopuheen aikana koska häneltä tuli kesken itkun ja puheen sellanen röhkäisy...

Menin ottamaan passikuvaa, kuvaaja sanoi että nyt ei saa sitten hymyillä, mä sitten puhkesin ihan hervottomaan nauruun. Tais kestää jotain 10 minuuttia ennen kun voitiin ottaa se kuva.

Mulla näitä riittää ja aina ei varmaan toiset ihan tajua mikä on niin hauskaa.tilannekomiikka on paha kun se tulee puskista. Esim.oltiin miehen veljen porukoilla kylässä ja yhtäkkiä perheen aavistuksen ylipainoinen n.10 vee poika marssii olkkarin läpi uikkarit jalassa!se oli vaan niin koominen näky kun muut istu ihan tavallisissa vaatteissa.meni puhekyky pitkäksi aikaa kun ihan punasena koitin naurua pidättää.kun vihdoin pääsin tasapainoon niin poika käveli siihen uudestaan! Mieheni on vielä sellainen et jos tajuaa että mulla on pokkavaikeuksia niin saattaa kysyä et"onko sulle ville uudet uikkarit?" ja sillon repeän taas.. hieman hävetti kun isäntäväki varmaan tajusi mille nauran..

Olimme naisporukalla ravintolassa syömässä. Pari meistä tilasi jälkkäriksi friteerattua banaania ja jäätelöä. Annokset tuotiin pöytään ja saimme ihan hervottoman naurukohtauksen. Annoksen asettelusta tuli mieleen miehen genitaalit. Kaksi jääteöpalloa ja banaani niiden välissä.