Kamalin tilanne, jossa olet ruvennut nauramaan?

up

Siis olen HUUTONAURANUT useammalle jutulle täällä. Ja siis toi "jälkeen jääneet jälkeläiset" sai aikaan jotain aivan hysteeristä, avokki sanoi "NAURA TYYNYYN, IHMISET NUKKUU JO!" :DDDDD

Itse nauran todella usein silloin kun ei pitäisi. En muista kaikkia juttuja, mutta omaan erittäin mustan huumorintajun ja valitettavan usein tulee mieleen jotain juttuja jotka monen aasinsillan jälkeen ehkä liittyy siihen vakavaan juttuun jolle alan nauraa. Muistan kun isoisäni kertoi jonkun sukulaisensa koiran hävinneen pihalta ja epäili että susi vei sen. Olimme ravintolassa syömässä ja aloin nauraa lakkaamatta kun muistui mieleen joku suomalainen sketsi ohjelma missä tyypit istui saunassa ja yksi kertoi toiselle miten hänen koiransa Roni kuoli suden vietyään sen ja toinen siihen alkoi laulaen toistaa "susi veeei...susi vei ronin". Nojoo ei ehkä niin hauskaa tällee kerrottuna mutta kerroinpa silti.

85 jatkaa, olin myös kerran siskoni kanssa Roomassa, ja hotellimme virkailija oli semmoinen vanha pappa, ihan ylimukava ja suloinen ja yritti aina ehdottaa meille minne pitäisi mennä katsomaan mitäkin juttua ja jos häneltä erehtyi kysymään jotain apua johonkin suunnistamiseen liittyvässä asiassa alkoi 20 minuutin ehdottelu mitä voisimme matkan varrella tehdä ja minne poiketa yms. No, jouduimme kuitenkin kysymään että mikä on helpoin tapa päästä vatikaaniin ja kun jo tiesin miten paljon hän innostuu auttamaan ja hän tosiaankin alkoi hymyilemään kuin naanatalin aurinko päästyään vauhtiin aloin nauramaan hysteerisesti. Hän katsoi minua hymyillen mutta ymmällään enkä vain saanut lopetettua ja sisko meinasi alkaa nauraa minun naurulleni joten jouduin sitten poistumaan paikalta hotellin ulkopuolelle odottamaan että hän puhuu siskoni kanssa valmiiksi. Siinä meni hetki, ehdin rauhoittua, mutta kun siskoni tuli ulos hän avasi siskolleni oven ja heti kun näin hänet oven avattua aloin räkättämään taas. Se oli niin HIRVEETÄ. Kävi niin sääliksi kun oli niin kiltti, mukava ja avulias herttainen mies enkä voinut hillitä tyhmää kohtaustani.

Kun olen kuullut jonkun yllättävän kuolemantapauksen. Ilmeisimmin shokkireaktio, mutta tosi noloa kun ei voi olla nauramatta vesi silmistä valuen ja kaksinkerroin kippurassa.. Muutamankin kerran näin on käynyt. Oikeasti en ole tietenkään ole ollut iloinen vaan ihan päinvastoin :(

Jo aiemmin väkivallalla minut täysin alistanut mieheni löi yllättäen minua autossa. Ajoi kuskin paikalla ja liikenne ilmeisesti harmitti. Huusi yhden kirosanan ja löi kasvoihini.

Kipu, pelko ja mielivaltaisuus sai minut nauramaan. :(

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:04"]

Jo aiemmin väkivallalla minut täysin alistanut mieheni löi yllättäen minua autossa. Ajoi kuskin paikalla ja liikenne ilmeisesti harmitti. Huusi yhden kirosanan ja löi kasvoihini. Kipu, pelko ja mielivaltaisuus sai minut nauramaan. :(

[/quote]Toivottavasti on kyseessä entinen miehesi :(

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:08"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:04"]

Jo aiemmin väkivallalla minut täysin alistanut mieheni löi yllättäen minua autossa. Ajoi kuskin paikalla ja liikenne ilmeisesti harmitti. Huusi yhden kirosanan ja löi kasvoihini. Kipu, pelko ja mielivaltaisuus sai minut nauramaan. :(

[/quote]Toivottavasti on kyseessä entinen miehesi :(
[/quote]

On entinen. Shokkireaktio.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 01:31"]Tuli mieleen tää video:DDD ehkei meidän tilanteet oo ollu ihan näin noloja...?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 01:31"]Tuli mieleen tää video:DDD ehkei meidän tilanteet oo ollu ihan näin noloja...?

[/quote]Hei mä muistan tän vuosien takaa! Olin ihan kauhuissani niiden vieraiden takia ja kuitenkin  nauroin ihan hullun aja häpesin itseäni vaikka kukaan ei nähnyt (paitsi mun mies joka nauroi yhtälailla ja oli yhtä nolona) mutta huh mikä helpotus jos on ihan teatteria :D

Huonosti nukkuneena yliopiston luennolla, kun proffa kertoi Perseuksesta.

Muistatteko sen Spede-shown jakson jossa Vesku oli potilaana (Spede)psykiatrilla ja kertoi niistä hallitsemattomista naurukohtauksistaan joita sitten näytettiin? Se oli ihan mahtava sketsi, sekin löytynee YouTubesta.

Kaikki vakavat tilanteet alkavat naurattaa minua ennemmän tai vähemmän. Taitaa olla sukuvika, sillä äitini purskahti aikoinaan nauruun oikeussalissa, kun oli todistamassa murhaa.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:04"]Jo aiemmin väkivallalla minut täysin alistanut mieheni löi yllättäen minua autossa. Ajoi kuskin paikalla ja liikenne ilmeisesti harmitti. Huusi yhden kirosanan ja löi kasvoihini.

Kipu, pelko ja mielivaltaisuus sai minut nauramaan. :(
[/quote]

ajoi kuskin paikalla XDDDD

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:45"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 01:31"]Tuli mieleen tää video:DDD ehkei meidän tilanteet oo ollu ihan näin noloja...?

[/quote]Hei mä muistan tän vuosien takaa! Olin ihan kauhuissani niiden vieraiden takia ja kuitenkin  nauroin ihan hullun aja häpesin itseäni vaikka kukaan ei nähnyt (paitsi mun mies joka nauroi yhtälailla ja oli yhtä nolona) mutta huh mikä helpotus jos on ihan teatteria :D
[/quote] No nyt löysin! https://en.m.wikipedia.org/wiki/In_de_gloria

Oman mummoni hautajaisissa papin pitäessä puhetta. Pieni sukulaistyttöni alkoi höpöttää kovasti omia juttujaan hyvin kovaäänisesti ja rupesin kuuntelemaan häntä. Tyttö höpötti innoissaan maasta löytämästään kivestä ja yritti saada papin olemaan hiljaa ja minua jotenkin nauratti tilanne niin paljon, että melkein pissat housuissa hytkyin ja yritin pidätellä naurua. Erityisen hauskaa oli, kun tytön äiti ja pari muuta ihmistä yrittivät saada häntä hiljenemään, mikä vain lisäsi äänenvoimakkuutta, kun tyttö kiukustui hyssyttelystä.

Hautajaisissa minullakin. Tulin kappeliin surun murtamana, koska kuollut ihminen oli minulle hyvin rakas. Etupenkissä istuvan, vainajan muistisairaan puolison kovaääniset ihmettelyt ("Kenenkäs hautajaisissa me nyt ollaankaan?") ja muut asiaan kuulumattomat kommentit siunauksen aikana saivat kuitenkin aikaan hysteeristä hihitystä minussa ja muutamassa muussakin.

Jäi vähän nolottamaan, koska sekä kuolema että dementia ovat kaikkea muuta, kuin hauskoja asioita. Jotenkin se suru ja ahdistus vain purkautui nauruna, joka ei ottanut loppuakseen. Vapauttavaa huomata, etten ole ainoa, jolle näin on käynyt.

Ei nyt sinäänsä ihan hirveä tilanne, mutta olin kaupassa ja nuori äiti pojan kanssa meni ohi. Poika juoksenteli ympäriinsä ja äiti totesi että "Iisakki, älä mene sinne!!" Ja aloin vaan nauraa, koska vaikka nykyään annetaan nimiä sukupolvien takaa niin olisin odottanut mitä tahansa muuta Onnia, Veetiä yms. kuin Iisakkia. Oli kamalaa. :D

Sama täällä kuin edellisellä, muistisairaan höpinät hautajaisissa petti pokkani totaalisesti :D Sain vihaisia ja ihmetteleviä katseita, kyseessä oli kuitenkin oman isäni hautajaiset, mutta en pystynyt lopettamaan nauramista ja käkätin siinä varmaan 5 minuuttia putkeen. Minulla on muutenkin aina ongelmana se, että nauraessani alan miettiä sitä jotain hauskaa juttua mille alunperin aloin nauraa, yhä uudelleen ja uudelleen, ja en pysty lopettamaan nauramista.

Nuorempana yhdenillan juttu kertoi yhdynnän jälkeen hänen peniksensä olevan juhlakunnossa 15,3 cm pituinen. Repesin käsittämättömään nauruun enkä voinut hillitä itseäni... En siis nauranut sitä pituutta, se oli varmasti ihan oikea mitta, mutta alkoi naurattaa ajatus siitä miten miehet mittaavat noin millin tarkasti oman vehkeensä koon :D

Jestas se oli noloa, ressukka varmaan luuli minun nauravan hänen koolleen. Toivottavasti hänelle ei jäänyt traumoja tuosta, pahoittelin kyllä suuresti naurukohtaustani mutta vielä hyvästellessäni häntä nauroin kuin viimeistä päivää. Huhhuh