Kamalin tilanne, jossa olet ruvennut nauramaan?

Pieni kirkko jossa tosi vähän porukkaa (ehkä 20 neliön kokonen kirkko) ensinnäkin jouduimme sinne ihan vahingossa, ihailtiin sitä ja pappi oli niin innoissaan uusista ihmisistä niin oli sitten mentävä sinne. Porukkaa siellä oli n. 6 ihmistä + pappi. Olin ystäväni kanssa ihan hiljaa ja alkoi yhtäkkiä naurattamaan kun kaikki olivat niin tosissaan siellä. En voinut pidätellä ja purskahtelin vähän väliä ja esitin yskivää. Oli oikeesti ihan kauheaa kun muut katsovat halveksivasti eikä voi vaan lopettaa nauramista :D

Kaveri kertoi koiransa kuolleen. Se oli jo aika iäkäs ja oli nähnyt siilin ulkona, innostunut niin paljon että oli saanut sydärin. Nauroin. Hänkin nauroi. Mutta oli kuitenkin tosi surullista.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:53"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 04:20"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:54"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:04"]Jo aiemmin väkivallalla minut täysin alistanut mieheni löi yllättäen minua autossa. Ajoi kuskin paikalla ja liikenne ilmeisesti harmitti. Huusi yhden kirosanan ja löi kasvoihini. Kipu, pelko ja mielivaltaisuus sai minut nauramaan. :( [/quote] ajoi kuskin paikalla XDDDD [/quote] Nauroitko nyt väärässä paikassa? [/quote] Anteeks, nauroin ihan hillittömästi kun tajusin. :D :D

[/quote]

Mulla kesti kaksi päivää tajuta :D 

Pelasin junnuna jalkapalloa ja vedin sitten jossain törmäystilanteessa tajun kankaalle joltain vastapuolen pelaajalta. Sitten se siinä jonkun minuutin oli poissa pelistä, peli keskeytettiin ja valmentaja tuli siihen herättelemään pelaajaa. Sitten pelaaja heräsi ja aattelin mennä pyytämään sori, koska ei ollut tarkoitus. No, enpä mennyt kun tää pelaaja rupes huutamaan että kuka helvetti mua löi, saatana!! Sitten rupes naurattamaan aivan hirveästi ja pelin jatkuessa juoksin vieläkin samalla kun nauroin.

yritettii "ekaa kertaa". repesin ja yeitykseksi jäi.

Asuin pienessä maalaiskylässä, olin jotain 10-vuotias silloin. Kylästä lähti yksi ainoa juna ja me lähdettiin suoraan koulusta kävelemään siihen. Jouduttiin vähän juosta ja ohitettiin joku mummo joka pyöräili. Hetken päästä kuuluu kauhea huuto, että "vittu!", kun se mummo ajoi päi tolppaa. Sitten me tietenkin alettiin nauramaan ja kysyttiin, että sattuiko ja voidaanko auttaa. Se vaan tokas sitte, että ei saatana tarvi auttaa yhtään ketään helvetti. Ja se nauratti vielä enemmän. Ei olisi kyllä saanut nauraa, kun toista sattui, mutta silti. :D

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 02:24"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:27"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 23:13"]Otsikko kertookin :D [/quote] Isoäidin hautajaisissa haudalla, kun pappi lauloi kimeästi ja korkealta. Se vaan tuli - se nauru. Hävetti. [/quote]ei tarvitse hävetä.mulla kävi samoin paapan hautajaisissa.häpesin ihan törkeästi ja sain jopa pari paheksuvaa katsetta.muistelin vuosia jälkeenkin miten rumasti kävi,kunnes eräs viisas Ihminen kertoi,että tuo on psykologinen juttu..ihminen voi joskus surun murtamana,jännityksen Ym.purkautuessa purskahtaa nauruun..jopa ihan tyhjästä ja yllättävissä tilanteissa..näin voi siis käydä.se on sinun tapasi kokea jokin asia.hyvä tai huono.

[/quote]Ööö..vai ei tarvi hävetä? Kyllä tarvitsee. Ihminen, joka ei tuollaisessa tilanteessa tunne häpeää on todennäköisesti narsisti ja sosiopaatti. Häpeä on useimmiten täysin terve reaktio ja kertoo pelkkää hyvää ihmisestä.

Ja sitten tullaankin tähän medikalisaatioon. Tuokin kommentti on esimerkki siitä: saadaan 'diagnoosi' ja kyllä putosi raskas taakka harteilta, en olekaan ääliö, vaan mulla on tällainen syndrooma, mä en voi sille mitään, joten älkää mulkoilko, heilutan vielä lääkärinlappua näyttävästi, et kaikki tajuaa. Hautajaisissa nauraminen on loukkaava, ääliömäistä, eikä se siitä miksikään muutu. Kun syvästi kehitysvammainen nauraa kuoppajaisissa, se on ääliömäistä ja loukkaavaa, kun itseään fiksuna pitävä nauraa kuoppajaisissa, se on ääliömäistä ja loukkaavaa.

Mulla on joku ihme refleksi että monesti vaan nauran oudosti kun kuulen jotain kamalaa, hetken päästä se muuttuu itkuksi. se ei siis ole mitään tahallista naurua vaan joku outo juttu.

Silloin tämä ei naurattanut mutta jälkeenpäin kyllä. Marsuni oli kuollut juuri edellisenä iltana vuosia sitten ja seuraavana aamuna istuin parin kaveripojan kanssa koululla ennen tunnin alkua. Kerroin tapahtuneesta ja yksi pojista oli tosi symppis ja hellyyttävä ja sanoi "Otan osaa". Nyt tuntuu hauskalta ajatella että joku kertoo osanottonsa hamsterin/marsun/gerbiilin/jonkun muun pienen kuolemalle.

Mummon hautajaiset minullakin, kuusivuotias serkkupoikani ei oikein ymmärtänyt tilannetta ja sanoi jotain hassua. Naurulle ei meinannut tulla loppua. Onneksi en ollut sentään ainoa joka nauroi.

Huh kun olen nauranut näille jutuille täällä :D

Mulle kävi kerran kaverin kanssa yläasteella niin että odotettiin luokkaanpääsyä käytävässä ja se luokan ovi oli auki, siellä oli erityisoppilaiden tunti silloin menossa. Sitten yksi symppis poika jolla oli vaikeaa kävellä, nousi tuolista ja lähti kulkemaan opettajan pöytää kohti ja kaatua mätkähti kuin puu ja jotenkin pomppasi aivan saman tien pystyyn, singahti kuin joku raketti. Onneksi sille ei käynyt mitään mutta se kyllä nauratti, se mille se tilanne näytti vaikka ei tietenkään ole hauskaa että jollekin käveleminen on vaikeampaa kuin toiselle:/ Oli kyllä vaikea tilanne, alkaa naurattamaan hurjana ja sitten yrittää pidätellä sitä ettei näyttäisi ihan idiootille kun nauraa toiselle. Usein just joku tuollainen tilannekomiikka vaan naurattaa, jos nyt joku vaikka kävelee päin jotain tms. mut äkkiä se sit vaihtuu huoleksi että sattuiko.

Kerran oli myös hauskaa postilla jouluapulaisena ollessani, kun yksi herttainen mies joka oli ollut siellä vuosikymmeniä, tarjosi mulle after eighteja. Se ei vaan saanut sanaa suustaan kun sillä oli astma ja se alkoi köhimään kun sai jonkun yskäkohtauksen ja mua alkoi naurattamaan ja sitä nauratti ja siinä vaan rätkätettiin kumpikin jonkun aikaa. :)

Ppoikaystävän kanssa harrastettiin kiihkeää seksiä. Poikaystävä oli päälläni kiihdyttämässä kohti loppuhuipennusta ja toivoi että katson häntä silmiin kun hän tulee kohta. Katselin ja se keskittynyt vakava ähkiminen alkoi vain äkkiä naurattaa ihan hillittömästi, pidättelin naurua viimeiseen asti mutta lopulta hajosin totaalisesti sekunnin ennen kuin hän laukesi. Poikaystäväkin hajosi samalla kun laukesi, ja oli sitten turhautunut kun huippuhetki meni pilalle. :D Tilanne oli jotenkin niin koominen, että räkätän yhä ajatuksesta.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 16:17"]

Ei kukaan ole purskahtanut nauruun intiimissä tilanteessa? 

[/quote]

Mieheni housujen taskusta oli tipahtanut kolikoita sängylle jolla pyöriskelimme ja yksi tällainen oli tarttunut miehen paljaaseen pakaraan. Käteni osui sitten kolikon kohdalle ja lohkaisin:"Ajattelit sitten tippiä antaa?" Repesimme molemmat ja meinasi jäädä hommat kesken.

Alapeukuttaja saapui.herne nenässä..

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 18:45"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 01:58"]

Päiväkodissa pitelin rimpuilevaa pikkupoikaa kädestä kiinni, ihan normaalilla otteella vain, mutta hän rimpuili itse niin kovaa että hänen kyynärpäänsä meni sijoiltaan. Sen lapsen kiukkuinen ja uhmakas ilme vaihtui hitaasti kauhuun. Ja multa pääsi sellainen vahingoniloinen naurahdus. Loppuipas siihen se riehuminen ja kiukuttelu!

[/quote]koska tällainen on tapahtunut? Tuo on nimittäin rikos. Etkö muka sinä ja ko päiväkodin johto saanut mitään seuraamuksia siitä?
[/quote]
Ei kannata huudella rikokseksi, jos tilanne ei ole sellainen ollut. Kirjoittaja jo selitti, että on pitänyt poikaa aivan normaalilla otteella kädestä kiinni. Valitettavasti lapsilla menee niveliä sijoiltaan ja usein. Erityisesti alle 3-vuotiailla nivelet (olkapää yleisin, sitten kyynärpää) voivat luksoitua eli lähtä pois paikoiltaan, koska nivelet ovat pienillä lapsilla niin joustavia ja kasvuiässä. Samanlainen vahinko käy useimmiten vanhemman ja lapsen välillä, kun vanhempi taluttaa lasta ja lapsi yrittää lähtä yllättäen juoksuun tai riuhtaista itsensä otteesta irti. Näitä näkee paljon päivystyksessä. Vahinko on vahinko.
t. Sh

Kerran muinoin koulussa, oltiin varmaan n. 15-16 v. sellaisen todella ankaran opettajan tunnilla, jossa ollaan hiirenhilhaa, niin kaverini kuiskasi minulle "silakan peräkarvat".  Ei pitänyt pokka, ei kummallakaan =D

Vieläkin saan naurut noista sanoista :-) :-)

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 18:25"]Soitin numerotiedusteluun ja kun asiakaspalvelija vastasi, sain hysteerisen naurukohtauksen ja nauruni tarttui asiakaspalvelijaan ja siinä me kaksin naurettiin, kaksi ventovierasta ihmistä tietämättä kumpikaan mille naurettiin :D Sain lopulta tarvitsemani yhteystiedot!
Toinen hauska naurukohtaus sattui puhallusrasitus testissä astmahoitajalla. Aina kun piti puhaltaa, purskahdin nauruun! Ja jos minä pystyin olla nauramatta, purskahti astmahoitaja nauruun! Lopulta päädyttiin tekemään testi toisiimme selin :D

[/quote]

Tää oli ihanan symppis!

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 00:41"]

Asuin pienessä maalaiskylässä, olin jotain 10-vuotias silloin. Kylästä lähti yksi ainoa juna ja me lähdettiin suoraan koulusta kävelemään siihen. Jouduttiin vähän juosta ja ohitettiin joku mummo joka pyöräili. Hetken päästä kuuluu kauhea huuto, että "vittu!", kun se mummo ajoi päi tolppaa. Sitten me tietenkin alettiin nauramaan ja kysyttiin, että sattuiko ja voidaanko auttaa. Se vaan tokas sitte, että ei saatana tarvi auttaa yhtään ketään helvetti. Ja se nauratti vielä enemmän. Ei olisi kyllä saanut nauraa, kun toista sattui, mutta silti. :D

[/quote]

Ei helvetti, kämpis ei voi nukkua ja kissakin meni pois kun nauran niin lujaa :DDD

Olin koulutuksessa jonka kouluttajana toimi tiimiimme kuuluva mieshenkilö. Hän on todella pedantti ja rakastaa omaa ääntään, selittää kaikki pilkun tarkasti. Todella puuduttava luennoitsija. Varsinkin hän korosti aina omaa osaamista tietyssä työtehtävässä, sanotaan sitä vaikka "poraamiseksi". Jossain välissä hän sanoi että häntä oli pyydetty esittelmään työkaluja mitä hän käyttää "poraamisessa". Ajattelin että hohhoijaa, tässä se loppupäivä hupenee. Samassa sain tekstiviestin takana istuvalta työkaveriltani. Viesti luki vain yksi sana "pora". Erehdyin vilkaisemaan työkaveriani joka virnuli takanani. Sain hillittömän hirityskohtauksen. Kouluttajakin vilkuili minua ihmeissään.

Polilla sh:na työskennellessäni potilaaksi tuli vanhempi mahakas mies jolta oli murtunut kylkiluita. Siihen aikaan oli hoitona murtuma kohdan tukeva teippaus. Koska teippaus on hieman hankalaa niin tein sitä toisen hoitajan kanssa; hän veti teipin pingottaen
paikoilleen ja minä leikkasin poikki oikeasta kohdasta. Siinä kieli poskessa ähräten työkaverini sanoi " saas nähdä kuin äijän käy.." Minä katsoin häntä silmät ällistyksestä pyöreinä että mitä se nyt oikein höpisee potilaan kuullen!? Siihen työkaverini yritti korjailla: "tai siis että mitenköhän me saadaan tämä teippaus tehtyä.." Siinä kohtaa repesin totaalisesti ja siirryin potilaan selkäpuolelle nenästäni kiinni pitäen yrittäen näin vaimentaa tyrskimisen. Poistuin nopeasti huoneesta vedet silmissä hekottaen.