Kamalin tilanne, jossa olet ruvennut nauramaan?

Löysin äitini sammuneena rappukäytävästä. Tuntui samaan aikaan aivan kamalalta, mutta nauratti.

Olin muiden opiskelijoiden kanssa vierailulla siittolassa, siis iso navettatila oli täynnä siitossonneja. Käyntimme aikana yksi sonneista oli antamassa spermaa keinoemättimeen. Minua alkoi naurattaa aivan hirveästi. Kukaan muu ei nauranut. Tilanne oli aivan järkyttävä. Arvelen, että olin porukan naisista ainut neitsyt ;)

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 04:20"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:54"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:04"]Jo aiemmin väkivallalla minut täysin alistanut mieheni löi yllättäen minua autossa. Ajoi kuskin paikalla ja liikenne ilmeisesti harmitti. Huusi yhden kirosanan ja löi kasvoihini.

Kipu, pelko ja mielivaltaisuus sai minut nauramaan. :(
[/quote]

ajoi kuskin paikalla XDDDD
[/quote]

Nauroitko nyt väärässä paikassa?
[/quote]
Anteeks, nauroin ihan hillittömästi kun tajusin. :D :D

Eräs tuttu kertoi jostain tuskallisesta työtapaturmastaan, jossa oli jäänyt johonkin puristuksiin, mutta mulla tuli vain mieleen se Vintiöiden sketsi "ihminen välissä". Kuvittelin tuon tyypin vain sinne onnettomuuspaikalle, posket puristuneena huulet töröllä "täällä olis ihminen välissä!", ja repesin täyteen nauruun kun muut pöydässä olijat vakavana voivottelivat tapahtunutta. Yritin sitten pahoitellen selittää miksi nauran, mutta nauroinkin vain kahta kauheammin.

Omituinen höpöttäjä -tarinan kertoja jatkaa. Olin puhelinvaihteessa töissä ja siinä hiljaisena hetkenä lueskelin jotain lehteä ja luin juuri sanan "Suomi", kun puhelin soi. Mitä vastaan? No tietysti kuuluvalla äänellä "Suomi!" Soittaja kuulosti hämmentyneeltä ja minä naureskelin että "Anteeksi luin tuossa juuri sanan Suomi ja.." Siinä vaiheessa sermin takana työkaveri repesi eikä siitä puhelusta meinannut mitään tulla, kun mua hihitytti, työkaveri hekotteli ja soittaja oli lähinnä häkeltynyt!

Matikantunnilla opettaja piirsi taululle jotain kuvaajia, jotka yhdessä muodostivat nelikulmaisen, leijanmuotoisen kuvion. Opettaja totesi siihen, että "tuli leija!" ja minä olin ainoa, joka rupesi nauramaan.

Tää nyt on aika lievä, mutta tämän ketjun päivittäisen lukemisen osittain aiheuttama.

Olin pankissa ja odottelin, että automaatti valmistaa mulle kaakaon. Taakse tuli pariskunta jonottamaan omaa vuoroaan.

Siinä koneen käydessä tuli mieleen tilanne kun olin tyttäreni kanssa samalla automaatilla ja mun juoma tuli ihan nopeasti, mutta kone jumittui tyttären juoman kohdalla. Näytössä luki vaan "valmistetaan juomaa" mutta mitään ei tapahtunut, tyttö näpytteli haluamansa juoman uudestaan ja taas sama juttu, ehkä neljännellä kerralla kone suostui toimimaan.

Toi tilanne alkoi sitten jostain syystä naurattaa ja mietin tätä ketjua ja ajattelin, että nyt ne takana jonottajat ihmettelee, että mitä toi hullu yksinään nauraa.

Up

Oli juuri selvinnyt että työkaverilla oli vakava keuhkosairaus, joka saattaa johtaa kuolemaan ja aiheuttaa ilkeitä tukehtumisen tunteita. Hän tuli sitten saikulla käymään työpaikalla kahvilla. Jokaikinen lause joka mun suusta pääsi sisälsi joko sanan tukehtuminen tai kuolema. En tiedä mistä hitosta ne kumpusi. "..Kylmässä vedessä kun ui, niin tuntuu kuin ei saisi happea.. Luulin että KUOLEN!.. Kyllä siinä henki lähtee.." Joka saakelin lauseen jälkeen mietin että ole nyt hyvä nainen hiljaa! Lopulta mun oli pakko poistua paikalta kun purskahdin hillittömään hepuliin..

Olen lapsesta asti kunnostautunut väärissä tilanteissa nauramiseen. Tässä muutama niistä..

1. Nuorena pidin esitelmää fobioista ja kun luin yhden oireen olevan ripuli, sain hillittömän naurukohtauksen, kun kuvittelin jonkun paskovan housuun, kun pelottaa niin kovasti

2. Ukkini muistotilaisuuden nainen lauloi niin valtavan kimakalla ja hieman epävireisellä äänellä, joten repesin ja poikaystäväni yritti hillitä mua, mutta se vain pahensi tilannetta..

3. Koulun hiljaiset hetket - mikä siinä niin naurattaa just ku pitäis olla hiljaa ja asiallisesti? Tsunamin minuutin hiljaisuus oli elämäni pisimpiä..

4. Yks pahimpia oli, kun olin konsertoimassa erään pianistin kanssa kirkossa. Hän soitti syntikkaa ja yhtäkkiä painoi väärää nappia, josta lähti semmoinen teknokomppi soimaam kesken todella surulisen biisin. Nauratti ja hävetti samaan aikaan, koko loppukeikan mietin sitä kahden sekunnin teknobileitä kirkossa. Yleisö hieman katsoi kummeksuen...

Huh, huojentavaa kuulla, että muilla on samanlaisia kokemuksia :D

En tiedä miksi, mutta mua naurattaa aina ensimmäisenä, kun jotain kamalaa tapahtuu ja sitten vasta itkettää.

Äitini kertoi, että eräs sukulaisemme ajoi kolarin ja loukkaantui vakavasti. Oli ambulanssissa matkalla sairaalaan, mutta matkalla myös lanssi ajoi kolarin, takaovet aukesivat ja sukulainen lensi paareilla ulos ja kuoli. Mielikuvat tilanteesta aiheuttivat mulle ihan kauhean naurukohtauksen, josta ei meinannut tulla loppua. Hävettää edelleen.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 18:24"]Kirkossa piti laulaa eräästä virrestä vain 2 ensimmäistä säkeistöä. No niin me lauloimmekin ja kanttori lopetti urkujen soiton. Ainut vaan että pappi aloitti vielä kolmatta säkeistöä, joka olisi alkanut sanalla Jeesus. Kaikkien muiden hiljetessä saman aikaisesti pappi siis mylväisi vielä perään kimakalla tenorillaan; Jeeeeee...! Ja hiljeni heti tajutessaan laulannan päättyneen. Jotenkin se sponttaani JEEEEEE! Oli ihan liikaa siinä vaiheessa, ja siihen päälle sen papin totaalinen pokerinaama..
[/quote]

Apua.. nauran ripsarit poskilla täällä ja 2v on raukka ihan hädissään, kun luulee että äiti itkee!

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:46"]Äitini kertoi, että eräs sukulaisemme ajoi kolarin ja loukkaantui vakavasti. Oli ambulanssissa matkalla sairaalaan, mutta matkalla myös lanssi ajoi kolarin, takaovet aukesivat ja sukulainen lensi paareilla ulos ja kuoli. Mielikuvat tilanteesta aiheuttivat mulle ihan kauhean naurukohtauksen, josta ei meinannut tulla loppua. Hävettää edelleen.
[/quote]
Missä ja milloin tää on mahtanu tapahtua?Olen teini-ikäisenä vuosia sitten todistanut tällaista tapahtumaa.Ei naurattanut silloin.

Luin tätä ketjua töissä, join välillä vettä pullosta ja tietty repesin nauramaan niin, että purskautin veden suustani pitkin näyttöä ja työpöytääni. :D Meillä on lasiseinäiset työhuoneet ja työkaverit kääntyivät ihmeissään katsomaan, mikä mulle tuli. Esitin nielaisseeni vettä väärään kurkkuun, toivottavasti meni läpi. 

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 00:07"]Oli juuri selvinnyt että työkaverilla oli vakava keuhkosairaus, joka saattaa johtaa kuolemaan ja aiheuttaa ilkeitä tukehtumisen tunteita. Hän tuli sitten saikulla käymään työpaikalla kahvilla. Jokaikinen lause joka mun suusta pääsi sisälsi joko sanan tukehtuminen tai kuolema. En tiedä mistä hitosta ne kumpusi. "..Kylmässä vedessä kun ui, niin tuntuu kuin ei saisi happea.. Luulin että KUOLEN!.. Kyllä siinä henki lähtee.." Joka saakelin lauseen jälkeen mietin että ole nyt hyvä nainen hiljaa! Lopulta mun oli pakko poistua paikalta kun purskahdin hillittömään hepuliin..
[/quote]
Totaalinen repeäminen! :D Muutenkin tää koko ketju on ihan paras!!

Sukulaismummo oli kuollut, ja kolmivuotiaan lapseni isoäiti oli selittänyt kuolemaa siten, että kuollut menee taivaaseen. Oli todella kaunis ja herkkä hetki, kun haudalla lapsen oli tarkoitus laskea kukka hautakummulle. mieheni kuiskasi lapselle jotain tyyliin "siellä se mummo nyt on". Pojan silmät laajenivat suuriksi ja hän kysyi hämmästyneenä "putosiko mummo taivaasta tuonne kukkapuskaan". Itse repesin ihan täysin kaiken sen itkun keskellä ja miestäkin alkoi naurattaa. Sivusta katsojat eivät tietenkään olleet lapsen kommenttia kuulleet ja varmaan hieman kummastelivat yhtäkkistä hilpeää tunnelmaa. 

Mä olin joskus puhelinmyyjä ja väsyneenä menin töihin suoraan opiskelujen jälkeen ja sit piti tarjota jotain paskakamaa, kai kalsareita tai jotain ja hajosin siihen puhelimeen. Ja kerran tuli hikka, ei ollut sitten enää hauskaa kun pomo piti puhuttelun :D

Tämä ei ole mikään paha juttu, mutta on jäänyt mieleen:

Äitini on ihan samanlainen kuin minä, eli jos saa hysteerisen naurukohtauksen sitä on vaikeata lopettaa. Jos olemme yhdessä ja saamme tällaisen se ei lopu ikinä. No, käytiin sitten tallinassa hemmottelemassa itseämme. Oli monta tuntia luppoaikaa hoitojen välissä joten ajateltiin että käydään vähän tuulettumassa. Mentiin sitten kahville paikalliseen stockmanniin, jossa oli semmoinen pieni pikakahvila/deli homma. Jonotettiin vuoroamme että saisimme kahvimme, kun huomasin että leipien, smoothien ja muiden vieressä oli lihapiirakoita nimilapulla "lihapirukas". Osoitin kylttiä äidille ja siitä se helvetti sitten alkoi. Räkättävä, ulvova nauru molempien suusta, kumarruimme alas ottamaan tukea polvistamme kun oli niin saakelin hauska juttu. Se pirukas kuulosti vain niin hauskalta ja siinä meni ihan överiksi koko touhu mutta ei voinut lakata nauramasta. Päästettiin takana olevat jonottajat meidän ohi kun kesti niin kauan saada kerättyä itsemme tilaamaan ne kahvit.

Olin kuuntelemassa musiikinopiskelijoiden kevätkonserttia, missä yksi soittaja unohti kappaleen ja kertasi ja jankkasi sitä samaa kohtaa varmaan minuutin pääsemättä ollenkaan eteenpäin. Nauraa hytkyin hysteerisesti äänettömästi, mutta sitä hytkymistä ei varmaan voinut olla huomaamatta.