Termi "mummoäiti" pitää todellakin paikkansa!

On huvittavaa, että 35+ naiset kuvittelee että pienet lapset pitäisi heidät nuorina ja nuorekkaina, vaikka oikeasti käyttäytyvät kuin mummot.

Sinun viestissäsi minua häiritsi ilkkumisen ja oikeassaolemisen tarve, vaikka asiat teknisesti oikein ilmaisitkin. Yritin lukea rivien välejä, ymmärtää sinua, sen mitä av-palstalla voi tehdä, ja kyllähän mä jotenkin ymmärsin. Kypsäksi en sanoisi sinuakaan, anteeksi vain. Oikeasti aikuinen, mummo tai teiniäiti, osaa asettua toisen asemaan, ymmärtää ettei omat valinnat ja mielipiteet ole niitä ainoita oikeita ja kykenee empatiaan muitakin kuin omia läheisiään kohtaan.

erilaisia. Et voi tietää, mistä tykkäät kun olet 47. Mikä sinä olet määrittelemään muiden puolesta, mikä on täysipainoista elämää?



Mä olen 47, ja olen tosiaan tehnyt kaksi nuorinta lastani "mummoiässä" eli 35- ja 38-vuotiaana. Mä en nyt vaan halua ravata jossain baareissa tai ruotsinristelyillä, joten jos se tekee musta henkisen mummon niin olkoon.

On huvittavaa, että 35+ naiset kuvittelee että pienet lapset pitäisi heidät nuorina ja nuorekkaina, vaikka oikeasti käyttäytyvät kuin mummot.

tämä "Muut ihmiset on naurettavia/huvittavia ja luulee itsestään vääriä asioita" on tosin hieman kulahtaneenpuoleinen keskustelunavaus.

Monet ovat jo 40v mummoja, kun ekat lapset on tehty 20v. Minä olen tehnyt lapseni yli 30v ja teen vielä lisääkin. Eli jotkut ovat nelikymppisinä mummoja, kun minä olen vielä äiti :)

erilaisia. Et voi tietää, mistä tykkäät kun olet 47. Mikä sinä olet määrittelemään muiden puolesta, mikä on täysipainoista elämää?

Mä olen 47, ja olen tosiaan tehnyt kaksi nuorinta lastani "mummoiässä" eli 35- ja 38-vuotiaana. Mä en nyt vaan halua ravata jossain baareissa tai ruotsinristelyillä, joten jos se tekee musta henkisen mummon niin olkoon.

Siitä toisesta ketjusta, jossa just nämä mummoäidit selitteli, kuinka niille olisi kauhistus olla mummoja 50-vuotiaana, ja seuraavaan hengevetoon toteavat elävänsä jo nyt 40-vuotiaana täyttä mummoelämää pikkulasten kanssa, ja oikein kauhistelemalla kauhistelivat sitä bailausta ja menemistä, mitä itse olivat just " 20 vuotta harrastaneet".

Mua vaan naurattaa, anteeksi jos se kuulosti ilkunnalta.

Kaiken kaikkiaan mä arvostan ihmisiä, jotka pysyy elämälle avoimina tyyppeinä eri elämäntilanteissa ( ja totta kai ymmärrän, jos on oikeasti vaikeaa, se on eri asia), mutta näitä " minusta tuli äiti, ripottelen tuhkaa päälleni ja naulaan ovet ja ikkunat umpeen"-tyyppejä en tajua. Ja nämä yleensä on näitä mummoäitejä, joilla on "juoksut juostuna".

T: ap, mielellään vaikka 45-v iässä mummo, kunhan ei koskaan mummoäiti.

Onko siis ihminen henkisesti mummo kun se viihtyy paremmin kotona kuin ruotsinristeilyllä.



Olisiko kuitenkin niin että ne mummoäidit on ehtineet risteillä niin paljon ettei ne ymmärrä kuinka hienoa se on niille äideille jotka aloittaa uuden nuoruuden?



Minusta on ihan normaalia mökkiytyä vauhdikkaan nuoruuden jäleen, niin on käynyt myös tuntemilleni lapsettomille.

Monet ovat jo 40v mummoja, kun ekat lapset on tehty 20v. Minä olen tehnyt lapseni yli 30v ja teen vielä lisääkin. Eli jotkut ovat nelikymppisinä mummoja, kun minä olen vielä äiti :)

ei ole enää äitejä? Hitsi, mä en ole tuota tiennytkään.

Tiedätkö muuten, että ne 40v mummot on paljon paremman näköisiä ja oloisia kuin 40 v mummoäidit?

Katkeruus, kyynisyys ja ivallisuus vanhentavat.



Minä olen 34-vuotias, jota luullaan poikkeuksetta noin 10 vuotta nuoremmaksi. Suurimpana syynä pidän sitä, että olen myönteinen, kannustava, elämäniloinen, huumorintajuinen ja arvostan sekä itseäni että muita. En tekisi edes anonyymipalstalle tuollaista tämän ketjun tyyppistä aloitusta.



Ei ne lapset varmaankaan ihmistä nuorenna, mutta eipä nuorenna tuo oma asenteesikaan; päin vastoin! Mm. BB-Anne on minua 3 vuotta nuorempi mutta vaikuttaa 10 vuotta vanhemmalta.

Ymmärrän toki, että nelikymppisenä voi tulla kova tarve elää sitä kadotettua nuoruutta, mikä kului lapsenhoidossa. Muistan itsekin, miten huvittavilta tällaiset tapaukset tuntuivat parikymppisestä, kun kävin baareissa.

Jatkuvasti pitää hokea, että on se ihanaa kun on saanut matkustella ja bilettää, nyt ei ENÄÄ IKINÄ tarvitse. Siis WHAT!? Onko nää mummoäidit oikeesti sitä mieltä, et kun tekee lapsen niin elämän pitää loppua? Itse sain parikympisenä kaikki lapseni, silti olen matkustellut siinä välissä yksin, sekä perheeni kanssa, käynyt baareissa kyllästymiseen asti jne. Ja vieläkin, 36-vuotiaana elämän ihan normaalia elämää matkusteluineen. Luulen et näitä mummoäitejä harmittaa se, etteivät tehneet aikaisemmin lapsia? Ja sitten pitää itseään jotenkin korostaa, kuinka täydellinen(?) äiti nyt on. Tai sitten se on kateus, kun samanikäisillä äideillä jotka tekivät lapset nuorina on nyt sitä omaa aikaa, niin jotenkinkin pitää tökkiä, että minäpä sainkin bilettää ihan melkein 20 vuotta toisinkuin SINÄ raukka, joka jouduin luopumaan kaikesta jo niin nuorena. Vaikka tosiasiassa esim minä en hirveesti ole "luopunut" mistään..En tiedä, ehkä olen väärässä.

Onko siis ihminen henkisesti mummo kun se viihtyy paremmin kotona kuin ruotsinristeilyllä.

Olisiko kuitenkin niin että ne mummoäidit on ehtineet risteillä niin paljon ettei ne ymmärrä kuinka hienoa se on niille äideille jotka aloittaa uuden nuoruuden?

Minusta on ihan normaalia mökkiytyä vauhdikkaan nuoruuden jäleen, niin on käynyt myös tuntemilleni lapsettomille.

ehta mummoäiti sitten!

Mun mielestäni bailaaminen on erityisen hauskaa nyt kun sitä voi tehdä vain silloin tällöin.

Mä myös olen vauhdikas ihminen ollut nuorena, aikuisena, ja toivottavasti pysyn myös vauhdikkaana mummona. Elämäni mahtavimmat ihmiset ovat juuri sellaisia, elämännälkäisiä hautaan asti. Oma mummini mennä viipotti vielä 85-v iässä ympäri maailmaa. Sitten huonot jalat alkoivat estää sitä, mutta koskaan ei mökkiytynyt.

Ainakin tän palstan + 35 iässä lapsia tehneiden ( erityisesti silloin lapsenteon aloittaneiden ) keskuudessa.

SItä kuvitellaan olevansa niin nuorekkaita kun on itsellä pienet lapset ja hoetaan kuinka mummous olisi kauhistus - mutta kuitenkin käyttäydytään ja puhutaan kuin mummot.

Tarkoitan nyt noita jotka kauhistelee kun n. 40v vanhempien lasten äiti on iloissaan uudesta vapaudesta ja mahdollisuudesta mennä ja tulla ja matkustella miten tykkää, siihen hoetaan, että "en minä vaan, minä olen jo matkusteluni matkustellut, nyt haluan vain olla rauhassa kotona." Ja että humputtelut on humputeltu, ja ruotsinristeilykin on saatanasta seuraava kauhistus.

Ei siinä mitään, pistää vaan naurattamaan tuo pieni ristiriita. Henkisesti mummo pikkulasten äiti kauhistelee teknisesti mummoa menevää saman ikäistä.

PS. itse olen 34 v kolmen lapsen äiti, ja olen kyllä koko ajan tykännyt myös bailata ( n 1krt 1-2kk), luoda uraa, matkustella, ylipäätään elää tätä elämää täysipainoisesti, eikä niin että yhdessä vaiheessa bailaa kuin hullu, ja toisessa mökkiytyy täysin.

näitä toisia arvostelevia ja itseä kehuvia aloituksia on täällä niin paljon? Heikko itsetunto, kun pitää toisia mollaamalla korottaa itseään? Jos olet tyytyväinen elämääsi, nauti siitä. Tuntuu vain, että jos oikeasti olisit tyytyväinen, näkisit toisissakin enemmän hyvää eikä olisi tarvetta pilkata.

mikään saatanasta seuraava kauhistus on, pelkästään naurettavaa typeryyttä se ruotsinlaivalla ryyppääminen mennen tullen.

Ymmärrän toki, että nelikymppisenä voi tulla kova tarve elää sitä kadotettua nuoruutta, mikä kului lapsenhoidossa. Muistan itsekin, miten huvittavilta tällaiset tapaukset tuntuivat parikymppisestä, kun kävin baareissa.

en minä esim. ole mitään nuoruuttani kadottanut, kun sain ekan lapseni 25-v iässä. Mulla vaan ei ollut siinä vaiheessa myöskään tarvetta vielä mökkiytyä millään lailla, vaan elämä on ollut koko ajan tosi tasapainoista, perheen kanssa olemista, työtä, ja myös sitä bailaamista. Samanlaista se on edelleen nyt 34 vuotiaana, edelleen musta on ihanaa lähteä välillä hyvien ystävien kanssa kunnon baarikierrokselle/saunailtaan/mökkeilemään/laivalle/matkalle, enkä todellakaan usko, että se tulee millään tavoin missään vaiheessa tuntumaan turhalta ja typerältä.

Mä en vaan ymmärrä mummoäitien ajatuksenjuoksua, ehkä se vanhemman iän pikkulasten äitiys sitten tosissaan imee mehut, eikä vanha sitten enää jaksa kiinnostua ympäröivästä maailmasta ja ystävyyssuhteista.

T:ap

pienten lasten vanhempi edelleen nelikymppisenä. Lähes jokainen on toisella kierroksella ja uudet pienet jaloissa tai sitten alkuperäisen kanssa tehty iltatähti. Hyvin harva näistä "sitten nelikymppisenä voi mennä..." -ihmisistä on oikeasti vapaa lapsista nelikymppisenä.



Minusta nuoruus kannattaa elää nuoruutena. Jotkut ei kaipaa kuin lyhyen hauskuuden, jotkut pidemmän, mutta sitä ei kannata ajatella, että nelikymppisenä bailaisi kuin teinit. Itse olen tyytyväinen, että ten lapset vasta kolmekymppisenä. Kaikin puolin kivampi: sain opinnot loppuun ja työpaikan, oli taloudellinen asema hyvä, miehen kanssa vakiintunut suhde, mies aikuinen ja vastuullinen, kaverit teki samassa iässä lapsia jne.

En oikein ole esikoisen tulon jälkeen jaksanutkaan. Sain hänet 19v iässä. Nyt 25v ja edelleenkään en jaksa juosta missään.



Mummoäiti henkisesti!? :)

jonka tarkoitus on ivailla IÄN perusteella toisia naisia jotka on ehkä tehneet elämässä asioita vähän eri järjestyksessä kuin itse, niin uskoisin että se kertoo kaikkein eniten aloittajarassukasta itsestään. että tällasia mä päivät pitkät mietin. Voi voi.

mikään saatanasta seuraava kauhistus on, pelkästään naurettavaa typeryyttä se ruotsinlaivalla ryyppääminen mennen tullen.

No hyvä että sun ei enää tartte sitä sitten tehdä, vaan saat rauhassa keitellä puuroa ja kutoa sukkaa kuolemaasi asti, eikä enää ikinä harrastaa mitään "naurettavaa typeryyttä".

edelleen matkustellaan, mutta lasten kanssa ja ehdoilla. Mökkiytymisellä tarkoitan sitä, että viikon/kuukauden kohokohta ei ole enää bileet. Joten tuntuu että sinun elämäsi pyörii alkoholin ympärillä. Anteeksi jo etukäteen jos niin ei ole.

Onko siis ihminen henkisesti mummo kun se viihtyy paremmin kotona kuin ruotsinristeilyllä. Olisiko kuitenkin niin että ne mummoäidit on ehtineet risteillä niin paljon ettei ne ymmärrä kuinka hienoa se on niille äideille jotka aloittaa uuden nuoruuden? Minusta on ihan normaalia mökkiytyä vauhdikkaan nuoruuden jäleen, niin on käynyt myös tuntemilleni lapsettomille.

ehta mummoäiti sitten! Mun mielestäni bailaaminen on erityisen hauskaa nyt kun sitä voi tehdä vain silloin tällöin. Mä myös olen vauhdikas ihminen ollut nuorena, aikuisena, ja toivottavasti pysyn myös vauhdikkaana mummona. Elämäni mahtavimmat ihmiset ovat juuri sellaisia, elämännälkäisiä hautaan asti. Oma mummini mennä viipotti vielä 85-v iässä ympäri maailmaa. Sitten huonot jalat alkoivat estää sitä, mutta koskaan ei mökkiytynyt.