Lue keskustelun säännöt.
Termi "mummoäiti" pitää todellakin paikkansa!
15.09.2012 |
Ainakin tän palstan + 35 iässä lapsia tehneiden ( erityisesti silloin lapsenteon aloittaneiden ) keskuudessa.
SItä kuvitellaan olevansa niin nuorekkaita kun on itsellä pienet lapset ja hoetaan kuinka mummous olisi kauhistus - mutta kuitenkin käyttäydytään ja puhutaan kuin mummot.
Tarkoitan nyt noita jotka kauhistelee kun n. 40v vanhempien lasten äiti on iloissaan uudesta vapaudesta ja mahdollisuudesta mennä ja tulla ja matkustella miten tykkää, siihen hoetaan, että "en minä vaan, minä olen jo matkusteluni matkustellut, nyt haluan vain olla rauhassa kotona." Ja että humputtelut on humputeltu, ja ruotsinristeilykin on saatanasta seuraava kauhistus.
Ei siinä mitään, pistää vaan naurattamaan tuo pieni ristiriita. Henkisesti mummo pikkulasten äiti kauhistelee teknisesti mummoa menevää saman ikäistä.
PS. itse olen 34 v kolmen lapsen äiti, ja olen kyllä koko ajan tykännyt myös bailata ( n 1krt 1-2kk), luoda uraa, matkustella, ylipäätään elää tätä elämää täysipainoisesti, eikä niin että yhdessä vaiheessa bailaa kuin hullu, ja toisessa mökkiytyy täysin.
Kommentit (98)
Ymmärrän toki, että nelikymppisenä voi tulla kova tarve elää sitä kadotettua nuoruutta, mikä kului lapsenhoidossa. Muistan itsekin, miten huvittavilta tällaiset tapaukset tuntuivat parikymppisestä, kun kävin baareissa.
Ja mikä siinä on, etteikö yli 40v sais käydä baareissa? Jumantsuikka! Siis tiedän monia esim. 45v äitejä, joilla suht pienet lapset ja he käyvät ulkona syömässä ja jatkoillakin. Onko se jotenkin väärin?
Mua ei ainakaan kiinnosta mitä jotkut teinipimatsut/mummoäidit ajattelee. Tuun tekee just mitä haluan,vaikka 100 vuotiaaksi asti!
Sitäpaitsi Helsingissä on monia paikkoja, joissa on esim. elävää musiikkia, stand upia jne, eikä mitään teknorynkytystä teinihelveteissä. Onko sekin kielletty?
t. äiskä 35v, jolla monen ikäisiä kavereita, lapsellisia ja lapsettomia. Ja pidämme hauskaa :)
mutta itseäni ainakin huvitti parikymppisenä nämä nelikymppiset, uuden nuoruutensa löytäneet miehet ja naiset, jotka pörräsivät Hesan yöelämässä. Yritetään kovasti olla vielä katu-uskottavia, mutta parasta ennen -päiväys meni jo.
hei mikäpä niitä EI huvittaisi ;DD
Oli miten oli, kyllä elämä jatkuu myös +45 vuotiailla ja onhan se aika outoa jos iän takia ei uskalla liikkua enää ulkona? Jos olette yhtään matkustelleet on ihan tavallista, että aikuiset ihmiset tapaavat iltaisin kaupungilla ja istuvat iltaa. Suomessa näyttää olevan se kulttuuri, että kun saa lapset, niin mökkiydytään ja eikä uskalleta enää nenäänsä näyttää missään. Ja jos käy vaikka kuuntelemassa jotain bändiä, ei tarkoita et pitäsi vetää perseet olalle. Ja minusta ainakin on mukavaa istua iltaa kesäisin terassilla ja katsella ihmisiä parin viinilasillisen merkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olemme kaikki nyt vähän päälle nelikymppisiä. Sekä lapsettomat että ne joilla lapsia on ovat jättäneet bilettämisen. Eli ollaan nyt sitten kai mummouduttu. Mutta se ei siis ole ollut lapsista kiinni, vaan ollut enemmän juuri se aikansa kutakin-juttu. Nyt tehdään muuta, mennään vaikka luontopoluille ja tavataan ystävien luona, käydään joskus teatterissa, konserteissa jne. yhdessä. Ihan tyytyväisiä mummomuumioita olemme baareitta ja laivoittakin ;-)
Ymmärrän toki, että nelikymppisenä voi tulla kova tarve elää sitä kadotettua nuoruutta, mikä kului lapsenhoidossa. Muistan itsekin, miten huvittavilta tällaiset tapaukset tuntuivat parikymppisestä, kun kävin baareissa.
Ja mikä siinä on, etteikö yli 40v sais käydä baareissa? Jumantsuikka! Siis tiedän monia esim. 45v äitejä, joilla suht pienet lapset ja he käyvät ulkona syömässä ja jatkoillakin. Onko se jotenkin väärin?
Mua ei ainakaan kiinnosta mitä jotkut teinipimatsut/mummoäidit ajattelee. Tuun tekee just mitä haluan,vaikka 100 vuotiaaksi asti!
Sitäpaitsi Helsingissä on monia paikkoja, joissa on esim. elävää musiikkia, stand upia jne, eikä mitään teknorynkytystä teinihelveteissä. Onko sekin kielletty?
t. äiskä 35v, jolla monen ikäisiä kavereita, lapsellisia ja lapsettomia. Ja pidämme hauskaa :)
mutta itseäni ainakin huvitti parikymppisenä nämä nelikymppiset, uuden nuoruutensa löytäneet miehet ja naiset, jotka pörräsivät Hesan yöelämässä. Yritetään kovasti olla vielä katu-uskottavia, mutta parasta ennen -päiväys meni jo.
kiinnostunut jostain ihan muusta kuin nelikymppisten seuraelämästä. Samoin kuin nyt 35-v iässä mua ei kiinnosta tuntemattomien parikymppisten baaritouhut.
Sääli jos sinä ajattelet edelleen noin paljon sitä mitä muut ajattelee.
Yleensä tekivät aika ison numeron itsestään siellä baarissa.
Ei minun tarvitse ajatella sitä, mitä muut ajattelevat minusta baarissa, kun en siellä ole vuosiin käynyt. Mutta huomaan, että asia on alkanut vaivata sinua.
Riidanhaasto, ettei jaksa tarttua.
ongelma on tuossa termissä "mummoäiti", joka osoittaa käyttäjästään sen, että kategorisoi äitejä, vertaa itseensä ja pitää kaikin puolin parempana, siis todellakin iän perusteella. Ihan turhaan ei puhuta siitä, että ikä on myös henkinen käsite. Ap asettuu tässä suhteessa reilusti alle 18-vuotiaiden sarjaan (tosin heissäkin on avarasieluisimpia yksilöitä).
Noin väsynyttä 34-vuotiasta ei myöskään viitsi kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kenellekään tulee edes mieleen tällaista aloitusta tehdä? Itse tunnen hyvin erilaisia vanhempia, mutta heidän tapojaan ei kyllä iän perusteella voi määritellä.
Itse olen varmaan sitten vain ihan tavisäiti, kun olen hankkinut lapset normaalissa iässä, bilettänyt silloin tällöin koko aikuisikäni (bilettämiseen ei omalla kohdalla liity ryyppääminen, siinä nyt ei ole mitään hauskaa enkä jaksa vapaa-ajallani tehdä mitään typeriä asioita etenkään siksi, että teinit ja sellaisiksi haluavat tekevät) ja ruotsinlaivalla olen käynyt sekä ennen lasten hankkimista että sen jälkeen ja myös lasten kanssa.
Olisikos aloittajalle meille normaaleille äideille jotain raflaavaa haukkumanimeä?
Koen itsekin olevani ihan normaali äiti, kuten ehkä aloituksestani kävi ilmi, jos sen luki.
On kyllä jännä, että täällä mellastetaan suu vaahdossa kuinka mun elämän kohokohta olisi ryypiskely ja olen juoppo ja ties mitä pientä, vaikka olen aika selvästi sanonut, että mun menemiseni on sen 1 krt 1-2 kk aikana, enkä tietääkseni ole sanonut ryyppääväni tuolloin mitenkään erityisesti?
Mun kritiikki kohdistui vain ja ainoastaan siihen, että monet mummoäidit kouhkaavat täysin epäloogisesti asioista, eli
- eivät haluaisi missään nimessä olla vielä mummoja
- elävät kuitenkin yhtä rajoittunutta elämää kuin mummot
- syyttelevät ikäisiään nuorena lapset tehneitä elämättömästä nuoruudesta
- kuitenkin odottavat "omaa aikaansa" sitten 50 v iässä
siinä nyt muutama juttu, mikä pisti ärsyttämään siinä toisessa ketjussa. Kiva että ärsytti, niin oli tarkoituskin.
T: ap.
kuin että aika paljon ihmiset näkevät vaivaa toisten elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko ap ja muut paremmat äidit määritellä bailaamisen ja bilettämisen? Meillä päin (hki keskusta) noi termit on täysiä vitsejä, eikä kukaan ole bailannut eikä bilettänyt sitten teinivuosien.. Kyllä me baareissa käydään, jotkut siihen 04 asti ja jopa jatkoille vielä, toiset vaan muutamalla, ja keikoilla ja festareilla tulee käytyä, mutta ei noita b-termejä. Onko se sellasta diskon lattialla ja pöydillä riekkumista? Vai puistoissa siideripäissään tanssimista ja hihittelyä? Ja jos joku vois kertoa, että mitä vikaa on 38-vuotiaassa naisessa, jota ei kiinnosta enää istua baarissa aamuyölle? On sitäkin tullu tehtyä, kyllästyin jo ennen lapsia, samoin kuin yhden yön juttuihin, fuck buddeihin ja joihinkin muihin nuorempana harrastamiini juttuihin. Ihminen muuttuu ja mielenkiinnon kohteet vaihtuu jossain määrin. Mä en silti istu vain kotona enkä osaa kutoa. Matkustelusta pidän taukoa koska en tajua miks taaperoita raahataan ympäri maailmaa, mut en mä sitä lopettanut ole.
Onko ap siis niin mielikuvitukseton, että jos joku ei kreisibailaa ja hillu, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin leipoa pullaa?
Olen nk. mummoäiti, sain lapset neljänkympin molemmin puolin. Nyt jaloissa pyörii kolme vielä pientä, jotka tarvitsevat äitiä melko paljon. Olen saanut elää omasta mielestäni erittäin täysipäinoista ja rikasta elämää jokaisessa erilaisessa elämänvaiheessa. Olen myös "bailannut", mutta se ei ole koskaan ollut mulle se must juttu. Muuten on tullut kyllä tehtyä vaikka mitä itsesni kiinnostavaa ja edelleen tehdään kaikenlaista kivaa pääosin lasten ehdoilla. Tiedostan myös sen, että lapseni kasvavat ja alkavat enemmän ja enemmän viettää aikaa ilman äitiään ja lopulta muuttavat pois kotoa. Toki se aikanaan on varmaan haikeaa, mutta sitten on taas sitä aikaa itselle ja omille jutuille. Mun ei tarvitse tässä elämän vaiheessa todistella, että "lapset eivät minun elämääni ja tekemisiäni muuta ja voin tehdä kaiken ihan niin kuin ennen lapsiakin." Nyt elämässäni lapset ja perhe tulee ykkösenä, mutta ei se tarkoita sitä, että kykkisimme neljän seinän sisällä. Kaikkea hyvää sinulle ap! Toivottavasti osaat oppia hyväksymään toisten ihmisten erilaiset valinnat ja nautit omasta elämästäsi ja lapsistasi. Ja mitä pahaa siinä on, jos joku oikeasti viihtyy kotona ja haluaa viettää perheensä kanssa aikaa siellä?
Sinäkin ajattelet sitten kuitenkin, että joskus tulee vielä sitä omaa aikaa ( mikä on ihan ok), mutta kun nelikymppinen, nuorena lapset tehnyt toteaa niin, niin se on merkki elämättömästä elämästä, ja mummoäidit tulee siihen kilvan huutamaan, että en minä vaan halua, ja lapsellista on ja ties mitä. Miksi näin on? Miksei voi myöskin vain olla iloinen toisen puolesta, ja todeta että vähänkö kivaa, nauti nyt, olet urakkasi hoitanut? Miksi mummoäitien pitää niin kovin usein yrittää lytätä toisten menemiset, jos sitten kuitenkin itsellä on se sama ajatus takaraivossa, tosin se oma aika koittaa vain 10 vuotta myöhemmin? -ap
En itse ole törmännyt kuvaamasi kaltaisiin "mummoäiteihin". Mulla on tuttavapiirissäni kaiken ikäisiä äitejä pienillä ja jo isoilla lapsilla ja yksikään ei ole ainakaan mun kuulten mollannut ketään lastentekoiän perusteella. Mutta ehkä liikun sitten erityyppisissä porukoissa.
Edelleen kaikkea hyvää sulle ap ja koeta nyt vaan elää sitä omaa elämääsi. Jos joku "mummoäiti" sun valintoja arvostelee, niin anna mennä vaan suorinta reittiä toisesta korvasta ulos ja vaihda puheenaihetta. Turhaa sitä omaa päätään rassaamaan tuollaisilla, jos itse on oikeasti tyytyväinen elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hei mikäpä niitä EI huvittaisi ;DD
Oli miten oli, kyllä elämä jatkuu myös +45 vuotiailla ja onhan se aika outoa jos iän takia ei uskalla liikkua enää ulkona? Jos olette yhtään matkustelleet on ihan tavallista, että aikuiset ihmiset tapaavat iltaisin kaupungilla ja istuvat iltaa. Suomessa näyttää olevan se kulttuuri, että kun saa lapset, niin mökkiydytään ja eikä uskalleta enää nenäänsä näyttää missään. Ja jos käy vaikka kuuntelemassa jotain bändiä, ei tarkoita et pitäsi vetää perseet olalle. Ja minusta ainakin on mukavaa istua iltaa kesäisin terassilla ja katsella ihmisiä parin viinilasillisen merkeissä.
vaan bailaamisesta, minkä minä ymmärrän niin, että mennään baariin ja juodaan alkoholia - paljon. SE ei kiinnosta, ei ole kiinnostanut vuosiin, kiinnostus loppui jo ennen lapsia. Etenkin nuorina lapsensa saaneille tulee jossain vaiheessa tämä baila baila -efekti, jossa yritetään korvata jotenkin sitä menetettyä nuoruutta. Näin kävi esim. äidilleni, joka sai minut 19-vuotiaana.
Ja juu, ollaan ensi kuussa menossa ystävien kanssa teatteriin ja syömään, ilman lapsia. Ehkä tämä nyt sitten täyttää asiasta huolestuneiden kriteerit, että en ole mummoutunut. Tosin baariin bailaamaan en edelleenkään lähde.
Itse en ole tuollaista kulttuuria havainnut Suomessa, enkä muuallakaan. Kyllä se on perhekeskeistä muuallakin Euroopassa, esim. perheillallinen on lähes pyhä tapahtuma Keski- ja Etelä-Euroopassa. Suomessa vetäistään mikropitsa, että äippä ehtii baariin vähän baila baila.
Ymmärrän toki, että nelikymppisenä voi tulla kova tarve elää sitä kadotettua nuoruutta, mikä kului lapsenhoidossa. Muistan itsekin, miten huvittavilta tällaiset tapaukset tuntuivat parikymppisestä, kun kävin baareissa.
Ja mikä siinä on, etteikö yli 40v sais käydä baareissa? Jumantsuikka! Siis tiedän monia esim. 45v äitejä, joilla suht pienet lapset ja he käyvät ulkona syömässä ja jatkoillakin. Onko se jotenkin väärin?
Mua ei ainakaan kiinnosta mitä jotkut teinipimatsut/mummoäidit ajattelee. Tuun tekee just mitä haluan,vaikka 100 vuotiaaksi asti!
Sitäpaitsi Helsingissä on monia paikkoja, joissa on esim. elävää musiikkia, stand upia jne, eikä mitään teknorynkytystä teinihelveteissä. Onko sekin kielletty?
t. äiskä 35v, jolla monen ikäisiä kavereita, lapsellisia ja lapsettomia. Ja pidämme hauskaa :)
mutta itseäni ainakin huvitti parikymppisenä nämä nelikymppiset, uuden nuoruutensa löytäneet miehet ja naiset, jotka pörräsivät Hesan yöelämässä. Yritetään kovasti olla vielä katu-uskottavia, mutta parasta ennen -päiväys meni jo.
kiinnostunut jostain ihan muusta kuin nelikymppisten seuraelämästä. Samoin kuin nyt 35-v iässä mua ei kiinnosta tuntemattomien parikymppisten baaritouhut.
Sääli jos sinä ajattelet edelleen noin paljon sitä mitä muut ajattelee.
Yleensä tekivät aika ison numeron itsestään siellä baarissa.
Ei minun tarvitse ajatella sitä, mitä muut ajattelevat minusta baarissa, kun en siellä ole vuosiin käynyt. Mutta huomaan, että asia on alkanut vaivata sinua.
Riidanhaasto, ettei jaksa tarttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kenellekään tulee edes mieleen tällaista aloitusta tehdä? Itse tunnen hyvin erilaisia vanhempia, mutta heidän tapojaan ei kyllä iän perusteella voi määritellä. Itse olen varmaan sitten vain ihan tavisäiti, kun olen hankkinut lapset normaalissa iässä, bilettänyt silloin tällöin koko aikuisikäni (bilettämiseen ei omalla kohdalla liity ryyppääminen, siinä nyt ei ole mitään hauskaa enkä jaksa vapaa-ajallani tehdä mitään typeriä asioita etenkään siksi, että teinit ja sellaisiksi haluavat tekevät) ja ruotsinlaivalla olen käynyt sekä ennen lasten hankkimista että sen jälkeen ja myös lasten kanssa. Olisikos aloittajalle meille normaaleille äideille jotain raflaavaa haukkumanimeä?
Koen itsekin olevani ihan normaali äiti, kuten ehkä aloituksestani kävi ilmi, jos sen luki. On kyllä jännä, että täällä mellastetaan suu vaahdossa kuinka mun elämän kohokohta olisi ryypiskely ja olen juoppo ja ties mitä pientä, vaikka olen aika selvästi sanonut, että mun menemiseni on sen 1 krt 1-2 kk aikana, enkä tietääkseni ole sanonut ryyppääväni tuolloin mitenkään erityisesti? Mun kritiikki kohdistui vain ja ainoastaan siihen, että monet mummoäidit kouhkaavat täysin epäloogisesti asioista, eli - eivät haluaisi missään nimessä olla vielä mummoja - elävät kuitenkin yhtä rajoittunutta elämää kuin mummot - syyttelevät ikäisiään nuorena lapset tehneitä elämättömästä nuoruudesta - kuitenkin odottavat "omaa aikaansa" sitten 50 v iässä siinä nyt muutama juttu, mikä pisti ärsyttämään siinä toisessa ketjussa. Kiva että ärsytti, niin oli tarkoituskin. T: ap.
olet aika loukkaava termeinesi sekä kategorisoimalla mummot. Kun ihminen on mummo tai mummoiässä hänen ilmeisesti täytyy mökkiytyä ja alkaa kutomaan sukkia.
Loukkaavaa!
Terv. mummo (vm. -56), joka on edelleen aktiivisesti työelämässä, matkustelee, "bilettää", viettää aikaa perheen kanssa, hoitaa lapsenlapsiaan, harrastaa liikuntaa ja kulttuuria jne jne jne.
Jotenkin tuntuu, ettei ap osaa kuvitellakaan, että ihmisiä on eri ikävaiheissa, elämäntilanteissa, lähtökohdaltaan erilaisia ja mieltymyksiltään ja persooniltaan hyvinkin erilaisia. Mikä on mummo sitten? 40-vuotias diplomi-insinööri, Siwan kassa, kotiäiti? Vai 90-vuotias dementikko, superkyylä, harvinaisen herttainen isoäiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tarve on haukkua ihmisiä "mummoäideiksi"? Mitä sinä siitä saat? Hyvän mielen kaikille? Kuulostaa jotenkin mielenvikaiselta, jos noin paljon suututtaa kun joku tekee lapsia vielä kypsässä iässä! Miksi et hyväksy sitä asiaa, ap? Onko noilla "mummoäideillä" jotain mitä sinulta puuttuu? Ymmärrystä/henkistä kypsyyttä kenties?
ja silti ilmeisesti aika "mummo" (kun en juurikaan juhli, ehkä max kerran vuodessa). Ei ihmisen tarvitse olla koko ikäänsä nuorekas; 35 vuotiaskin on jo varhaiskeski-ikäinen.
On ihanaa, ettei enää tarvitse angstata lasten vaatteiden ulkonäöstä tai merkeistä, voi olla ihan vapaasti oma itsensä, mennä mihin huvittaa välittämättä ympäristön mielipiteistä. Tämä on mahtavaa.
On ihanaa, ettei enää tarvitse angstata lasten vaatteiden ulkonäöstä tai merkeistä, voi olla ihan vapaasti oma itsensä, mennä mihin huvittaa välittämättä ympäristön mielipiteistä. Tämä on mahtavaa.
Angstasit nuorena lastenvaatteista, ja nyt 40+ elät menetettyä nuoruuttasi! Mahtavaa! Ota kaikki irti! Älä kadehdi niitä jotka elivät nuoruutensa silloin kun olivat nuoria. Murrosikäinen 40+ on lähinnä säälittävä... mutta okei, jos se sopii sulle.
On ihanaa, ettei enää tarvitse angstata lasten vaatteiden ulkonäöstä tai merkeistä, voi olla ihan vapaasti oma itsensä, mennä mihin huvittaa välittämättä ympäristön mielipiteistä. Tämä on mahtavaa.
angstata lasten vaatteista ja olen voinut olla ihan oma itseni joka elämänvaiheessa. Olen elänyt täyttä elämää ennen lapsia ja lasten syntymän jälkeen. Elämä on vaihdellut tilanteen mukaan enemmän tai vähemmän menoa ja olen ollut kulloiseenkiin tilanteeseen oikein tyytyväinen.
Kun sinä kerran ilmeisesti pidät hyväksyttävänä nimitellä mummoäideiksi naisia, jotka ovat saaneet lapsensa - hui kamalaa - vasta lähempänä 40. ikävuotta ja jotka tämän lisäksi eivät enää ole kiinnostuneet, käyttämääsi termiä lainatakseni, bailaamisesta ja mitäs muita noita nuorekkuuden edellyttämiä aktiviteettejä sitten luettelitkaan, niin sallithan että myös minä, yhtä tasokkailla kriteereillä, annan sinulle oman tittelin?
Tässä se siis on: pissismutsi.
Ole hyvä. Oikein mukavaa lauantai-iltaa! Ja antoisaa biletystä/bailaamista, jos tämä nyt on yksi niistä illoista, joina todistat, että sinä ainakaan et ole mikään halveksittava kotiinsa homehtuva mummoäiti ;)
p.s. Oikeasti tuollaiset nimittelyt suuntaan tai toiseen ovat mielestäni typeriä ja osoittavat vain, että nimittelijällä on joku kumma tarve nähdä itsensä ja oma elämäntapansa muita hienompana, siistimpänä tms.
Miten kenellekään tulee edes mieleen tällaista aloitusta tehdä? Itse tunnen hyvin erilaisia vanhempia, mutta heidän tapojaan ei kyllä iän perusteella voi määritellä.
Itse olen varmaan sitten vain ihan tavisäiti, kun olen hankkinut lapset normaalissa iässä, bilettänyt silloin tällöin koko aikuisikäni (bilettämiseen ei omalla kohdalla liity ryyppääminen, siinä nyt ei ole mitään hauskaa enkä jaksa vapaa-ajallani tehdä mitään typeriä asioita etenkään siksi, että teinit ja sellaisiksi haluavat tekevät) ja ruotsinlaivalla olen käynyt sekä ennen lasten hankkimista että sen jälkeen ja myös lasten kanssa.
Olisikos aloittajalle meille normaaleille äideille jotain raflaavaa haukkumanimeä?