Lue keskustelun säännöt.
Termi "mummoäiti" pitää todellakin paikkansa!
15.09.2012 |
Ainakin tän palstan + 35 iässä lapsia tehneiden ( erityisesti silloin lapsenteon aloittaneiden ) keskuudessa.
SItä kuvitellaan olevansa niin nuorekkaita kun on itsellä pienet lapset ja hoetaan kuinka mummous olisi kauhistus - mutta kuitenkin käyttäydytään ja puhutaan kuin mummot.
Tarkoitan nyt noita jotka kauhistelee kun n. 40v vanhempien lasten äiti on iloissaan uudesta vapaudesta ja mahdollisuudesta mennä ja tulla ja matkustella miten tykkää, siihen hoetaan, että "en minä vaan, minä olen jo matkusteluni matkustellut, nyt haluan vain olla rauhassa kotona." Ja että humputtelut on humputeltu, ja ruotsinristeilykin on saatanasta seuraava kauhistus.
Ei siinä mitään, pistää vaan naurattamaan tuo pieni ristiriita. Henkisesti mummo pikkulasten äiti kauhistelee teknisesti mummoa menevää saman ikäistä.
PS. itse olen 34 v kolmen lapsen äiti, ja olen kyllä koko ajan tykännyt myös bailata ( n 1krt 1-2kk), luoda uraa, matkustella, ylipäätään elää tätä elämää täysipainoisesti, eikä niin että yhdessä vaiheessa bailaa kuin hullu, ja toisessa mökkiytyy täysin.
Kommentit (98)
Ymmärrän toki, että nelikymppisenä voi tulla kova tarve elää sitä kadotettua nuoruutta, mikä kului lapsenhoidossa. Muistan itsekin, miten huvittavilta tällaiset tapaukset tuntuivat parikymppisestä, kun kävin baareissa.
Ja mikä siinä on, etteikö yli 40v sais käydä baareissa? Jumantsuikka! Siis tiedän monia esim. 45v äitejä, joilla suht pienet lapset ja he käyvät ulkona syömässä ja jatkoillakin. Onko se jotenkin väärin?
Mua ei ainakaan kiinnosta mitä jotkut teinipimatsut/mummoäidit ajattelee. Tuun tekee just mitä haluan,vaikka 100 vuotiaaksi asti!
Sitäpaitsi Helsingissä on monia paikkoja, joissa on esim. elävää musiikkia, stand upia jne, eikä mitään teknorynkytystä teinihelveteissä. Onko sekin kielletty?
t. äiskä 35v, jolla monen ikäisiä kavereita, lapsellisia ja lapsettomia. Ja pidämme hauskaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikään saatanasta seuraava kauhistus on, pelkästään naurettavaa typeryyttä se ruotsinlaivalla ryyppääminen mennen tullen.
No hyvä että sun ei enää tartte sitä sitten tehdä, vaan saat rauhassa keitellä puuroa ja kutoa sukkaa kuolemaasi asti, eikä enää ikinä harrastaa mitään "naurettavaa typeryyttä".
Onhan se hyvä. Tosin mulla on paljon muutakin tekemistä kuin keitellä puuroa tai kutoa sukkaa, jossain kohtaa pitää töihinkin palata kun ikääkin on vielä alle 30.
edelleen matkustellaan, mutta lasten kanssa ja ehdoilla. Mökkiytymisellä tarkoitan sitä, että viikon/kuukauden kohokohta ei ole enää bileet. Joten tuntuu että sinun elämäsi pyörii alkoholin ympärillä. Anteeksi jo etukäteen jos niin ei ole.
Onko siis ihminen henkisesti mummo kun se viihtyy paremmin kotona kuin ruotsinristeilyllä. Olisiko kuitenkin niin että ne mummoäidit on ehtineet risteillä niin paljon ettei ne ymmärrä kuinka hienoa se on niille äideille jotka aloittaa uuden nuoruuden? Minusta on ihan normaalia mökkiytyä vauhdikkaan nuoruuden jäleen, niin on käynyt myös tuntemilleni lapsettomille.
ehta mummoäiti sitten! Mun mielestäni bailaaminen on erityisen hauskaa nyt kun sitä voi tehdä vain silloin tällöin. Mä myös olen vauhdikas ihminen ollut nuorena, aikuisena, ja toivottavasti pysyn myös vauhdikkaana mummona. Elämäni mahtavimmat ihmiset ovat juuri sellaisia, elämännälkäisiä hautaan asti. Oma mummini mennä viipotti vielä 85-v iässä ympäri maailmaa. Sitten huonot jalat alkoivat estää sitä, mutta koskaan ei mökkiytynyt.
Mun viikonloppujen kohokohta. Eikä kovin monella täällä tunnu mökkiytyminen tuota tarkoittaa, kun kerran hoetaan, että onneksi olen bailannut ja MATKUSTELLUT jne. Kyse on ehkä elämänasenteesta, joka on mummomainen monella. Äkkiä jokin ennen hauska ja rentouttava onkin muuttunut typeräksi ja lapselliseksi. Miksi?
Ei kai kukaan aikuinen ylipäätään rällää kuin teini tai nuori opiskelija, mutta kyllä mä ainakin ehdin ne riennot rientää teininä ja opiskelijana, vaikka lapsen sainkin 25-vuotiaana, toisen 27 v ja kolmannen 29 v iässä.
Silti kaikki nämä kohta 10 vuotta kun olen äiti ollut, mä olen edelleen tykännyt tavata ystäviäni, käydä juhlissa ja juhlimassa, matkustella lasten kanssa ja ilman jne.
Eli mä en vaan ymmärrä tuota asennetta " nyt on juhlat juhlittu". Mun mielestäni se on mummoa, ei se, jos oikeasti on mummo 45v ( tai vaikka 36 v) iässä.
Ymmärrän toki, että nelikymppisenä voi tulla kova tarve elää sitä kadotettua nuoruutta, mikä kului lapsenhoidossa. Muistan itsekin, miten huvittavilta tällaiset tapaukset tuntuivat parikymppisestä, kun kävin baareissa.
Ja mikä siinä on, etteikö yli 40v sais käydä baareissa? Jumantsuikka! Siis tiedän monia esim. 45v äitejä, joilla suht pienet lapset ja he käyvät ulkona syömässä ja jatkoillakin. Onko se jotenkin väärin?
Mua ei ainakaan kiinnosta mitä jotkut teinipimatsut/mummoäidit ajattelee. Tuun tekee just mitä haluan,vaikka 100 vuotiaaksi asti!
Sitäpaitsi Helsingissä on monia paikkoja, joissa on esim. elävää musiikkia, stand upia jne, eikä mitään teknorynkytystä teinihelveteissä. Onko sekin kielletty?
t. äiskä 35v, jolla monen ikäisiä kavereita, lapsellisia ja lapsettomia. Ja pidämme hauskaa :)
T:ap
Ymmärrän toki, että nelikymppisenä voi tulla kova tarve elää sitä kadotettua nuoruutta, mikä kului lapsenhoidossa. Muistan itsekin, miten huvittavilta tällaiset tapaukset tuntuivat parikymppisestä, kun kävin baareissa.
en minä esim. ole mitään nuoruuttani kadottanut, kun sain ekan lapseni 25-v iässä. Mulla vaan ei ollut siinä vaiheessa myöskään tarvetta vielä mökkiytyä millään lailla, vaan elämä on ollut koko ajan tosi tasapainoista, perheen kanssa olemista, työtä, ja myös sitä bailaamista. Samanlaista se on edelleen nyt 34 vuotiaana, edelleen musta on ihanaa lähteä välillä hyvien ystävien kanssa kunnon baarikierrokselle/saunailtaan/mökkeilemään/laivalle/matkalle, enkä todellakaan usko, että se tulee millään tavoin missään vaiheessa tuntumaan turhalta ja typerältä.
Mä en vaan ymmärrä mummoäitien ajatuksenjuoksua, ehkä se vanhemman iän pikkulasten äitiys sitten tosissaan imee mehut, eikä vanha sitten enää jaksa kiinnostua ympäröivästä maailmasta ja ystävyyssuhteista.
T:ap
joten jos nämä sinusta tarkoittavat kiinnostusta ympäröivästä maailmasta ja ystävyyssuhteista, niin aika suppeaa on elämänkatsomuksesi. Itseäni ei KIINNOSTA bailaaminen varsinkaan, ne ajat jäivät taakse jo yli kymmenen vuotta sitten, ennen kuin sain lapsia. Sen sijaan elämään kuuluu edelleen mm. matkustelu ja ystävien tapaaminen. Äitiys on ollut melko helppoa, lapset terveitä ja hyvinnukkuvia. Ainakin omalla kohdallani olisin kokenut vanhemmuuden raskaammaksi parikymppisenä, jolloin oli opiskelut kesken, ei ollut rahaa, teki keikkatöitä, jne. Mikäs tässä on ollessa, kun molemmilla vakituiset työt, hyvät palkat, asunto, jne. Sen kyllä myönnän, että ikä tuntuu siinä, etten jaksa enkä kiinnostu baarissa könyämisestä enää. Ihan tarpeeksi tuli könyttyä silloin parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän toki, että nelikymppisenä voi tulla kova tarve elää sitä kadotettua nuoruutta, mikä kului lapsenhoidossa. Muistan itsekin, miten huvittavilta tällaiset tapaukset tuntuivat parikymppisestä, kun kävin baareissa.
Ja mikä siinä on, etteikö yli 40v sais käydä baareissa? Jumantsuikka! Siis tiedän monia esim. 45v äitejä, joilla suht pienet lapset ja he käyvät ulkona syömässä ja jatkoillakin. Onko se jotenkin väärin?
Mua ei ainakaan kiinnosta mitä jotkut teinipimatsut/mummoäidit ajattelee. Tuun tekee just mitä haluan,vaikka 100 vuotiaaksi asti!
Sitäpaitsi Helsingissä on monia paikkoja, joissa on esim. elävää musiikkia, stand upia jne, eikä mitään teknorynkytystä teinihelveteissä. Onko sekin kielletty?
t. äiskä 35v, jolla monen ikäisiä kavereita, lapsellisia ja lapsettomia. Ja pidämme hauskaa :)
mutta itseäni ainakin huvitti parikymppisenä nämä nelikymppiset, uuden nuoruutensa löytäneet miehet ja naiset, jotka pörräsivät Hesan yöelämässä. Yritetään kovasti olla vielä katu-uskottavia, mutta parasta ennen -päiväys meni jo.
valvoin, rakastuin monta kertaa, ei ollut huolta huomisesta eikä kenestäkään muusta kuin itsestä, nautin elämästä täysillä, harvoin sanoin millekkään ei, kaikkea on kokeiltu :)
Sitten tapasin mieheni ja halusin asettua aloilleni. saina lapsen kun olin 31v. Nyt olen 38v ja käyn kerran vuodessa baarissa bilettämässä. Kotona nautin viiniä mieheni kanssa viikonloppuisin suht kohtuudella, joskus enemmänkin kun lapsi on yötä poissa.
Ystäviäni näen kahvilla, lasten tapahtumissa, leikkipaikoissa, elokuvissa.. yleensä niin että lapset ovat mukana (samanikäisiä lapsia)
On ihanaa kun ei tarvitse enää ravata baareissa/reiveissä/klubeilla vaan SAA olla mummoutumassa kotona. Nautin kun laitamme viikonloppuisin mieheni kanssa yhdessä ruokaa, katsomme elokuvia ja joskus jopa käymme konserteissä (rock/pop sellaisissa).
Kun on 13 vuotta ensin mennyt asenteella sex, grugs and rocken roll niin ei mummoutumisessa ja kotona olemisessa ole mitään mitä pitäsi vältellä.
Ja tiedä sitten kun lapsi lähtee omilleen, ikää on 51 VASTA kun lapsi on 20v. Eiköhän sitä vielä ole elämää jäljellä silloinkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edelleen matkustellaan, mutta lasten kanssa ja ehdoilla. Mökkiytymisellä tarkoitan sitä, että viikon/kuukauden kohokohta ei ole enää bileet. Joten tuntuu että sinun elämäsi pyörii alkoholin ympärillä. Anteeksi jo etukäteen jos niin ei ole.
Onko siis ihminen henkisesti mummo kun se viihtyy paremmin kotona kuin ruotsinristeilyllä. Olisiko kuitenkin niin että ne mummoäidit on ehtineet risteillä niin paljon ettei ne ymmärrä kuinka hienoa se on niille äideille jotka aloittaa uuden nuoruuden? Minusta on ihan normaalia mökkiytyä vauhdikkaan nuoruuden jäleen, niin on käynyt myös tuntemilleni lapsettomille.
ehta mummoäiti sitten! Mun mielestäni bailaaminen on erityisen hauskaa nyt kun sitä voi tehdä vain silloin tällöin. Mä myös olen vauhdikas ihminen ollut nuorena, aikuisena, ja toivottavasti pysyn myös vauhdikkaana mummona. Elämäni mahtavimmat ihmiset ovat juuri sellaisia, elämännälkäisiä hautaan asti. Oma mummini mennä viipotti vielä 85-v iässä ympäri maailmaa. Sitten huonot jalat alkoivat estää sitä, mutta koskaan ei mökkiytynyt.
Mun viikonloppujen kohokohta. Eikä kovin monella täällä tunnu mökkiytyminen tuota tarkoittaa, kun kerran hoetaan, että onneksi olen bailannut ja MATKUSTELLUT jne. Kyse on ehkä elämänasenteesta, joka on mummomainen monella. Äkkiä jokin ennen hauska ja rentouttava onkin muuttunut typeräksi ja lapselliseksi. Miksi?
Ei kai kukaan aikuinen ylipäätään rällää kuin teini tai nuori opiskelija, mutta kyllä mä ainakin ehdin ne riennot rientää teininä ja opiskelijana, vaikka lapsen sainkin 25-vuotiaana, toisen 27 v ja kolmannen 29 v iässä.
Silti kaikki nämä kohta 10 vuotta kun olen äiti ollut, mä olen edelleen tykännyt tavata ystäviäni, käydä juhlissa ja juhlimassa, matkustella lasten kanssa ja ilman jne.
Eli mä en vaan ymmärrä tuota asennetta " nyt on juhlat juhlittu". Mun mielestäni se on mummoa, ei se, jos oikeasti on mummo 45v ( tai vaikka 36 v) iässä.
Olen myös tavannut ihmisiä, jotka korostavat äitiyttään yli kaiken muun. Asenne on tosiaan hieman "mummoutunut", eli eletään pelkästään lasten ehdoilla ja oma minuus unohtuu lähes täysin. Lisäksi siitä ollaan vielä ylpeitä ja mollataan aika avoimesti niitä, jotka ottavat omaa aikaa ja löytävät sisältöä ja hauskuutta elämään perheen ulkopuoleltakin.
Voihan tämä olla myös temperamenttikysymys: jo valmiiksi introvertit eivät tunne tarvetta "mennä" samalla tavalla kuin synnynnäisesti ekstrovertit, joille on normaalia etsiytyä muiden ihmisten seuraan oli lapsia tai ei?
Itse asun ulkomailla, maassa, jossa kyllä mennään ja harrastetaan, vaikka lapsia olisikin. Näin ekstroverttinä olen tähän ilmapiiriin oikein tyytyväinen, tämä on just minua varten tämä meneväinen elämä. : )Välillä mennään lasten kanssa, välillä ilman, mutta sosiaalinen elämä katsotaan täällä erittäin tärkeäksi asiaksi sekä lapsille että aikuisille.
T:Ulkosuomalainen 38v, 3 lasta
mikään saatanasta seuraava kauhistus on, pelkästään naurettavaa typeryyttä se ruotsinlaivalla ryyppääminen mennen tullen.
No hyvä että sun ei enää tartte sitä sitten tehdä, vaan saat rauhassa keitellä puuroa ja kutoa sukkaa kuolemaasi asti, eikä enää ikinä harrastaa mitään "naurettavaa typeryyttä".
Onhan se hyvä. Tosin mulla on paljon muutakin tekemistä kuin keitellä puuroa tai kutoa sukkaa, jossain kohtaa pitää töihinkin palata kun ikääkin on vielä alle 30.
Pakko vielä lisätä, vaikka ajattelin olla korjaamatta väärää käsitystäsi.. Sanot, että on hyvä, ettei mun tarvitse ENÄÄ tehdä sitä. No, en ole tehnyt koskaan. Ei ole ollut ryyppäämisentarvetta, ei edes teininä, enkä edelleenkään ymmärrä niitä ihmisiä, joiden elämä pyörii alkoholin ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän toki, että nelikymppisenä voi tulla kova tarve elää sitä kadotettua nuoruutta, mikä kului lapsenhoidossa. Muistan itsekin, miten huvittavilta tällaiset tapaukset tuntuivat parikymppisestä, kun kävin baareissa.
Ja mikä siinä on, etteikö yli 40v sais käydä baareissa? Jumantsuikka! Siis tiedän monia esim. 45v äitejä, joilla suht pienet lapset ja he käyvät ulkona syömässä ja jatkoillakin. Onko se jotenkin väärin?
Mua ei ainakaan kiinnosta mitä jotkut teinipimatsut/mummoäidit ajattelee. Tuun tekee just mitä haluan,vaikka 100 vuotiaaksi asti!
Sitäpaitsi Helsingissä on monia paikkoja, joissa on esim. elävää musiikkia, stand upia jne, eikä mitään teknorynkytystä teinihelveteissä. Onko sekin kielletty?
t. äiskä 35v, jolla monen ikäisiä kavereita, lapsellisia ja lapsettomia. Ja pidämme hauskaa :)
mutta itseäni ainakin huvitti parikymppisenä nämä nelikymppiset, uuden nuoruutensa löytäneet miehet ja naiset, jotka pörräsivät Hesan yöelämässä. Yritetään kovasti olla vielä katu-uskottavia, mutta parasta ennen -päiväys meni jo.
kiinnostunut jostain ihan muusta kuin nelikymppisten seuraelämästä. Samoin kuin nyt 35-v iässä mua ei kiinnosta tuntemattomien parikymppisten baaritouhut.
Sääli jos sinä ajattelet edelleen noin paljon sitä mitä muut ajattelee.
mikään saatanasta seuraava kauhistus on, pelkästään naurettavaa typeryyttä se ruotsinlaivalla ryyppääminen mennen tullen.
No hyvä että sun ei enää tartte sitä sitten tehdä, vaan saat rauhassa keitellä puuroa ja kutoa sukkaa kuolemaasi asti, eikä enää ikinä harrastaa mitään "naurettavaa typeryyttä".
Onhan se hyvä. Tosin mulla on paljon muutakin tekemistä kuin keitellä puuroa tai kutoa sukkaa, jossain kohtaa pitää töihinkin palata kun ikääkin on vielä alle 30.
Pakko vielä lisätä, vaikka ajattelin olla korjaamatta väärää käsitystäsi.. Sanot, että on hyvä, ettei mun tarvitse ENÄÄ tehdä sitä. No, en ole tehnyt koskaan. Ei ole ollut ryyppäämisentarvetta, ei edes teininä, enkä edelleenkään ymmärrä niitä ihmisiä, joiden elämä pyörii alkoholin ympärillä.
Mun aloitus lähinnä koskikin niitä, jotka ei ENÄÄ nyt kun neljänkympin kolkutellessa ovat vääntäneet ne lapsukaiset tee mitään sellaista mistä vielä hetkeä aiemmin nauttivat, koska " menot on menty". Se asenne on mielestäni todella ihmeellinen ja mummomainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kun on saanut elämäänsä enemmän sisältöä, niinkuin nyt sen lapsen sen ainaisen bilettämisen sijaan niin että menot voi tosiaan olla jo menty??
Monet normaalit äidit jotka saa lapsensa eivät jatka sitä samaa elämää kuin ennen lasta, oli ikä sitten mikä tahansa. Mutta sinä se et vaan ymmärrä...
Ei se ole mummoutumista, se on perheeseen keskittymistä jota jokainen lapsi tarvitsee tullakseen hyväksi ja tasapainoikseksi aikuiseksi. Jos me kaikki äidit juoksisimme baareissa (MIKSI???) niin se tarkottaisi että lapset olisivat jossain muualla ja jos samalla lailla mennään kuin ennenkin niin monesti se seuraava päiväkin menee reisille...
Miksi on niin vaikeaa tajuta että aika aikaa kutakin? Ei sen elämän kuulukkaan olla samanlaista aina, kehdosta hautaan bileitä bileiden perään?
On monenlaista tapoja elää tätä elämää ja olla onnellinen ja tyytyväinen. Baarissa käyminen ei varmaankaan ole siinä mikään ydinkysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolla on pieniä lapsia ja koululaisia, kenties vauvahaave iltatähdestä tai parista nelikymppisenä! ;)
Minäkin nautin enempi vaikka koskimelonnasta kuin ristelystä.
Kavereita tapaan selvänä useammin kuin lähdetään muutamalle.
Minä en viitsi lähteä joraamaan edes kerran kuukaudessa. Ei niiden muistot ja kokemukset ole minulle tärkeitä.
Kudon sukkia muttei se estä tekemästä muuta.Teen mitä vaan, mutta ei minua baariin kiinnosta lähteä kuten sinua. Mutta jos se taas estää ystävyyden niin jotenkin säälittää.
Ymmärrän toki, että nelikymppisenä voi tulla kova tarve elää sitä kadotettua nuoruutta, mikä kului lapsenhoidossa. Muistan itsekin, miten huvittavilta tällaiset tapaukset tuntuivat parikymppisestä, kun kävin baareissa.
Ja mikä siinä on, etteikö yli 40v sais käydä baareissa? Jumantsuikka! Siis tiedän monia esim. 45v äitejä, joilla suht pienet lapset ja he käyvät ulkona syömässä ja jatkoillakin. Onko se jotenkin väärin?
Mua ei ainakaan kiinnosta mitä jotkut teinipimatsut/mummoäidit ajattelee. Tuun tekee just mitä haluan,vaikka 100 vuotiaaksi asti!
Sitäpaitsi Helsingissä on monia paikkoja, joissa on esim. elävää musiikkia, stand upia jne, eikä mitään teknorynkytystä teinihelveteissä. Onko sekin kielletty?
t. äiskä 35v, jolla monen ikäisiä kavereita, lapsellisia ja lapsettomia. Ja pidämme hauskaa :)
mutta itseäni ainakin huvitti parikymppisenä nämä nelikymppiset, uuden nuoruutensa löytäneet miehet ja naiset, jotka pörräsivät Hesan yöelämässä. Yritetään kovasti olla vielä katu-uskottavia, mutta parasta ennen -päiväys meni jo.
kiinnostunut jostain ihan muusta kuin nelikymppisten seuraelämästä. Samoin kuin nyt 35-v iässä mua ei kiinnosta tuntemattomien parikymppisten baaritouhut.
Sääli jos sinä ajattelet edelleen noin paljon sitä mitä muut ajattelee.
Yleensä tekivät aika ison numeron itsestään siellä baarissa.
Ei minun tarvitse ajatella sitä, mitä muut ajattelevat minusta baarissa, kun en siellä ole vuosiin käynyt. Mutta huomaan, että asia on alkanut vaivata sinua.
Ja mikä siinä on, etteikö yli 40v sais käydä baareissa? Jumantsuikka! Siis tiedän monia esim. 45v äitejä, joilla suht pienet lapset ja he käyvät ulkona syömässä ja jatkoillakin. Onko se jotenkin väärin?Mua ei ainakaan kiinnosta mitä jotkut teinipimatsut/mummoäidit ajattelee. Tuun tekee just mitä haluan,vaikka 100 vuotiaaksi asti!
Sitäpaitsi Helsingissä on monia paikkoja, joissa on esim. elävää musiikkia, stand upia jne, eikä mitään teknorynkytystä teinihelveteissä. Onko sekin kielletty?
t. äiskä 35v, jolla monen ikäisiä kavereita, lapsellisia ja lapsettomia. Ja pidämme hauskaa :)
Minusta painitaan eri sarjoissa jos joskus käy baarissa, kuin se että arkielämä huipentuu siihen että toukkuroidaan baarissa.
Kyllä sen baarin pitää terveellä ihmisellä olla melko pieni osa elämää, kuin että se on joka kuukausi tuleva. Parhaimmillaan useammin. Miksi?
Ei missään kielletä vanhempia tulemasta baariin tai yläikärajaa. Oma isänkin käy baarissa kuten ap ja on se enempi surullista.
37
... itse olet 34 v 3 lapsen äiti (eli olet aloittanut lasten teon aiemmin kuin +35 ;)) ja käytät sanaa "bailata"? Eikö tuo kuulu ennemmin parikymppisten lapsettomien sinkkujen sanastoon? Sinulla taitaa olla tosi paha kolmenkympin kriisi tai joku muu kriisi liittyen äidin rooliin, kun haluat tuntea itsesi nuoreksi ja itsenäiseksi vielä kolmen lapsen jälkeen! Herää! Kohta sinäkin olet lähempänä 40 v kuin 30 v. :D
olen tehnyt lapset 35, 38, 40 ja 42-v. Olen oikein tyytyväinen elämääni näin, lapset vie ison ajan ja ehdin näkemään kavereitakin. Ihmisenä olen suht samanlainen kuin ennen lapsia, muutokset ovat vain positiivisia:) En itse ollut valmis saamaan lapsia aikaisemmin, mutta suon kyllä toisille äitiyden vaikka 16-v:nä, jos se heille on oikea ratkaisu. Olen ihan vaan äiti ja suon saman muille äideille, heidän ikänsä ei tee tarvetta lisämäärittelyille. En todellakaan ole huomannut, että 20-v lapsensa saaneet ovat tietynlaisia ja 40-v tietynlaisia.
Nuorena lapsensa saanut kun joutuu silloin kantamaan vastuun lapsenlapsista, jotta se oma lapsi ei menettäisi päivääkään nuoruudesta.
Minulle mummoäiti on se noin 40v isoäiti, joka aikanaan julisti, että kun tekee lapset nuorena, on aikaa bailata vielä sitten, kun on 40v. Tosiasiassa niin ei käy, koska pitää istua hiekkalaatikolla vahtimassa lapsenlapsia. Siinä vieressä on sitten samanikäinen äiti, joka reissasi, bailasti ja harrasti nuorempana eikä joutunut odottamaan, että lapset kasvavat ja lähtevät pois. Nyt ei ole enää kiire mihinkään ja voi keskittyä vaihteeksi lapsiinsa.
Erikoinen ajatus. Itse olen 35-vuotias kolmen lapsen äiti, esikoiseni sain 26-vuotiaana. Harrastan lähinnä liikuntapainotteisia juttuja ja sitten menen mukana lasten harrastuksissa ja menoissa. En bailaa enkä käy baareissa, leffoissa tai muissakaan "riennoissa". Viihdyn kotona, kotisohva on yksi maailman parhaita paikkoja. Tapaan ystäviä yleensä joko kotona tai heidän kotonaan. Ja ei, en koe olevani mummoäiti, vaikka en tykkääkään bilettää kuin teini. Ja elän kyllä mielestäni ihan tasapainoista elämää, juuri itselleni mieluista ja sopivaa. Mutta minua ei kiinnostakaan vahtia toisten tekemisiä ja kategorioida heitä eri lokeroihin, minusta jokainen saa olla juuri omanlaisensa. Pieni avarakatseisuus voisi tehdä ap:lle ihan hyvää... ja se, että näkisi myös omaa napaansa pidemmälle. :-)