Lue keskustelun säännöt.
Termi "mummoäiti" pitää todellakin paikkansa!
15.09.2012 |
Ainakin tän palstan + 35 iässä lapsia tehneiden ( erityisesti silloin lapsenteon aloittaneiden ) keskuudessa.
SItä kuvitellaan olevansa niin nuorekkaita kun on itsellä pienet lapset ja hoetaan kuinka mummous olisi kauhistus - mutta kuitenkin käyttäydytään ja puhutaan kuin mummot.
Tarkoitan nyt noita jotka kauhistelee kun n. 40v vanhempien lasten äiti on iloissaan uudesta vapaudesta ja mahdollisuudesta mennä ja tulla ja matkustella miten tykkää, siihen hoetaan, että "en minä vaan, minä olen jo matkusteluni matkustellut, nyt haluan vain olla rauhassa kotona." Ja että humputtelut on humputeltu, ja ruotsinristeilykin on saatanasta seuraava kauhistus.
Ei siinä mitään, pistää vaan naurattamaan tuo pieni ristiriita. Henkisesti mummo pikkulasten äiti kauhistelee teknisesti mummoa menevää saman ikäistä.
PS. itse olen 34 v kolmen lapsen äiti, ja olen kyllä koko ajan tykännyt myös bailata ( n 1krt 1-2kk), luoda uraa, matkustella, ylipäätään elää tätä elämää täysipainoisesti, eikä niin että yhdessä vaiheessa bailaa kuin hullu, ja toisessa mökkiytyy täysin.
Kommentit (98)
Kirjoituksesi oikein huokaa arvosteluasi, eikö toi hävetä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole pätemässä joka paikassa enkä todellakaan moiti toisten elämänvalintoja. Nyt vain sanoin mielipiteeni, koska asiasta puhuttiin. Ja jos vähänkään mietit, niin tiedät mun olevan täysin oikeassa.
vakuuttavat koko ajan kaikille, että heidän ratkaisunsa on SE OIKEA. Aika harva parikymppisenä saanut äiti viitsii muille julistaa, että on se vaan niin ihanaa kun on lapset tehty nuorena ja siitä koituvia positiviisia juttuja.
Mutta järjetään nämä mummoäidit paasaavat miten järkevää on tehdä lapset vanhana. Mä olen sitä mieltä, että jos on tyytyväinen elämäänsä ja tekemiinsä ratkaisuihin, niin ei niiden avulla tarvitse päteä ja pahimmassa tapauksessa mollata nuorena tehnyttä kaveria hänen valinnoistaan. Eivät pöljät tajua nolaavansa itseään ja tuollaisen vakuuttelun jälkeen monesti ainakin mä alan miettimään, että onkohan sittenkään tyytyväinen ratkaisuihinsa. Varsinkin kun ennen niin hyvännököinen ihminen muuttuu heti lastensaannin jälkeen kalpeaksi, tuulipukua kättäväksi, valittavaksi ihmiseksi.
Mutta miksi joku ottaa sen niin että siinä toinen talloo hänen jaloilleen?
Kaikkihan on arvosteltavissa: montako lasta ja miten usein niitä tehty, käykö töissä vai ei, miten nopeaan palaa töihin vauvan saatuaan.
Ei siis tämä yksi ja ainoa jossa puhuu omasta elämästään että on tyytyväinen omiin ratkaisuihinsa. Niin miksi ei toinen voisi vaan olla tyytyväinen omaansa itse kukin?
Minusta tuo "mummojenkin" haukkuminen kertoo jotain. Ei tälläinen ihminen voi itsekään kovin hyvin, ei sillä että käy viihteellä vaan se että on niin herkkä sille mitä muut siitä sanoo.
Todella häiritsevä ketju.
Miten niin et? Jokainen lauseesi sitä tekee!
Ja sinä et ole oikeassa; olet sitä vain oman elämäsi kohdalla, eikä sillä määritellä kaikkien toimintaa! Kasva nyt hyvä ihminen.
On se hyvä, että tuli tehtyä lapset n. 30 vuoden tienoilla. Siihen on kenenkään paha sanoa mitään! Onneksi voin nukkua rauhassa, kun olin niin viisas. kiitos, av.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"elämä"?
Mä ravasin parikymppisenä baareissa alvariinsa. Olihan se ihan hauskaa, mutta aika aikaansa kutakin. Ei vaan enää kiinnosta, mutta tekeekö se musta "mummon"?
Onko nää mummoäidit oikeesti sitä mieltä, et kun tekee lapsen niin elämän pitää loppua?
Jatkuvasti pitää hokea, että on se ihanaa kun on saanut matkustella ja bilettää, nyt ei ENÄÄ IKINÄ tarvitse. Siis WHAT!? Onko nää mummoäidit oikeesti sitä mieltä, et kun tekee lapsen niin elämän pitää loppua? Itse sain parikympisenä kaikki lapseni, silti olen matkustellut siinä välissä yksin, sekä perheeni kanssa, käynyt baareissa kyllästymiseen asti jne. Ja vieläkin, 36-vuotiaana elämän ihan normaalia elämää matkusteluineen. Luulen et näitä mummoäitejä harmittaa se, etteivät tehneet aikaisemmin lapsia? Ja sitten pitää itseään jotenkin korostaa, kuinka täydellinen(?) äiti nyt on. Tai sitten se on kateus, kun samanikäisillä äideillä jotka tekivät lapset nuorina on nyt sitä omaa aikaa, niin jotenkinkin pitää tökkiä, että minäpä sainkin bilettää ihan melkein 20 vuotta toisinkuin SINÄ raukka, joka jouduin luopumaan kaikesta jo niin nuorena. Vaikka tosiasiassa esim minä en hirveesti ole "luopunut" mistään..En tiedä, ehkä olen väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bailaavat äidit käyttävät alkoholia niin en kyllä ylpeilisi jollain baarikierroksilla.
Parempi äiti kotona, kuin kapakassa oli sitten se ikä mitä tahansa.
Entäs jos on syntnyt mummona ap:n näkökulmasta katsottuna?
On siinä jotain hyvääkin. Sukkaa kutoessani olen saanut seurata n. 10 v. nuoremman ystäväpariskunnan dramaattisia käänteitä. Baarielämää, kolmiodraamaa, rokkenrollia yms on piisannut. Vau.
Kuitenkin omakin elämä tuntuu ihan mukavalta, sitä saa elää niin kuin itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmaan kovinkaan hyvää vaikutusta luo senkin juoppo.
Siis ruotsinlaivailuhan on erittäin wt. Nytkö se onkin jokin mielenkiintoisen elämän mittapuu? Matkusteluksihan sitä ei luule kai kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heille täysipainoinen elämä = bailaaminen. Näille ihmisille on täydellisen käsittämätöntä kuvitella toista ihmistä, jota ei baarielämä kiinnosta enää lainkaan. Eikä kyse ole siitä, että olisi mummo. Kyse on siitä, että käyttää vapaa-aikansa just niin kuin tykkää ja tekee sitä mistä pitää. Kaikille se ei ole bailaaminen.
Ei vaan kiinnosta, bailata tai ylipäätään käydä missään. Jotkut ovat enemmän koti ihmisiä. Mielestäni jokainen elää elämäänsä kuten haluaa.. äitini oli aina kova menemään mutta 37 ikävuodesta eteenpäin on nauttinut vaan ulkoilusta ja kynttilnvalosta:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harva parikymppisenä saanut äiti viitsii muille julistaa, että on se vaan niin ihanaa kun on lapset tehty nuorena ja siitä koituvia positiviisia juttuja.
Olen nk. mummoäiti, sain lapset neljänkympin molemmin puolin. Nyt jaloissa pyörii kolme vielä pientä, jotka tarvitsevat äitiä melko paljon. Olen saanut elää omasta mielestäni erittäin täysipäinoista ja rikasta elämää jokaisessa erilaisessa elämänvaiheessa. Olen myös "bailannut", mutta se ei ole koskaan ollut mulle se must juttu. Muuten on tullut kyllä tehtyä vaikka mitä itsesni kiinnostavaa ja edelleen tehdään kaikenlaista kivaa pääosin lasten ehdoilla.
Tiedostan myös sen, että lapseni kasvavat ja alkavat enemmän ja enemmän viettää aikaa ilman äitiään ja lopulta muuttavat pois kotoa. Toki se aikanaan on varmaan haikeaa, mutta sitten on taas sitä aikaa itselle ja omille jutuille. Mun ei tarvitse tässä elämän vaiheessa todistella, että "lapset eivät minun elämääni ja tekemisiäni muuta ja voin tehdä kaiken ihan niin kuin ennen lapsiakin." Nyt elämässäni lapset ja perhe tulee ykkösenä, mutta ei se tarkoita sitä, että kykkisimme neljän seinän sisällä.
Kaikkea hyvää sinulle ap! Toivottavasti osaat oppia hyväksymään toisten ihmisten erilaiset valinnat ja nautit omasta elämästäsi ja lapsistasi. Ja mitä pahaa siinä on, jos joku oikeasti viihtyy kotona ja haluaa viettää perheensä kanssa aikaa siellä?
valvoin, rakastuin monta kertaa, ei ollut huolta huomisesta eikä kenestäkään muusta kuin itsestä, nautin elämästä täysillä, harvoin sanoin millekkään ei, kaikkea on kokeiltu :)
Sitten tapasin mieheni ja halusin asettua aloilleni. saina lapsen kun olin 31v. Nyt olen 38v ja käyn kerran vuodessa baarissa bilettämässä. Kotona nautin viiniä mieheni kanssa viikonloppuisin suht kohtuudella, joskus enemmänkin kun lapsi on yötä poissa.
Ystäviäni näen kahvilla, lasten tapahtumissa, leikkipaikoissa, elokuvissa.. yleensä niin että lapset ovat mukana (samanikäisiä lapsia)
On ihanaa kun ei tarvitse enää ravata baareissa/reiveissä/klubeilla vaan SAA olla mummoutumassa kotona. Nautin kun laitamme viikonloppuisin mieheni kanssa yhdessä ruokaa, katsomme elokuvia ja joskus jopa käymme konserteissä (rock/pop sellaisissa).
Kun on 13 vuotta ensin mennyt asenteella sex, grugs and rocken roll niin ei mummoutumisessa ja kotona olemisessa ole mitään mitä pitäsi vältellä.
Ja tiedä sitten kun lapsi lähtee omilleen, ikää on 51 VASTA kun lapsi on 20v. Eiköhän sitä vielä ole elämää jäljellä silloinkin :)
Eli 40-v:n menohalut on naurettavia ja kielii elämättä jääneestä elämästä, mutta 50 v:n taas ei?
SIinähän se taisi oikeasti tullakin, pieni kateuden poikanen siellä taustalla on kuitenkin.
Aika oudolta myös kuulostaa se, että joskus on ollut lähes vastenmielinen pakko käydä bailaamassa, nyt sitten ei enää "tarvitse ravata" bailaamassa... paitsi sitten 50 v iässä kun taas oikeasti pääsee.
Et varmaan kovinkaan hyvää vaikutusta luo senkin juoppo.
Mikäs sua noin kiukuttaa?
Tiedätkö välillä ollaan tultu lapsen pk:n hoitajien kanssa samalla yöbussilla kotiin, ja oikein on ollut mukavaa. Kaikki olemme perheellisiä, ja kaikki tykkää välillä käydä viihteellä. Jos sinulle se tarkoitti sitä, että sinusta tuli juoppo, niin toiset osaa juhlia ihan sopivasti, eli niin ettei siitä ole mitään vahinkoa kenellekään.
Ja jos osaat lukea, käyn viihteellä 1krt 1-2kk aikana noin keskimäärin. Vaikka se mummoäidille voi tulla yllätyksenä, keskivertoihmisen mielestä se ei vielä tarkoita juoppoa.
T:ap
Sieltähän se tuli. Että ulkona käyminen on ok 20-30-vuotiaille ja sitten taas 50-vuotiaille. Siinä välissä se on "naurettavaa typeryyttä".
Heh =)
Olen nk. mummoäiti, sain lapset neljänkympin molemmin puolin. Nyt jaloissa pyörii kolme vielä pientä, jotka tarvitsevat äitiä melko paljon. Olen saanut elää omasta mielestäni erittäin täysipäinoista ja rikasta elämää jokaisessa erilaisessa elämänvaiheessa. Olen myös "bailannut", mutta se ei ole koskaan ollut mulle se must juttu. Muuten on tullut kyllä tehtyä vaikka mitä itsesni kiinnostavaa ja edelleen tehdään kaikenlaista kivaa pääosin lasten ehdoilla.
Tiedostan myös sen, että lapseni kasvavat ja alkavat enemmän ja enemmän viettää aikaa ilman äitiään ja lopulta muuttavat pois kotoa. Toki se aikanaan on varmaan haikeaa, mutta sitten on taas sitä aikaa itselle ja omille jutuille. Mun ei tarvitse tässä elämän vaiheessa todistella, että "lapset eivät minun elämääni ja tekemisiäni muuta ja voin tehdä kaiken ihan niin kuin ennen lapsiakin." Nyt elämässäni lapset ja perhe tulee ykkösenä, mutta ei se tarkoita sitä, että kykkisimme neljän seinän sisällä.
Kaikkea hyvää sinulle ap! Toivottavasti osaat oppia hyväksymään toisten ihmisten erilaiset valinnat ja nautit omasta elämästäsi ja lapsistasi. Ja mitä pahaa siinä on, jos joku oikeasti viihtyy kotona ja haluaa viettää perheensä kanssa aikaa siellä?
Sinäkin ajattelet sitten kuitenkin, että joskus tulee vielä sitä omaa aikaa ( mikä on ihan ok), mutta kun nelikymppinen, nuorena lapset tehnyt toteaa niin, niin se on merkki elämättömästä elämästä, ja mummoäidit tulee siihen kilvan huutamaan, että en minä vaan halua, ja lapsellista on ja ties mitä.
Miksi näin on? Miksei voi myöskin vain olla iloinen toisen puolesta, ja todeta että vähänkö kivaa, nauti nyt, olet urakkasi hoitanut? Miksi mummoäitien pitää niin kovin usein yrittää lytätä toisten menemiset, jos sitten kuitenkin itsellä on se sama ajatus takaraivossa, tosin se oma aika koittaa vain 10 vuotta myöhemmin?
-ap
vakuuttavat koko ajan kaikille, että heidän ratkaisunsa on SE OIKEA. Aika harva parikymppisenä saanut äiti viitsii muille julistaa, että on se vaan niin ihanaa kun on lapset tehty nuorena ja siitä koituvia positiviisia juttuja.
Mutta järjetään nämä mummoäidit paasaavat miten järkevää on tehdä lapset vanhana. Mä olen sitä mieltä, että jos on tyytyväinen elämäänsä ja tekemiinsä ratkaisuihin, niin ei niiden avulla tarvitse päteä ja pahimmassa tapauksessa mollata nuorena tehnyttä kaveria hänen valinnoistaan. Eivät pöljät tajua nolaavansa itseään ja tuollaisen vakuuttelun jälkeen monesti ainakin mä alan miettimään, että onkohan sittenkään tyytyväinen ratkaisuihinsa. Varsinkin kun ennen niin hyvännököinen ihminen muuttuu heti lastensaannin jälkeen kalpeaksi, tuulipukua kättäväksi, valittavaksi ihmiseksi.