Kolmas lapsikin poika - tunnen surua ja pettymystä!

ekan lapsen jälkeen ei ollut väliä, tuleeko tyttö vai poika mutta kun toinenkin oli tyttö, niin olin tosi tyytyväinen kun kolmaskin on samaa sukupuolta. Jos täytyy valita, niin ottaisin itekin mieluummin tytöt kuin pojat. Tytöt voi harrastaa poikien lajeja, mut pojat ei kaikki ole kovin innokkaita esim. balettitunneille ;D Ja mies on ihan tyytyväinen, vaikkei sitä poikaa ole. Tuntuu että joillakin miehillä se ottaa itsetunnolle jos sitä poikaa ei ole. Onko se sit omasta miehisyydestä pois jos joutuu leikkimään tyttöjen leikkejä? :D Kaikki tytöt ovat niin isin perään ja ovat kyllä kietoneet hänet sormiensa ympärille :) Mies ole muutenkaan niin innostunut esim. jääkiekosta tai jalkapallosta. Kesällä touhuavat yhdessä pihassa ja järjestävät esim.miniolympialaiset, jonne naapurin lapsetkin kutsutaan mukaan. Toki jos lapset olisivatkin poikia, olisivat ne ilman muuta yhtä rakkaita, sitä vaan ei osaa kuvitella että millaista se elämä olisi poikien kanssa :) Olen samaa mieltä siitä, että lapsista pitää olla onnellinen koska kaikki eivät lapsia edes voi saada. Mutta niin se vaan on että "suuret rakastajat tekevät vain tyttöjä" ;D

Oliko tämän nyt jotenkin tarkoitus lohduttaa ap:tä? "Suuret rakastajat tekevät vain tyttöjä". Oikeesti, mitä sun päässä liikkuu?

Ei sitä arjessa mieti lasten sukupuolta, vaan ennen muuta heitä yksilöinä, omine piirteineen, vahvuuksineen ja tarpeineen.



t. kolmen tytön äiti

Jotkut selvästi pönkittävät egoaan sillä, että omaavat tyttölapsen - ihan kuin se olisi niiden omaa ansiota.



itse olen vielä lapseton ja surettaa tunnustaa, että itsekin toivon tyttöä. En tiedä miksi. Ehkäpä siksi, että tytössä näkee ehkä helpommin itsensä. Pääsee leikkimään, että olisi itsekin lapsi jälleen, nuori ja kaunis ja tahraton. Tyttölapsen kautta pahimmallaan koittaa toteuttaa omia unelmiaan... Ja siitäpä sitten riemu repeää, jos omasta tyttärestä kasvaa telaketju-lesbo-punkkari, jolla on oma elämä, eikä toteutakaan äityliinin haavekuvia.



Toivon, että itse kasvan ihmisenä sen verran ennen äitiyttä, että minulle on täysin sama oli sukupuoli mitä tahansa. Kaikesta huolimatta kyseessä on vain sukupuoli.

Ei sitä arjessa mieti lasten sukupuolta, vaan ennen muuta heitä yksilöinä, omine piirteineen, vahvuuksineen ja tarpeineen.

t. kolmen tytön äiti

terv. tytön ja pojan äiti

vain harvalla ystävälläni on lämpimät välit äiteihinsä. Useimmiten aikuisten tyttärien ja äitien välit ovat tulehtuneet jollain tavalla. Kaukana on se äitien unelma yhteisistä shoppailuista ja viikonloppureissuista.

suuri osa TAAS tässäkin ketjussa =/



Ymmärrän ap:ta oikein hyvin, miksei saisi olla harmissaan siitä että on aina toivonut tyttöä eikä sitä tule saamaan? En ymmärrä, en! On totta, että on lapsettomia ihmisiä, on sairaiden lasten vanhempia, on keskenmenoja ym.mutta miten se voisi poistaa ap:n harmistuksen siitä että hän ei saa tyttöä?



Onko teistä marisijoista kukaan ollut elämässään pettynyt esim. huonoon koetulokseen tai rikki menneeseen muistoesineeseen? Ette varmaankaan, kun aina sillä hetkellä muistelette, että ainiin on lapsettomuudesta kärsiviä ihmisiä joten mitä minä nyt tämän edesmenneen mummoni rakkaan vaasin perään itken.. sama asia!

ekan lapsen jälkeen ei ollut väliä, tuleeko tyttö vai poika mutta kun toinenkin oli tyttö, niin olin tosi tyytyväinen kun kolmaskin on samaa sukupuolta. Jos täytyy valita, niin ottaisin itekin mieluummin tytöt kuin pojat. Tytöt voi harrastaa poikien lajeja, mut pojat ei kaikki ole kovin innokkaita esim. balettitunneille ;D

Ja mies on ihan tyytyväinen, vaikkei sitä poikaa ole. Tuntuu että joillakin miehillä se ottaa itsetunnolle jos sitä poikaa ei ole. Onko se sit omasta miehisyydestä pois jos joutuu leikkimään tyttöjen leikkejä? :D Kaikki tytöt ovat niin isin perään ja ovat kyllä kietoneet hänet sormiensa ympärille :)

Mies ole muutenkaan niin innostunut esim. jääkiekosta tai jalkapallosta. Kesällä touhuavat yhdessä pihassa ja järjestävät esim.miniolympialaiset, jonne naapurin lapsetkin kutsutaan mukaan.

Toki jos lapset olisivatkin poikia, olisivat ne ilman muuta yhtä rakkaita, sitä vaan ei osaa kuvitella että millaista se elämä olisi poikien kanssa :)

Olen samaa mieltä siitä, että lapsista pitää olla onnellinen koska kaikki eivät lapsia edes voi saada.

Mutta niin se vaan on että "suuret rakastajat tekevät vain tyttöjä" ;D

Että ne suuret rakastajat ovat myös taipuvaisia täräyttämään ne tyttärensä hengiltä? Lähestulkoon poikkeuksetta kaikki vanhempiensa tappamat tai kiduttamat lapset ovat olleet tyttöjä. Että ei kai se tyttöjen omistaminen niin autuaaksi ja onnelliseksi tekevä asia sitten olekaan.

Minä en usko että tuota tekstiä on kirjoitettu edes provona tai ilkeyttään, vaan se on sellaisen tyypillisen prinsessahörhöisen tyttöä itku kurkussa toivovan pikkuvaimon tuotos, kun fyysinen ja/tai henkinen kypsyys ovat vielä sillä tasolla, että olisi kannattanut leikkiä jokunen vuosi niillä nukeilla ennen oikeita kotileikkejä.

En koe jääneeni mistään paitsi, olen saanut viisi tervettä lasta. Voiko mikään olla tärkeämpää? Jospa se ap:n pettymyskin ajan kanssa menisi ohi. Ymmärrät varmaan ettei se tulevaisuus välttämättä menisi tytönkään kanssa niinkuin mielessäsi kuvittelet.

Jotkut selvästi pönkittävät egoaan sillä, että omaavat tyttölapsen - ihan kuin se olisi niiden omaa ansiota.

itse olen vielä lapseton ja surettaa tunnustaa, että itsekin toivon tyttöä. En tiedä miksi. Ehkäpä siksi, että tytössä näkee ehkä helpommin itsensä. Pääsee leikkimään, että olisi itsekin lapsi jälleen, nuori ja kaunis ja tahraton. Tyttölapsen kautta pahimmallaan koittaa toteuttaa omia unelmiaan... Ja siitäpä sitten riemu repeää, jos omasta tyttärestä kasvaa telaketju-lesbo-punkkari, jolla on oma elämä, eikä toteutakaan äityliinin haavekuvia.

Toivon, että itse kasvan ihmisenä sen verran ennen äitiyttä, että minulle on täysin sama oli sukupuoli mitä tahansa. Kaikesta huolimatta kyseessä on vain sukupuoli.

Ehkäpä siksi, että tytössä näkee ehkä helpommin itsensä. Pääsee leikkimään, että olisi itsekin lapsi jälleen, nuori ja kaunis ja tahraton. Tyttölapsen kautta pahimmallaan koittaa toteuttaa omia unelmiaan...

Tässä tuli juuri se syy. Naiset haluavat elää tyttärensä kautta. Käyttää häntä jonain avatarina joka elää sellaista elämää kun hän haluaa. Se ei ole tervettä

Piste.

Jos tuleekin poika, voin myöntää olevani vähän pettynyt. Ennenkuin minua syytetään halusta "leikkiä kotia ja koristella nukkea", haluaisin kertoa että minulla on jo poika. Joten eikö olisi ihan luonnollista haluta kokea tytönkin vanhemmuus tässä tilanteessa?



En ymmärrä näitä "pitää ajatella ettei sukupuolella ole väliä"-ihmisiä, missä kuplassa te oikein elätte?? Tyttö ja poika EIVÄT ole samanlaisia, biologiset erot ovat valtavat, vaikka marginaaliryhmiäkin näissä molemmissa sukupuolissa on (eli just tyttömäiset pojat ja poikamaiset tytöt jne.).

Kaksi ihanaa poikaa on jo ja nyt toivon todella sitä kolmatta poikaa. Uskon olevani pettynyt, jos saan tytön. Tätähän nyt ei saa sanoa, sillä jokaisen naisen kuuluu toivoa tytärtä.



Olen ap pahoillani, että koit pettymyksen. Poikienkin kanssa voi touhuta lähes samoja juttuja kuin tyttöjen kanssa. Toki tytöt ja pojat ovat erilaisia, mutta ei se tarkoita etteikö pienen pojan kanssa voisi leikkiä nukeilla tai tytön kanssa pelata jalkapalloa.



Minua ainakin pelottaa, että jos nyt saan tytön niin tämä jäisi ns. ulkopuoliseksi. Veljekset ovat läheisiä keskenään ja tiivis parivaljakko, pojalla on paremmat mahdollisuudet päästä siihen porukkaan kuin tytöllä. Tämä on ihan oman kokemuksen sanelema juttu, olen kasvanut kahden veljen kanssa.



Joillekin sillä sukupuolella ei ole väliä oikeasti, ei minullekaan ekassa raskaudessa, sen jälkeen olen toivonut poikaa. Ihan vaan sen sisarussuhteen takia.

Onhan mitä luonnollisinta toivoa itselleen tytärtä. Ja tyttö on silti tyttö vaikka olisikin poikamainen. Eikä asiaa auta lähipiirin kauhistelu ja yleinen asenneilmapiiri että pitäisi olla molempia sukupuolia. AP, sure rauhassa menetettyä tyttöä, on ihan normaalia surra toteutumatonta unelmaa. Sitten kun saat maailman suloisimman pojan, olet jo itkusi itkenyt ja sinut asian kanssa. Tsemppiä!

lukuisten keskenmenojen vuoksi. Kaikki on vaatineen sairaalakeikan. Ja kahden käden sormet riittää ehkä just ja just laskemaan. Mutta olen äärettömän onnellinen silti ainoasta tyttärestäni. Sinulla on 2 ja tulee olemaan 3 lasta. Ajattele asioita eri perspektiivistä, jos vaikka pääsisit ylös sieltä suosta.

Ymmärrän tyttölapsen kaipuun, mutta en sitä, että suret raskauttasi ja etkä nauti siitä. Sanot, että lapsilukunne on täynnä, mitä jos nauttisit elämäsi viimeisestä raskaudesta ja vauva-ajasta sen sijaan että murehdit toisarvoisia asioita.

Minä olen aina halunnut suurperheen, joten pidin luonnollisena ajatusta että molempia sukupuolia löytyisi. No meille syntyi kuusi poikaa, rakkaita, ihania, hyvin erilaisia tyyppejä. Mistään veljesten välisestä yhteydestä ei ihan taapero vuosien jälkeen voi puhua, kaikilla omat kaverit, kiinnostuksen kohteet jne.

Toki toivoin katraaseen tyttöä, välillä niin että kipeää teki. Se ei vähentänyt rakkautta poikiin, en heistä ketään vaihtaisi yhteenkään tyttöön.



Päätimme yrittää vielä seitsemättä lasta, huvitti ajatus seitsemästä veljeksestä. No kaikkien yllätykseksi tulokas olikin tyttö. Ja nyt kun tuota neidin elämään on seurannut kolme vuotta niin onhan se erilaista. Vieläkin välillä,hätähdän kun katselen häntä että tosiaan meillä on tyttö.



Olen niin kiitollinen kaikista lapsistani ja siitä että minulle on annettu mahdollisuus tutustua molempiin sukupuoliin

Minä olen aina halunnut suurperheen, joten pidin luonnollisena ajatusta että molempia sukupuolia löytyisi. No meille syntyi kuusi poikaa, rakkaita, ihania, hyvin erilaisia tyyppejä. Mistään veljesten välisestä yhteydestä ei ihan taapero vuosien jälkeen voi puhua, kaikilla omat kaverit, kiinnostuksen kohteet jne.

Toki toivoin katraaseen tyttöä, välillä niin että kipeää teki. Se ei vähentänyt rakkautta poikiin, en heistä ketään vaihtaisi yhteenkään tyttöön.

Päätimme yrittää vielä seitsemättä lasta, huvitti ajatus seitsemästä veljeksestä. No kaikkien yllätykseksi tulokas olikin tyttö. Ja nyt kun tuota neidin elämään on seurannut kolme vuotta niin onhan se erilaista. Vieläkin välillä,hätähdän kun katselen häntä että tosiaan meillä on tyttö.

Olen niin kiitollinen kaikista lapsistani ja siitä että minulle on annettu mahdollisuus tutustua molempiin sukupuoliin

ET siis naisena tuntenut naissukupuolta? Et ole koskaan ollut tekemisissä tyttöjen kanssa?

Ja apua olen vielä lto eli olen kyllä tehnyt töitäkin tyttöjen kanssa. Mutta en kuitenkaan tunne heitä niin kuin omiani. Ja väittäkää mitä vaan niin on siinä sukupuolessa eroa.



Onhan tuo pikkuinen prinsessa aivan erilainen kuin veljensä, leikkii erilaisia leikkejä jne. Ja vaikka talossa on totisesti ollut tarjolla autoja ja pyssyjä valitsee tuo neiti ne nuket ja petshopit.

Mä en taas ymmärrä sanontaa että kyllä ne pojat tyttöjä tuo sitten? Miten ihmeessä joku miniä jota en voi valita voisi korvata oman tyttären paikan? mielummin sitten vaikka ystävien pienet tytöt tai kummilapset. voihan mun 2 poikaakin saada pelkkiä poikia joten ei se voi sitäkään tarkoittaa. Miehellänikin on 2 veljeä ja meillä nyt 2 poikaa ja toisella veljellä 1 poika joten ei anoppi ole saanut sitä unelmoimaansa tyttöä edes lapsenlapsen muodossa jolle jo mekonkin ostanut..huoh. ANteeksi anoppi etten miniänä ole pystynyt toteuttamaan unelmaasi! Olen itse läpikäynyt kaikki nuo pettymyksen tunteet ym suvun odotukset ja nyt kun nuorempi poikani 2v niin alan olla sinut asian kanssa. Toivoin aina tytön ja pojan mut aina ei saa mitä haluaa ja piste. Silti saan surra asiaa!

Tämä on niin ristiriitaista kun samaan aikaan haluan puolustaa poikakatrastani ja samaan aikaan koen haikeutta.. :/

Emme ole vielä kertoneet tulokkaan sukupuolta kellekään. Lähipiiri toivoi kovasti tyttöä. Anoppi suorastaan pakonomaisesti, kunitsellään 2 poikaa ja kaikki lapsenlapset poikia. Oli ostanut jo pari mekkoakin vaikka todella kiellettiin tuollainen. Nyt surettaa samaan aikaan että onko kukaan iloissaan pikkumiehestä ja toisaalta haikeus kalvaa tyttären puutteesta.

Ap

Mulla oli ihan sama tilanne, sukuun oli odottamalla odotettu sitä tyttölasta, kun poikia oli vaikka kuinka, ja vain yksi, jo aikuinen tyttö-lapsenlapsi toisella puolella, toisella ei yhtään, vaan 6 poikaa.

Yritä siinä sitten päästä yli omasta pettymyksestä, kun koko ajan kaikkialta toitotetaan, että sinun PITÄISIKIN olla pettynyt, ja kaikki muut lähipiirissä ainakin ovat... Ja kun tuntee niin kamalan huonoa omatuntoa, koska omat pienet pojat ovat rakkainta mitä maailmassa on.