Kolmas lapsikin poika - tunnen surua ja pettymystä!

koskaan ollut tuollaisia hetkiä ja äiti-tytärbondausta. En muista yhtään. Luulen, että meitä vaan ei kiinnosta samat asiat ja ajattelemme liian eri tavalla.



Miehelläni ja hänen äidillään taas on aivan mahtava suhde. He pitävät paljon enemmän yhteyttä kuin minä ja äitini, vaikka asuvat eri maissa. He katselevat elokuvia ja lukevat kirjoja ja keskustelevat kaikesta keskenään, kun taas minä ja äitini ei juuri puhuta kuin käytännön asioista. Mieheni äidillä on myös tytär ja tähänkin ihan hyvät välit, mutteivat kuitenkaan niin läheiset kuin poikaan.



Enemmän äiti-lapsisuhteessa kyse on siis persoonista ja niiden yhteen sopivuudesta kuin sukupuolesta. Nauti lapsistasi.

Jotkut selvästi pönkittävät egoaan sillä, että omaavat tyttölapsen - ihan kuin se olisi niiden omaa ansiota.

itse olen vielä lapseton ja surettaa tunnustaa, että itsekin toivon tyttöä. En tiedä miksi. Ehkäpä siksi, että tytössä näkee ehkä helpommin itsensä. Pääsee leikkimään, että olisi itsekin lapsi jälleen, nuori ja kaunis ja tahraton. Tyttölapsen kautta pahimmallaan koittaa toteuttaa omia unelmiaan... Ja siitäpä sitten riemu repeää, jos omasta tyttärestä kasvaa telaketju-lesbo-punkkari, jolla on oma elämä, eikä toteutakaan äityliinin haavekuvia.

Toivon, että itse kasvan ihmisenä sen verran ennen äitiyttä, että minulle on täysin sama oli sukupuoli mitä tahansa. Kaikesta huolimatta kyseessä on vain sukupuoli.

Kun juttu nimenomaan on se, ettei sen lapsen kautta eletä omaa elämää!! Mua kuvottaa nää tytön perään itkijät. Ehkä se terapia tosiaan on teille tarpeen.

Minulla ja äidilläni ei ole koskaan ollut tuollaisia hetkiä ja äiti-tytärbondausta. En muista yhtään. Luulen, että meitä vaan ei kiinnosta samat asiat ja ajattelemme liian eri tavalla..

Äitini ei voi sietää shoppailua, on pihi kuin mikä. Koskaan ei ole käyty kaupungilla yhdessä turhan päiten tai viettämässä aikaa. Äitini ei ole myöskään mikään kokkaaja. Emme ole koskaan tehneet mitään perinteisiä äiti-tytär juttuja, mitä ne edes on?

Minä olen aina halunnut suurperheen, joten pidin luonnollisena ajatusta että molempia sukupuolia löytyisi. No meille syntyi kuusi poikaa, rakkaita, ihania, hyvin erilaisia tyyppejä. Mistään veljesten välisestä yhteydestä ei ihan taapero vuosien jälkeen voi puhua, kaikilla omat kaverit, kiinnostuksen kohteet jne.

Toki toivoin katraaseen tyttöä, välillä niin että kipeää teki. Se ei vähentänyt rakkautta poikiin, en heistä ketään vaihtaisi yhteenkään tyttöön.

Päätimme yrittää vielä seitsemättä lasta, huvitti ajatus seitsemästä veljeksestä. No kaikkien yllätykseksi tulokas olikin tyttö. Ja nyt kun tuota neidin elämään on seurannut kolme vuotta niin onhan se erilaista. Vieläkin välillä,hätähdän kun katselen häntä että tosiaan meillä on tyttö.

Olen niin kiitollinen kaikista lapsistani ja siitä että minulle on annettu mahdollisuus tutustua molempiin sukupuoliin

ET siis naisena tuntenut naissukupuolta? Et ole koskaan ollut tekemisissä tyttöjen kanssa?

todella lyhytnäköisiä kommentteja suurella osalla. On tieteellisesti tutkittu, että suurinosa naisista toivoo tyttöä ja suurin osa miehistä poiaa. Ei kaikki mutta suurin osa. Tämä liittyy ihan suvunjatkamisviettiin, ihminen näkee lapsen ns. omana kuvanaan ja tällöin samaa sukupuolta oleva lapsi tuntuu "oikeammalta". Toki on naisia jotka toivovat poikaa ja miehiä jotka toivovat tyttöä, tällöin heidän elämässään on todennäköisesti tapahtunut jotain (hyvää tai huonoa) mikä on muuttanut tätä taipumusta. On siis aivan luonnollista olla pettynyt jos ei saakaan tyttöä/poikaa.



Ehkä ap:n kannattaisi nyt käsitellä pettymyksensä, ennen vauvan syntymää, mene vaikka terapiaan jos muu ei auta. Nämä ikävät tunteet on saatava käsiteltyä, että ne ei tule vanhemman ja lapsen väliin. Sen jälkeen keskittyisin ajattelemaan mitä kaikkie kivaa voi pojan kanssa tehdä. Nykyään on pojille kaikkia ihania vaatteita, mene shoppailemaan ja unohda kaikki prinsessa hörhelöt, älä mene hypistelemään niitä vaan keskity poikien vaatteisiin.



Itse odotan ensimmäistä lasta tällä hetkellä, itse toivon tyttöä, mies poikaa. Uskon että meille tulee poika ja olenkin alkanut ajattelemaan vauvaa poikana ja olen ostanut poikamaisia vaatteita. Emme halunneet kysyä lapsen sukupuolta etukäteen, ja uskon että kun vauva syntyy, odotukset sukupuolesta häviävät, tulee sitten tyttö tai poika niin se tuntuu oikealta.

ja sen yli paasee. Tai no, mina en paase. Mutta mun pettymyksen aihe on vahan toisenlainen.



Mieheni halusi kovasti poikaa. Kun ensimmaiset kaksi lasta olivat tyttoja, mieheni oli todella pettynyt. Han halusi, etta kokeilemme viela kolmannen kerran. Siitakin tuli tytto. Taustana tahan pojan kaipuuseen on hanen kulttuuritaustansa. Itse rakastin kolmea tyttoani yhta paljon kuin olisin rakastanut kolmea poikaa - tietenkin. Kolme vuotta mieheni aneli, etta kokeillaan viela viimeisen kerran sita poikavauvaa. Vihdoin annoin periksi, ja tassa sylissani on nyt neljas tyttovauva.



Oma pettymykseni kohdistuu mieheeni. Minulla on mies, joka avoimesti myontaa, etta rakastaisi poikia enemman. Mielestani kamalaa, kamalaa, kamalaa. Olemme puhuneet paljon asiasta, ja nyt vaittaa etta rakastaa tyttojamme (jollain tasolla kait), mutta han ei osallistu tyttojemme elamaan millaan lailla.... Olen uskomattoman surullinen.



Mitas tasta sanotte?!!

mun käy niin sääliksi että jotain lasta ei rakasteta sukupuolen vuoksi :(

ole muija onnellinen että yleensä saat lapsia, naurettavaa parkumista

jonka huonon käytöksen takia olen ollut yhteydessä eskariin ja kouluun.. Siis omasta kokemuksesta pojat ovat keskimäärin helpompia.

Eipä ole munkaan tarvinnu vielä koskaan ollayhteydessä päiväkotiin tai kouluun tyttölasteni huonon käytöksen vuoksi kun taas useimmat tuttavat tekevät sitä enemmän tai vähemmän poikiensa kanssa...että se siitä poikalasten helppoudesta!

sain kahden pojan jälkeen tytön, jota kyllä toisaalta kovasti toivoin sisimmässäni...mutta tiedätkö ap, se tyttölapsen saaminen ei ollutkaan mitään ihmeellistä, prinsessamaista, vaaleanpunaista unelmaa.



Tuntuu, että syvintä rakkautta koen näitä poikiani kohtaan, kaikki leikit ja heidän "maailmansa" on minullle mutkatonta ja helppoa. Toki tyttö on vasta reilun vuoden ikäinen ja omat fiilikset voivat muuttua, muttei se hänen sukupuolensa ollutkaan mikään "maata järisyttävä kokemus".



ja vilpittömästi totean, että lapsiani rakastan paljon ja kaikille olen tasavertainen äiti, siitä ei ole kyse. Odotin vaan jotenkin suurempia tunnereaktioita sen tyttären syntymisen jälkeen, joita ei sitten tullutkaan.



Ihanaa ap, että sinulla on kolme poikaa!

Olen aina toivonut edes yhtä tytärtä. Nyt lapsilukumme on täynnä eikä meillä tule olemaan kuin poikia. Rakastan poikiani ja tiedän että tulen rakastamaan tätä kolmattakin, mutten voi pettymyksen tunteille mitään. Kuin pala minusta olisi kuollut.

Ystäväpiirissämme kaikilla on molempia ja kadehdin kuinka äidit lähtevät tytärten kanssa shoppailemaan tms ja isät poikien kanssa vaikka pelaamaan futista. Ja tiedän että tulevaisuudessa nämä tilanteet jatkuvat: äitien ja tytärten viikonloppureissut, tyttären häät, tyttären raskaus ja lapset...

Ryven nyt itsesäälissä ja haluaisin vain nousta tästä ja nauttia viimeisestä odotuksesta. Mikä tähän auttaa???

Miksi lapsilukunne on täysi jos kerran tunnet olevasi pettynyt?

Jos kuitenkin vielä joskus ajattelitte yrittää. Tikuta ovikset. Tyttö siittiöt elävät pitempään. Jos siisolette yhdynnässä esim 2päivää ennen munasolun irtoamista saatte tytön todennäköisesti. TÄMÄ TOIMII!

Jos olet valmis antamaan kodin toisen ihmisen lapselle ja olemaan yhteistyössä sossujen kanssa, voisit harkita sijoitettua lasta. Silloin voit itse valita sen että on tyttö :)

Mulloli ihan samat fiilikset. Onneksi sain vielä kaks tyttöö. Itkin synnärillä, kun tyttö syntyi ja mun tyttöni on kiharapäinen prinsessa

Miks mun kommentti jäi kesken :O



Mut siis jatkoo:



Rakastan poikianikin tottakai yhtä paljon, mutta nukkeleikit,prinsessa vaatteet, kaikki yhteiset tyttöjen jutut :')



Mä en vaan vois elää ilman tyttöjä. Elämästä puuttuis jotain.



En lukenu koko ketjua. Mut miksi lapsiluku on täys?

Sinä et voisi koskaan varmuudella sanoa, että tyttö olisi edes halunnut viettää tuollaisia äiti-tytär hetkiä. Shoppaillen ja viettäen tyttöjen aikaa.

Vaan entä jos olisikin viihtynyt enemmän isänsä kanssa futista pelaten tms. Kunnon poika-tyttö olisi voinut olla!

ja ps. myös pojan kanssa pystyy äitikin viettämään aikaa ;)

Mikään ei olisi voinut olla mulle vastenmielisempää kuin äiti-tytär shoppailut ikinä. Ja toisaalta tiedän poikia/miehiä, jotka nauttivat shoppailusta ihan oman äitinsäkin kanssa.

Ja jos mietin raskauksiani, en kyllä keksi miten äitini olisi ollut niissä sen enempää mukana kuin anoppini. Kun ei kaikki anopit ole mitään ihmishirviöitä, niiden kanssa voi luoda ihan mahtavan suhteen halutessaan.

Mä en oikeasti käsitä miten joku kynsien lakkaaminen ja hiusten kähertäminen voi olla joillekin niin helvetin tärkeää, että sen takia pitää itkeä lasten sukupuolta. Pojilla on niin paljon hyvää annettavaa äideilleen, että ollaan ylpeitä ja rakastetaan pieniä poikiamme täysillä!

En tajua että itketään lapsen sukupuolta. Tai sitä että kuvitellaan jotain harhakuvitelmia siitä mitä sitten tehdään tytön kanssa. Mitä jos se tyttö ei halua mitään niistä? Jos se ei voi sietää shoppailua tai hörhelöitä? Vai onko niin että siltä ei edes kysytä...??

Vauvoilta harvemmin kysytään ;) mun tyttöni rakastaa pinkkiä ja röyhelöitä. Näitä mä hälle puin ja siis opetin pitämään niistä, mutta on tytöissä ja pojissa selvä erokin.

Mun tyttö oli 1v kun ekan kerran näki nuken ja alko heti sitä hoivata. Monet sanoo ettei oöis erilaista, kun voi tehdä samoja juttuja.

KYLLÄ ON silti. Ei sitä voi selittää eikä kuvailla, mutta kyllä poikien ja tyttöjen erot on suuret eikä kukaan kolmen pojan äiti voi sanoa, että tuskin olis. Se pitää kokee ennenkun sen tietää ja ymmärtää :)

on se kumma,että tollaset ihmiset sikiää jotka eivät osaa arvostaa elämää eikä lapsia.eihän sillä voi olla väliä onko lapsi tyttö vai poika.itse tässä lapsettomana mietin vaan miten sairas ja itsekäs ihminen voi olla.

jos saisin pienen pojan itselleni.

toiveissa "yksi poika"

neljäs tyttö todennäköisesti tulossa ihan pikapuoliin. Olen vaan onnellinen että tiedän sen että vauva on tyttö, koska salissa olisin ollut todella pettynyt. Nyt jo tottunut ajatukseen eikä se tunnu niin maailmanlopulta, vaikka edelleen pieni toivo että jospa sittenkin..

on se kumma,että tollaset ihmiset sikiää jotka eivät osaa arvostaa elämää eikä lapsia.eihän sillä voi olla väliä onko lapsi tyttö vai poika.itse tässä lapsettomana mietin vaan miten sairas ja itsekäs ihminen voi olla.

Miten sairas ja itsekäs on oma halusi saada lapsi ylipäätään? En tiedä miksi biologisen lapsen haluaminen olisi niin erilainen ja vähemmän itsekäs tarve kuin toisen sukupuolen toivominen. Voisithan sinäkin tyytyä lapsettomuuteen tai adoptoida.

Jos siis ymmärsin oikein sinun kuitenkin olevan tahattomasti lapseton.

Itse olen entinen lapseton, ja ymmärrän kyllä todella hyvin sekä lapsenkaipuun ylipäätään että kaipuun tyttöä/poikaa kohtaan.

on se kumma,että tollaset ihmiset sikiää jotka eivät osaa arvostaa elämää eikä lapsia.eihän sillä voi olla väliä onko lapsi tyttö vai poika.itse tässä lapsettomana mietin vaan miten sairas ja itsekäs ihminen voi olla.

Miten sairas ja itsekäs on oma halusi saada lapsi ylipäätään? En tiedä miksi biologisen lapsen haluaminen olisi niin erilainen ja vähemmän itsekäs tarve kuin toisen sukupuolen toivominen. Voisithan sinäkin tyytyä lapsettomuuteen tai adoptoida.

Jos siis ymmärsin oikein sinun kuitenkin olevan tahattomasti lapseton.

Itse olen entinen lapseton, ja ymmärrän kyllä todella hyvin sekä lapsenkaipuun ylipäätään että kaipuun tyttöä/poikaa kohtaan.

oliko kivasti sanottu mitö?

Ei se että saa tytön tarkoita automaattisesti yhteisiä shoppailu- ja kampaamoreissuja, ym. naistenhömppää. Oletkos koskaan ottanut huomioon, että lapset, tytötkin, ovat YKSILÖITÄ omine haaveineen ja kiinnostuksenkohteineen?

Minulla on esikoistytär, joka VIHAA shoppailua, kaikkea vaaleanpunaista, on pienestä asti kieltäytynyt käyttämästä mekkoja jne.

Hän ei oikeastaan kiinnostuksen kohteiltaan eroa poikalapsesta lainkaan.

Millainen pettymys tällainen tytär sitten sinulle olisi?

Jospa annat olla ja olet kiitollinen kolmesta ihanasta pojasta? Pojastakin voi saada sitä shoppailuseuraa...

En voi mitään sille, että pidän tuollaista kategorista ajattelua hieman lapsellisena...

"Tahdon tytön joka leikkii nukeilla ja prinsessaa ja haluaa shoppailla"....

Entäs kun se tyttö ei halua tehdä tuollaista? Onko hän sitten "huono tyttö"?