Lue keskustelun säännöt.
Kolmas lapsikin poika - tunnen surua ja pettymystä!
08.09.2012 |
Olen aina toivonut edes yhtä tytärtä. Nyt lapsilukumme on täynnä eikä meillä tule olemaan kuin poikia. Rakastan poikiani ja tiedän että tulen rakastamaan tätä kolmattakin, mutten voi pettymyksen tunteille mitään. Kuin pala minusta olisi kuollut.
Ystäväpiirissämme kaikilla on molempia ja kadehdin kuinka äidit lähtevät tytärten kanssa shoppailemaan tms ja isät poikien kanssa vaikka pelaamaan futista. Ja tiedän että tulevaisuudessa nämä tilanteet jatkuvat: äitien ja tytärten viikonloppureissut, tyttären häät, tyttären raskaus ja lapset...
Ryven nyt itsesäälissä ja haluaisin vain nousta tästä ja nauttia viimeisestä odotuksesta. Mikä tähän auttaa???
Kommentit (102)
Muista kohdella poikiasi yksilöinä, eikä kolmena poikana. Kun lähtee liikenteeseen välillä vain yhden kanssa, jutut lähenee pojankin kanssa, ja huomaa, että hekin ovat yksilöitä.
Mutta tiedän tuskasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä vaihtaisi häntä mihinkään tai kehenkään. Silti ymmärrän ap:n kaipuun hyvin.
Ymmärrän ap: ta, uskon että terapia auttaisi tunteiden käsittelyssä. Olisit saanut asiaa käsiteltyä ennen kuin lapsi syntyy eikä pettymys välittyisi häneen. Se on niin outoa, se pettymys ei johdu lapsesta tai siitä mitä hän on tai ei ole, vaan jotain paljon abstraktimpaa, mikä ei liity siihen lapseen, joka on maailman rakkain. Näin ainakin minulla. Kyse on jostain paljon epämääräisemmästä kaihosta, abstrakti haave äidin ja tyttären yhteydestä.
pojat tarvitsevat isää. Kun erittäin monet äidit suorastaav halveksivat heitä. Jo se että toivoisit tyttöä kertoo että et halua lapsiasi. Jos miehet ajattelee että he haluavat poikia eikä tyttöjä heitä haukutaan sovinisteiksi ja naisten alistajiksi. Mutta toisin päin se on aivan normaalia.
Lapsi ei ole leikkikalu. Lasta ei haluta sen takia että sen saa pukea ihaniin pikku hörhelöihin tai päästä hänen häihin. Vanhemman pitää olla iloinen siitä mitä lapsi haluaa. Vanhemman pitää haluta vain että lapsi on onnellinen. Kukaan oikeasti lapsiaan rakastava vanhempi ei halua tyttöä tai poikaa. Se on ihan sama.
Kauniit ihmiset saavat tyttäriä, että oiskohan peiliinkatsomisen paikk
Sinä et voisi koskaan varmuudella sanoa, että tyttö olisi edes halunnut viettää tuollaisia äiti-tytär hetkiä. Shoppaillen ja viettäen tyttöjen aikaa.
Vaan entä jos olisikin viihtynyt enemmän isänsä kanssa futista pelaten tms. Kunnon poika-tyttö olisi voinut olla!
ja ps. myös pojan kanssa pystyy äitikin viettämään aikaa ;)
Mikään ei olisi voinut olla mulle vastenmielisempää kuin äiti-tytär shoppailut ikinä. Ja toisaalta tiedän poikia/miehiä, jotka nauttivat shoppailusta ihan oman äitinsäkin kanssa.
Ja jos mietin raskauksiani, en kyllä keksi miten äitini olisi ollut niissä sen enempää mukana kuin anoppini. Kun ei kaikki anopit ole mitään ihmishirviöitä, niiden kanssa voi luoda ihan mahtavan suhteen halutessaan.
Mä en oikeasti käsitä miten joku kynsien lakkaaminen ja hiusten kähertäminen voi olla joillekin niin helvetin tärkeää, että sen takia pitää itkeä lasten sukupuolta. Pojilla on niin paljon hyvää annettavaa äideilleen, että ollaan ylpeitä ja rakastetaan pieniä poikiamme täysillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole kovin läheiset välit äitiini joten en oikein ymmärrä mistä jään paitsi kun meille ei tyttöä tullut. Enkä ole itsekään mikään prisessatyyppi joka rakastaisi häitä tai shoppailua.
Lisäksi olen ollut siinä uskossa että lasten kanssa voi puuhailla vaikka mitä sukupuoleen katsomatta. Itsekin olen tänään shoppaillut kolmen poikani kanssa useamman tunnin, olen vienyt lapset treeneihin, on saunottu ja katsottu elokuva yhdessä. Olisiko päivä ollut erilainen jos joku lapsista olisikin tyttö? Tuskin.
Minulla on yksi tyttö, jota rakastan äärettömästi. Hän on elämäni valo.
Mutta voin nyt myöntää, että jos olisi saanut valita sukupuolen, olisin ottanut pikkuisen pellavapää-pojan. Oikeasti olisin halunnut nähdä, mistä pojat tykkäävät ja mitä ne tekevät niillä autoillansa.
Ehkä rikon tänään valani tehdä enää lapsia, jos se olisi varmasti tämmöinen pörisevä pikkuinen poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä vaihtaisi häntä mihinkään tai kehenkään. Silti ymmärrän ap:n kaipuun hyvin.
Ymmärrän ap: ta, uskon että terapia auttaisi tunteiden käsittelyssä. Olisit saanut asiaa käsiteltyä ennen kuin lapsi syntyy eikä pettymys välittyisi häneen. Se on niin outoa, se pettymys ei johdu lapsesta tai siitä mitä hän on tai ei ole, vaan jotain paljon abstraktimpaa, mikä ei liity siihen lapseen, joka on maailman rakkain. Näin ainakin minulla. Kyse on jostain paljon epämääräisemmästä kaihosta, abstrakti haave äidin ja tyttären yhteydestä.
pojat tarvitsevat isää. Kun erittäin monet äidit suorastaav halveksivat heitä. Jo se että toivoisit tyttöä kertoo että et halua lapsiasi. Jos miehet ajattelee että he haluavat poikia eikä tyttöjä heitä haukutaan sovinisteiksi ja naisten alistajiksi. Mutta toisin päin se on aivan normaalia.
Mitä eroa tytössä on? Fysiikan lisäksi. Jos tyttösi ei halua mitään tyttöjen juttuja. Mitä sitten? Olisitko pettynyt? Jos olisit niin sinä et halua lasta joka on onnellinen vaan lapsen joka elää niin kuin sinä tahdot. Sillä ei ole mitään väliä kumpi lapsi on.
Tämä on niin ristiriitaista kun samaan aikaan haluan puolustaa poikakatrastani ja samaan aikaan koen haikeutta.. :/
Emme ole vielä kertoneet tulokkaan sukupuolta kellekään. Lähipiiri toivoi kovasti tyttöä. Anoppi suorastaan pakonomaisesti, kunitsellään 2 poikaa ja kaikki lapsenlapset poikia. Oli ostanut jo pari mekkoakin vaikka todella kiellettiin tuollainen. Nyt surettaa samaan aikaan että onko kukaan iloissaan pikkumiehestä ja toisaalta haikeus kalvaa tyttären puutteesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et voisi koskaan varmuudella sanoa, että tyttö olisi edes halunnut viettää tuollaisia äiti-tytär hetkiä. Shoppaillen ja viettäen tyttöjen aikaa.
Vaan entä jos olisikin viihtynyt enemmän isänsä kanssa futista pelaten tms. Kunnon poika-tyttö olisi voinut olla!
ja ps. myös pojan kanssa pystyy äitikin viettämään aikaa ;)
Mikään ei olisi voinut olla mulle vastenmielisempää kuin äiti-tytär shoppailut ikinä. Ja toisaalta tiedän poikia/miehiä, jotka nauttivat shoppailusta ihan oman äitinsäkin kanssa.
Ja jos mietin raskauksiani, en kyllä keksi miten äitini olisi ollut niissä sen enempää mukana kuin anoppini. Kun ei kaikki anopit ole mitään ihmishirviöitä, niiden kanssa voi luoda ihan mahtavan suhteen halutessaan.
Mä en oikeasti käsitä miten joku kynsien lakkaaminen ja hiusten kähertäminen voi olla joillekin niin helvetin tärkeää, että sen takia pitää itkeä lasten sukupuolta. Pojilla on niin paljon hyvää annettavaa äideilleen, että ollaan ylpeitä ja rakastetaan pieniä poikiamme täysillä!
En tajua että itketään lapsen sukupuolta. Tai sitä että kuvitellaan jotain harhakuvitelmia siitä mitä sitten tehdään tytön kanssa. Mitä jos se tyttö ei halua mitään niistä? Jos se ei voi sietää shoppailua tai hörhelöitä? Vai onko niin että siltä ei edes kysytä...??
Kun odotimme kolmatta lastamme (pitkän sekundaarisen lapsettomuuden jälkeen), olin ihan varma että odotettu kolmaskin on poika. Toivoin tytärtä todella paljon. Olin/olimme päättäneet että jos kolmas on poika, teemme vielä neljännen, tytärtä yrittäen.
En ollut uskoa lääkäriä kun sanoi että vauva on varmasti tyttö. Tuossa vaiheessa oli oikeasti ihan sama oliko lapsi tyttä vai poika, kun oli yritetty jo vuosikausia.
Tässä vaiheessa kysyn sinulta, että MIKSI lapsiluku on nyt täynnä? Varsinkin kun miehet myöhemmällä iällä siittävät todennäköisemmin tyttöjä?
Ennen viimeisen raskauden alkamista (mikä oli epätodennäköistä) surin kovasti sittä että jäisin ilman tytärtä.
Rakastan kaikkia kolmea lastani, poikia ja tytärtä, ylikaiken, enkä voisi ikinä pistää heitä mihinkään rakastettavuus-järjestykseen. Silti onneni täydensi että saimme tyttärenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekan lapsen jälkeen ei ollut väliä, tuleeko tyttö vai poika mutta kun toinenkin oli tyttö, niin olin tosi tyytyväinen kun kolmaskin on samaa sukupuolta. Jos täytyy valita, niin ottaisin itekin mieluummin tytöt kuin pojat. Tytöt voi harrastaa poikien lajeja, mut pojat ei kaikki ole kovin innokkaita esim. balettitunneille ;D
Ja mies on ihan tyytyväinen, vaikkei sitä poikaa ole. Tuntuu että joillakin miehillä se ottaa itsetunnolle jos sitä poikaa ei ole. Onko se sit omasta miehisyydestä pois jos joutuu leikkimään tyttöjen leikkejä? :D Kaikki tytöt ovat niin isin perään ja ovat kyllä kietoneet hänet sormiensa ympärille :)
Mies ole muutenkaan niin innostunut esim. jääkiekosta tai jalkapallosta. Kesällä touhuavat yhdessä pihassa ja järjestävät esim.miniolympialaiset, jonne naapurin lapsetkin kutsutaan mukaan.
Toki jos lapset olisivatkin poikia, olisivat ne ilman muuta yhtä rakkaita, sitä vaan ei osaa kuvitella että millaista se elämä olisi poikien kanssa :)
Olen samaa mieltä siitä, että lapsista pitää olla onnellinen koska kaikki eivät lapsia edes voi saada.
Mutta niin se vaan on että "suuret rakastajat tekevät vain tyttöjä" ;D
Ihan ymmärrettävät fiilikset. Suret kuitenkin mielikuviasi, jotain mitä olisi voinut olla. Tulevaisuus rakentuu sille, mitä on. Ja sinulla on paljon. Anna aikaa harmille ja mielipahalle, ajan myötä silmät varmasti aukeavat sille, mitä voitte poikien kanssa tehdä: kyllä poikienkin kanssa voi yhdessä reissata, shopata, harrastaa, tehdä kaikenlaista. Äideillä on aivan erityinen osa poikien sydämessä, aikuisenakin. Ja ajattelepas: jos hyvin käy, voit saada kolme ihanaa miniää :-) Ne puuttuvat tyttäret! Ja tyttöpuolisia lapsenlapsia joiden kanssa viettää laatuaikaa.
Pää pystyyn ja hyvää odotusta kaikkine tunteineen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olisi kumpaakin sukupuolta perheessä.
Ehkä sitä pidempää pettymystä en kuitenkaan osaa itse ymmärtää ja ainakaan en osaa kuvitella miltä sinusta tuntuu kun itse taas olen harvinaista kyllä,jopa helpottunut että meillekkin on tulossa 3:s poika.
Ei siksi että tytöissä olisi mitään "huonoa"vaan ihan siksi että olen aina uskonut poikien kanssa pääsevän hieman "helpommalla"
Koen että tyttären kanssa olisi enemmän huolia ihan siksi että tiedän mitä on olla nainen jne.
Olen muodostanut oman uskomukseni omasta elämästäni,kokemuksistani.
Minulla on sekä siskoja että veljiä itselläni.
Ehkä myös se että lähdettiin tekemään tämä kolmas sillä asenteella jo että sukupuolella ei ollut mitään merkitystä.Toki välillä innostuin kuvittelemaan millainen meidän tyttömme ehkä olisi....nyt jännittää kovasti millainen poika täältä taas tulee :))
Enkä malta odottaa pitkän tauon jälkeen taas vauva-arkea!
Mutta lopuksi,jokaisella on oikeus tunteisiinsa.
meillä se tyttö onkin.
Kahden pojan jälkeen toivoin tyttöä, ja myönnän, että olin hyvin onnellinen siitä, että tyttö tuli. Ihan varmasti olisin rakastanut kolmatta poikaakin ihan yhtä paljon kuin aiempiakin lapsia, ja pojat ovat minulle ihan yhtä rakkaita kuin tyttökin.
Olen itseasiassa aina ajatellut ja "tiennyt", että esikoiseni on poika, kuten onkin.
Anopillani on vain poikia, ja muistan hänen joskus jutelleen siitä, että kun heillä on vain poikia, ja toiset sitä jopa harmitteli. Hän on kuulemma vastannut aina, että "kyllä ne pojat niitä tyttöjä joskus tuovat" ;)
Kun odotimme kolmatta lastamme (pitkän sekundaarisen lapsettomuuden jälkeen), olin ihan varma että odotettu kolmaskin on poika. Toivoin tytärtä todella paljon. Olin/olimme päättäneet että jos kolmas on poika, teemme vielä neljännen, tytärtä yrittäen.
En ollut uskoa lääkäriä kun sanoi että vauva on varmasti tyttö. Tuossa vaiheessa oli oikeasti ihan sama oliko lapsi tyttä vai poika, kun oli yritetty jo vuosikausia.
Tässä vaiheessa kysyn sinulta, että MIKSI lapsiluku on nyt täynnä? Varsinkin kun miehet myöhemmällä iällä siittävät todennäköisemmin tyttöjä?
Ennen viimeisen raskauden alkamista (mikä oli epätodennäköistä) surin kovasti sittä että jäisin ilman tytärtä.
Rakastan kaikkia kolmea lastani, poikia ja tytärtä, ylikaiken, enkä voisi ikinä pistää heitä mihinkään rakastettavuus-järjestykseen. Silti onneni täydensi että saimme tyttärenkin.
Säälin poikiasi. On varmaan kiva kun äiti ei halua.
Voi hitsi epäonnistui no kyllä se tästä yritetään uudestaan. Voi hemmetti epäonnistui taas. Miksi näitä virheitä tulee. Mitä näilläkin tekee. Yritetään uudestaan. Jee nyt onnistui. Viimeinkin tuli onnistunut asia. Kahden epäonnistuneen yksilön jälkeen tuli sentään yksi onnistuminen. Tämä sentään on tyttö. On se kauheaa että siellä kotona on kaksi sellaista jolla on penis. Mitä niillekkin keksitään. Ihan kivoja nekin on kun vaan tekee kaikkea mitä haluan. Mutta tämä se vasta on yksilö. Meidän kämpän prinsessa. Tästä sentään tulee hörhelö prinsessa. Joka menee naimisiin ja saa paljon tyttöjä. Hän tulee pitämään kaikista tyttöjen jutuista. Varsinkin äiti-tytär shoppailuista ja kynsien laitoista ynnä meikkailuista. Halusi se itse näitä tai ei. Tästä tulee kunnon ihminen. Sillä tulee olemaan kuukautisetkin ja se tulee raskaaksi. Eli kunnon ihmisen määritelmä. Eikä niin kuin niistä muista. Surkeita miehiä. Pedofiilejä, raiskareita ja tunnevammaisia ne kaikki on. Että olen iloinen tästä tytöstä.
Minulla on yksi poika, ja pala oli kurkussa monta päivää, kun sain tietää odottavani poikaa. Jotenkin olin vaan sitä tyttöä niin odottanut.
Tuntuu että nämä epätoivoisesti tyttöä toivovat äidit ovat muutenkin aika kypsymättömiä, naiveja ja henkisesti vähän eri maailmassa? Ymmärrän vielä sen että mietitään sitä sukupuolta ja vähän laajemmin sitä kumpi olisi mukavampi (perhedynamiikka, lapsen oma tulevaisuus ja ympäristön paineet) mutta en sitä, että toivotaan itku kurkussa tyttöä että saadaan pukea sille huutonetin pinkkejä hörhelöpukuja ja käydä shoppailemassa. Eikö äitinne antanut teidän leikkiä barbeilla?
Se lapsi ei ole lelu eikä koriste-esine, eikä se välttämättä halua pukeutua mihinkään kammottaviin hörhelöihin vaikka tyttö olisikin. Pojankin kanssa voi shoppailla, ainakin meidän pojat viihtyvät lelukaupassa ja urheiluosastolla, joskin kyllä ihan muuten vain kaupungillakin kun ei joka päivä käydä. Poikakin voi aikanaan mennä naimisiin ja saada lapsia, ja tyttö olla menemättä.
Itselläni on myös kolmas poika tulossa enkä voi sanoa toivoneeni kumpaakaan sukupuolta. Kakkosen kohdalla toivoin poikaa siksi, että lapsilla olisi seuraa toisistaan, sitten aikuisena sukupuolella ei nyt senkään kannalta ole enää merkitystä. Tämän suhteen ei ollut toivomuksia, toki tyttö olisi ollut ihan yhtä iloinen juttu. Tärkeintä on että syntyy omanlaisensa lapsi, joka ainakin tällä tietoa vaikuttaa terveeltä, ja joka tulee olemaan ihan oma persoonansa eikä vain "taas poika".
Kaikki ulkopuoliset lähisukulaisia myöten ovat tosin muistaneet surra kamalaa kohtaloani "vain" poikien äitinä ihan sitten minunkin edestäni.
ainakin täällä av: lla, poikia pidetään huonompina ja tyttöjä suositaan.
Aivan naurettavia kommentteja taas kuten "suuret rakastajat tekevät tyttöjä" ja "rumat ihmiset saavat poikia".
Onko näiden kommenttien kirjoittajat ihan järjissään?
Jokaisen lasta hankkivan on syytä pohtia omia motiiveitaan lapsenteolle. Miksi haluan lapsen? Jos mielessä on vain naurettava stereotypia tietystä sukupuolesta niin ehkä kannattaa lykätä asiaa vielä muutama vuosi. Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna omana yksilönään sukupuolesta riippumatta.
Pyssyleikkeineen ja traktoreineen, mutta kuitenkin niin pehmoja. Pienen pojan jos saisi..