Lue keskustelun säännöt.
Inhosin äityittä ja vauvaani, jätin mieheni ja perheeni ja nyt
06.09.2012 |
olen vain helpottunut. Täälläkin kaikki vain huusi kuorossa miten mulla on synnytyksen jälkeinen masennus jne, mutta mä uskon todella, ettei mua vaan ole luotu äidiksi!! Typeryyksissäni annoin ulkopuolisten mieheni lisäks"painostaa" mut hankkimaan lapsi koska niin kuuluu tehdä ja kyllä muka omaa lasta rakastaa vaikkei ois lapsirakas muuten.. No mä en rakastanut, enkä oppinut rakastamaan, se oli kuin pallo jalassa ja oisin palauttanu HETI jos ois voinu. Ainoa mikä harmittaa, et miestäni rakastin. Mut hyvä isä se on ja huolehtii vaavasta kyllä. Tässä asiassa se ei mua ymmärrä, ja tää on se hinta joka joudun maksamaan..Eli menetin elämäni rakkauden, kun suostuin äidiksi.
Nyt meidän välit hyvin tulehtuneet, ymmärrettävästi, mutta kun jatkoa ajatellen mietin - missä vaiheessa luulette, että lapsen ois järkevää alkaa tavata mua?
En halua minkään sortin huoltajuutta enkä lasta pitkäksi aikaa hoitooni, vaan silleen et se kummiski oppii tietämään kuka sen bioäiti on.
Kommentit (144)
Kumpa muutkin ihmiset ymmartaisi eika painostaisi toisia saamaan lapsia. Oma mies, miehen perhe, miehen ystavat kaikki jatkuvasti yrittavat hankkia meille lapsia. Olemme olleet 3 vuotta naimisissa ja minua pidetaan jo nyt lapsi vihollisena. Luulen etta ap on ollut aivan samaassa tilanteessa eika ole itse hinkunut lasta ja sitten yhtakkia huomannut etta asia ei onnistu. Tilanne menee vaan valilla niin pahaksi etta alkaa tuntua etta pakko tehda se lapsi koska muuten saa hullun maineen ja menettaa myös miehen.
Mietin nyt etta ehka olisi aika jattaa mies vaikka rakastan hanta kamalasti koska tuntuu silta etta hanelle ei mikaan muu ole tarkeata mailmassa kun se lapsi-juttu?
Mita mielta olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 17:24"]
Kumpa muutkin ihmiset ymmartaisi eika painostaisi toisia saamaan lapsia. Oma mies, miehen perhe, miehen ystavat kaikki jatkuvasti yrittavat hankkia meille lapsia. Olemme olleet 3 vuotta naimisissa ja minua pidetaan jo nyt lapsi vihollisena. Luulen etta ap on ollut aivan samaassa tilanteessa eika ole itse hinkunut lasta ja sitten yhtakkia huomannut etta asia ei onnistu. Tilanne menee vaan valilla niin pahaksi etta alkaa tuntua etta pakko tehda se lapsi koska muuten saa hullun maineen ja menettaa myös miehen.
Mietin nyt etta ehka olisi aika jattaa mies vaikka rakastan hanta kamalasti koska tuntuu silta etta hanelle ei mikaan muu ole tarkeata mailmassa kun se lapsi-juttu?
Mita mielta olette?
[/quote]
Asiaa! On ainoa oikea ratkaisu, että erkanette tahoillenne, koska odotuksenne ja toiveenne tulevaisuuden suhteen ovat niin erilaiset. On oikeasti todella halpamaista olla suhteessa ja antaa toisen uskoa, että myös lapset kuuluvat tulevaisuudessa siihen kuvioon. Jossain on nainen, joka haluaa lapsia miehesi kanssa. Anna heille mahdollisuus. Samoin kuin jossain on mies, joka haluaa elämäänsä vain sinut.
Samaa aina mietin, kuinka tuomitsevia ihmiset ovat kun nainen käyttäyty kuin mies. Monen tarinan kommentit tälläkin palstallaolisivat tyystin erilaisia jos vaihdettaisiin kertojan sukupuoli. author="Vierailija" time="06.09.2012 klo 17:48"]
Ap:n kaltaisia miehiähän on maailma täynnä. Ei heitä kukaan paheksu näin, silloinkin vain todetaan, että tyhmä nainen kun pakotti miehen tekemään lapsen, noin siinä käy jne.
[/quote]
Nyt suunnitelma, että näe lasta parin tunnin ajan kerran viikossa.
Viime kerran jälkeen olin jopa innoissani, vauva näytti niin söpöltä ja ihanalta, vein hänelle bodyn ja uuden helistimen.
Kyllä tää tästä alkaa sujumaan :)
Toiveikas olo, ja ihanaa kun elämä menee muutenkin niin hyvin, just sain kuulla saaneeni unelmieni työpaikan, ja perjantaina luvassa treffit (ekat!)ihanan miehen kans.. Wish me luck!!
ap
ja sterilisaatio vois olla hyvä idea ettei tuu vahinkoa jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä minä..
Eikös olis parempi jättää se lapsi ja entinen mies rauhaan ja keskittyä tosiaan vain omaan itseen. Nyt vielä sekoitat nekin mukaan tuohon oman napasi ympärillä pyörimiseen.
Jotenkin aivan järkyttävä ihminen olet.
mies sut kuitenkin jättäny jos ois halunnu lapsia ja sä et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että asiat alkavat sujua. Lapselle riittää yksikin hyvä, vastuullinen aikuinen. Kuten joku sanoi, ihminen kaipaa bioäitiään aina, ja niin varmaan kaipaa myös lapsipuoleni, jonka bioäiti on hylännyt, mutta silti ei vaan ollut lapsen etu olla bioäidin rääkättävänä. Äidin puuttuminen tulee varmasti aiheuttamaan hänelle ongelmia ja miettimistä, mutta sata kertaa enemmän olisi aiheuttanut mt-ongelmaisen äidin "kasvatus". Aina ei voi valita hyvää vaihtoehtoa, vaan se pienin paha. Varmasti lapsipuolelleni olisi hyvä nähdä äitiään edes silloin tällöin, mutta tämä ei siihen pysty. Siksi minusta kuulosti kivalta, että pidät jonkinmoiset välit lapseesi.
anna olla, jos noin todellakin ajattelet. Sinulla ei varmaankaan ole mitään annettavaa lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivotaan että jos aiot pikkuhiljaa olla enemmän ja enemmän läsnä lapsesi elämässä, niin hän ei välttämättä aina näytä tapaamisissa söpöltä. Voi olla joskus kiukkuinen, jopa sairaskin.
Millainen muuten olet ihmisenä? Tykkäätkö että kaiken pitää aina olla kivaa, helppoa ja mukavaa? Ja kun tulee vaikeuksia tai alkaa ahdistaa, niin painat kaasua?
Ihan mielettömän vaikeaa uskoa, että ap:n kaltaisia äitejä on. Tietysti on, ja on isä myös, mutta silti nyt huomaan miten itse olen jähmeä kun en meinaa uskoa ja käsittää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläpäs välitä kateellisten ilkeiden pölkkypäiden vastauksista.
Tunteilleen ei mitään voi. vastuuta yrität kantaa kuitenkin.
jos mies toimii kuten sinä, kukaan ei pilkkaa tai arvostele tai ainakin arvostelijoita on vähemmän, ei ole jonoksi asti.
kateelliset ruikuttavat, kun joku uskaltaa. jos nainen pärjää yksin lasten kanssa, pärjää mieskin.
vaikka tapaat lastasi vain kerran viikossa, olet paljon parempi äiti, kuin kukaan ketjun äideistä, joka sinua haukkuu.
ihminen saa olla mlllainen on. Ainoa paha ja sopimaton äidiksi on sellainen, joka tahallisesti loukkaa toista tai aiheuttaa pahan mielen toiselle.
sellaiset saisi heti viedä saunan taakse, eivätkä sovellu vanhemmuuteen. Ilkeät ja pahat ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos AP:n valintoja yhtään kritisoi?
Sinä kommentoija se oletkin ihan tosi hieno ihminen!
Jos AP:n valintoja yhtään kritisoi?
Sinä kommentoija se oletkin ihan tosi hieno ihminen!
Kiitos. Jos olet sitä mieltä. Olen parempi ihminen kuin sellainen, joka tahallisesti loukkaa toisia tai kiusaa. Itse en toimi niin.
kaikkea pahaa toivon kiusaajille ja toisia tahallisesti loukkaaville kateellisille ilkeille pikkusieluille.
Mistä ihmeestä olet kaivanut teorian, jonka mukaan ap:ta kritisoivat olisivat kateellisia? Mistä tarkalleen ottaen oletat heidän olevan kateellisia? Niin pahoista tunne-elämän häiriöistä että hylkää pienen vauvansa, vai? En voisi vähemmän kadehdittava tilannetta kuvitella. Ap säälittää minua, mutta enemmän säälittää pikkuinen äiditön vauva ja vauvan isä. Kateutta noin totaalisen karmeassa tilanteessa kukaan tuskin tuntee.
Ei ihmistä saa painostaa lapsentekoon vastoin luontoaan.
Tietysti ap olisi voinut olla tiukempi ja kieltäytyä, mutta erohan siitä olisi ennenpitkää seurannut. Kukapa sitä ei tekisi uhrauksia rakkautensa takia.
Ehkä sitten kun lapsi alkaa kysellä äitiä, voisi olla kuvioissa..
Se sinun pitää ymmärtää, että lapsen kasvaessa äidin hylkääminen tulee olemaan kova paikka..itsestään se lapsi tulee vikaa etsimään.
Karmea tilanne ja turha rypistellä kun on jo housuissa.
Jälkiviisauskaan ei auta...
Onko täällä joku toivonut pahaa AP:ole? Ei tietääkseni. Arvosteltu häntä on kyllä, mutta mitä sitten odotitte?!
Jaahas, ainoa tilanteesta kateellinen taidat olla sinä itse. Todella surullista ja järkyttävää, etenkin jos itsekin olet äiti! Olet sata kertaa pahempi kuin AP.
Oletko kysynyt mieheltäsi, onko hänestä mukavaa olla lapsen kanssa vai hoitaako hänkin tässä vaiheessa vielä mekaanisesti vauvaa? Voihan olla, että hänelläkin on samoja tuntemuksia. Silti hän ei lähtenyt, sinä lähdit. Jonkunhan vastuu lapsesta on kannettava. Älä odota, että miehellesi lapsen kanssa olisi yhtään sen helpompaa.
Siinä olet oikeassa, että nyt on turha enää ruikuttaa. Tehty mikä tehty. Lapsi tuskin sinua enää tunnistaa.Eikä hän kaipaa tunnekylmää äitiä.
Mutta jos olisit jaksanut vielä muutaman kuukauden, niin uskoisin, että ajatuksesi ja tunteesi lasta kohtaan olisivat voineet muuttua. Minä olisin jäänyt, vaikka 3 kk jälkeen tunteita ei olisi ollut. Sillä kyllä sinä jonain päivänä vielä mietit, että mitä jos. Sullahan voisi olla asiat todella hyvin: terve lapsi, ihana mies. Sen sijaan nyt olet täysin yksin ja rakastamasi mies on menettänyt kunnioituksen sinuun. Tuskin hän nyt pystyy edes muistamaan mihin hän sinussa rakastui. Sinne menivät ne kauniit muistot.
Jos itse en rakastaisi lastani, mutta mieheni olisi elämäni rakkaus, niin kaipa olisin jäänyt ja "kärsinyt". Parisuhteissa niin kuin kaikissa muissakin ihmissuhteissa (myös äiti-lapsisuhde) pitää joskus tehdä uhrauksia ja kompromisseja.
Ok,tässä maassa on monta miestä, jotka jättävät lapsensa samalla tavalla. Se ei ole tietenkään heidän oikeutensa yhtään enempää kuin sinunkaan. Silti äiti on vaan lapselle se tärkein ja läheisin ihminen vauva-aikana. Täysin biologisista syistäkin. Toisaalta tässä maassa on vielä enemmän miehiä, jotka lasta eivät ainakaan 100% halua, mutta sen suostuvat hankkimaan, koska nainen haluaa äidiksi. Varmasti suurin osa heistä kasvaa rakastamaan lasta. Muutenhan maa olisi täynnä tunnevammaisia lapsia. Eli ei se sisäsyntyinen äidinrakkaus ole välttämättä hyvän äidin mitta.