Tätä mä olen epäillyt koko ajan!

Tavalliseen elämään kuuluvat alakuloisuudet. Tavallinen mielipaha katsotaan liian herkästi perusteeksi masennuslääkitykselle, sanoo lääkintöneuvos Tapani Sipilä.

Masennuslääkkeillä, kuten lähes kaikilla lääkeillä, on sivuvaikutuksia. Ja usein nimenomaan psyykkisissä sairauksissa mennään sen "pienimmän pahan" mukaan. Jos sivuvaikutukset on pahat, mutta lääkkeistä on apua psyykkiseen sairauteen, sivuvaikutukset on vaan kestettävä.



Itsemurhariskikin kasvaa heti masennuslääkkeiden vaikutuksen alettua. Vaikeassa masennuksessa et jaksa edes itteäs tappaa, mutta kun olo kohenee hieman, olet edelleen masentunut, mutta toimintakyky on parantunut.



Lääkkeet on hyvä asia masennuksen hoidossa muun hoidon ohella. Pelkkä lääkitys ei auta ketään, siinä mä olen Sipilän kanssa samaa mieltä. Ja siinä, että tk-lääkärit ja tt-lääkärit eivät välttämättä tunnista oikeaa masennusta ja joskus lääkkeitä määrätään turhaan. Mutta olen myös sitä mieltä, että masennuksesta puhuminen ja yleensäkin psyykkisisten häiriöiden "tavallistaminen" on hyvä asia. Väitän, että pelkällä lääkehoidollakin on vältetty monta tradegiaa.

että masentunut on niin lamaantunut ettei jaksa tappaa itseään tai muita mutta kun saa lääkettä ja vähän kykenee liikkumaan niin voi tehdä jotain.



Masennuslääkkeen tarkoitus on tasoittaa niitä olotilan kärkiä, ei masennus lopu kun syö lääkettä. Se tunne pitää itse käydä läpi ja tehdä työ ajatusmaailmassaan.



Jotenkin masennuksesta tehdään outo asia, kun oikeasti se on sitä että on yksi mielenterveys joka horjuu syystä tai toisesta ja nukahtamisongelmiin, kärttyisyyteen, jaksamattomuuteen käytetään niitä aineita että pystyy taas toimimaan mutta kylläsiinä kokoajan pitää hoitaa itseään ja elämäänsä niin että elämässä pääsee eteenpäin.



Suomi on puhumatomuuden mekka ja lääketeollisuus mielellään tarjoaa meille lääkkeitä mutta jokaisen joka käyttää pillereitä kannattaa muistaa ettei se elämä jatku mielekkäänä ellei siihen omaan itseensä tutustu ja käsittele ongelmiaan.

Kun joku lääkärikunna edustaja sanoo, että " lääkkeitä ei pitäisi käyttää turhaan", populaarikäännnös av-palstalla ja vastaavissa medioissa on aina että "lääkkeet ovat turhia ja vaarallisia".



Jotenkin ihmiset eivät kykene ymmärtämään turhan ja tarpeellisen lääkkeitten käytön eroa. Tai turhan ja tarpeellisen diagnoosin. Ero ei ole siinä, onko lääke tai diagnoosi käytössä vai ei, vaan siinä, miten pahoja ongelmia ihmisellä on ja tehoaako lääke niihin niin että siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa vai päinvastoin.

Erityisesti se psykiatrin ajatus siitä aggressiivisuudesta on varmaankin ihan totta. Ja kun niistä sivuvaikutuksista ei voi tietää, mitä kenellekin tulee vai tuleeko mitään. Ja se seurannan vähäisyys. Resepti kouraan ja se oli siinä. Kukaan ei koskaan kysele, että auttoiko tai että pitäisikö vaihtaa lääkettä tms.