Inhosin äityittä ja vauvaani, jätin mieheni ja perheeni ja nyt
olen vain helpottunut. Täälläkin kaikki vain huusi kuorossa miten mulla on synnytyksen jälkeinen masennus jne, mutta mä uskon todella, ettei mua vaan ole luotu äidiksi!! Typeryyksissäni annoin ulkopuolisten mieheni lisäks"painostaa" mut hankkimaan lapsi koska niin kuuluu tehdä ja kyllä muka omaa lasta rakastaa vaikkei ois lapsirakas muuten.. No mä en rakastanut, enkä oppinut rakastamaan, se oli kuin pallo jalassa ja oisin palauttanu HETI jos ois voinu. Ainoa mikä harmittaa, et miestäni rakastin. Mut hyvä isä se on ja huolehtii vaavasta kyllä. Tässä asiassa se ei mua ymmärrä, ja tää on se hinta joka joudun maksamaan..Eli menetin elämäni rakkauden, kun suostuin äidiksi.
Nyt meidän välit hyvin tulehtuneet, ymmärrettävästi, mutta kun jatkoa ajatellen mietin - missä vaiheessa luulette, että lapsen ois järkevää alkaa tavata mua?
En halua minkään sortin huoltajuutta enkä lasta pitkäksi aikaa hoitooni, vaan silleen et se kummiski oppii tietämään kuka sen bioäiti on.
Kommentit (144)
Liian moni hankkii lapsia, vaikka ei ole todellista kykyä tai halua äitiyteen(/isyyteen). Raamatusta "isien pahat teot periytyvät kolmanteen ja neljänteen polveen" pitää paikkansa. Kun on itse saanut osakseen outoa/puutteellista/ristiriitaista/väkivaltaista jne. kohtelua, niin samaa levittää eteenpäin. Mielestäni on oikeus luopua vanhemmuudesta, johon ei ole aineksia. Itse ainakin antaisin lapsen adoptoitavaksi, jos sellainen syntyisi. Pahuuden ketju katketkoon.
Se on pakko aikuisen kantaa vastuu lapsesta vaikka sitten vihaisit häntä. mielummin ylenpalttisesti kuin vaan pakollinen minimi mitä käsketään maksaa. Fillarit, harrastevälineet yms. sillä mies joutuu maksamaan isompaa asuntoa että mahtuu asua ja ap voi asua yksiössä tai vaikka solussa/kommuunissa yksinään.
Olisit voinut tehdä abortin mitä mies ei taasen voi tehdä jos muuttaa mieltään lauettuaan.
Kukaan ei ikinä sanoisi näin miehelle jos ap:n tilanne olisi toisinpäin. Kehotettaisiin vain maksamaan minimielarit koska hei, nainenhan se lapsen halusi.
Kovasti kuitenkin tsemppiä ap:lle. Minä näen asian niin, että lapsen kannalta tuo tilanne on parempi kuin silloin, jos vastahakoinen äiti asuisi saman katon alla.
kuin että olisit surmannut lapsesi. Niitähän tämä hullu Suomi taitaa olla pullollaan. Onneksi lapsellasi on ihana isä.
Olen kyllä miettinyt sitäkin, että ehkä lapseni ei haluakaan tavata mua sitten enää kun joskus isompana kuulee että näin hänet hylkäsin. Mutta tähän saakka ns asiantuntijoiden neuvo mulle on ollu se, että lapsen kiistaton etu on tuntea molemmat biologiset vanhempansa. Ja sitten kun lapsi on isompi, voisi varmaan jotain viikonloppujakin mun luona alkaa olla.
korostan, että lapsessa ei todellakaan ole mielestäni mitään "vikaa", söpö, terve ja ns. helppo vauva se on, jolle toivon pelkkää hyvää jatkossa. En vain koe minkäänlaisia sellaisia tunteita, joita äidin perinteisesti pitäisi?, koin vain, että mun elämä riistettiin multa..Ja nyt taas olen saanut sen takaisin. Itsekästä kai, mutta en nähnyt enää muita vaihtoehtoja - todellakin yritin useamman kuukauden. Eikä se, mitä tunsin, ollut oikein miesäni eikä lastani kohtaan.
Toivon todella, että lapseni saa ihanan äitipuolen joskus. sellasen äidillisen, joka minä vaan en ole.
ap
Ap:n kaltaisia miehiähän on maailma täynnä. Ei heitä kukaan paheksu näin, silloinkin vain todetaan, että tyhmä nainen kun pakotti miehen tekemään lapsen, noin siinä käy jne.
olen vain helpottunut. Täälläkin kaikki vain huusi kuorossa miten mulla on synnytyksen jälkeinen masennus jne, mutta mä uskon todella, ettei mua vaan ole luotu äidiksi!! Typeryyksissäni annoin ulkopuolisten mieheni lisäks"painostaa" mut hankkimaan lapsi koska niin kuuluu tehdä ja kyllä muka omaa lasta rakastaa vaikkei ois lapsirakas muuten.. No mä en rakastanut, enkä oppinut rakastamaan, se oli kuin pallo jalassa ja oisin palauttanu HETI jos ois voinu. Ainoa mikä harmittaa, et miestäni rakastin. Mut hyvä isä se on ja huolehtii vaavasta kyllä. Tässä asiassa se ei mua ymmärrä, ja tää on se hinta joka joudun maksamaan..Eli menetin elämäni rakkauden, kun suostuin äidiksi.
Nyt meidän välit hyvin tulehtuneet, ymmärrettävästi, mutta kun jatkoa ajatellen mietin - missä vaiheessa luulette, että lapsen ois järkevää alkaa tavata mua?
En halua minkään sortin huoltajuutta enkä lasta pitkäksi aikaa hoitooni, vaan silleen et se kummiski oppii tietämään kuka sen bioäiti on.
Myöhäistä enää perua kun lapsi on jo maailmassa ja tarvitsee sinua, hoivaasi ja lohtuasi vielä ainakin 20 vuotta ja sen jälkeen lapsenlapset. Nyt vain häntä koipien välissä takaisin ja alat hoivaamaan lastasi aamusta iltaan joka päivä. Harmi että tajusit täydellisen kylmyytesi vasta nyt, mutta aikuisen velvollisuus on huolehtia lapsestaan. Ällöttää oikein lässynlässyn ymmärtäjät. Entä sitten jos elämäsi ei ole hauskaa ja kivaa, so what, sinulla on työ tehtävänä!
antamaan lapselle harrasteisiin ja muihin exra rahaa kun etävanhempi tosiaan pääsee rahallisesti niin paljon vähemmällä jo asunnon puolesta yms. Sitä en vaan ymmärrä miksi ap ei keskeyttänyt raskautta vai tuliko ahdistus perhe-elämästä vasta syntymän jäkeen?
Ap:n kaltaisia miehiähän on maailma täynnä. Ei heitä kukaan paheksu näin, silloinkin vain todetaan, että tyhmä nainen kun pakotti miehen tekemään lapsen, noin siinä käy jne.
älä pidä yhteyttä lainkaan,,, pitäskö lapsen olla kiitollinen sulle vai mitä itsellesi saat siitä että todistat olevasi bioäiti?? bioäitejä ne on munasolun luovuttajatkin ja sinut voi rinnastaa siihen, ja kohdunvuokraukseen. jos et kykene kiintymään lapseesi miksi haluat jonkin roolin hänen elämässään? aiheutat vain traumoja kun lapsi oppii että äiti on toisille se maailman ihanin ja sä etä korvaas lotkauta lapsellesi.. mikä "äiti" se sellanen on. Lapselle voi sanoa että hänellä ei ole äitiä, että hänen isänsä on hänen äiti ja isä, ja saanut hänet naiselta joka ei pystynyt vauvaa hoitamaan, aikuisena sitten ottakoon selvää. lapsuutta älä pilaa esittämällä äitiä joka ei ole äiti. isä on hänelle maailman keskipiste, jää sinä johonkin varjoon vaan suosiolla, ei sua kuitenkaan kiinnosta se lapsi vaan kontaksi mieheen,, anna miehelle elämä ja mahdollisuus löytää nainen joka rakastaa myös hänen lastaan. sinun on parempi olla yksin tai etsiä mies joka ei halua lapsia eikä niitä ole ennestään tehnyt. kiitos, tässä mielipiteeni.
Enkä todellakaan itseni takia mitään kontaktia halua pitää, vaan näin ovat mulle hokeneet KAIKKI, näin voi sanoa. Mies tietysti loukkaantui/suuttui/murtui lähdöstäni.Mutta oli osallistuva isä alunperinkin, kyllä hän selviää vaavan kans.
Elatusmaksut nyt ei ole mikään ongelma, tienataan hyvin molemmat ja mielihyvin maksan mitä kuuluu ja enemmänkin.ap
Tapaamiset aloittaisin kun lapsi on noin 3 vuotias, siinä vaiheessa yleensä jo puhuu hyvin ja on ymmärrystä.
Ap:n kaltaisia miehiähän on maailma täynnä. Ei heitä kukaan paheksu näin, silloinkin vain todetaan, että tyhmä nainen kun pakotti miehen tekemään lapsen, noin siinä käy jne.
Ja tietenkin kannustetaan miestä pitämään yhteyttä lapseen mahdollisimman paljon jne.
Ap:ta käsketään pysymään kaukana.....
Sitä on vaikea saada takaisin. Käy tapaamassa lasta säännöllisesti. Hänestä tulee sinulle tärkeämpi sitten, kun hänen oma persoonansa tulee esiin ja opit tuntemaan hänet.
Siitä tulee se hoitaja ja sä käyt töissä ja istut sohvalla iltaisin.
olen vain helpottunut. Täälläkin kaikki vain huusi kuorossa miten mulla on synnytyksen jälkeinen masennus jne, mutta mä uskon todella, ettei mua vaan ole luotu äidiksi!! Typeryyksissäni annoin ulkopuolisten mieheni lisäks"painostaa" mut hankkimaan lapsi koska niin kuuluu tehdä ja kyllä muka omaa lasta rakastaa vaikkei ois lapsirakas muuten.. No mä en rakastanut, enkä oppinut rakastamaan, se oli kuin pallo jalassa ja oisin palauttanu HETI jos ois voinu. Ainoa mikä harmittaa, et miestäni rakastin. Mut hyvä isä se on ja huolehtii vaavasta kyllä. Tässä asiassa se ei mua ymmärrä, ja tää on se hinta joka joudun maksamaan..Eli menetin elämäni rakkauden, kun suostuin äidiksi.
Nyt meidän välit hyvin tulehtuneet, ymmärrettävästi, mutta kun jatkoa ajatellen mietin - missä vaiheessa luulette, että lapsen ois järkevää alkaa tavata mua?
En halua minkään sortin huoltajuutta enkä lasta pitkäksi aikaa hoitooni, vaan silleen et se kummiski oppii tietämään kuka sen bioäiti on.
Myöhäistä enää perua kun lapsi on jo maailmassa ja tarvitsee sinua, hoivaasi ja lohtuasi vielä ainakin 20 vuotta ja sen jälkeen lapsenlapset. Nyt vain häntä koipien välissä takaisin ja alat hoivaamaan lastasi aamusta iltaan joka päivä. Harmi että tajusit täydellisen kylmyytesi vasta nyt, mutta aikuisen velvollisuus on huolehtia lapsestaan. Ällöttää oikein lässynlässyn ymmärtäjät. Entä sitten jos elämäsi ei ole hauskaa ja kivaa, so what, sinulla on työ tehtävänä!
Kaikki naiset eivät ole luonnostaan äidillisiä! Parempi ap:n lapselle, että näkee äitiään eron jälkeen kuin että äiti olisi kotona kaatamassa epätoivonsa lapsen niskaan. Oletko yhtä lailla tuomitsemassa miehen, joka jättää perheensä tai viis veisaa lapsistaan vaikka saman katon alla asuisikin?!
Lapsi tulee maksamaan suuremman sakon, henkisen kärsimyksen muodossa. Miksi et osannut visioida etukäteen lapsenhoitoa? Oletko tuntiakaan hoitanut yhtään vauvaa ennen synnytystä?
Ok, tyhmältä et varsinaisesti vaikuta. Henkisesti sokealta ennemminkin. Viisaudenvajaalta. Eipä hätää, sinun kohdalla tuo vaiva parantaa itse itsensä vuosien saatossa, tosin sivulliset siinä joutuvat kärsimään sinun lisäksi.
Tuon siitä oikeasti saa kun antaa tuttavien ohjailla elämää, eikä itse ota sitä hallintaansa. Onneksi itsesuojeluvaistosi on jo potkaissut käyntiin. Terveellä itsekkyydellä voidaan ehkäistä monta itkua.
Tulet olemaan velkaa miehellesi. Et ole pettänyt pelkästään lastasi vaan myös sitä rakasta miestäsi, joka joutuu huolehtimaan lapsesta nyt yksin. Miltä sinusta tuntuisi jos lapsi olisikin kokonaan sinun hoidettavana? Jos sinussa on vähänkään järkeä ja selkärankaa, alat pistämään rahaa syrjään lasta ja lapsen isää varten. Vähintä mitä voit tehdä on osallistua taloudellisesti lapsen kasvattamiseen.
kun lähdit. Jos siis tosiaankin INHOSIT vauvaasi, kuten otsikossa kirjoitat.
En vain ymmärrä, miksi sinun lapsellesi (siis biologiselle, eihän sinulla ole häneen tunnesidettä) olisi hyväksi tapailla sinua säännöllisesti ainakaan nyt pienenä. Jotta hän oppisi tuntemaan ihmisen, joka kokee lapsen pilanneen entisen elämänsä? Mitä hyötyä hänelle olisi siitä? Itse näen tuon yhtä "hyödyllisenä" kuin sen, että hän tapaisi ketä tahansa vierasta naista, joka ei hänestä välitä.
Jos lapsesi haluaa ITSE tavata sinut isompana (samaan tapaan kuin jotkut adoptoidut lapset haluavat tavata biologisen äitinsä/isänsä), sinuna sen hänelle sallisin. Muuten en itseäni tupputtaisi hänen elämäänsä. Päätit hänet jättää (ja ehkä teit ihan oikeinkin), joten elä nyt tuon päätöksesi kanssa.
kun sanotte, että ap:n pitää häipyä kauas ja heti.
Kuten ap kirjoitti, faktaa on, että on hyvä lapselle, että äiti on jotenkin kuvioissa mukana niin varhain kuin mahdollista.
Ap vihasi alkujaan, enää ei vihaa, toivoo lapselleen hyvää, EHKÄ oppii tykkäämään kovastikin lapsesta.
Minusta on hyvä, että ap sentään tekee asialle jotain eikä häivy näkymättömiin, joka on kaikille lapsille pahempi trauma kuin se, että on sentään olemassa se äiti, isä tms. Lapsi voi aikanaan sitten vihata ap:tä hylkäämisen vuoksi, mutta ihan yhtä mahdollista on, että lapsi tulee ymmärtämään, miksi näin on elämässä käynyt.
kun sanotte, että ap:n pitää häipyä kauas ja heti. Kuten ap kirjoitti, faktaa on, että on hyvä lapselle, että äiti on jotenkin kuvioissa mukana niin varhain kuin mahdollista. Ap vihasi alkujaan, enää ei vihaa, toivoo lapselleen hyvää, EHKÄ oppii tykkäämään kovastikin lapsesta. Minusta on hyvä, että ap sentään tekee asialle jotain eikä häivy näkymättömiin, joka on kaikille lapsille pahempi trauma kuin se, että on sentään olemassa se äiti, isä tms. Lapsi voi aikanaan sitten vihata ap:tä hylkäämisen vuoksi, mutta ihan yhtä mahdollista on, että lapsi tulee ymmärtämään, miksi näin on elämässä käynyt.
Vain hyvä äiti tunnistaa ja hyväksyy sen faktan, ettei kykene olemaan hyvä äiti yhteiskunnan vaatimalla tavalla. Lapsellasi on kuitenkin hyvä isä.
Näin niitä perhesurmia ehkäistään, että hyväksytään se, että "musta nyt ei vaan oo tähän, mielenterveys ei kestä"
Hävetkää lyttääjät!
T: YH äiti, joka viihtyy (yleensä :D) lastensa kanssa