missä viihdyit eniten ala-aste, yläaste, lukio/amis, yliopisto/amk

mutta toiseksi kivointa oli 6. luokalla.

yliopisto

yläaste

lukio

ala-aste (eka luokka sijoittunee suunnilleen samalle tasolle kuin yläaste, muut luokat ei)

ja sit lukio. Yläaste aika oli aika kamalaa.

Siellä vihdoin tapasin edes joitakuita, joiden kanssa olin samalla aaltopituudella.

Sain lukea sitä mitä itseä kiinnosti.

En kokenut olevani kuin kala vedessä, ja noin koulutuksellisesti koko paikan olisi voinut jättää välistä, mutta siellä en kuitenkaan tullut kiusatuksi. Yläaste ja ala-asteen alku olivat kamalinta.

Voisin opiskella ikuisesti jos siitä saisi palkkaa

Vapautta siitä mitä opiskelee ja myös siitä miten opiskelee, ei pakko olla läsnä joka luennolla jne.

Sen jälkeen ei ole ollut yhteishenkeä

aikuisryhmässä oli ihan leppoisaa opiskella. Toiseksi mukavinta oli kauppiksessa, sitten lukiossa.



Ala-asteellakin oli mukavaa kunnes tuli muutto ja koulunvaihto 5. luokalla. Tämän jälkeen ala-aste loppuun ja yläaste olikin vähän tympeämpää kaverien puutteen ja ajoittaisen kiusaamisen takia.

ammattioppilaitoksessa, koska opiskelu siellä oli niin konkreettista.



Olen käynyt peruskoulun, lukion, ammattioppilaitoksen ja yliopiston.

Se oli yksinkertaista/selkeää ja mukavaa.

eniten itseni kaltaisia ihmisä

Loistava kaveriporukka ja opinnoissa jo oman mielenkiinnonmukaista valinnan mahdollisuutta.

ala-aste: 2 eka vuotta ihanaa ja uutta, todella mukava luokanvalvoja ja kiva 20 oppilaan luokka.

Kolmannella luokalla luokkaamme tuli 12 oppilasta lisää ja luokanvalvojaksi tuli mielenterveysongelmainen henkilö, joka joutuikin sairauseläkkeelle vuoden vaihteessa, syksyllä oli kiva sijainen välillä. Kevään sijainen oli tosi innostava. Neljännellä luokalla luokkaamme luotsasi alkoholiongelmainen. 5.-6. luokka olivat todella mukavia ja työntäyteisiä pätevän ja hauskan opettajan opettaessa.



Yläasteesta pidin paljon.



Lukioaika oli kamalaa, oltiin muutettu pohjoisesta etelään ja kaikkea sellaista. Mm. eräs opettaja kiusasi.



Kätilöopistossa viihdyin!

Yliopistossa viihdyn niin hyvin, ettei millään malta lopettaa siellä olemista.



Kieltämättä myös lukio oli hienoa aikaa ja yliopisto-opiskeluissa on aina vähän surettanut se, että tuntuu yleissivistys heikkenevän sitä myötä kun keskittyy koko ajan tiiviimpään osaan tietämistä. Vaikka todennäköisesti kyseessä on vaan illuusio, kun tajuaa kuinka vähän mistään muusta kuin omasta alastaan oikeasti tietää.

Oli hauskaa ja turvallista. Olin innolla mukana mm. näytelmäkerhossa ja mulla oli hirveästi kavereita. Yläasteella aloin muuttua ujommaksi ja lukiossa olin jo ihan seinäruusu ja kammosin kaikkia esiintymistilanteita. Yliopistossakaan en osannut oikein olla oma itseni, joten opiskeluaikakin kului vähän puoliteholla. Vasta nyt kolmikymppisenä alan taas tuntea olevani se tyyppi, joka minun olisi aina pitänytkin olla.

Muissa en viihtynyt.

1. amk (olen eniten sinut itseni kanssa nyt, ja opiskelu on sosiaalista ja rentoa)

2. yliopisto (juhlimista ja uusia kavereita, tavallaan siis tosi hauskaa mutta jos ihan opiskelua miettii niin se oli tylsempää ja yksinäistä)

3. ala-aste (vielä viatonta lapsuutta eikä kiusaamista pahemmin)

4. lukio (ahdisti, mutta ei niin paljon kuin yläasteella)

5. yläaste (olin ihan pohjasakkaa ja vähän kiusattukin, ja tosi masentunut. Fiksuudesta sakotettiin sosiaalisesti, siis koulukavereiden taholta.)

yliopisto

lukio

ala-aste

amk

yläaste



Mulle sopii parhaiten se, että saa itse tehdä valinnat opintojen suhteen mutta myös kantaa vastuun siitä, että saa kaiken suoritettua. Yliopisto varsinkin toteutti sitä ihan hyvin, lukiokin osittain. Toisaalta jotkut ihmiset taas nimenomaan kaipaa niitä valmiita lukujärjestyksiä ja niiden mukaan suorittamista, itse stressasin niistä amk:ssa itseni täysin väsyksiin, kun meille ei annettu mitään korvausmahdollisuuksia, jos esim. pahempi flunssa iski kesken kurssin.