30+ ESIKOT ~~ viikko 48

Jopas on Suizallakin huolta kannettavanaan. Voimia sinulle! Toivottavasti äitisi pysyy vahvana eikä mene takaisin.

Lähipiirissäni väkivaltaa nähneenä voin sanoa, että sinunkin tukeasi todellakin tarvitaan. Koita jaksaa.





Äippälomakysymykseeni olikin moni vastannut. Nyt on taas se entinen varma olo, kiitos teille! Näinhän sen siis pitääkin mennä kuten olen ajatellutkin. Mitähän ne muut oikein minun kohdalla ihmettelee...? Ajatteleeko ne että tuo minun työ (juu, lastentarhanope olen) on niin raskasta, etten sen vuoksi voisi olla loppuun asti töissä, en tiedä. Tästä lähin sanon vaan ihmettelijöille reippaasti takaisin, että se on ihan se normaalikäytäntö jäädä 30pv aiemmin äitiyslomalle, ja tarvittaessa sitten saikulle jos ei jaksa olla loppuun asti. :)



Onko kellään muulla työmotivaatio kadoksissa...? Siis vaikka normaalisti todellakin rakastan työtäni ja nautin siitä, niin tuntuu ettei huvittaisi nyt mennä töihin ollenkaan. Mukavampi olisi vaan olla kotona ja keskittyä vauvajuttuihin ja omaan hyvinvointiin... Odotankin sitä joululomaani kuin kuuta nousevaa. :)

Mulla on työpari pitkällä sairaslomalla reuman takia ja joudunkin vetämään lähes kaikki " tuokiot" itse. Nyt eilen lastenhoitajakin särki selkänsä ja jäi saikulle, olen siis sijaisten kanssa monta viikkoa joutuen ottamaan yhä enemmän vastuuta kun olen ainut vakituinen työntekijä ryhmässä. Ei siinä mitään " normaalitilanteessa" , mutta kun tuntuu tosiaan että suurimmat intressit ovat nyt ihan muualla kuin töissä... Pakko kai tässä on tsempata, joulujuhlat sun muut pukkaa päälle. On vaan mielenkiintoinen yhtälö sekin, että toisaalta pitäisi ottaa iisisti ettei supistele ym, ja toisaalta joutuu itse vastaamaan kaikesta ja hääräämään joka asiassa mukana... Bossikin vielä sälytti minun harteille päiväkodin perehdytyskansion teon, valmista pitäisi olla ennen helmikuuta... Great!



Juups, mitäs minä valitan, pitäisi olla onnellinen että on vakituinen työ ja terveyttä riittää ym ym. Isompiakin ongelmia on olemassa. Mutta silti tuntuu vaan.....



Taidan päättää että meidän päiväkodin osastolla alkaa tästä päivästä alkaen Joulu. En ota stressiä jumpista sun muista kuntoutusryhmistä, muskareista, askarteluista ym ym ym... vaan otetaan rennosti, leikitään paljon enemmän, ulkoillaan paljon jne. Jotenkinhan sitä on omaa hommaa helpotettava kun kerran raskaalta tuntuu. Laitan joulu-cd:n soimaan ja annan ison kasan askartelumateriaaleja lapsille, sanon että saatte askarrella mitä haluatte. ;) Ja jumpassa leikitäänkin vaikka joululaulujen tahdissa tänään soihdut sammuu -leikkiä ja muita jouluisia laululeikkejä. Juu, tästä se lähtee, paineet pois! ;)



Ja nytpä sinne töihin onkin lähdettävä.





Loskaisesta säästä huolimatta, leppoisaa tiistaita kaikille! :)





susanna 23+1

..oli artikkelit sekä vauvan näkökyvystä että synnytyspelosta, jos joku ei ole huomannut.

Olipas kauheeta lukea Suizan kirjoitusta. Onneksi äitisi on nyt turvassa. Tuollainen asia kyllä vie energiat keneltä tahansa. Jaksamista!



Beibi kyseli suhtautumista tuttiin. Meillä on itse asiassa tänään synnytysvalmennuksessa hammaslääkäri, joka kertoo just tutin käytöstä ja miten se vaikuttaa purentaan. Kun kävin raskaana ollessa hammaslääkärissä, niin hammaslääkäri kertoi, että tuttia voi antaa jos vauva sitä kaipaa. Mutta tutti saattaa aiheuttaa ristipurentaa ja siksi vauva pitäisi vieroittaa pois tutista ennen kuin täyttää 2v. Kuitenkin tutin syönti on parempi vaihtoehto kuin peukalon imeminen, joka saattaa tehdä suurempaa hallaa purennalle. Palaan vielä asiaan, jahka ollaan viisastuttu asiasta valmennuksessa.



Meidän vauveli on vieläkin hirveän hiljainen. Mulla oli kyllä eilen illalla melkoiset supparit ja silloin en tunne liikkeitä hyvin. Pitänee yrittää levätä ja seurata, josko vauvanliikkeet tuntuisi paremmin. Ehkä kyse on vaan siitä, etten tunne liikkeitä.



Mukavaa päivää kaikille!

t. Kanika rv 35+3

Nämä näpit elää taas omaa elämäänsä...



Toka äippäloman päivä menossa, ihanaa! Eilen täällä olikin ollut juttua tuosta äitiysloman aloittamisesta, itsekin jäin lomalle siis juuri tuon 30 päivää ennen, kaikki tutut ovat näin myös tehneet.



Eilen pesin äitiyspakkauksen vaatteita ja laittelin vauvan tavaroita paikoilleen. Tänään pitäis listailla vielä puuttuvia tavaroita ja lähteä sitten joku päivä kaupungille ostoksille.



Olotila on muuten mukava, vaavi melskaa massussa aika tavalla, maha hytkyy ja heiluu ja kylkiluut ovat välillä aika kovilla. Torstaina olisi sitten tuo vika lääkärineuvola, toivottavasti vauva on siellä ihan oikein päin, joogassa kävijöiden joukossa on ollut monta vauvaa perätilassa.



Viikonloppuna pyörähdin Jumbossa sen verran, että ostin SnowApplen suositteleman kirjan Tyttö ja helmikorvakoru - ajattelin että nyt äitiyslomalla on ehkä aikaa lueskella... Ja olishan tuota vauvakirjallisuuttakin tuolla hyllyssä. Mikäs toi vauvakirja on josta eilen joku kyseli?



Suizalle voimia ja jaksamista, onneksi tilanne nyt jo paremmalla mallilla. Ehdotit eilen tapaamista täällä Vantaan suunnalla änkeäisin itseni mukaan ja voisin napata SnowApplen autokyytiin ja miksei Suiza sinutkin riippuen siitä missä kohtaa asut (minä Itä-Hakkilassa) ja missä sitten nähtäisiin. Jumbossa? mentäis vaikka Fazerin kahvilaan istumaan ja samalla vois sitten shoppaillakin... Mutta ihmetellään jos tapaaminen onnistuis.



Mites muuten teillä koirallisilla, vieläkö jaksatte pitkiäkin kävelyjä tehdä? Täytyy häpeäkseni tunnustaa, että viime aikoina ollaan käyty lyhyillä lenkeillä hihnassa ja pyöritty pihalla palloa heitellen. Harmi että toi lumikin suli jo pois, koiratkin tykkäsi pyöriä pihalla pakkasessa ja jahdata toisiaan lumessa. Kissat onneksi menee tossa sivussa, nytkin nukkuvat täällä sängyssä, jossa kannettavalta kirjoittelen. Olikos muuten kenelläkään akvaariota? Itselläni niitä on useampiakin, mutta näillä näkymin olisi tarkoitus jättää toimintaan toi isoin 530 litrainen tankki ja laittaa muut " hyllylle" . Tarttis vaan ostaa nyt uusi kalasto ja lisää kasveja niin sekin tulisi sitten kuntoon. Ajattelin laittaa ihan seura-akvaarion, isoja parvia värikkäitä kaloja niin on vauvallakin sitten ihmettelemistä (akva kun on 160 cm leveä niin katsottavaa riittää).



Mutta nyt aamupalalle ja Hesarin lukuun



Eläintarhan omistaja

Sonja

Rv 34+6

Kirjoittelen nyt pikaisesti aamulla, koska saan tänään vieraakseni kaverini ja kollegani, joka pitää omaa lomaa ja tulee piristämään päivääni jo tunnin kuluttua. Sitä ennen koetan leipoa joulutorttuja. Tämä raskauden loppuvaiheen joka-toinen-päivä-virkeä-joka-toinen-väsynyt jatkuu. Tänään on onneksi virkeämmän päivän vuoro :)



Suiza: Voimia sinulle vanhempiesi suhteen. On raskasta kantaa huolta omistaan! Minulle voit (ja muutkin voivat!) kirjoitella osoitteeseen kultaneito*yahoo.com (tähden tilalle @-merkki!). Minäkin käytän yleensä sellaista osoitetta, jossa koko nimeni näkyy, mutta tuo yahoon osoite on ollut aika näppärä lisä.



Sonja: Ajatuksesi Jumboon menosta on hyvä! Kävin siellä eilen illalla mieheni kanssa ja siellä uuden puolen yläkerrassa näkyy olevan vaikka minkälaisia ravintoloita / kahviloita!



Ja vielä RouvaSukkula: Eilen podin taas laiskaa päivää enkä jaksanut lähteä Haikaranpesään. Millainen tuo mielialat-luento oli?



Katja rv 37+5

Pikainen kirjoittelu täältäkin, ennenkuin lähden kahville mummon kanssa. Hän asuu tuossa lähellä ja on vielä hyvässä kunnossa, joten me ollaan hyvin läheisiä ja on kiva kun voi nähdä näin päiväseltäänkin. Mummosta puheen olen, olen koittanut keksiä hyvää korviketta sanalle " iso-mummi" , mutta ehkä meidän vaavilla tulee olemaan vaan kolme mummoa/mummia.



Suiza, paljon voimia! Oli pysäyttävää lukea sun kirjoitusta, ja on tosi raskas tilanne sinulla. Muista helliä ja pitää hyvää huolta itsestäsi jotta jaksat.



Me ollaan kovasti katseltu ja mietitty asunnon ostoa, kun vuokra-asuntoomme tulee keväällä hissi-/putkiremontti, ja ainakaan vielä en ole osannut päättää, haluanko omakotitaloon vai keskustaan kerrostaloon. Vähän pelottaa, jos joutuu kauheasti remontoimaan kokoajan jotain vanhaa omakotitaloa. Ja me ollaan asuttu aika keskustassa jo monta vuotta, joten tiedä sitten, sopeutuuuko sitä kauemmas ollenkaan...



Tutanna, mua vaivaa myös työjuttu, eli keskittyminen ei tahdo riittää ja haluaisin vaan loikoilla kotona ja huolehtia itsestä. Toisaalta on hyvä käydä ihmisten ilmoilla, mutta vähän pelottaa, jos työssäkäynti tulee olemaan tällaista loppuun asti. Täytyy yrittää nukkua tarpeeksi jotta jaksaa.



KIvaa viikon jatkoa kaikille, säästä huolimatta! Jaipur 21+1

Suiza: onpa teillä ollut perheessä rankkaa. :( En tiedä, miten isäsi kohdalla on, mutta minusta tuntuu, että joidenkin kohdalla tuollaiset äärimmäiset luonteenpiirteet vahvenevat vanhetessa. Ainakin lähisuvussani on tapauksia, joilla sosiaaliset " säännöt" pikkuhiljaa unohtuvat eläkkeelle jäätyä, ja suhtautuminen asioihin on tosi ehdotonta. On kurjaa kun aiemmin lupsakammista ja seurallisemmista ihmisistä tulee sietämättömiä riitelijöitä, joiden kanssa ei halua enää olla tekemisissä. :-(



Turpo-Urpo, Suiza ja SnowApple: tulisin mielelläni mukaan Vantaan tapaamiseen, kun itsekin tällä puolella pääkaupunkiseutua asustelen. Mehän voitais perustaa sellainen 30+-esikoiden paikallisjaosto!



Turpo-Urpo ja beibi kyselivät tuosta vauvakirjasta. Tämä on kirja, joka oli Amazonin vauvakirjojen suosikkeja, ja kaverini osti suomenkielisen version tästä ja kehui kovasti. Olen nyt itse lukemassa kirjaa ja voin tosiaan suositella. Kirjan on kirjoittanut Tracy Hogg, ja englanninkielinen alkuteos on " Secrets of the baby whisperer - how to calm, connect, and communicate with your baby." www.amazon.co.uk:ssa oli tuollanen " mass market paperback" -versio myytävänä kolmen punnan hintaan, tuon ostin itse.



Suomenkielinen painos on ilmeisesti myyty loppuun - ystäväni onnistui tilata kirja Akateemisen kautta jostain Vaasasta (tyyliin viimeinen kappale). Mutta eiköhän se kirjastosta löydy - tarkistin meidän lähikirjastosta ja sieltä olisi ainakin löytynyt. Suomennoksen nimi on " Opi kuuntelemaan vauvaasi" . Ystäväni maksoi yli 30 euroa suomenkielisestä kappaleesta, eli tyyris oli.



Ja Turpo-Urpo kyseli tuosta koirien kanssa ulkoilusta. Mulla alkoi pidemmillä lenkeillä supistelemaan jo pari kuukautta sitten, joten olen rajoittanut ulkoilut 20-30 minuuttiin. Onneksi anoppi on käynyt pitkiäkin lenkkejä hauvojen kanssa, että ne pääsevät välillä oikein uuvuttamaankin itsensä.



Olen ollut saikulla selkäkipujen takia jo viikon. Töihin pitäisi palata torstaina, ja edessä on seuraajan perehdytys. Olen myös ihan järjettömän väsynyt, nukun 12 tuntia vuorokaudessa. Terkka ehdotti hakemaan lisää saikkua. Saa nähdä mitä teen. Onko kukaan muu ollut näin väsynyt näillä viikoilla? Mun hemoglobiini on 116 eli ei mitään hurjan korkeita lukemia, mutta en mä yleensä noilla lukemillakaan ole ollut näin väsynyt. Kaikki jopa sanoo, että näytän ja kuulostan väsyneeltä, siis vaikka olisin nukkunut ihan kunnolla. :-/



Lene rv 31+6

Tulinpa viimein ottaneeksi Texteditin (Macin " Wordpad" ) käyttöön viestejä lukiessani, joten nyt muistanen kommentoida kaikkea :-)



Ihan ensimmäiseksi voimia Suizalle! On raskasta jos täytyy olla huolissaan omien vanhempien hyvinvoinnista. Toivottavasti äitisi vointi käy paremmaksi vähitellen.



Kanika: Sinuna minä ottaisin heti yhteyttä äitiyspoliklinikalle. Vauvan liikkeiden kuuluisi tuntua. Huolestuminen on todennäköisesti ihan turhaa, mutta varmuuden vuoksi. Kysymys on niin tärkeästä asiasta. Toivottavasti liikkeet ovat jo vilkastuneet? Tai voihan se olla että vauva on kiinnittynyt ja liikkeet vähentyneet sen takia? Mutta kuitenkin, itse ainakin varmistaisin että kaikki on hyvin.



Keskustelua oli äitiysloman aloittamisen ajankohdasta ja työmotivaatiosta. Samaa sanon kuin kaikki muutkin, 30 pv ennen on minusta tavallisin käytäntö. Saa sitten olla pidempään vauvan kanssa äitiysrahan turvin. Olen muuten jutellut raskaudesta viime aikoina monen vanhemman ihmisen kanssa ja kaikki ovat kertoneet että olivat töissä ihan synnytykseen asti. Aikanaan kun äitiysloma oli vain pari kk niin myös silloin äidin maksimoivat vauvan kanssa vietetyn ajan. En kyllä tajua millä supernaisen voimilla sen ajan naiset tekivät töitä loppuuun asti. Itsellä alkaa olla hilkulla että vielä jaksan, ihan fyysisesti. Henkinen motivaatio on ollut jossain ihan muualla kuin työnteossa koko syksyn.... Onneksi enää n-e-l-j-ä kokonaista työpäivää!!! Kiitollisena olen myös ajatellut Suomen nykyistä äitiylomakäytäntöä, ajatelkaa että entisaikaan työssäkäyvät naiset veivät parin kuukauden ikäiset vauvat hoitoon ja näkivät niitä vain iltaisin ja viikonloppuisin!



Minäkin varasi Hoggin kirjan kirjastosta, käyn tänään hakemassa. Kirjoitinko jo että luin Chevalierin Pudonneet enkelit, jota Katja myöskin suositteli, ja pidin siitäkin valtavasti. Henkilöhahmot olivat tosi meheviä ja tarina kehittyi kiehtovasti. Teema muutoksen vaatimista uhrauksista ja muutoksen vastustuksesta sekä historialliset yksityiskohdat viktoriaanisen ajan englannista olivat kiinnostavia. Suosittelen myös!



Toivottavasti Jaipur löydätte mieleisen asunnon. Me kanssa mietittiin oman rivarin ostoa jostain kehyskunnasta, mutta päädyttiin lopulta jäämään Helsinkiin. Olemme molemmat asuneet täällä koko ikämme, ja täältä on molemmilta parhaat työmatkat. Luitko Hesarista jutun pendelöinnistä (kamala sana)? Vaasan seudulla oli tutkittu asiaa ja siinä todettiin että kun huomioidaan asuntojen arvonnousun erot alueittain ja matkakustannukset, on järkevämpää ostaa asunto kaupungista kuin maalta, etenkin jos työpaikka on kaupungissa. Kaupungista asunnon ostaneet voittivat jopa 200 000 euroa (vai markkaa? - en muista kumpaa) tutkittuna ajanjaksona, jonka pituutta en kyllä muista... olenpa taas lukenut huolella... Ihmiset eivät usein huomioi näitä tekijöitä kun miettivät kustannuksia. Tietysti lainoihin liittyvät riskit täytyy ottaa huomioon, ja jos haluaa heti omakotitaloon niin ainoa vaihtoehto voi olla muuttaa maalle. Meillä mies ei edes suostu omakotitaloon, mikä helpottaa valintaa. Mekin jatkamme vähitellen oman etsimistä.



Beibille vielä kiitos vatsan harjoitteluvinkeistä synnytyksen jälkeen! Enpä tuollaista tiennyt ja luulen ettei neuvolassakaan tiedetä. Aika mukavaa että ettei SAA lähteä rehkimään muutamaan kuukauteen :-) Sopii minulle...



Frida75 rv 33+4

Heippa kaikille,



Nyt on sitten hormonit alkaneet valvottamaan. La-su yönä valvoin klo 2-6 ja ma-ti yönä 12-3. Onneksi viime yö meni putkeen, ei ollut häiriöita ja sain nukutuksi kunnolla. Kuitenkin tänäänkin iski välillä aivan zombi olo ja nostin puoleksi tunniksi jalat työpöydälle ja vedin sikeitä. Nyt on taas olo ihan erilainen!



Olen päässyt jouluvalmisteluiden makuun lähettelemällä tervehdykset ja paketit ulkomaille. Sitten on enää jäljellä joulukorttirumba tänne Suomeen ystäville ja sukulaisille. Tämän menneen vuoden aikana on tapahtunut niin valtavan paljon asioita - ollaan muutettu, menty naimisiin ja saatu lapsi alulle - että nyt joulukortin yhteydessä on hyvä laittaa uudet osoitetiedotkin menemään. Ja selventää koko suvulle, että minulla TOSIAANKAAN ei ole sukunimi vaihtunut. On se kumma miten vahvassa traditiot yhäkin ihmisten mielissä ovat!

Meillä ennemminkin mies harkitsi naimisiinmenon yhteydessä minun nimeni ottamista. Vauvan sukunimikin on jo päätetty ja se tulee olemaan se mikä minullakin. Ja näihin päätöksiin meillä on olemassa erittäin vahvat perusteet.



Jaipur mietti niitä nimikkeitä mummeille ja isomummeille. Meillä tämä asia on aika helppo, kun anoppi on sitten se Farmor ja isäni vaimo Mummi. Kuitenkin isäni vaimo mietti pari vuotta sitten ennen ensimmäisen " lapsenlapsen" syntymää sitä omaa nimitystään ja harkitsi italiankielistä NONNAa. Lisäksi olen kuullut mummista myös version MUMMA, joka on mielestäni tosi kiva. Olisiko tässä sinulle joitain ideoita?



Noita isovanhempien nimityksiähän on aika jänniäkin olemassa. Karjalassahan isovanhemmat saattoivat olla perinteisesti ihan ÄMMÄ ja ÄIJÄ. Tiedän ainakin yhden ukin, jota kutsutaan Äijäksi, kun ovat Karjalasta lähtöisin. Ämmää (hehe) heillä ei kuitenkaan ole, vaan ihan Mummi.



Olen tässä jo yrittänyt siivoilla pöytääni ja löytänyt kaikenlaisia lippusia ja lappusia, joissa on epämääräisiä kommentteja, puhelinnumeroita, yms. Ja kamalat kasat käyntikortteja. Mitähän näille kaikille oikein tekisi? Tulenkohan vielä tarvitsemaan niitä?



Kävin eilen katsomassa elokuvan " Äideistä parhain" . Se oli todella hyvä ja koskettava. Itkin aivan vuolaasti siinä vaiheessa, kun Eero-pojan piti palata takaisin Suomeen, se oli todella raastavasti kuvattu.



Vaan kellokin tulee viisi, taidanpa lähteä kohti kotia.



terv.

RouvaSukkula & Astronautti (30+5)

Kylläpä päivä keskustassa vie voimat! Olin tänään pikkusiskoni kanssa jouluostoksilla ja kahvilla ja reissuun meni koko päivä. Nyt selkää pakottaa aika lailla - enteileeköhän lisäsupistuksia vai johtuneeko kipu vielä aamupäivällä peilijäisellä kadulla kävelemisestä? Ilta onneksi on tosi rauhallinen: mieheni on jo toisissa työpaikkansa pikkujouluissa ja itse ajattelin keskittyä sen " Venuksen syntymän" lukemiseeen, löhöilyyn ja jos piristyn uudelleen, niin myös hiusteni sävyttämiseen. Tuo " Venuksen syntymä" ei muuten ainakaan puolivälissä vetoa minuun yhtä kovasti kuin Susan Vreelandin tai Tracy Chevalierin kirjat.



Synnytys pyörii mielessäni koko ajan enemmän ja enemmän. Olen nyt lukenut aika paljon joulukuistenkin palstaa ja monet ovat siellä nyyttinsä jo saaneet.



Isovanhempien kutsuminen joksikin on herättänyt kovasti pohdintoja appivanhempieni keskuudessa. Omat isäni ja äitini haluavat olla ihan perinteisesti ukki ja mummi, mikä tuntuu varsin luontevalta. Anoppini haluaa olla mamma oman isoäitinsä mukaan. Eihän siinä mitään, joskaan jumpassa käyvä ja ruokavaliotaan hysteerisesti kontrolloiva hoikka anoppini ei ole ollenkaan mamma-tyyppiä. Mutta jos hänelle tuosta kutsumanimestä hyvä mieli tulee, niin mikäs siinä :) Appi taas ei kuulemma voi olla ukki, jos minun isäni on sellainen. Hän aikoo olla vaari. Näiden kutsumanimien pohtiminen on oikeastaan hassuakin...



Lene: Ainakin minun mielestäni olisi kiva, jos vaikka tapaisimmekin joskus 30+ esikoiden " paikallisjaostona" . Vauvojen synnyttyä se olisi helppoakin! Odotan tosin myös meidän isomman porukan yhteisiä tapaamisia niin masukkaiden kuin vauvojenkin kanssa!



Nyt taas alkaa alakerta, sohva ja lukuromaani kutsua. Mukavaa iltaa itse kullekin. Ihanaa, että huomenna alkaa joulukuu :)



Katja rv tasan 38!!!!

..ihana keli. Meillä täällä ' pohjoisessa' on tullut jonkin verran vetistä lunta, mutta siskolla kuulemma jopa puolimetriä todella vetistä lunta. Heillä olikin sähköt poikki. Hirvittää huominen päivä kun yöksi lupaavat pakkasta jolloin kaikkialla on vain epätasaista luistinrataa.



Tyttöpä onnistui tänään aamuna kääntymään ensimmäisen kerran selältä mahalleen sohvalla. Sohva kyllä viettää vähän, mutta kääntyipä kuitenkin. Katsotaan koska onnistuu sitten tekemään toisen kerran. Mahallaan ei vielä kauaa viihdy, mutta peppukin alkaa jo nousta ja jalat käy. Toivottavasti ei vielä lähde liikkeelle moneen kuukauteen.



itse kutsuttiiin kaksoissiskon kanssa mummoloitamme: iso-mummola(äidin kotipaikka) ja pikku-mummola (isän kotipaikka). Ja miksi? Koska äidin kotitalo oli fyysisesti isompi kuin isän. Kaippa se oli lasten logiikkaa.



taas tyttö haluaa olla sylissä joten jatkanpa toisen kerran.

Suizalle toivotan jaksamista ja voimia. Olipa aika kurjaa luettavaa:( Onneksi kuitenkin asiat menossa parempaan suuntaan.



Tutanna ja Jaipur valittelivat työmotivaation puutetta- sama vaiva täällä ja tuskin nyt enää tulee muuttumaankaan, vaan päinvastoin. Laksin, että työaamuja olisi 27 kpl jäljellä. Itse aloittaisin ä-loman varmaan silloin 30 arkipv ennen, jos siis olisi vakituinen paikka. Nyt olosuhteiden pakosta aloitankin vähän aikaisemmin, kun työsopimus päättyy vähän ennen tuota 30 arkipäivää ennen. Kelan laputkin olin täyttänyt niin näppärästi, että maksutiedot olivat puuttuneet lomakkeista... pitänee huomenissa ilmoitella, että mihin ne kaikki hurjat summat voidaan sitten maksaa. Kohtahan sitten saan se ä-pakkauksenkin, jossa tosin jotkut vaatteet voisivat olla kauniimpia :)



Niistä nimikkeistä... me ei olla äidin kanssa vielä puhuttu miten hän haluaa itseään kutsuttavan. Tosta mamma-nimikkeestä sen verran, että meillä on muototunut täällä kissojen tultua taloon mulle nimitys mamma, heh. Mun äidinäiti oli sellainen pieni pyöreä karjalaismamma, ja minä pieni mutta hoikka (paitsi nyt tietty kaikkea muuta) eli ei se nyt alkuun oikein tuntunut omalta, mutta jotenkin se vaan vakiinnuttu paikkansa, kissamamma... Juuripa keksinkin, että mustahan tulee sit kans isoäiti, kun toinen noista kissalapsista saa pentuja :) Ei tiedä kumpi ehtii ensin, minä vai kissa.

Eläimistä puheenollen, onko teille ihmiset esittäneet hassuja kysymyksiä liittyen vauvan tuloon ja eläimiin? Täällähän on montakin eläimenomistajaa... Multa yksikin kysyi tökerösti aionko luopua kissoista, kun vauva on tulossa!? Haloo... nehän on perheenjäseniä, miten niistä nyt muka koskaa raaskisin luopua!!! Jos ei kellekään tule allergia tmv ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Mua suorastaan loukkaa moinen ajatus.



Pitääpä lähteä keittelemään teevettä, flunssa iski ja sitä yritän parantaa, saikulla siis ollaan. vauvalla kyllä on vauhti päällä, olipa hassunnäköistä kun mahanahan läpi näkyi liikettä :)



-Rudis rv 26+1

... huomenna se sitten alkaa, joulukuu, ilma saisi vaan olla jouluisampi! Olin tänään autolla töissä, enkä paljon nenääni ulos pistänyt, mutta ajaessa ainakin tuntui vähän välillä että tuuli heitteli jonkun verran meidän pikku autoa.



Suizalle kovasti voimia perhetilanteeseen! Oli koskettavaa luettavaa se mitä kirjoitit.



Frida, täältä tullaan perässä, enää v-i-i-s-i kokonaista työpäivää! Tuntuu varmaan todella ihmeelliseltä ensi viikon perjantaina sitten jäädä lököilemään kotiin kun avokki lähtee töihin. Tosiaan, minäkään en tiedä ketään kuka olisi jäänyt äitiyslomalle aiemmin kuin 30 päivää ennen LA:ta, sairaslomalle toki.



Tutanna ja Jaipur ainakin miettivät työmotivaation puutetta. Sepä se on täälläkin vaivannut henkisesti varmaan jo elokuulta lähtien, sitä ennen odotus ei tuntunut ihan niin konkreettiselta (kun ei vatsaakaan oikein vielä näkynyt) joten töissäkin vielä pystyi keskittymään. Ja nyt loppuvaiheessa alkaa jo rasittua helpommin fyysisestikin, onneksi ensi viikolla pääsee lepäämään.



RvaSukkula, neulomukset antavat nyt odotuttaa vähän itseään, ajattelin aloitella sitten kun jään kotiin, nyt ei ole millään jaksanut iltaisin eikä edes viikonloppuisin.



Hauska lukea beibin ja vaavin kuulumisia. :) Teksteistäsi saa tosiaan kuvan että teidän tyttö on ihanan rauhallinen tapaus. Saa nähdä mitä itselle tuleman pitää.... :) Mitähän muille jakautuneille kuuluu...?



susumi

rv 33+3

Täälläkin on väsymys vaihtunut liki unettomuuteen... Nelisen tuntia jos saa nukutuksi yössä, niin hyvä on. Luulisin että jossain vaiheessa kostautuu ja nukun taas ympäri vuorokauden. Mikähän se nyt valvottaa... No, enää tämä päivä ja huominen niin on viikonloppu, sitten voi nukkua vaikka päivälläkin jos alkaa univelka väsyttää. :)



Yöllä on taas satanut paljon lunta, pitäisikin lähteä hiljalleen kolan kanssa putsaamaan tietä auton takaa että pääsen lähtemään töihin. Aura-auto on käynyt kivan penkan siihen tekemässä ja mies on jo töihinsä lähtenyt, joten ei auta muu kuin mennä itse hommiin supisteluiden uhallakin.

Neuvolaterkkari muuten sanoi kun soittelin niistä suppareista, että kun nyt on perjantaista rauhoittunut, niin ei hätää, mutta jos vielä yltyy ja lisääntyy jatkossa, niin pitäisi käydä jo tarkistuttamassa tilanne. Näillä näkymin nyt ei mitään hätää ole ja katsotaan kohdunkaulan tilanne sitten seuraavalla käynnillä kahden viikon päästä. Lääkäriaikahan mulla on vasta tammikuun alussa, se kauan odotettu ensimmäinen lääkärineuvola.



Jeps, mutta nyt lumitöihin ettei tule kiire.







susanna 23+3

Heipsan pitkästä aikaa! Ei ole jaksanut viime aikoina paljon kirjoitella mutta jos nyt pinoutuis aivan vaikka joulukuun kunniaksi! On se mukava kun tuolla ulkonakin alkaa pikkuhiljaa näyttää talvisemmalta. En mikään mahdoton jouluhössöttäjä ole (vaikka oma syntymäpäivä sinne sattuukin) mutta vähän on tullut jo pipareita leivottua ja kynttilöitä laitettua sekä sisään että ulos. Jos vaikka viikonloppuna sais verhot vaihdettua...



Onnittelut nyyttinsä kotiin saaneille!!!!



Suiza: koitahan jaksaa. Mun isä (nyt jo edesmennyt) kans sekoili vieraissa n. 10 vuotta sitten ja oli se vaan aika rankkaa mullekin vaikka itekin siis olin jo siinä vaiheessa aikuinen eikä vanhampieni parisuhde sinänsä mulle kuulunu, etenkin kun en edes enää asunu kotona. Mutta äidin puolesta kiukutti kyllä niin pirusti enkä tänä päivänäkään ymmärrä miten pystyi tuon asian kanssa elämään. No, ehkä tuon sukupolven ihmiset on tehty vähän eri aineksista kuin meikäläiset, sitkeästi jaksoi, mutta huomasin äitini myös vahvistuvan ihmisenä ja tulevan itsenäisemmäksi. Siitä onkin nyt sitten isäni kuoltua ollut aivan selvästi hyötyä, että siis oppi liikkumaan omia menojaan jo aiemmin. Olivat kuitenkin 50 vuotta naimisissa ja ilman tuota " välikohtausta" olisi äitini varmaan pudonnut aivan tyhjän päälle. Pointtina tässä siis, että asioilla on tapana selvitä... Voimia siis sekä sinulle että koko perheellesi.



Rv tänään 22+4 ja rakenneultra siis oli 2 vkoa sitten. Harmittaa vieläkin, kun sattui sellainen liikkeissään ylihätäinen kätilö ultraajaksi. Eikä se edes puhunut mitään, sanoi vaan lopuksi, että oikean kokoinen on ja sillä hyvä. Todella ärsyttävää kun tuotakin oli odottanut niinkuin kuuta nousevaa ja pihalle astuessa oli aivan hömistynyt olo, että siinäkö se nyt sitten oli. Voipi olla, että käväsen jossain vaiheessa yksityisellä ultrassa kun muuten menee sinne huhtikuulle ennenkuin vaavin näkee. Pitää kattoa!

Neuvola oli kans maanantaina, kaikki arvot kohdillaan, jopa hemoglobiini 131 ilman lisärautaa!!! Sf mitta oli hieman keskikäyrän yläpuolella mut ihan sopivasti. Ens kerralla onkin sitten lääkärineuvola. Kelan papereita saatiin kans täytettäväksi mutta yritän vähän taktikoida ja vien ne vasta ens vuoden puolella, jos sit onnistuis saamaan sen uuden pakkauksen.



Noista isovanhempien nimityksistä: mun äiti on mummu ja miehen äiti mummi, miehen isä pappa eli hyvin perinteisesti mennään. Hämmennystä aiheuttaa enemmänkin nuo eronneet ja heidän uudet kumppaninsa. Miehen isälle on naisystävä mutta eivät esim. asu yhdessä ja mieheni poika kutsuu häntä etunimellä, minä puolestani haluaisin kutsua häntä mummuksi (tai vastaavaksi), jos hän vaan itse siihen suostuu, sillä on juuri sellainen ihminen, jonka itsekin olis halunnut mummuksi! (lue: pieni, herttainen hössöttäjä, mutta osaa myös kuunnella). Mieheni pojasta tulee siis isoveli, joka hänelle myös kerrottiin viime viikonloppuna. Eipä tuo 6v. pikkumies siihen paljon sanonut, mutta kyselköön sitten lisää kun/jos tulee kysyttävää.

Lisäksi miehen siskolla on uusioperhe, josta siis löytyy sekä serkkuja että serkkupuolia, mutta noista puolikkaista en tiedä kuinka he suhtautuvat tähän meidän tulokkaaseen, siis että pitävätkö sukulaisina vai ei. Emme siis kovin paljon ole tekemisissä olleet. Mulla on sitten vielä vaihtariajoilta todella läheinen Ameriikan perhe, ja se vasta monihyväinen soppa onkin! Monimutkaista sanon mä! Ehkäpä nämä asiat sitten asettuvat paikoilleen aivan luonnostaan kun vauva on maailmassa.



Mutta en nyt muista oliko muusta ollut vielä keskustelua. Ja jotta muillekin jää tilaa kirjoitella kuulumisiaan, lopetan tähän ja toivotan kaikille oikein hyvää torstaita. Lähden tästä hoitamaan vauvan vakuutusasioita.

Hyviä vointeja,

Finnmar ja Tähti 22+4

Onko joulukalenterin ensimmäinen luukku jo avattu? :) Minä pidän sitä aamukampana, kun la on 26.12, loppuu paria päivää ennen, mutta ei haittaa tahtia!



Pikaisesti kirjoittelen minäkin pitkästä aikaa. En valitettavasti päässyt glögitapaamiseen, kun olin ihan puhki. Katjalle siitä viestittelinkin, mutta sitten ilmeni ettei hänkään päässyt paikalle.



Minun huonoon oloon on nyt luultavasti löytynyt syy eli vauva on kuin onkin perätilassa, great. Ensi viikolla varmaankin yritättävät sitä kätilöopistolla kääntää ja sitten jos ei käänny niin aletaan miettiä sitten vaihtoehtoja, Haikaranpesä jää sitten ainakin haaveeksi, jos vaavi ei käänny... Tiedä vaikka lähtisi sitten ensi viikolla syntymään... Onneksi tänään on neuvola, niin pääsen kyselemään noita vaihtoehtoja ja riskejä mitä perätilaan ja kääntämiseen liittyy. Olikos täällä muita, joilla baby on perätilassa?



Meillä nuo isovanhemmat on jo nimetty, kun molemmilla on jo lastenlapsia eli minun puoleltani on muori ja pappa ja isän puolelta mummi eli noita ei tarvitse miettiä.



Terveisin Swheatie 36+4

Ulkoa löytyy tänään ihana postikorttimaisema. Jahka olen tämän kirjoittanut, lähden ulkoilemaan.



Lene kyseli väsymyksestä. Mulla on loppuvaiheessa ollut mielettömät unenlahjat. Yöunten lisäksi päivätorkut on ihan must. En välttämättä edes tiedä, montako kertaa yössä olen vessassakaan käynyt, kun olen niillä reissuilla niin unenpöpperössä. Parempi näin kuin unettomuutta, vai mitä? Kaippa vauva nyt kasvaa niin kohinalla, että vaatii äidiltä paljon energiaa.



Kiitos Fridalle kommenteista vauvan liikkeistä. Eilen vauvan liikkeitä rupesi taas tuntumaan enemmän. Vähän mun mielikuvitus on lähtenyt liikkeelle tuosta vauvan hiljaiselosta. Eilen just puhuin miehelle siitä, että entä jos vauva ei olekaan terve yms. Kamalaa miettiä tuollaisia. Yritin kyllä lohduttaa itseäni sillä, että ehkä vauva on vaan ollut vähän näkeltynyt jostain syystä. Mies sitten halusi huvittaa mua alkamalla testaamaan vauvan musiikkimakua. Carmen ei oikein innostanut vauvaa enää. Vanha juutalainen Klezmer-musiikki sai sen heiluttamaan pyllyään. Jazz-musiikki sitä miellytti, jos siinä improvisoitiin pianolla saksofonin sijasta.



Monet on kirjoittaneet vauvan vaatteiden pesusta. Suositeltiinko vauvapyykkiin huuhteluaineen käyttöä? Ostin just jotain allergialiiton suosittelemaa pyykinpesuainetta, jolla ajattelin kanssa ruveta pyykkäämään pikkupotkareita.



Meillä on rva Sukkulan kanssa sama tilanne isovanhempien kutsumisessa: kielierot tekee siitä helppoa. Mun vanhemmat on mummi ja vaari ja miehen vanhemmat famo ja hmmm... oisko muuten fafa vai grandpa (en olekaan nyt ihan varma).



No, nyt lähden kävelylle nauttimaan ihanasta ilmasta. Mukavaa torstaita kaikille!.

t.Kanika rv 35+5

Hei taas,



Onpa kiva kun alkoi joulukuu. Voisin itsekin ajatella joulukalenteria " kampana" , mutta vähän eri tavalla kuin Swheatie ja Snowpple. Eli minä lasken viimeisiä työpäiviä, kun perjantain 23.12. jälkeen en enää meinaa tänne töihin tulla. ;)



Onpa muuten motivaatio entistä alempana! Tällä viikolla en oikeasti ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Alkuviikko meni zombina väsymyksen takia ja nyt vain laiskottaa, vaikka taas jo jaksaisikin jotain.



Suizalle jaksamista vaikeassa tilanteessa! Meilläkin on pohdiskeltu syvällisiä miehen isän myötä. Hän oli joutunut sairaalaan jonkun keuhkojutun takia ja sunnuntaina lähdetty siirtämään toiseen sairaalaan. Matkallapa oli saanut sydärin ja sydän oli ollut pysähtyneenä 7 minuuttia. Nyt makaa laitteisiin kytkettynä teholla ja on pääasiassa tajuton. Lääkärit ovat nyt ehdottaneet laitteista irrottamisen, jotta äijä saisi kuolla rauhassa. Miehen sisarukset ovat käyneet katsomassa, mutta mieheni ei sitä halua. Hän haluaa mieluummin muistaa isänsä eläväisenä ja terveenä. Ristiriitaista tilanteessa on myös se, että välit isään eivät ole olleet koskaan hyvät ja mieheni ei ole varmaan yli 5 vuoteen isäänsä edes nähnyt. Minulla siis ei ole mikään tarve mennä sairaalaan katsomaan tuiki tuntematonta äijää, jota en ole koskaan aikaisemmin nähnyt ja mielestäni mieheni saa oman toimintansa itse päättää sen mukaan miten parhaaksi katsoo ja sisällään asian tuntee.



Mutta tämmöisissä merkeissä on tämä viikko nyt edennyt. Onneksi huomenna on Kättärillä vielä se Äitien rentoutusryhmä, niin pääsen vuorostaan taas ajattelemaan synnytystä ja vauvelia, niin unohtuvat nämä synkemmät asiat hetkeksi.



terv.

RouvaSukkula & Astronautti (30+6)

Nyt vika lääkärineuvola takana ja kuulemma lähtökuopissa olisi vaavi jo valmiina; elikkäs tosi alhaalla ja ihan oikein päin. Painoarviotakin sain, kun siitä kysyin erikseen ja lääkäri veikkasi että tällä hetkellä olisi 2700-2800 g ja syntymäpainoksi 3500 g. Minusta tämä kuulosti ihan hyvältä, mieheni on ollut reilusti yli 4 kiloinen syntyessään ja mainostanut tätä kovasti odotusaikana, näin pienenä ihmisenä toi neljä kiloa kuulostaa jotenkin hirvittävän isolta. Mutta sittenhän se selviää, kun itse asiaan pääsee. Eli katsellaan mitä joulukuu tuo tullessaan, mahtaneeko vaavi odotella vuoden vaihtumista vai tulla maailmaan jo tämän vuoden puolella? Täytynee ensi viikolla lähteä liikenteeseen ja ostella vielä puuttuvia tarvikkeita vauvalle. Kiinnostaisko Itäistä jaostoa kokoontuminen Jumbossa?



Käytiin eilen kirjastossa ja lainasin sieltä toisen Chevalierin kirjan, sen Tyttö ja helmikorvakoru luin yhdeltä istumalta. Löysin myös hyllystä sen Hoggin vauvaopuksen ja kaikenlaista muutakin tarttui mukaan mm. nimikirja (sillä meillä vielä ole nimiä päätettynä, pojan nimeksi on enemmänkin ajatuksia kun mulla itselläni on enemmän poikafiilis). Nappasin vauvakirjapuolelta myös Vicki Lovinen Tyttökavereiden opas vauvavuoteen kirjan, ajattelin että siinä on varmaankin vähän humoristisempi näkemys kaiken asiatiedon tankkauksen väliin. Lieneekö kukaan lukenut Tyttökavereiden opas odottajalle kirjaa?



Swheatie; olen joskus maininnutkin, että siellä joogassa on tosi monella ollut vauva perätilassa, käännösyritykset on muutaman kohdalla onnistuneet, toisilla ilmeisesti vauvat ovat olleet perätilassa jo todella pitkään eivätkä sitten enää ole saaneet käännettyä yrityksestä huolimatta. Jos kääntäminen ei ole onnistunut --> magneettikuvaan jossa katsotaan mahtuuko syntymään peppu edellä. Keskustelua varmasti käydään sektio/alatiesynnytys - vaihtoehdoista vaikka mahtuisikin tulemaan peppu edellä, eli aika moni kai päätyy sektioon. Muistelisin, että joku oli käynyt jossain vaihtoehtomeiningeissä (akupunktio ja jotain muutakin) käännöyrityksen tiimoilta. Jos noi vaihtoehtojutut kiinnostaa niin voin maanatain joogatunnilla toki kysäistä lisää. Tosta mammajoogasta on vissiin tulossa juttua lähiaikoina vauva-lehteen...



Rudis kyseli noista eläimistä, minullahan niitä löytyy, kissaa ja koiraa ja vielä akvaariotkin. Ainoastaan yksi ihminen on sanoa paukauttanut että nythän varmaan eläimistä luopuminen tulee vauvan myötä ajankohtaiseksi. Hänen käsityksensä kyllä hetimiten korjasin, muut ystävät ja sukulaiset ovat varmaan vuosien varrella jo sisäistäneet sen, että kissat ja koirat ovat osa tätä perhettä, eikä niistä noin vain luovuta. Toki tilanne on eri sitten, jos tulee allergiaa tms. mutta niitä en mieti nyt. Toki on paljon kyselty sitä, miten mahtaa yhteiselo toimia (mulla noi koirat siis isoja sakemanni ja samankokoinen sekalainen) mutta sitten ovat itsekin todenneet, että mun koirat osaa käyttäytyä ja tietävät paikkansa laumassa. Olen kyllä asennoitunut siten, että kaikenlaista pientä hiottavaa varmasti riittää niin koirien kuin kissojenkin kanssa, mutta täytyy sitten vain paneutua asiaan ja koulia niin eläimet kuin sitten vauvakin jahka hän on sen ikäinen että ymmärtää.



Jotain jäi varmasti kommentoimatta, mutta jatkanpa myöhemmin.



Sonja

Rv 35+1

Ihanan talvista. Potkukelkka on testattu taas tälle talvelle ja hyvin luisti, koiratkin makoilevat reippaamman lenkin jälkeen väsyneinä.



Lemmikeistä sen verran että meiltä löytyy koiria useampia jotka pitävät huolta liikunnasta. Varastossa on akvaario tällä hetkellä tyhjillään kun muuton jälkeen sille ei oikein sopivaa paikkaa löytynyt. Jospa sitten vuoden päästä lasten huoneeseen;) Hevosesta jouduin luopumaan pari vuotta sitten, uusi polle on edelleen haaveena...

Meillä ei kukaan ainakaan ääneen ole maininnut koirista luopumista, mutta tiedän että osa suvusta on sitä mieltä ettei lapset ja eläimet " mahdu" samaan taloon. Serkkuni hävitti kissansa kun vauva syntyi ja suvun mielestä oli oikea ratkaisu, minä kyllä sanoin mielipiteeni tässä asiassa...



Isovanhemmat tulevat meillä olemaan mummu ja pappa (minun vanhemmat) ja mummi ja ukki (miehen vanhemmat), itseäni tulen varmaan kutsumaan lapselle mammaksi kuten koirillekin (kukas se mainitsikaan samasta asiasta?)



Lopuksi vielä omat masuasiat. Neuvolassa kuulin ekat sydän äänet,ihanaa. Neuvolan jälkeen kävinkin kirppiksellä ostamassa kassillisen vauvan vaatteita ja rintarepun.

Oma painoni ei ole noussut mutta ei enään tippunutkaan. Pahoinvoinnistahan en ole kärsinyt, mutta nyt tulee vähän katsottua mitä syö. Muutoin asiat olivat kunnossa, kohtukin kasvanut reippaasti. Liikkeitä vain en ole vielä tunnistanut, tai osannut tunnistaa liikkeiksi. Rakenneultra on heti vuoden vaihteen jälkeen.



Töissä tänään sain selville että sinne on tulossa toinenkin toukoäiti. Tämä nainen toi kärryillä muutamia laatikooita ja pyysi minua nostamaan ne hyllyyn. Kysyin sitten hyllyttäessä että sattuuko häneen jonnekin? Ja hän sanoi ettei halua nostella kun on raskaana. Onnittelin ja kysyin LA:ta. Toukokuun alussa, en sitten kehdannut sanoa että minulla on toukokuun puolivälissä ja nostelen näitä laatikoita päivittäin. Jospa hänellä oli sitten jotain " ongelmia" ollut...



Taidan alkaa leipomaan satsin torttuja kun edelliset on jo syöty.



t. Nasu ja Touko (eli masu) 15+5