30+ ESIKOT ~~ viikko 48

Minne kaikki on hävinnyt? Viikonlopun viettoonko?



Itselläni edessä pitkä vapaa, töihin vasta keskiviikkona. Saisipa jotain hyödyllistä aikaseksi vain. Vauvan vaatteiden kaapittamisen aloitin, mutta sitten soi puhelin ja kaveri pyysi katsomaan netistä yhden jutun ja nyt pyörin täällä...



Kävin lainaamassa kirjastosta muutamia käsityölehtiä joissa oli vauvan vaateohjeita. Mieli tekisi kutoa tai ommella jotain, mutta saa nähdä ehtiikö laina-aika päättyä ennen kuin tarvikkeet on edes hankittu.

Kuinka paljon olette hankkineet ihan pieniä vaatteita?



Taidan jatkaa nuttujen ihastelua.



Mukavaa viikonloppua!

t. Nasu ja Touko 15+5

Lemmikeistä oli puhetta; meiltä löytyy riiseninpenikan lisäksi pieni noin sadan litran akvaario jossa ihan " peruskaloja" . Oli aiemmin isompi, kaksikin parhaimmillaan samaan aikaan, mutta nyt on vain tuo yksi pieni olkkarin koristuksena kirjahyllyssä.



Mulla ei ole niitä ihan pienenpieniä vaatteita kovinkaan montaa, onkohan yksi 50cm trikoopuku josta saa hihan- ja lahkeensuut käännettyä, sitten pari vaatekertaa 56cm ja siitä isompia onkin vähän enemmän. Kaverilta saan lainaan ison kassillisen vauvanvaatteita myöhemmin, siinähän niitä pieniä sitten tulee lisää sen verran mitä hänellä on niitä ollut (eli ei aavistustakaan minkä verran, voisin kuvitella että reilummin koska heidän vaavinsa syntyi niin pienenä kirppuna kuukauden etuajassa).



Otin tuossa äsken tirsat töiden jälkeen, ja mies oli hävinnyt sillä aikaa jonnekin, veronpalautuksiaan tuhlaamaan ilmeisesti. Sikeästipä sohvalla olen nukkunut kun en mitään kuullut, heräsin vasta kun isä soitteli ja kyseli kuulumisia. Sehän on nyt jopa soitellut pari kertaa vähälle aikaa!



Sain tänään bossilta päätöksen virkavapaasta äitiysloman ja vanhempainvapaan ajaksi, aloitan siis 20.02.2006 loman ja jatkan sinne seuraavaan vuodenvaihteeseen asti. Kelalle pitäisi mennä ensi viikolla noiden papereiden kanssa. Toivottavasti sen pakkauksen saisin nopeaan, olisi ihana päästä hypistelemään sen sisältöä. :)



Tänään on ensimmäisen kerran ollut jotain kivunsekaisia tuntemuksia lantiossa, kolottaa ja painaa sekä häntäluun suuntaan että häpyluun suuntaan. Onko nämä niitä liitoskipuja vai mitä? Kävely on ollut sellaista ankan vaappumista kun tuntuu että jokin painaa kohti jalkoväliä... Pikku-Sauli vetää kunnon voltteja siihen päälle, tuntuu että on paikat koetuksella. ;)

Kerroinkohan minä jo eilen, että moni on kommentoinut että mulla on ns. poikamaha? En enää muista mitä olen kertonut ja mitä en... No, joka tapauksessa mahan muoto on kuulemma sellainen ettei takaapäin ollenkaan huomaa että olen raskaana, vyötäröäkin on vielä näkyvissä jne. Aika jännä, en ole itse osannut katsoakaan että maha voi jollain muullakin tavalla kasvaa... ;) Onhan niillä veikkaajilla toki 50% mahdollisuus osua oikeaan, itse olen yhä vain onnellinen siitä että masussa kasvaa ihminen eikä koira, sukupuolella ei ole niin väliä. ;)



Jees poks, pitäisi kai keksiä jotain syömistä.

Hyvää viikonloppua!





sussu ja massu 23+4

Tutanna (muistinkohan oikein?): mulla just samanlaisia liitoskipuja (sellaiseksi siis kokeneemmat niitä väittävät kuvailuni perusteella) ja samoin musta tuntuu, että käveleminen on tosiaan jo melkoista vaappumista, etenkin, jos on touhunnut jotain vähän reippaammalla tahdilla. Esim. eilen siivosin ja tänään on taas sitä kankeampi olo.



Pienistä vaatteista: vielä olen malttanut olla hankkimatta mitään, kaverilta tulossa jotakin ja siskon vanhoja on ollut varastossa odottamassa jo jonkin aikaa. Viimeisessä Odotus-lehdessä oli mielestäni hyvä juttu noista vaatteista, niiden määrästä ym., ja oli nimenomaan suunnattu meille ensikertalaisille. Kantsii lukaista.



Lumet näyttäis taas olevan lähdössä, ÄÄRIMMÄISEN TYLSÄÄ! Pitäis varmaan lähteä jouluostoksillekin mut ei sekään tälläisella vesisateella juuri huvita... Mitähän sitä keksis? Pitäiskös vaikka leipoa joulutorttuja ja sämpylöitä, hmm... No, taidanpa tästä nyt kuitenkin edetä johonkin suuntaan.

Viikonloput!

Finnmar ja Tähti 22+6

Viikonlopuksi kaikki ilmeisesti kaikonneet koneen ääreltä.

Mie kävin tänään Lieksassa anoppilassa ja isän luona. Ihan mukava reissu, mutta automatkat oli pieniä supisteluja täynnä. Tärinäkö lie ollut syynä kun polanteisilla teillä ajeltiin, en tiedä. Nyt kuitenkin jo ihan hyvä olla kun kotona olen pötkötellyt matkan jälkeen sohvalla reilun tunnin.



Katselin äsken kalenteria ja huokaisten totesin, että vielä kaksi ja puoli pitkää viikkoa töitä ennen anomaani joululomaa. En vieläkään tiedä saanko sen loman siinä pitää, meillä pomo päättää aika viime tingassa aina nuo lomat... Jos saan, niin sitten olisikin kolme viikkoa lomaa, ihanaa. :) Sen jälkeen olisi vielä kuusi viikkoa töitä ennen äitiyslomaa. Mitenkähän sen jaksais...? Jotenkin on tuo motiveissön aika matala. No, pakkohan se vaan on päivä kerrallaan mennä eteenpäin. Ja saikkua en epäröi pyytää jos vähänkin siltä tuntuu. ;)



Muuten täällä ei ole mitään uutta auringon alla, samaa arkea ja oloa. Uutta pyykkikonetta katseltiin mainoksesta tänään. Taitaisi olla aika vaihtaa tuo kymmenen vuotta palvellut koen uuteen. Linkouskin on tuossa vaan 500 kierrosta minuutissa. Pyykkiä alkaa olla jatkossa enemmän, joten olisi parempi jos ne saisi kuivempina telineelle että kuivuisivat nopeammin, eli linkouskierroksia tarvittaisiin reilusti lisää. Ajattelin että jos ostaisin sellaisen koneen jossa on kuivausrumpukin samassa, saisi vaikka vauvanvaatteet ja ne tekemäni vaipat siinä kuivattua. Mutta pitää vielä miettiä.



Jaa-a, Nukku-Matti jo kolkuttelee ovella, pitänee lähteä sen kanssa sänkyyn.

Mukavaa ensi viikon alkua tiimiläisille.





susanna 23+6

Täällä sitä jo kukutaan hereillä, vaikka olisin saanut rauhassa nukkua kahdeksaan asti, työt alkaa vasta puoli kymmeneltä.



Viikonloppu menikin sitten vaihtelevissa merkeissä. Äidin perjantaisen vierailun jälkeen läksin käymään parin sadan metrin päässä olevalla kioskilla, ja tuntui etten pääse takaisin kotiin kun alkoi supistaa niin pirusti... No, kotiin kuitenkin pääsin, mutta ilta meni vaakatasossa jatkuvien suppareiden säestämänä. Eivät olleet mitenkään pitkäkestoisia, mutta napakoita ja niitä tuli PALJON. Mietin yksikseni ovatko miten vaarallisia tms. mutta päädyin kuitenkin siihen ettei mitään akuuttia hätää ole ja jäin vaan sänkyyn. Siitähän nuo yöhön mennessä lopulta rauhoittuivat. Ajattelin soittaa kuitenkin tänään neuvolaan ja kysyä mikä on sellainen " normaalin raja" , milloin pitää oikeasti huolestua jne.



Lauantaina otinkin sitten tosi iisisti, kaverilta saatu tukivyökin oli käytössä koko päivän. Lähinnä tuli köllöteltyä, kunnon lepopäivä siis. Flunssa onneksi jo hellitti.



Eilen sunnuntaina sitten olin jo niin pirteä, että halusin välttämättä vähän kokeilla lumitöitä kevyesti ja pienillä kuormilla, hiljaisella vauhdilla... No, tiedättehän miten siinä sitten käy, eihän sitä malta niin kamalan varovainen olla... Jouduinkin sitten lopettamaan sen homman alkuunsa, ei näköjään pääse siitäkään ilosta nauttimaan tänä talvena... Se on ollut minusta aina hauskaa hyötyliikuntaa kun lumikolan kanssa on saanut huhkia hiki hatussa. Nyt on siis miehellä kaksin verroin töitä lumen kanssa tänä talvena. Ei uskalla riskeerata.

Kävin lastenkirppikselläkin, ja mukaan tarttui 5 bodya, potkuhousuja 4, mammauikkarit ja -housut. Eikä koko kassilliselle tullut hintaa kuin kuusi euroa. :) Katsoin, että siellä maksoi valkoinen kestovaippakuori (siis pelkkä muovinen kuori) 10 euroa kappale, ja ne vietiin suorastaan käsistä! Miehän saan sillä rahalla monta vaippaa tehtyä ja vielä nätimmällä kuosilla. Kun omat lapset on kasvaneet vaipoista ulos, niin miehän tienaan niillä vaipoilla ison tilin jos noin vauhdilla hyllyltä lähtevät...



Pikkuinen on riehunut masussa koko viikonlopun ajan ihan mielettömästi, ei sillä tunnu siellä hätää olevan vaikka onkin supistellut. Luin tuosta " oppaasta" , että jos vauva päättäisi syntyä tällä viikolla, sillä olisi jo mahdollisuus selvitä hengissä nykyteknologian avulla. Aika hurjaa! Onhan se vielä onnettoman pieni rääpäle... Toivottavasti nyt kuitenkin pysyisi sisällä vielä pitkän aikaa.



Isäkin muuten soitti ihan oma-aloitteisesti sunnuntaina ja kyseli kuulumisia. :) Oli kovin huolissaan minun jaksamisesta vaikka en sille sanallakaan esim. suppareista puhunut. Hyvä mieli tuli kuitenkin, vaikka soittikin vähän kiireessä kahvitauolla töistä, mutta soitti silti.



Miten muuten teillä on muut suhtautuneet siihen, kun olette kertoneet milloin aiotte aloittaa äippäloman? Minä kun olen aikonut olla töissä mahdollisimman pitkään ja aloittaa siis loman silloin 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Jos kunto ei kestä sinne asti, niin olenpahan saikulla loppuajan, haluan kuitenkin olla sitten vauvan kanssa pidempään kotona mieluummin kuin että tuhlaisin niitä äippälomapäiviä ennen syntymää. JOKAINEN kysyjä on sanonut ihan samoilla sanoilla kauhistellen (kertoessani että aloitan loman helmikuun puolenvälin jälkeen) : SITTEN VASTA, MIKSI IHMEESSÄ NIIN MYÖHÄÄN???

Onko se oikeasti niin epänormaalia aloittaa äippäloma silloin 30 päivää ennen laskettua aikaa?

Itse kun ajattelin, että tuossa kolmen viikon päästä aloitan kolmen viikon " joululoman" jolloin pidän vuosilomia ja ylityövapaita sun muita pois ollen lomalla loppiaisen yli. Loppiaisaattona mulla on lääkärineuvola, ja siellä sitten katsotaan onko minusta töihin loppuajaksi vai ei, siinähän on vain kuusi viikkoa äippäloman alkuun, joten...

Onko tämä ihan hullua siis? On vain tullut sellainen tunne, että olen jotenkin itsekäs ja piittaamaton ja kaikkea muuta, kun KAIKKI päivittelee sitä miten minä nyt niin pitkään aion töitä tehdä... Luokaa nyt minuun vähän uskoa, että tämä on ihan normaalikäytäntö! ;)





Nyt pitää kyllä lähteä syömään aamupuuro, maha kurnii jo melkoisesti.

Leppoisaa alkanutta viikkoa " lumihankien keskeltä" toivottelee



susanna 23+0

uusi työviikko alkanut ja tämän päivän jälkeen 11 aamua jäljellä :o) Nyt alkaa jo tuntua, että kyllä tämä työrupeama tästä loppuun saadaan, ja sitten ansaittua lepoa.



Tutanna: minä taas en tiedä moniakaan jotka olisivat jääneet varhennetulle äitiyslomalle- joten ihan normaalia on :o). Toki aika paljon tiedän niitä, jotka ovat joutuneet jäämään saikulle ennen äitiyslomaa eivätkä enää ole pystyneet palaamaan töihin. Paljon varmaan riippuu töiden luonteesta. Itse olen toimistotyössä, joten en juurikaan rasitu fyysisesti tässä- ainoa ongelma on ollut selkälihasten jumiutuminen. Nyt selkä on ollut paremmassa kunnossa kun kävin muutaman kerran fysikaalisessa hoidossa. Minä pidän viikon talvilomaa tuohon mammaloman eteen kun muuten loma ä-loma alkaisi 23.12. Meille on kuitenkin tulossa vieraita jouluksi, joten haluan aikaa valmistella sitä varten, ettei tarvi töissä olessa niitä hosua.



Vauva on kovasti vilkas- kävin juuri syömässä ja nyt on hirmu rumba vatsassa päällä :o) Ei voi kyllä vointia valitella, väsymyskin on nyt vähempänä kun sain viikonloppuna nukuttua paremmin (vain kerran yössä ylös vessaan). Mulla ei ole ollut suppareita sitten rv 16, jolloin sain niitä kerran juostessani metroon. Taitaa olla paikat tiukasti kiinni- jännä nähdä milloin niitä harjoitussuppareita alkaa tulla vai tuleeko niitä välttämättä ollenkaan?



Hyviä vointeja kaikille, täytyy jatkaa töitä.



Olivera & Charlie 31+1

Heippa kaikille!



Viikonloppuna mies aloitti sitten oikein kunnolla alakerran remontin. Pistivät palasiksi kaverinsa kanssa vanhan avotakan ja tammikuun ekalla viikolla saadaan uusi kiertoilmatakka yläkertaan olohuoneeseen. Olenkin sitten itse valvomassa paikan päällä asennusta, kun olen jo äippälomalla. Sitten mies aloitti myös yhden väliseinän purkua ja ilmeisesti onnistui katkaisemaan jonkun sähköjohdon ja nyt ei saunaan tule valoja. Hehe!



Tutanna, kyllä se yleisempi tapa täällä meilläpäin on jäädä äippälomalle vasta sen 30 päivää ennen laskettua aikaa. Itselläni loma alkaisi 29.12. joten teen väliviikon kaksi työpäivää sisään, jottei tarvitse tulla enää tänne joulun jälkeen. Varsinkin kun tulen joulun viettoon sinne Joensuun lähistölle, joten ei kamalasti innosta ajatus tapaninpäivän illan ajomatkasta takaisin pääkaupunkiseudulle. Ihan riittävän kamalaa tulee olemaan jo se ajo sinne Itä-Suomeen perjantaina 23.12.



Olen itse miesvaltaisella alalla ja naiskollegani ovat jo opastaneet ajoissa minua, ettei lomia yms. kannata tuhlata yhtään ennakkoon, vaan säästää kaikki sinne loppuun. Yleinen kanta kun on, että sairaslomaa saa kuitenkin tarvittaessa niin helposti raskaana ollessa, joten miksi tuhlaamaan lomia tässä vaiheessa. Itsekin meinasin pitää talvilomaviikkoni alkaen 20.12. mutta muutin mieltäni, kun keksin että saan tehtyä ne kaksi tarvittavaa päivää sisään. Eikä tässä ole enää jäljellä kuin 4 viikkoa töitä, päivissä laskettuna enää 18 herätystä! Vähhiin kääp ennen ku loppuup, sanois savolainen.



Vauva on tainnut asettua kohtuuni pää alaspäin ja työntänyt jalkansa kylkiluitteni alle. Sitten hän jytistää vuorotellen oikea-vasen, oikea-vasen. Tuntuu aika ihmeelliseltä. Hurja jytistys ollut käynnissä koko aamupäivän!



Vaan nyt alan pakata kamppeitani ja rientää kohti Kätilöopistoa. Tänään aiheena ovat Mielialat!



terv.

RouvaSukkula & Astronautti (30+3)

Oli kiva nähdä glögeillä! Beibin vauva oli kyllä suloinen. Kiva,että beibi oli muutenkin infoamassa meitä synnytyksestä, kun se tuntui nousevan päivän puheenaiheeksi. Mulle tuli vähän äkkilähtö, kun mies soitti kännykkään. oltiin menossa yhtä matkaa kotiin.



SnowApple: oli varmaan parempi, että jäit kotiin lepäämään. Harmi sinänsä, koska ajattelin, että olisin vähän jututtanut suakin, kun me molemmat ollaan joululahjojen odottajia. Onko sulla hankala istua? Kysyn siksi, koska mun kohtu on jo niin iso, että painaa ylävatsaa sen verran pahasti, että vatsa on kosketusarka ja ihan ylhäältä tunnoton. Ilmeisesti mulla on siellä hermo pinteessä.



Rouva Sukkula: meillä oli just viimeksi synnytysvalmennuksessa kirkon edustaja, joka antoi myös infolappusen kasteesta. siinä sanotaan, että lapsi kastetaan 2kk kuluttua syntymästä! oltiin tosi hämmästyneitä miehen kanssa, kun luettiin se. mä luulin, että siinä olisi ainakin kuukausi enemmän aikaa.



Nasumasu (noinkohan se oli) kyseli vaunuista. Me ostetttiin yhdistelmät. ei mietitty sitä sen enempää. ehkä se vain tuntui hyvältä ajatukselta siksi, kun kerrostalossa on yleensä aina säilytystilasta puutetta ja tällä tavalla sai pidemmäksi ajaksi samat kärryt.



Tutanna kyseli äitiysloman aloittamisesta. Mäkin aloitin 30 päivää ennen LA. Ja samoin kuin Olivera, en tiedä ketään, joka olisi halunnut jäädä varhennetulle äitiyslomalle. Mun mielestä on sen parempi, mitä pidempään voi olla vauvan kanssa kotona.



Lupasin glögeillä laittaa nettiin NKL:n puh.nroita. Elikkkäs synnyttäjien tutustumiskäynnille voi varata ajan ma-pe klo 14-15 puh. 47172854. Ohjeistivat mua aikoinaan, että sinne kannattaa soittaa n. 2 kk ennen LA:aa, koska sinne olisi hyvä mennä noin 1kk ennen LA:aa. Sinne kannattaa sitten ottaa synnytykseen tuleva tukihlö mukaan. Sitten on tosiaan vielä mahdollisuus mennä tutustumaan lapsivuodeosastolle (jossa ne kuulemma kertovat ainakin perhehuoneista). Se on aina tiistaisin kello 16.30-18.30. He ottavat ilmoittautumisia vastaan ti & to klo 13.10-14.30 puh.nrossa 47172908. Meillä on lapsivuodeosastoon tutustuminen varattuna 13.12 (LA 31.12.). Frida, jos sua pelottaa, että NKL olisi liian kliininen paikka synnyttää, niin ehdottaisin kuitenkin, että menet tutustumaan sinne. Voithan mennä hyvissä ajoin tsekkaamaan niiden synnytyssalin ja sitten vaihtaa sairaalaa, jos tuntuu, ettei NKL olisi kiva paikka sun mielestä. Mun mielestä NKL:n synnytyssali oli tosiaan viihtyisämpi kuin odotin ja mulle tuli siellä käynnillä sellainen varmuus, että tänne haluan tulla synnyttämään.



Meidän vauva on ollut ihmeellisen rauhallinen vklopusta lähtien. Soitin la NKL:lle ja käskivät tulla käymään. Ei liikkunut yhtään ennen klo 15. Silloinkin liikkui tosi vähän. vain klassinen musiikki sai sen vähän liikkeeseen. NKL:llä katsoivat sydänkäyrät ja liikkumisen ja olivat sitä mieltä, ettei ole hätää. Nyt taas on kummallinen olo. Vauva on tänään potkaissut vain kerran. Toivottavasti se siitä vielä innostuisi, ettei äidin tarvitsisi olla huolissaan.



Nyt lähden vähän happihyppelylle. Palataan taas! Mukavaa vkonalkua kaikille!



-Kanika ja Tilly rv35+2

Olenpas todellakin talvi-ihminen! Eilen lumimaisemat olivat kuin jouluisesta satukirjasta ja olonikin oli onnellinen. Nyt sitten sataa vettä ja väsyttää. Onneksi lumi on vielä pysynyt maassa, joten toivottavasti vesisade lakkaisi mahdollisimman pian. Viikonlopun talvitunnelmat innostivat minut ja mieheni tekemään joululeivonnaisia ja porkkanalaatikkoa pakastimeen ja kävimme lauantaina keskustan Stockallakin ostamassa kummilasten lahjat.



Vauvaolo ei ole muuttunut sitten viime perjantain; uusia supistuksia ei ole ilmennyt eikä vauva ole laskeutunut. Liikkeet ovat hyvin voimakkaita ja vatsanahkani ollessa aika kireällä jotkut liikkeet melkein sattuvat! Ihmetyttää vieläkin se neuvolan terkkarin antama epävirallinen painoarvio. Syntyessään vauveli voi olla jopa nelikiloinen! Mutta tärkeintä tietenkin on, että vauva olisi terve ja että menisi muutenkin hyvin.



Eilen illalla muuten ryhdyimme miehen kanssa vatvomaan nimiasiaa uudemman kerran. Meillä oli jo nimet keksittynä sekä tytölle että pojalle. Nyt vaan tuntuu, että varsinkin se tytön nimi olisi todellinen muotinimi. On vaan niin vaikea keksiä uusia vaihtoehtoja, kun jo päätynyt joihinkin. Kaikki muut tuntuvat hassuilta. Pitää varmaan tänäänkin selata sekä almanakkaa että Vauva-lehden nimi-osiota.



Minäkin voisin kommentoida Tutannan äitiyslomapohdintoja: Oliveran ja RouvaSukkulan tavoin olen kuullut useimpien aloittavan äitiysloman 30 päivää ennen laskettua aikaa. Niin tein itsekin. Käsittääkseni aikaisin aloitettu äitiysloma lyhentää äidin vanhempainvapaata loppupäästä, olenkohan oikeassa? Ajattelin, että mukavampi olla pitempään vauvan kanssa. Toki äitiysloman aloittaminen riippuu varmaan aika paljon työstä, mutta tosiaan sairaslomaa saa hyvin helposti raskausaikana. Muistaakseni Tutanna olet lastentarhanopettaja? Eräs raskaana oleva kaverini on lastenhoitoalalla ja hän jaksoi olla töissä ihan loppuun saakka ennen kuin jäi äitiysvapaalle 30 päivää ennen laskettua aikaansa. :)



Katja rv 37+5

Olitkin kirjoittamassa viestiäsi samaan aikaan kuin minä! Minustakin olisi ollut hauska jutella kanssasi joululahjan tiimoilta :) Onneksi 30+ esikoiden pinossa on aktiivista mielipiteen vaihtoa ja varmaan ehdimme ensi vuoden puolella näkemäänkin. Sitten alkaa ollakin paikallaan järjestää jopa 30+ esikoiden nyyttitapaamisia!



Istuminen on ihmeen helppoa, joskin toki ajoittain kohtu painaa ylämahaani. Minulla koko raskaus on ollut aika helppoa aikaa, mistä olen tietenkin iloinen. Sf-mittani on kylläkin muhkeat 35 cm ja vauva viihtyy ylhäällä, mutta toisaalta en kärsi turvotuksesta tai selkäkivuista. Muuten alkaa olla jo malttamaton olo synnytyksen suhteen. Se on mielessä koko ajan, koska vauva voi syntyä milloin vain - jo tällä viikolla tai sitten vasta joulun jälkeen.



Hyvää vointia sinulle ja muillekin :)

luin näet eilen Tekayn sivuilta, että kiveksien pitäisi laskeutua kivespusseihin vasta näillä viikoilla (31+). Joten jos erikoislääkäri veikkasi 3 viikkoa sitten niiden pullistumien (ei pippeliä siis näkyvissä) takia 90%:ti poikaa, niin mietin että voihan se olla oikeassa. Mutta nähtäväksi jää... En usko että ultrataan enää neuvolassa kun minulla on oma lääkärinä vanhempi mies joka ei kai ultraa osaa kovin hyvin käyttää (se sijainen taas ultrasi oikein näppärästi)... eli tammikuuhun taitaa jäädä kun lopullisesti asia ratkeaa, mutta kunhan pohdin itsekseni...

Se on meillä viimeinen viikko tänä vuonna opiskelua. Tyttö nukkui taaskin niin kiltisti koko luennon ajan kun äiti työnti pullon suuhun heti kun tytteli näytti heräämisen merkkejä. Olen nyt pumpannut öisin maitoa luentoja varten ja joskus iltaa varten. Mulla ei oikein illalla tahdo maito rinnoissa riittää kun tyttö haluaa melkein koko ajan tankata. Tahtoo vain iltaisin toi nukkumaan meno venähtää tonne puolille öin. Sitten nukku 3-4 tuntia ja sitten tankkaa aina noin 2 tunnin välein.



Palataksemme luennoille niin ensi viikolla on yksi tentti (pitäisiköhän aloittaa lukeminen...), jolloin vien tytön kummitädilleen hoitoon. Saa nähdä miten siellä menee kun jää ekaa kertaa ihan vieraiden kanssa ainakin 3-4 tunniksi. Vähän jännittää miten tyttö pärjää.



Meillä tyttö ei siis kastettu vaan lähetettiin väestörekisteristä tullut paperi (tuli 2 viikon sisällä) nimillä ja allekirjoituksilla täydennetynä takaisin ja Kela-kortti tulla tupsahti postilaatikkoon siitä parin viikon sisään. Kaippa tuon paperin voi lähettää vaikka kastaisikin lapsen myöhemmin.



Itse olin töissä viimeiseen päivään asti ilman saikkuja eli jäin 30 päivää ennen ä-lomalle (toimistotyö). Taktikoin niin että multa jäi tään kesän lomiakin pitämättä, joten saan sitten pitää niitäkin ennen töihin menoa.



Tytteli tuolla sohvalla katselee ympäriinsä ja juttelee ja hikkaa ja vähän marisee. Naureskelle takaisin. Mahallaan ei tykkää vielä olla kauaa, mutta harjoitellaan päivittäin useemman kerran.



Vitsit mulla ois vaikka mitä kommentoitavaa, mutta ei vaan aina muista mitä tai sitten ei kerkee kirjoittamaan.

j+beibi

...voin jatkaa kun tytteli tankkasi ja jatkaa ympäristön tutkiskelua. Kauaa ei yksinään viihdy tossa sohvalla.



Nasumasu74: Meillä käytetyt Emmaljungat, joista saa sitten myöhemmin rattaat (en tiedä minkä vuoden malli), mutta isot ovat, saan ottaa kaikki renkaat pois että mahtuu sedan mallisen auton takakontiin. Tosi hankalaa varsinkin näin kurakeleillä kun saa varoa etteivät vaatteet tule likaisiksi. Eivätkä ole edes kovin keveät nostettavat. Meille näitä tarjottiin enkä sitten halunnut/jakssanut muita edes katsella, koska totesin että uudet olisivat puolet kallimmat. Itse ostin lisäksi hoitolaukun ja verkkokassin. Saa nähdä tuleeko kuitenkin ostettua toiset kevyemmät rattaat ensi kesänä koska noi on niin hankalat auton kanssa. Menettelevät jos ei käytä autoa.



taas tytteli haluaa seurustella...

...se vauvakirja nimi ja kirjoittaja? Tracy G...? Jospa löytyisi meidän kirjastosta.



...tytteli vetää taas tirsoja pienen tankkauksen jälkeen. Kylläpä ei näin iltaisin saa mitään tehtyä, kun on yksin kotona (mies kursilla).



Tutti-kysymys: Oletteko ajatelleet käyttää vauvalla tuttia?

Meillä ei sitä ainakaan nyt syödä. On tuolla kaapissa niitä muutamia ja tuttinauhakin, mutta jotenkin olen ollut vähän niitä vastaan ja osaksi laiskuuttani (ei jaksa aina niitä etsiä jostain ja pestä) eli en ole edes aktiivisesti tarjonnut. Mies muutaman kerran on tarjonnut ja tyttö sylkäisee pois, jos ei tykkää ja syö, jos tykkää. Tyttö kyllä nukahtaa tissille eikä ainakaan vielä tunnu että käyttäisi mua tuttina. Toisaalta kun tyttö ei hirveesti itke niin voi ollakin eri juttu olla syömättä tuttia.

...Tracy Hogg. Kävin Akateemisessa tutkimassa asiaa lauantaina. En tosin löytänyt ko. kirjaa, mutta toisen saman kirjoittajan kirjan, englanniksi. Täytyy varmaan vielä vaivata henkilökuntaa ja lähikirjastoa.



Tutista. Olen ajatellut että jos alkuun pärjäisi ilman, niin että imetys alkaa sujua. Vaan ehkä ei pidä liikaa suunnitella. Mitenköhän tuolla synnärillä on, vieläkö mahtaa olla kätilöitä jotka työntää vauvalle tutin suuhun äidin toiveita huomioimatta?



Olikohan muuta mitä ajattelin kommentoida... en nyt muista. Jatkan toisella kertaa!



Frida75 rv 33+2

...meillä ei koko tutista puhuttu synnärillä mitään eikä tarjottu. enkä nytkään huomannut kysyä tutista neuvolassa th tai lääkäriltä.



Kiitos! Kirja löytyi ainakin meillä kirjastosta. Pitää hakea huomenna.

..tämän tänne tiedoksi teillekin tuolta vauva-puolelta. NKL:lla on muuten ainakin fyseoterapeutin tilaisuus pari kertaa viikossa. Kantsii mennä. Itse en ole vielä kokeillu ovatko palautuneet.

mehiläinen - 26.11. 22:18 vastaa tähän viestiin (5/8)

Suorien vatsalihasten pitää antaa palautua raskauden jälkeen.

Raskaana ollessa suorat vatsalihakset erkanevat toisistaan. Kun nainen on synnyttänyt ne palautuvat pikkuhiljaa takaisin yhteen. Tähän menee 2kk-1vuosi. Niin kauan kun syvät vatsalihakset ovat erillään muodostuu mahaan pömppä. On myös mahdollista, tosin hyvin harvinaista etteivät lihakset palaudu ollenkaan, jolloin vatsa jää pömpäksi. Silloin palauttamiseen auttaa vain kirurgin veitsi.

Synnytyksen jälkeen ei saa tehdä ylös asti nousevia vatsalihasliikkeitä, ei harrastaa pomppivia urheilulajeja, kuten aerobickia ja ratsastusta, eikä tehdä pitoliikkeitä, kuten punnertaa, ennen kuin suorat vatsalihakset ovat palautuneet yhteen. Jos rasitat niitä niiden ollessa erillään ne voivat jäädä erilleen.

Voit testata suorien vatsalihastesi tilan seuraavasti:

Käy selin makuulle lattialle polvet koukistettuina. Työnnä sormesi mahan sisään navan alapuolelta. Ne uppoavat vatsaan. Kun nostat ylävartaloasi lattiasta tunnet kuinka suorat vatsalihaksesi lähentyvät toisiaan. Jos ne työntyvät yhteen nostaen sormesi mahan pinnalle ne ovat palautuneet. Jos sormesi jäävät vatsasi sisään ne ovat erillään.

Rako lihasten välissä saa olla enintään n.1-2cm.

Suorien vatsalihasten palautumista voit nopeuttaa kävelylenkkeillä ja tekemällä pieniä syviä vatsalihasliikkeitä seuraavasti:

Käy selinmakuulle ja koukista polvesi. Supista lantionpohjan lihaksesi, vedä vatsa sisään ja nosta päätäsi/yläkroppaasi VÄHÄN ylös lattiasta, pidä lihaksesi jännittyneinä ja laske pääsi takaisin lattiaan, rentouta lihaksesi. Muista hengitys. Noustessasi puhallat ulos ja lattian tasalla hengität sisään.

Pyydän että levitättäisitte tätä asiaa, sillä edes neuvolassa tästä ei oltu tietoisia. Olen oppinut nämä jutut fysioterapeutilta. Suomessa naisten synnytyksen jälkeiseen palautumiseen ei paneuduta niin kuin monessa muussa maassa. Esim Ranskassa jokaiselle naiselle kuuluu etuna tietty määrä fysioterapeuttikäyntejä synnytyksen jälkeen, jotta he palautuisivat synnytyksestä oikein. Suomessa moni pilaa kroppansa sillä että lähtee tietämättömyyttään heti vauhdilla kuntosalille ja urheilemaan jotta saisi itsensä äkkiä kuosiin, mutta sillä tavoin he tekevä vain hallaa itselleen.

Hyvä jos ottaisitte asian puheeksi omassa neuvolassanne.

-osuus tiedossa...



Aloitetaan iloisemmilla aiheilla...



Ekaks CINDILLE paljon onnitteluja ja hyviä vointeja koko perheelle!



Glögitapaaminen oli hyvä piristys muuten raskaaseen viikkoon. Harmi Snowapple ettet päässyt mukaan, olin myös ajatellut että

oltais päästy juttelemaan kun ekalla tapaamiskerralla istuttiin niin etäällä. Onko sulla sellaista meiliosoitetta jonka voit palstalla ilmoittaa (omassani näkyy koko nimi)? Olis mukava yrittää treffaa tällä Päiväkumpu / Korso -akselilla !?



Beibin tyttö oli kyllä tosi enkeli ja NIIN SULOINEN!! Tosi mukavasti kuuluu teillä menevän noiden tämän päiväisten kommenttiesi mukaan.



Jaipurin kanssa jäi motskariaihe lyhyeen, jatketaan toisella kertaa ja niitä Itävalta/Sveitsi kokemuksia voidaan myös muistella joskus paremmalla ajalla...



Omaan napaan kuuluu ihan hyvää, vauveli liikkuu tasaiseen tahtiin pitkin päivää ja nukkuu myös paljon. Ei pidä mitään megamylläkkää missään vaiheessa niinkuin täällä jotkut muut ovat kertoneet omistaan. Mulla on jonkun verran tullut turvotusta nilkkoihin ja käsiin. Neuvolan lääkäri sanoi ettei yksittäisenä oireena ole merkitystä kun muuten verenpaine on ok ja pissa puhdasta. Pitää vaan seurata tilannetta. Keskiviikkonahan mulla onkin seuraava neuvolakäynti. Viimeks oli sf-mitta pompsahtanut yli yläkäyrän, saa nähdä tasoittuuko jossain vaiheessa...



Sitten tuohon " sydämen purkamisosioon" ... Olen varmaan aiemmin maininnut kun on vanhemmista ollut puhetta, että isä on tosi vaikea persoona ja väkivaltaisuuteen (henkiseen ja fyysiseen) taipuvainen (ja koulutukseltaan muuten lääkäri!!) Vanhemmat ovat siis edelleen asuneet yhdessä ja äidin on pitänyt huolehtia kaikesta kodinhoitoon liittyvästä yksin (molemmat jo yli 70 v., isä osittain halvaantunut n. 3 vuotta sitten).Lisäksi sairasta kontrollointia / vahtimista.. Reilu viikko sitten isä oli käynyt äidin kimppuun repinyt vaatteita ja aiheuttanut raapaleita rintamukseen. Äiti oli sitten mennyt naapuriin, saanut sinne apua ja toimitettu terv.keskuspäivystykseen. Sieltä hän jatkoi veljeni luo T:lle. Yliopistollisen sairaalan kautta toimitettiin sitten Helsinkiin päivystyspolille ( H:ssä kirjoilla, mutta ovat asustaneet enimmäkseen toisella paikkakunnalla, vanhemmat siis). Nyt hän on tietynlaisella kriisipaikalla yhdessä vanhainkodissa ja selvitellään mahdollisuuksia mihin saadaan sijoitettua pysyvämmäksi aikaa (palvelutalo tyyppinen ratkaisu ehkä paras). Takaisin ei äiti enää palaa eikä tällä hetkellä halua (onneksi!) olla isään missään yhteydessä. Nyt vaan toivotaan että äiti vielä toipuisi ja piristyisi nykyisestä kunnosta niin, että voisi nauttia joistakin vuosista kaikkien niiden vuosikymmeniä kestäneidin älyttömän raskaiden vuosien jälkeen. Tällä hetkellä olotila vaihtelee melko hyvästä ja skarpista sekavaan. Veljien ja heidän vaimojensa kanssa on reilu viikko touhuttu tämän asian kanssa ja edelleen jatketaan. Vielä menee aikaa ennenkuin äidin olotila tasaantuu niin, että nähdään se todellinen tämänhetkinen kunto. Mutta ainakin hän on tällä hetkellä turvassa ja hyvässä hoidossa. Isälle on annettu tietoa mistä voi hakea itselleen apua jos ei itsekseen pärjää.



Tällä hetkellä en todellakaan enää pode huonoa omaatuntoa siitä etten ole töissä. Tässä on ollut ihan tarpeeksi `sembaloa´ tähän olotilaan. Mies on yrittänyt muistutella etten liikaa stressaisi... Tällä hetkellä ollaan jo paljon paremmassa tilanteessa kuin vajaa viikko sitten.



Hyvää viikon jatkoa kaikille!!

Suiza 31+3