Lue keskustelun säännöt.
Vaihdan kanssasi ajatuksia ja kuulumisia, jos sattuu kiinnostamaan :)
08.08.2012 |
Jos taas ei yhtään kiinnosta, toivotan sulle oikein mukavaa päivää muissa merkeissä!
Olen ollut näköjään puheenaiheena joissakin ketjuissa olematta itse läsnä (Nimellä muru on minua niissä kutsuttu. En nyt puutu siihen nimeen sen enempää.).
Elämä on pieniä töyssyjä ja pitkää tasaista. Olen hätäillyt kadonnutta poikaystävää, joka oli auttamassa itsensä pulaan saattanutta kaveriamme.
Olen nähnyt "välisuhdemiehen", ja pysyin hyvin tyynenä, vaikka hän minua tuijottikin piinaavan kauan (yhdessä vaimonsa kanssa!). Olin lapsellisen tyytyväinen, että olin laittautunut ja parhaimmillani sinä iltana, olinhan poikaystäväni kanssa liikkeellä.
Tuosta poikaystävä-nimityksestä on minua moitittu. En kutsu häntä oikeasti sillä tavalla, vaikka voisinkin, sillä hän on minut joskus esitellyt tyttöystävänään. Täällä se on kuitenkin hyvä sana, koska en missään tapauksessa halua kutsua häntä samalla nimityksellä kuin välisuhdettani.
Joku oli poiminut "tiedon", että pohdiskelen raskautta ja synnyttämistä. Se on totta. Olen laskujeni mukaan neljättä päivää myöhässä, mutta se ei välttämättä tarkoita yhtään mitään. Se sai mut kuitenkin tajuamaan, että jos ja kun joskus olen raskaana, on se vauva sitten ulos synnytettävä, enkä kipukammoisena usko siitä selviäväni. Tarkoitus ei olisi edetä tässä järjestyksessä, vaan rauhassa vahvistaa suhdetta, mennä kihloihin (please darling) ja viettää ihanat häät ja vasta sitten ajatella lapsia.
Juuri nyt poden vielä kipeää nilkkaani, jonka onnistuin nyrjäyttämään jokin aika sitten. Tässä siis koottuna pieni elämäni viime ajoilta.
Kommentit (217)
Se olikin hassu juttu. Tapahtui ennen kuin minä ja poikaystäväni aloimme seurustella eli siitä on aikaa. Olimme olleet baarissa ja kaverini, tämä mies, pyysi päästä luokseni nukkumaan, koska hänellä oli kotiin pidempi matka. Olimme molemmat sen tuhannen hutikassa (ainakin minä) ja lauloimme kävellessämme Sommartideriä. Kaverini puhui siinä vaiheessa yötä enää pelkkää ruotsia (mä olen siis ihan suomenkielinen). Menimme asunnossani nukkumaan, samaan sänkyyn, ja jotenkin itsestäänselvästi se siitä eteni. Tajusin, mitä olimme tekemässä, kun mies kävi hakemassa kortsuja taskustaan, mutta en miettinyt sen enempää. Aamulla hän sanoi, että jos mulla on sellainen tunne, että olen harrastanut seksiä jonkun kanssa, niin se oli sitten hän. Vähän aikaa huvitti, mutta sitten se unohtui kokonaan.
ap
Tajusin juuri, kun mainitsit naisseuran, että mä olen itse asiassa harrastanut seksiä noiden molempien saunassa olevien miesten kanssa. (Siis eri aikaan.) Toinen ei varmaan edes muista sitä enää, koska me ollaan niin hyviä kavereita. Enpä muistanut itsekään ennen kuin nyt taas. Hassua. ap
Miten sellasen voi unohtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten meni ilta? Oliko yhtään lämmennyt, vai vaivasiko poikaystäväsi mieltä vielä juttu?
Kuinka paljon siellä on porukkaa? Oletko ainut nainen? Mikä mökki, onko jonkun oma? Harrastatteko yhteissaunoja? Nuorempana saunottiin joskus kaikki yhdessä, mutta jotenkin nyt vakiintuneena, se ei kuulu meidän elämään. Ei jotenkin tulisi mieleenkään mennä sekasaunaan. :))
Kuullaan taas ja hauskaa sunnuntaita! Kuinka kauan muuten olette siellä? Tänään pitää selvästi tehdä jotain, tai mennä kodin ulkopuolelle. Olen muutaman päivän tehnyt puutarhahommia ja kaikki alkaa olla vimosen päälle valmista. :)
Reissulainen :)
siinä jossain aiemmassa ketjussa, että asia ei ole vielä käsitelty, eikä se viikossa tai kahdessa käsitellyksi tule.
Käytännössä sama tapahtui omalle tyttärelleni, roolit vain olivat toisinpäin. Pariskunta palasi yhteen, olivat jonkin aikaa ylen onnellisia ja n. vuoden tai puolentoista vuoden jälkeen yhteen palaamisesta erosivat sitten lopullisen myrskyisästi. Haavat eivät olleet parantuneet, oli mustasukkaisuutta ja epäluottamusta, mikä sinänsä moisen sirkuksen jälkeen on aivan normaalia.
Ihminen on siitä merkillinen olento, että elämään saapuva uusi ihminen saa osakseen usein isompaa luottamusta, kuin itsetuntoa kerran loukannut tuttu henkilö. Tässä on se vaaran paikka vanhalle suhteelle. Kun jompikumpi teistä tapaa ihmisen, jota potentiaalisesti voisi rakastaa, joutuu nykyinen suhde puntariin ja tuo kesän seikkailu painaa vaa`assa ikävän paljon negatiiviseen suuntaan.
Tämän kirjoitti vanha täti jostain toisesta ketjusta.
ja ovat joskus ihan riippojakin. Joskus sitä on niin väsynyt, että hyvä kun jaksaa puurokauhaa heiluttaa, mutta välttämättä siis mitään hehkeitä muistikuvia pikkulapsiajasta ei jää. Jos jää ollenkaan. Itse en parista ensimmäisestä esikoisen vauvavuodesta muista yhtään mitään. Oli koliikkivauva ja surkea nukkuja senkin jälkeen kolmen vuoden ikään asti.
En ymmärrä äitiyden glorifiointia. Tajuatte varmaan sen jo rivien välistä. Äitiys on suuri uhraus pienen lapsen hyväksi. Turha sitä on tunteilla kaunistella. Menkää kaduille ja kauppakeskuksiin, siellä on rättiväsyneitä vanhempia tiuskimassa jälkikasvulleen, repimässä käsivarsista, lukemassa lapsilleen lakia.
Minun lapseni ovat nyt 13-, 10-, ja 7-vuotiaita ja nyt vasta voin vilpittömästi sanoa nauttivani siitä, että he kuuluvat perheeseeni ja ovat minun lapsiani. Tässä vaiheessa annan ja myös saan. Heistä on tullut persoonia ja heitä rakastaa persooniensa vuoksi, ei pelkästään siksi, että asiaan kuuluu rakastaa jälkikasvuaan.
Mitä Muruun tulee, niin en millään tavalla usko, että hän olisi valmis äidiksi. Enkä sano tätä pahalla. Nuorelle on normaalia, että elämä pyörii oman navan ympärillä. Ja se on ihan okei.
Uskonko siihen, että tämän kertomukseni voi yleistää muihinkin äiteihin. Itseasiassa kyllä. Toiset vain ovat taitavampia vohlaamaan itseään. Olisinko itse äiti, jos olisin kaiken sen tiennyt, mitä nyt tiedän? Olisin. Mutta olisin siinä tapauksessa osannut paremmin varautua siihen, että ensimmäiset 7 vuotta voivat olla yhtä helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulla on kyllä ollut niin helpot kaikki kolme lasta, että muistan hyvin vauva ajan ja välillä muistelen sitä kaihoisasti. Kaksi lapsistani on nyt alakoulu ikäisiä ja yksi 5 vuotias.
Minulla on riittänyt tarmoa ja aikaa tehdä myös omia juttuja, uraa. On omaa aikaa ym. Mutta varmasti auttaa myös se, että mies viihtyy myös loistavasti lapsien kanssa, kokkaa ym. Eikä ole sohvapottua nähnytkään. Kun molemmat hoitaa kotia, se ei ole niin hankalaa. Ellei sitten ole tosiaan ongelmia lapsen kanssa, koliikkia tms. :)
Reissulainen.:)
Toisesta jutusta sitten tulikin pieni riidanpoikanen. Poikaystävä tuli kotiin myöhään illalla ja juttelimme siitä, miksi hän lähti niin nopeasti kotoa. Hän sanoi, ettei osannut sanoa, kumpi tulos olisi ollut parempi, kumpi huonompi. Kun hänen kaverinsa kertoi, että hänellä on todennäköisesti käynyt vahinko erään tytön kanssa, oli poikaystäväni ajatellut, että hän ei olisi lainkaan niin pahoillaan, ei ehkä yhtään. Hän myös haluaisi, että voisi tietää jostakin, että mä olen oikeasti ja pysyvästi hänen, ja että jos koskaan kenenkään, minun pitää olla hänen lastensa äiti. Tulimme kuitenkin lopputulokseen, että ei näin eikä tässä järjestyksessä. Myöhemmin kyllä, ehdottomasti, jos luoja suo.
Poikaystäväni sanoi, että haluaa multa enemmän kuin kukaan muu on saanut. Mun on tarjottava konkreettista pysyvyyttä hänelle, koska jonkinlaista epävarmuutta hän tuntee. Epäileekö hän sitten tunteitani vai pelkääkö, että tulee joku toinen. Mä voisin antaa hänen laittaa oma asuntonsa vuokralle ja muuttaa ihan kokonaan tänne. Ihanaahan se olisi. Nytkin hän jo nukkuu, syö ja peseytyy täällä, vain tavaroita on muualla.
Se, mistä tuli sitten erimielisyyttä, oli se, että salilta lähtiessään mies tapasi sattumalta entisen tyttöystävänsä, tai sen tapaisen, ja he kävivät kahvilla juttelemassa kuulumisia. Tuntui kurjalta, että hänellä oli siihen aikaa ja halua, vaikka meillä oli tilanne kotona kesken. Ja miksi ylipäätään?
Joka tapauksessa, kaikki on ihan hyvin, oikeastaan niin kuin pitääkin olla.
ap
Tuliko riita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinksautin jalkani ihan vain portaissa pahasti astumalla ja se nyrjähti niin, että mulla oli ensin käytössä kyynärsauvat ja sain särkylääkkeitä. Nyt alkaa jo hellittää.
Sun elämäsi kuulostaa ihanan iloiselta kaiken tohinan keskellä. Hyvä mies on tärkeä asia. Sellainen mullakin on käsissäni, vastuuntuntoinen, ulospäinsuuntautunut, fiksu, lapsille höpöttelevä "unelmavävy". Tekee varmasti myös superkauniita lapsia :) Oletko sinä (tai te) ensimmäisessä avo/avioliitossasi?
Joku tuossa sanoi, että ei usko minusta olevan äidiksi. Mä olen eri mieltä. Uskon vakaasti, että olisin hyvä äiti. Osaisin huolehtia, kasvattaa ja rakastaa. Niin minutkin on kasvatettu, suojassa ja sylissä, ehkä joidenkin mielestä vähän liikaakin ja liian pitkään. Kyse onkin koko kuviosta ja muista puitteista; olisiko siinä vauvan kokoinen kolonen? Olisi, jos olisi pakko olla, mutta parempi antaa ajan vielä kulua ja tilanteen sekä ihmisten vahvistua. En tiedä, pitääkö ihmisen olla täysin traumaton, ennen kuin lapsia saa tulla. Vielä tammikuussa olisi voinut sanoa olevani sellainen, mutta toisaalta nyt olen kypsempi ja monella tapaa herkempi. En pidä mitään itsestäänselvyytenä enää. En edes sitä, että kaikki rakastavat minua - sen olen oppinut täällä :)
ap
No minulla on kyllä ollut niin helpot kaikki kolme lasta, että muistan hyvin vauva ajan ja välillä muistelen sitä kaihoisasti. Kaksi lapsistani on nyt alakoulu ikäisiä ja yksi 5 vuotias. Minulla on riittänyt tarmoa ja aikaa tehdä myös omia juttuja, uraa. On omaa aikaa ym. Mutta varmasti auttaa myös se, että mies viihtyy myös loistavasti lapsien kanssa, kokkaa ym. Eikä ole sohvapottua nähnytkään. Kun molemmat hoitaa kotia, se ei ole niin hankalaa. Ellei sitten ole tosiaan ongelmia lapsen kanssa, koliikkia tms. :) Reissulainen.:)
korjaa sen verran, että en tarkoittanut, ettei sinusta olisi äidiksi ylipäätään, vaan ettei VIELÄ.
Kirjoitin tuon ehkä huonosti ja kuvittelin, että kappaleen loppuosa selventäisi, että nuoren ihmisen kannattaa olla nuori, eikä heittäytyä äitiyteen suin päin. Kukaan ei ole kuitenkaan nuori ikuisesti ja jossain vaiheessa on aika havaita, että nyt on tarpeeksi aikuinen sietämään epämukavuutta.
En halua teilata äitiyttä millään tavalla. Olen vain sitä mieltä että liian moni lähtee vanhemmuuteen ruusunpunaisin kuvitelmin. Ja sinä Muru, olet sortunut näihin ruusunpunaisiin unelmiin jo muissakin asioissa. Mikset siis tässäkin asiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja seuraavassa postauksessasi kiellät tämän?
Kyllä mä uskon, että minusta olisi myös sopeutujaksi ja epämukavuuden sietäjäksi, jo nyt, enkä ole enää edes niin kovin nuorikaan. Mutta silti, aika saa kulua.
En tiedä, olenko sortunut ruusunpunaisiin unelmiin. Eräs ihminen sanoi mulle, että elämä on ollut mulle barbieleikki, jonka nukkeja mä olen liikutellut, mutta jokainen leikki loppuu joskus. Tuntui aika kylmältä arviolta, mutta ehkä siinä piilee totuuden siemen. En mä kuitenkaan koskaan ole ollut epäaito enkä manipuloinut ihmisiä, olen vain saanut paljon ja saanut olla pidetty.
ap
korjaa sen verran, että en tarkoittanut, ettei sinusta olisi äidiksi ylipäätään, vaan ettei VIELÄ. Kirjoitin tuon ehkä huonosti ja kuvittelin, että kappaleen loppuosa selventäisi, että nuoren ihmisen kannattaa olla nuori, eikä heittäytyä äitiyteen suin päin. Kukaan ei ole kuitenkaan nuori ikuisesti ja jossain vaiheessa on aika havaita, että nyt on tarpeeksi aikuinen sietämään epämukavuutta. En halua teilata äitiyttä millään tavalla. Olen vain sitä mieltä että liian moni lähtee vanhemmuuteen ruusunpunaisin kuvitelmin. Ja sinä Muru, olet sortunut näihin ruusunpunaisiin unelmiin jo muissakin asioissa. Mikset siis tässäkin asiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen toisessa avioliitossa, mieheni on ensimmäisessä. Olemme siis naimisissa juu. Minä menin ekan krran naimisiin 22 vuotiaana. Oltiin muutama vuosi, kunnes tajusin, että hän on aivan väärä tyyppi mulle!! Oli kuin isoveli. Ei mekoskaan riidelty ja meni ihan "hyvin", muttei siinä kyllä mitään tunteitakaan enää minun puolelta ollut, muuta kuin kaveruutta.
Tapasin nykyisen mieheni puhelimessa. Hän teki sivubisneksenä myyntihommia puhelimessa, kauppasi liittymiä. Hänen äänessä oli jotain mystistä, mieheni tunsi samoin. Pian aloimme tekstailemaan ja soittelemaan ja sovimme treffit pasilan juna asemalle. Voit lukea rakkaustarinamme kun googletat "Ilta sanomat rakkaustarina kilpailu"
Uskon että olet hyvä äiti. Sinulla on hyvät periaatteet elämässä ja olet fiksu. Olen uskonut niin alusta saakka. Kaikki tekee virheitä!! Niin minäkin olen tehnyt ja suurin osa ihmisistä!
Reissulainen
Toisesta jutusta sitten tulikin pieni riidanpoikanen. Poikaystävä tuli kotiin myöhään illalla ja juttelimme siitä, miksi hän lähti niin nopeasti kotoa. Hän sanoi, ettei osannut sanoa, kumpi tulos olisi ollut parempi, kumpi huonompi. Kun hänen kaverinsa kertoi, että hänellä on todennäköisesti käynyt vahinko erään tytön kanssa, oli poikaystäväni ajatellut, että hän ei olisi lainkaan niin pahoillaan, ei ehkä yhtään. Hän myös haluaisi, että voisi tietää jostakin, että mä olen oikeasti ja pysyvästi hänen, ja että jos koskaan kenenkään, minun pitää olla hänen lastensa äiti. Tulimme kuitenkin lopputulokseen, että ei näin eikä tässä järjestyksessä. Myöhemmin kyllä, ehdottomasti, jos luoja suo.
Poikaystäväni sanoi, että haluaa multa enemmän kuin kukaan muu on saanut. Mun on tarjottava konkreettista pysyvyyttä hänelle, koska jonkinlaista epävarmuutta hän tuntee. Epäileekö hän sitten tunteitani vai pelkääkö, että tulee joku toinen. Mä voisin antaa hänen laittaa oma asuntonsa vuokralle ja muuttaa ihan kokonaan tänne. Ihanaahan se olisi. Nytkin hän jo nukkuu, syö ja peseytyy täällä, vain tavaroita on muualla.
Se, mistä tuli sitten erimielisyyttä, oli se, että salilta lähtiessään mies tapasi sattumalta entisen tyttöystävänsä, tai sen tapaisen, ja he kävivät kahvilla juttelemassa kuulumisia. Tuntui kurjalta, että hänellä oli siihen aikaa ja halua, vaikka meillä oli tilanne kotona kesken. Ja miksi ylipäätään?
Joka tapauksessa, kaikki on ihan hyvin, oikeastaan niin kuin pitääkin olla.
ap
Tuliko riita?
Teit testin, se oli nega.
Asia selvä.
Voi kamalaa että miehelläsi on aikaa muille, etkä ole koko ajan the one only number one priority sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että siksi oli lähdettävä tuulettamaan tunteita. Ymmärrätkö eron? Ei tästä yksin minusta ole kyse.
Sinä olet kyllä suuri ihminen, jos sinusta on mukava juttu, että miehesi menee kahville jonkun naisen kanssa ennen kuin keskustelee raskaustestin tuloksesta. Enkä minä sitä epäile, ettenkö olisi aina ykkönen - eihän se jatkuvaa läsnäoloa edellytä.
ap
Teit testin, se oli nega.
Asia selvä.Voi kamalaa että miehelläsi on aikaa muille, etkä ole koko ajan the one only number one priority sille.
Käyn sen lukemassa myöhemmin rauhassa. Aloitteko te jutella henkilökohtaisia jo sen ensimmäisen puhelun aikana? Olitko sä silloin jo eronnut? Kiitos, että uskot fiksuuteeni, kyllä mä uskon olevani, vaikka en virheetön olekaan.
ap
Minä olen toisessa avioliitossa, mieheni on ensimmäisessä. Olemme siis naimisissa juu. Minä menin ekan krran naimisiin 22 vuotiaana. Oltiin muutama vuosi, kunnes tajusin, että hän on aivan väärä tyyppi mulle!! Oli kuin isoveli. Ei mekoskaan riidelty ja meni ihan "hyvin", muttei siinä kyllä mitään tunteitakaan enää minun puolelta ollut, muuta kuin kaveruutta. Tapasin nykyisen mieheni puhelimessa. Hän teki sivubisneksenä myyntihommia puhelimessa, kauppasi liittymiä. Hänen äänessä oli jotain mystistä, mieheni tunsi samoin. Pian aloimme tekstailemaan ja soittelemaan ja sovimme treffit pasilan juna asemalle. Voit lukea rakkaustarinamme kun googletat "Ilta sanomat rakkaustarina kilpailu" Uskon että olet hyvä äiti. Sinulla on hyvät periaatteet elämässä ja olet fiksu. Olen uskonut niin alusta saakka. Kaikki tekee virheitä!! Niin minäkin olen tehnyt ja suurin osa ihmisistä! Reissulainen
että siksi oli lähdettävä tuulettamaan tunteita. Ymmärrätkö eron? Ei tästä yksin minusta ole kyse.
Sinä olet kyllä suuri ihminen, jos sinusta on mukava juttu, että miehesi menee kahville jonkun naisen kanssa ennen kuin keskustelee raskaustestin tuloksesta. Enkä minä sitä epäile, ettenkö olisi aina ykkönen - eihän se jatkuvaa läsnäoloa edellytä.
ap
Teit testin, se oli nega.
Asia selvä.Voi kamalaa että miehelläsi on aikaa muille, etkä ole koko ajan the one only number one priority sille.
Ei ole kyse yksin isnusta ei, vaan miehestäsi.
Mies joka päätti että paras tapa hänelle selvittää asiaa on se että lähtee yksikseen miettimään asiaa, ja ehkä on itsekin hämmästynyt siitä että pettyi negaan vaikka olisi ollut väärä aika plussalle jne jne.
Kos raskaustesti olisi ollut positiivinen olisi ollut paskempi juttu, jos mies olisi ollut ahdistunut plussasta.
Eikö miehelläsi ole oikeus painiskella ongelmiensa kanssa yksin, omalla tavallaan?
Sinulla on av, miehellä sali, ja miehesi oli jo rauhoittunut vähän eikä tilanne ollut enää akuutti niin kuppi kahvi maistui.
Että saat kyllä jutun kuulostamaan siltä että miehen olisi pitänyt ajatella vain miltä sinusta tuntuu jos tekee niin ja näin.
ja tuntui, että olin tehnyt jotain väärin. Selitys oli kyllä helpottava. Onhan hänellä omat oikeutensa, mutta eivät ne minun tunteitani muuksi muuta. Ongelma ei ollut se kahvi vaan seura.
ap
[/quote]
Ei ole kyse yksin isnusta ei, vaan miehestäsi. Mies joka päätti että paras tapa hänelle selvittää asiaa on se että lähtee yksikseen miettimään asiaa, ja ehkä on itsekin hämmästynyt siitä että pettyi negaan vaikka olisi ollut väärä aika plussalle jne jne. Kos raskaustesti olisi ollut positiivinen olisi ollut paskempi juttu, jos mies olisi ollut ahdistunut plussasta. Eikö miehelläsi ole oikeus painiskella ongelmiensa kanssa yksin, omalla tavallaan? Sinulla on av, miehellä sali, ja miehesi oli jo rauhoittunut vähän eikä tilanne ollut enää akuutti niin kuppi kahvi maistui. Että saat kyllä jutun kuulostamaan siltä että miehen olisi pitänyt ajatella vain miltä sinusta tuntuu jos tekee niin ja näin.
[/quote]
että mies ei saa tavata ketä haluaa.
Saa käydä kahvilla vain jos muru on hyväksynyt seuralaisen.
Muru ei olekaan raskaana, niin murulla on pahaa olla, ja sitä pitää lohduttaa.
Olin eronnut. Viestit olivat aluksi ihan kuulumisten vaihtoa, mutta syvenivät nopeasti kyllä ihan henkilökohtaisiin. Pian siirryttiin meileistä tekstailemaan ja pian soittelemaan. Oli ihanaa aikaa. Ei voinut syödä eikä nukkua. :)
Nyt on ihanaa lapsiarkea ollut 8 vuotta. Edelleen ollaan superrakastuneita kokoajan. Tuohon juttuun olisi paljon täydennettävää, jota en voi tässä kirjoittaa, joten meilaa ihmeessä, jos haluat. Voin kertoa koko tarinan. :)
Nyt menen nukkumaan. Väsyttää ihan kamalasti. Palaillaan huomenna taas asiaan. :)
Reissulainen :)
kun kerron, että en pohdi suhdeasioitani enää täällä. Olen eräänlaisessa päätepisteessä, vaikka en valmis kuitenkaan. Olen kertonut ihan liikaa, mutta minulla oli siihen syyni. Sosiaalinen elämäni oli tukahduttavan vilkasta enkä ollut pitkään aikaan pysähtynyt omien ajatusteni keskelle. Sitten oli pakko. Sen myötä löysin tämän palstan ja taas meni yli, minulta siis, ja muutamalta muultakin...
Olen oppinut paljon. Mm. sen, että ihan kaikki ihmiset eivät pidäkään minusta. Eihän näistä riveistä tietysti koko persoona välitykään, mutta se oli minulle uusi asia, uskokaa tai älkää. Sain paljon viisaita vastauksia itseäni vanhemmilta naisilta ja lämpimiä ajatuksia mukavilta ihmisiltä, joiltain erityisen paljon ja erityisen lämpimiä. Sain myös vastauksia, joista välittyi sellaista ilkeyttä, jota en koskaan ennen ole kokenut enkä ehkä tule kokemaankaan.
Nyt, kun asiat vielä kerran vyöryivät päälle, jouduin avautumaan läheisilleni lopullisesti ja kokonaan. He eivät tuominneetkaan minua, vaan mä olen heille sama tyttö kuin ennenkin. Mulla on mies, ystävät, kaverit ja mun perheeni sekä hauskat työkaverit. Ja jos se ei riitä, onhan mulla mun terapeuttini, joka sanoo joka kerta ensimmäiseksi: "Se ei ollut sinun syysi."
Vielä tänään mä vastasin kysymyksiin, mutta kun tajusin, että itken saamieni viestien vuoksi, ymmärsin, että nyt ollaan väärällä polulla. Mä olin keskustelupalstaneitsyt enkä oikein tuntenut kulttuuria. Mutta siltikin, tämä oli hyvä kokemus.
Meillä on lennot varattuna, paikkaan, jossa ikävät muistot eivät voi kävellä vastaan, ja missä on hyvä aloittaa alusta. En lupaa pysyä poissa, ehkä joskus lueskelen juttuja, ehkä vastaankin jollekin - mä olen se ystävällinen :) Ehkä joskus, kun aikaa on kulunut, kerron kuulumisiani, ehkä en. Hyvää syksyn alkua!
ap