Lue keskustelun säännöt.
Vaihdan kanssasi ajatuksia ja kuulumisia, jos sattuu kiinnostamaan :)
08.08.2012 |
Jos taas ei yhtään kiinnosta, toivotan sulle oikein mukavaa päivää muissa merkeissä!
Olen ollut näköjään puheenaiheena joissakin ketjuissa olematta itse läsnä (Nimellä muru on minua niissä kutsuttu. En nyt puutu siihen nimeen sen enempää.).
Elämä on pieniä töyssyjä ja pitkää tasaista. Olen hätäillyt kadonnutta poikaystävää, joka oli auttamassa itsensä pulaan saattanutta kaveriamme.
Olen nähnyt "välisuhdemiehen", ja pysyin hyvin tyynenä, vaikka hän minua tuijottikin piinaavan kauan (yhdessä vaimonsa kanssa!). Olin lapsellisen tyytyväinen, että olin laittautunut ja parhaimmillani sinä iltana, olinhan poikaystäväni kanssa liikkeellä.
Tuosta poikaystävä-nimityksestä on minua moitittu. En kutsu häntä oikeasti sillä tavalla, vaikka voisinkin, sillä hän on minut joskus esitellyt tyttöystävänään. Täällä se on kuitenkin hyvä sana, koska en missään tapauksessa halua kutsua häntä samalla nimityksellä kuin välisuhdettani.
Joku oli poiminut "tiedon", että pohdiskelen raskautta ja synnyttämistä. Se on totta. Olen laskujeni mukaan neljättä päivää myöhässä, mutta se ei välttämättä tarkoita yhtään mitään. Se sai mut kuitenkin tajuamaan, että jos ja kun joskus olen raskaana, on se vauva sitten ulos synnytettävä, enkä kipukammoisena usko siitä selviäväni. Tarkoitus ei olisi edetä tässä järjestyksessä, vaan rauhassa vahvistaa suhdetta, mennä kihloihin (please darling) ja viettää ihanat häät ja vasta sitten ajatella lapsia.
Juuri nyt poden vielä kipeää nilkkaani, jonka onnistuin nyrjäyttämään jokin aika sitten. Tässä siis koottuna pieni elämäni viime ajoilta.
Kommentit (217)
käyn itse asiassa vielä jonkin verran läpi yksittäistä tapahtumaa, en koko suhdetta. Siinä ei ole mitään läpikäymistä. M:n näkeminen ja sen "helppous" liittyi oikeastaan siihen tapahtumaan. Olin siis tyytyväinen, että ne tunteet ovat haalistuneet, eli olen sitten varmaan parantunut. Oli hyvä, että se tuli näin testattua. Hämmentävää oli myös se vaimon tuijotus. Pointti ei ole nyt se suhde vaan se, että meidän suhde oli katkolla. Ei siis minun näkökulmani vaan meidän. Osaanko yhtään selventää?
ap
"Olen nähnyt "välisuhdemiehen", ja pysyin hyvin tyynenä, vaikka hän minua tuijottikin piinaavan kauan (yhdessä vaimonsa kanssa!). Olin lapsellisen tyytyväinen, että olin laittautunut ja parhaimmillani sinä iltana, olinhan poikaystäväni kanssa liikkeellä."
Ei tuo ihan siltä tunnu, että olisit aivan selvillä vesillä, kun kuitenkin selvästi haluat näyttää Micken silmissä tosi hyvältä.
Kaikin puolin nämä yksityiskohtaiset kirjoituksesi sekä seksistä Micken että poikaystäväsi kanssa olisivat paljastuessaan varmaan lähes kohtalokasta nykyiselle suhteellesi.
Tietääkö poikaystäväsi ollenkaan mitä nettiin vuodat? Jopa viimeisimmän panonne olet tänne raportoinut. Ja vertailun vuoksi ne Micken tavat, jotka saivat sinut kiihottumaan.
Uskallatko näyttää näitä ketjuja poikaystävällesi vai onko tämä sinun pikku salaisuutesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan vain sitä että murun jutut ovat niin hiton ärsyttäviä.
Tottakai sinkut saa harratsaa seksiä, mutta kannataako oikeesti sinkkunakaan antaa kenelle tahansa ja miten tahansa?
"ME nyt vähän niin ja näin ja hädintuskin tajusin mitä tapahtuu mut ookoo, kai se saa mua panna jos panettaa".
Saa sinkkukin arvostaa itseään kuitenkin...
Kuinka vertaisit noita kahta miestä toisiinsa ulkonäöltään? Ovatko he kovin erilaisia? Entäs luonteet?
Joku edellä kirjoitti, että mulla on tämä palsta (ja poikaystävälläni kuntosali tms.), ja se on totta. Ystävien kanssa en paljon halua puhua siitä toisesta miehestä (enää), koska loukkaisin sillä poikaystävääni. Meidän ystävät ovat yhteisiä, jo vuosien takaa. Mun terapeuttini taas on ehdottanut, että puhun yhden asian ns. loppuun, eli kun itseänikin alkaa aihe kyllästyttää, tiedän olevani "perillä". Ihmeen hyvin hän on jaksanut kuunnella ja johdatella :) No, kyllä minäkin sillä tuntipalkalla.
Mutta vastaus viestiin: Olen pyytänyt, että M ei ota yhteyttä. Olen kehottanut keskittymään perheeseen ja toivottanut hyvää kesää ja loppuelämää. Sitten en enää vastannut. Viestejä ei tule niin usein, että sitä voisi pitää häiriköintinä, mutta tasaisesti muistuttelee kuitenkin. En ole uhannut kertoa vaimolle, koska minusta on tuntunut, että minulla ei ole siihen oikeutta, tunnen siis syyllisyyttä, kun ajattelen vaimon näkökulmaa. Ehkä mun pitää käyttää sekin kortti. Tiedän tietysti M:n oikean nimen ja sukunimen, kotisoitetta en, mutta työpaikalla olen käynytkin useasti. Kaikki tietonsa hän on salannut, mutta eiköhän ne saisi selvitettyä. Mä vaon en haluaisin alkaa keittää mitään isoa soppaa.
ap
että kaikki viestittely on tallessa, ja mikäli hän vielä ottaa yhteyttä, välitetään viestit hänen vaimolleen. (Siis tiedäthän varmaan Micken sukunimen ja osoitteen ja sitä kautta myös voi löytää vaimon?)
Oletko muuten kieltänyt Mickeä ottamasta yhteyttä? Vai oletko tosiaan tyyppiä mehiläiskuningatar, kuten tuolla aiemmin mainittiin, eli annat hänen pörräillä siinä ympärillä?
Olet niin kovin oikeassa ja kirjoitat viisaita sanoja. Näinhän sen, miten pahalta sen viestin lukeminen tuntui. En missään tapauksessa halua tämän suhteen päättyvän. Viesti tuntui varmasti siksikin pahalta, että jokin aika sitten, kun olimme ulkona, näin M:n samassa paikassa jonkin matkan päässä. Hän ja vaimonsa katselivat minua pitkän aikaa ja mun täytyi kertoa poikaystävälleni, kenestä on kyse. Siitä se viestikin sai alkunsa.
Mä vakuutan, että mua ei kutkuttele yhtään ne viestit, eikä se, että olen ajatuksissa. Mieluummin pyyhkisin nyt sen jakson kokonaan elämästä pois. Vaikutan varmaan törkeän ylimieliseltä, mutta ei mun puutelistallani ole ollut koskaan miesten antama huomio. Ei tässä siitä ole kyse. Mä viihdyn nyt paremmin kuin hyvin tässä parisuhdestatuksessani eikä mulla ole tarvetta katsella muita maisemia. Onhan niitä nähty. En ole yksi niistä, jotka tänne kirjoittavat, että käännän miesten päät ja kaikki haluavat minut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestit tulevat työnumerooni, jota käytän nykyään ainoastaan. Olen ajat sitten kysynyt, voinko vaihtaa puhelinnumeroa, mutta esimieheni ilmoitti tiukan ei:n. Ja vaikka sen vaihtaisin, se olisi helppo hankkia mun duunin kautta.
ap
sun kesäpanosta eroon jos haluat. Vaihdat puhelinnumerosi ja salaat sen uuden. Mutta epäilemättä sinulla on roppakaupalla syitä, miksi et (muka) voi niin menetellä. Jatka samaan malliin ja menetät sen, mitä sinulla nyt on.
yksityiskäyttöön, ja jättäisit työpuhelimen tekstarit kylmästi vaan lukematta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei sillä ulkonäöllä mitään merkitystä sinänsä ole. M on 190 pitkä, melkein 100-kiloinen, treenattu ns. dressmannmiehen näköinen ja tyylinen (jos muistatte mainokset). Hyvin itsevarma mutta miellyttävä, hallitsee tilannetta ja tilaa (tämä siis oli ensivaikutelmani). Poikaystäväni taas on särmikkäämpi, robert pattinson-judelaw -tyyppinen söpöliini, sporttinen, kiltti ja seurallinen, mutta ei ns. keskipiste, poikamaisempi ja tietysti minusta syötävän suloinen. (ja tuoksuu kissanpennulle)
ap
Kuinka vertaisit noita kahta miestä toisiinsa ulkonäöltään? Ovatko he kovin erilaisia? Entäs luonteet?
ja mä saan heiltä myös tekstiviestejä.
ap
yksityiskäyttöön, ja jättäisit työpuhelimen tekstarit kylmästi vaan lukematta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viesti oli pahoittanut poikaystäväni mielen ja hän oli tosi vähäpuheinen, katseli hetken telkkaria ja ehdotti, että mennään nukkumaan. Mä olinkin jo ihan väsynyt, mutta mies ei halunnut vielä nukkua vaan rakastella. Siltä se ei kuitenkaan tuntunut, hän ei edes suudellut mua. Hän tuntui melkein vieraalta ihmiseltä, paljon kovempi, tylympi eikä ottanut muhun muunlaista kontaktia kuin pakollisen fyysisen. Lopuksi hän kuitenkin piti mua sylissä ja kosketteli mun kasvojani. Hän siveli mun huuliani ja sanoi, että "sä koskit". Ei jatkanut lausetta loppuun. Sitten hän meni parvekkeelle tupakalle, mitä hän tekee hyvin harvoin, vain juhliessa tai muuten hyvästä syystä, eikä edes polta tavallista tupakkaa juuri koskaan. Palasi sänkyyn, otti mut tiukasti kainaloon ja siihen me nukahdettiin.
Olen ajatellut, että päivä päivältä tämä paranee entisestään ja kaikki on ihan hyvin. IImeisesti tässä on vietetty jonkinlaista yhteenpaluun kuherruskuukautta ja kipuilu alkaakin vasta nyt. Mä en ole ollut ainoa, johon on sattunut, enkä edes tiedä, kumpaan sattui enemmän. Kotona mä en ole puhunut omista ahdistuksistani (välisuhteen jälkeen), tietenkään, vaan olen yrittänyt olla ihana, kiltti ja joustava, mutta se ei ole kai riittänyt. Mä haluaisin korjata sen, mikä on rikki, mutta en tiedä, mitä mun pitäisi tehdä. Toivon, että aika parantaa.
ap
mihin sinä koskit, niillä huulillasi siis, mikä poikkista nyt ottaa päähän. Sitähän se kai tarkoitti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että ette ole suinkaan päässeet alkamaan puhtaalta pöydältä?
Miksi olet aloittanut suhteen poikaystäväsi kanssa, kun selvästikään et ole käynyt edellistä suhdetta loppuun?
Aika kurjaa poikaystävälle. Olisin verisesti loukkaantunut, jos saisin tietää kumppanini vellovan edelleen vanhassa suhteessa ja kirjoittelevan siitä jollekin vauva-palstalle.
Tätäkin taustaa vasten tuntuu kummalta, että pahoitit mielesi poikaystäväsi kahvittelusta jonkun exänsä kanssa; hän taisi kuitenkin kertoa siitä aivan rehellisesti?
Kirjoittelin tälle palstalle edellisestä suhteestani sen aikana ja jälkeen. Myöhemmin olen kirjoittanut tästä uudesta eli oikeasti vanhasta suhteestani. Mä olen kyllä vastannut kysymyksiin täällä, se on totta. On tuntunut siltä, että jos haluan ja saan toisilta heidän ajatuksiaan, pitää minunkin vastata avoimesti heille.
En myöskään "vello vanhassa suhteessa". Tietyt erilliset tapahtumat tulevat joskus mieleeni, ja poikaystäväni tietää, että jotain on tapahtunut. En ylläpidä edellistä suhdetta (sen muisto ei ole kaunis muisto) edes mielessäni vaan keskityn täydellisesti tähän suhteeseen ja rakkauteen. Nytkään minä en ollut se, joka reagoi siihen viestiin, vaan poikaystäväni, mihin hänellä on tietysti täysi oikeus.
ap
Että ette ole suinkaan päässeet alkamaan puhtaalta pöydältä? Miksi olet aloittanut suhteen poikaystäväsi kanssa, kun selvästikään et ole käynyt edellistä suhdetta loppuun? Aika kurjaa poikaystävälle. Olisin verisesti loukkaantunut, jos saisin tietää kumppanini vellovan edelleen vanhassa suhteessa ja kirjoittelevan siitä jollekin vauva-palstalle. Tätäkin taustaa vasten tuntuu kummalta, että pahoitit mielesi poikaystäväsi kahvittelusta jonkun exänsä kanssa; hän taisi kuitenkin kertoa siitä aivan rehellisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittelin tälle palstalle edellisestä suhteestani sen aikana ja jälkeen. Myöhemmin olen kirjoittanut tästä uudesta eli oikeasti vanhasta suhteestani. Mä olen kyllä vastannut kysymyksiin täällä, se on totta. On tuntunut siltä, että jos haluan ja saan toisilta heidän ajatuksiaan, pitää minunkin vastata avoimesti heille.
En myöskään "vello vanhassa suhteessa". Tietyt erilliset tapahtumat tulevat joskus mieleeni, ja poikaystäväni tietää, että jotain on tapahtunut. En ylläpidä edellistä suhdetta (sen muisto ei ole kaunis muisto) edes mielessäni vaan keskityn täydellisesti tähän suhteeseen ja rakkauteen. Nytkään minä en ollut se, joka reagoi siihen viestiin, vaan poikaystäväni, mihin hänellä on tietysti täysi oikeus.
ap
Että ette ole suinkaan päässeet alkamaan puhtaalta pöydältä? Miksi olet aloittanut suhteen poikaystäväsi kanssa, kun selvästikään et ole käynyt edellistä suhdetta loppuun? Aika kurjaa poikaystävälle. Olisin verisesti loukkaantunut, jos saisin tietää kumppanini vellovan edelleen vanhassa suhteessa ja kirjoittelevan siitä jollekin vauva-palstalle. Tätäkin taustaa vasten tuntuu kummalta, että pahoitit mielesi poikaystäväsi kahvittelusta jonkun exänsä kanssa; hän taisi kuitenkin kertoa siitä aivan rehellisesti?
Ja aloituksessasikin kerrot heti nähneesi M:n ja tämän vaimon. Aivan kuin sillä olisi jotain merkitystä.
käyn itse asiassa vielä jonkin verran läpi yksittäistä tapahtumaa, en koko suhdetta. Siinä ei ole mitään läpikäymistä. M:n näkeminen ja sen "helppous" liittyi oikeastaan siihen tapahtumaan. Olin siis tyytyväinen, että ne tunteet ovat haalistuneet, eli olen sitten varmaan parantunut. Oli hyvä, että se tuli näin testattua. Hämmentävää oli myös se vaimon tuijotus. Pointti ei ole nyt se suhde vaan se, että meidän suhde oli katkolla. Ei siis minun näkökulmani vaan meidän. Osaanko yhtään selventää?
ap
Ehkä M on joutnut kertomaan eron uhalla kuka se nainen oli.
Oion vähän. Ensinnäkin en ole pettänyt kylmästi selän takana vaan olimme keskustelleet suhteemme muuttuneen ja puhuneet siitä, että se jatkuu ystävyytenä. Kummatkin tiesimme, mitä edessä ja käsillä on, vaikka minä siinä aktiivisempi olinkin ja tein lopullisen päätöksen. Siksi pystyimme myös säilyttämään ystävyytemme.
Edellistä suhdetta olen kuvaillut, kun se oli voimassa ja sen jälkeen ja nykyistä, kun se sai alkunsa. Tiedän, että olen siirtynyt nopeasti suhteesta toiseen ja sen tietää kumppaninikin ja ymmärtää sen, onhan siitä puhuttu. Hän halusi tämän näin ja tuli määrätietoisesti takaisin. En roiku vanhassa muistoja vaalien, mutta valitettavasti joskus vielä kuukausien jälkeenkin jokin yksittäinen asia muistuttaa pahoista hetkistä, näen joskus pahaa unta ja tietyt asiat pelottavat. Ehkä sitä ei ymmärrä, ellei ole samaa kokenut.
Miksi olin iloinen, että näytin hyvältä, kun M näki minut? Koska halusin, että hän näkee vahvan, terveen, hyvinvoivan ja iloisen ihmisen, eikä surkeaa, itsensä unohtanutta, hänen rikkomaansa raukkaa. Siksi. Hän ei voittanut, eikä pystynyt näyttämään minulle paikkaani. Olen edelleen minä.
Poikaystäväni ei tiedä, että kirjoittelen tänne. Kun sinä kävelet minua vastaan, et sinäkään tiedä, että se olin minä. Kukaan ei tiedä. Kenellekään en koskaan tule kertomaan ihan kaikkea. Jotakin sinne, jotakin tänne. Tämä on ainoa keskustelupalsta, jolla olen käynyt, enkä tiedä ketään, joka niillä vierailisi. Tiedän, että hän on puhunut minusta ja meistä kaverille/kavereille. Itsekin juttelen tyttökavereitten kanssa ja miestenkin, mutta pyrin siihen, että en kerro tutuille poikaystäväni yksityisasioita, ihan häntä suojellakseni. On mulla silti puhumisen tarve ja tämä palsta on siinä auttanut. Tuntemattoman ajatukset ovat joskus paremmin tilanteeseen sopivia. Mun elämäni ei ole täällä netissä, vaan se jatkuu koko ajan ihan normaalisti, se on hyvä muistaa.
Ja 147:lle. Mä en ole nainen, jota "saa panna jos panettaa". Mun maailmassani nainen on tasavertainen siinäkin asiassa. Mulla on kavereita, joiden kanssa seksi tulee kysymykseen, kun kumpikaan ei seurustele, jos siltä sattuu tuntumaan. Kyse ei koskaan ole "kenestä tahansa". Tiedän, että se ei sovi kaikille, joillekin sopii.
ap
Miehet jutustelivat keskenään sen verran keskittyneesti, että pysyin vähän sivussa. Ihan normaalin oloista meillä on ollut, mutta siihen ikävään juttuun ei ole palattu, kun on ollut seuraa. Kyllä mä tuntemuksia kyselen, ellei poikaystävä itse asiasta ala puhua.
Mökkireissulle lähti vain me kolme, minä ja pojat taas. Tämä onkin ollut varsinainen minä ja pojat -kesä. Olen mennyt ja tehnyt lähinnä poikaystäväni toiveiden mukaan, tämä on ollut nyt hänen kesänsä. Kivaa meillä on silti ollut. Vähän enemmän kaipaisin kyllä naisseuraa. Esimerkkinä voin kertoa, kun kysyin, kumpi huulipuna on parempaa, siniseen vai oranssiin taittava (hirveän tärkeä asia). Sain vastaukseksi, että "niin onkin, laita sitä". :)
Mökki, tai oikeastaan huvila, on meidän. En mä muuten varmaan mukaan olisi tällä kertaa lähtenytkään. Kultapoika (anopin mussukka)saisi kyllä käyttää taloa yksinkin, tottakai :). Mä en sekasauno! Saunomme joskus yhdessä, mutta mä olen ehdottomasti biksuissa ja miestenkin käsken harkitsemaan housuja, jos meinaavat ilman olla. Niille viuhahtelu on jotenkin luonnollisempaa :)
ap
Miten meni ilta? Oliko yhtään lämmennyt, vai vaivasiko poikaystäväsi mieltä vielä juttu? Kuinka paljon siellä on porukkaa? Oletko ainut nainen? Mikä mökki, onko jonkun oma? Harrastatteko yhteissaunoja? Nuorempana saunottiin joskus kaikki yhdessä, mutta jotenkin nyt vakiintuneena, se ei kuulu meidän elämään. Ei jotenkin tulisi mieleenkään mennä sekasaunaan. :)) Kuullaan taas ja hauskaa sunnuntaita! Kuinka kauan muuten olette siellä? Tänään pitää selvästi tehdä jotain, tai mennä kodin ulkopuolelle. Olen muutaman päivän tehnyt puutarhahommia ja kaikki alkaa olla vimosen päälle valmista. :) Reissulainen :)
Olemme toisillemme ainoat ihmiset, joita olemme rakastaneet ja niin saa olla aina.
Jännä juttu, että toiset ovat sitä mieltä, että vanhoja juttuja ei saa jauhaa ja toiset taas sitä mieltä, että eivät asia tule hetkessä käsitellyiksi. Minä ajattelen, että tulevat kun tulevat, ei sitä voi ennustaa. Käytetään se aika, minkä se tarvitsee.
ap
siinä jossain aiemmassa ketjussa, että asia ei ole vielä käsitelty, eikä se viikossa tai kahdessa käsitellyksi tule. Käytännössä sama tapahtui omalle tyttärelleni, roolit vain olivat toisinpäin. Pariskunta palasi yhteen, olivat jonkin aikaa ylen onnellisia ja n. vuoden tai puolentoista vuoden jälkeen yhteen palaamisesta erosivat sitten lopullisen myrskyisästi. Haavat eivät olleet parantuneet, oli mustasukkaisuutta ja epäluottamusta, mikä sinänsä moisen sirkuksen jälkeen on aivan normaalia. Ihminen on siitä merkillinen olento, että elämään saapuva uusi ihminen saa osakseen usein isompaa luottamusta, kuin itsetuntoa kerran loukannut tuttu henkilö. Tässä on se vaaran paikka vanhalle suhteelle. Kun jompikumpi teistä tapaa ihmisen, jota potentiaalisesti voisi rakastaa, joutuu nykyinen suhde puntariin ja tuo kesän seikkailu painaa vaa`assa ikävän paljon negatiiviseen suuntaan. Tämän kirjoitti vanha täti jostain toisesta ketjusta.
Toki saman asian voi ilmaista että suhteet menivät ristiin. Kuulostaa tylyltä, että sinä olet uuden jännän panon löydettyäsi "tehnyt selväksi" että voitte jatkaa vain ystävinä. Yleensä suhteissa yhdessä neuvotellaan erosta - tai ainakin sydämen sivistystä omaavat ihmiset tekevät niin.
Mutta pettäjätyypit menevät ja tekevät muista piittaamatta.