Heips!

Niin siinä taas kävi. Mun kroppa huijaa mua kerta toisensa jälkeen aina vaan enemmän. Nytkin mulla oli paljon raskaampi olo kuin koskaan ennen, ja olin melkeinpä ihan varma, ett nyt ollaan. Mutta eih.



Eilen tuli ruskeahkoa limatuhrua, erilaista kun ennen - luulin kiinnittmisvuodoksi. Tein aamulla testin, ja negatiivinen tietysti. 2h testin jälkeen alkoi tiputella enemmän.



Näillänäkymin siis yk2 ja kp2 alkanut.



On se kumma kun jotkut tulee vahingossa paksuks kertalaakista, mutta minä en tuu vahingossakaan - enkä ees tarkotuksella :-( Meinaa usko loppua.



Ja vaikka tällähetkellä yk onkin 2, niin viimevuonna yritettiin (vähän liikaakin) muistaakseni 5 tai 6 kiertoa. Nyt ei "yritetty" mutta yritetiin vahingossa kuitekin :-D Ei siis liikaa.



Anteeksi vuodatus. Tää on vaan niin turhamaista :-D



Vaikeeta olla nainen. Miehet (ainakin minun) on siinä uskossa, että ei tarvii kun kerran ihan milloin vain, heitää siemenet sisään niin sitä aletaan jo raskautua -.-



Mies katsoi minua ihmeissään yksi ilta kun puhuttiin aiheesta ja kerroin, että naisella on vaan pari päivää sitä hedelmällisintä aikaa, jolloin voi raskautua. Että miten ois.. :-D



Vissiin jotain mennyt ohi biologiantunnilla :-D

Älä lannistu Bella! Kyllä se plussa sieltä vielä tulee. Muistan itekin ton tunteen, kun mullakin yk 4:n kohdalla oli niiin raskautunut olo, oireitakin ois löytyny jo vaikka muille jakaa. Sitte negahan sieltä meillekin pärähti... Se on tosi kurja tunne, kun on jo jotenkin niin varma, että nyt tärppäs... Voimia ja tsemppiä!



Mulla kanssa avomies tienny yhtään näistä raskautumisen vaikeuksista. Se kanssa oli ihan monttu auki, ku kerroin kuukaudessa olevan vain 2 hedelmällisintä päivää, jolloin mahdollista tulla raskaaksi ja silloinkin vaan 20% mahkut... Että mun ukolla kanssa vissiin terveystiedon- ja bilsantunnit käyty nukkumassa... ;)



Mulla vatsa kivut vaan yltyy :/ Yölläkin heräsin pari kertaa siihen, että vatsa niin hemmetin kipee... toivottavasti tää nyt ei oo mitään pahaa... :/



KataV rk 5+2, la 11.5.2013

KataV: Kyllä tää tästä. Tää on jo niin rutiinia :-D Ehkä vielä joskus ++++ :-D Kiitos

KataV: Voi ei :/ Toivottavasti ei mitään vakavaa!

Ootko soittanut neuvolaan/kysynyt jostain?

Kannattaa varmaan varmistaa?

Hengessä mukana

En mä ehkä vielä heitkään kirvestä kaivoon.

Nää on jotenkin niin epänormaalit "kuukautiset", että en tiedä onko tää sitä..



Ei mitään menkkakipuja ja jo toista päivää tulee pelkkää vaaleenpunaista/välillä rusehtavaa tuhrua. Välillä vaan nippailee hassusti oik&vas puolelta. Ja kokoajan tuntuu joku "möykky" masussa... Yleensä vuodan kp2 ihan kunnolla ja masu on niin kipeä että pitää särkylääkkeitä popsia.



Inhottava epätietoisuus. Vuotas nyt ihan kunnolla prkl jos meinaa, eikä vaa tiputtelua :-D Pääsis yrittämään uudelleen !

Kun mähän jouduin siirtämään viikolla menkkoja silloin, niin laskenko ovulaation nyt NIISTÄ menkoista jotka ovat olleet ennen siirtoa, vai NIISTÄ jotka siirsin?

mistä pitää laskea?mä ainakin laskisin niin..

Onneks mun kivut taitaa olla ihan normaaleja raskausoireita... Mihinkään en soittanut mutta kaveri joka nyt rv 21+1 kerto täysin samanlaisista tuntemuksista, että silläkin ollut alkuraskaudesta... Niin kauan kun ei oo vuotoa, niin kaikki pitäs olla hyvin, uskon siis tähän :)



Nonomin kysymykseen en osaa vastata, mutta veikkaisin samaa, kuin ingela, että viimesistä laskisin...



Mitäs muille, hiljasempaa ollu nyt jotenkin? :o älkää kadotko! :)

Enkä tiiä yhtää mitä pitäs tehä, miten suhtautua ja mitä sanoo.



En tiiä onko tää sellanen ohimenevä juttu.. Mutta toivottavasti on.



Mutta, äsken makseltiin miehen kanssa laskuja (nyt on tullut vähän yllättäviä menoja, niin ei oikein ylimääräistä jäänyt) Ja sitä taitaa työasiat v*tuttaa kans.. Ja se, että meidän perhe=koko suku on niin tiivistä yhtä kommuunia, että ei meinaa saaha hetken rauhaa ettei joku oo änkeemässä kahville tai muuten vaan "tarkastamaan tilannetta"..



(Muut ei siis tiedä meidän vauvantekoyrityksistä. Mutta me kun muutettiin reilu vuosi sitten meidän nyk. taloon niin isä sanoi, että "ensin sitten käytte koulut ja hankitte ammatit yms, ennenkö alatte mitään vauvoja suunnitella". No nyt meillä on vakkarityöt ja ammatit ja kaikki!) Silti miestä arvelluttaa muitten (eteenkin minun vanhempien) suhtautuminen asiaan!



Isä toi yks päivä meille postin sisälle.. Ja kappas, vauva-lehtihän se oli siinä kasan päälimmäisnä. Hmph. Yritin esittää yllättynyttä, että "mikähän näytelehti tää on..." Ei se kovin iloselta vaikuttanut, mutta ei se vihainenkaan ollut. Eikä kommentoinut asiaa.



Niin noiden kaikkien yhteispatoutumana mies lauko mulle sit päin naamaa, että "toivottavasti sä et oo vielä raskaana kun mitä ne kaikki muutki ajattelis".



Siis, MITÄ NE MUUT AJATTELIS!?

-Siis että mitähhh???

Voiko se oikeesti olla tota mieltä?



Tässä ollaan niinkun yhteensä 8 kiertoo yritetty yhteistä pientä ihanaa pienokaista.. Itketty ja petytty negoista ja oltu innoissaan ja käyty hiplailemassa vauvanvaatteita ja oltu onnellisia ja innoissaan.. Niin sitten se kehtaa sanoa noin. Jotenkin mä menin ihan murusiks ja en osaa enää muuta kuin itkeä.



Niin, muiden suhtautuminenhan se tärkeintä on. Ei oma onnellisuus, elämä eikä tulevaisuus. Eikä me onneks olla aikuisia ja osata päättää ite omasta elämästä ja tekemisistä.



Luulis kuitenkin kun ollaan 20 ja 25, niin ei tarviis paljon muiden mielipiteet vaikuttaa. Sen verran aikuisia tässä kuitenkin ollaan. Vai?

Oot varmaan palasina :/ Ei miehesi saa sanoo sulle noin. Se varmaan pelästy tilannetta ja säikähti myös just rahatilannetta.. Miehet kun tuppaa yleensä pamauttamaan tommosia juttuja tosta vaan, sen enempää miettimättä. Luulempa että mies tulee häntä koipien välissä pyytämään sulta anteeks ihan vilpittömästi.



Muista että teidän ei tarvii luopua unelmistanne muiden, varsinkaan suvun mielipiteiden takia. Kaikki saa elää omaa elämäänsä :)



Tuu kertoileen sitten miten tilanne jatkuu! Hali

ootko bella sanonut sun miehelle miltä susta tuntui ku laukoi tommosia juttuja :/ ja ei todellakaan niitä vauvoja tehdä vasta silloon kun toisille sopii,vaan just silloon ku itestä siltä tuntuu. en usko että miehesi on todella tuota mieltä vaan tosiaan pelästyi ja ehkä halusi sun vähän rohkaisevan sitä :)? mutta miksi sun porukoille tuo juttu on niin negatiivinen :(? onko sun vanhemmat saaneet ekan lapsen nuorena ja kokenut sen olleen raskas tai vaikea juttu ja nyt ne ajattelee et ei halua teille samaa..? luulis et neki haluaa isovanhemmiksi :o olisko sittenkään kauhea juttu että ne tietäisi teidän yrittävän ja sanoa samalla että te ootte valmiita siihen,luulisi että silloon toiset alkaisi enemmän tukea teidän juttua kun tietää sen olevan teille haluttu asia..? mä pelkään kans et meidän perheet sanois meille ettei nyt vielä kannata kun elämä on tämmöisessä vaiheessa,mut uskon kaikkien kuitenkin olevan sit innoissaan kun oikeesti ollaan raskaana :) anoppi ainakin odottaa niin kovaa vauvoja ettei meinaa pysyä nahoissaa. asuu aika kaukana meistä ja kun keväällä käytiin kylässä niin se ei ehtinyt edes sanoa hei/mitä kuuluu mulle,kun se töksäytti että oonko mä raskaana! tuli hieman "olenko läski tai jotain" fiilis ja kun mies vähä mulkaisi äitiään niin se totesi et sori,vauvat on vaan niin pyörinyt mielessä.. loukkaannuin kyllä aika verisesti eikä tarjolla ollut kakku enää oikein houkuttanut,mutta ainakin se odottaa innolla :D

Me nähtiin niin pikaseen aamulla että ei ehitty kun juuri huomenta toisillemme sanoa. Laitoin kuitenkin perään viestiä, että mulle jäi vähän paha mieli ja että voitasko asiasta keskustella vielä. Mies vastasi, että hänkin haluais vauvoja, mutta meidän isän reaktio "pelottaa".



Isä on tosi vahva persoona ja arvostan häntä kyllä tosi paljon. Hän vaan on tottunut siihen, että me lapset tehdään niinkun hän haluu. Mutta mä oon kyllästynyt siihen, että aina pitäs "kysyy lupa" tai mielipide johonkin. Oonhan jo 20v. Siks haluisin ihan ite miehen kans päättää millon mä haluan perustaa perheen. Enkä kysyä joltain muulta, millon sen mielestä olis sopiva aika meille.



Mun vanhemmat ei oo vielä edes 50v ja mun pikkusisko on vasta 8v. Mä oon siis vanhin (20v) ja välissä on 18v sisko. Äiti oli siis jotain mun ikiä kun sai mut. Eli ei minun mielestä kovin nuorena. Ainakin mitä mä oon tota touhua seurannut sivusta kun pienin sisko synty ja kasvo, niin nyt oon vielä enemmän sitä mieltä, että haluan lapset mahd. nuorena! Mä haluun jaksaa olla ja leikkiä ja riekkua niitten lasten kanssa! Toisin kuin mun oma äiti. Sillon kun me oltiin pieniä ton toisen siskon kanssa, niin isä kyllä leikki ja riekku meidän kanssa.



Mutta aina kun tulee puhetta lapsista niin äiti leikkisästi sanoo, että "älkää tehkö vielä. En haluu vielä mummoks! Mä en jaksa nyt hoitaa niitä". Ja isä vaan haluu, että koulut on käyty ja ammatit on yms ennenkun lapsia hankkii. Mutta nehän nyt jo on :-)



Ja meitä on kans kismittäny se, että porukat luulee, että _meidän_ lapset jäis niitten hoidettavaks. Mä en oo antanu edes koiriani kun kerran vuoden sisällä niiden hoidettavaks, koska ne on mulle tällähetkellä kun omia lapsia, enkä haluu jättää niitä :-D Ja sekin kerta oli vaan siks koska oli pakko!



Muut kyllä: tädit, mun oma mummo, anoppi, kummitäti yms ovat kyllä kyselleet monesti kun nähdään, että jokos sitä perheenlisäystä olis tulossa :-D



Mut, eiköhän tää tästä jotenkin sutviudu :-)

Laitoin miehelle tämmösen päivällä ja oottelin vähän että mitähän sieltä tulee..

(Löysin yhdestä "vauvakuumetta"-blogista)



"Katselen täältä kaukaa,

Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?

Miksi isällä on niin raskaat askeleet?

Minäkö olen heille surua tuottanut,

kun vain katselen täältä kaukaa?

Enkä tule, vaikka he odottavat niin kovasti,

että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko Taivaan Isä äitiä lohduttaa,

pyyhkiä kyyneleet pois?

Voitko isän olkaa taputtaa,

ettei hän niin kumarassa ois?

Kerro heille Taivaan Isä,

etten ole ihan vielä valmis syntymään maailmaan.

Kerro, että jotkut lapset taivaassa

niin rakkaita on Luojalle,

ettei heitä malttaisi antaa pois.



Huomaisipa äiti,

kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan.

Tietäisipä isä,

miten tuulen mukana hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan pienenä kasvaa äidin vatsassa

ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.

Ja kun vihdoin kohtaamme,

löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.

Ne on kestettävä,

jotta juuri minä syntyisin.

Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.

Koska saan mennä, Taivaan Isä?

Joko pääsen pian omaan kotiin?"





Mies kirjotti, että tuli itku kun luki ton.

Mun sydän suli (:



Mies sano ajatelleen meidän syntymätöntä vauvaa. Ja kun se tuli töistä, niin halas mua oikein lujasti ja pussas otsaan. Sit se sano, että kyllä me vielä oma pikkuinen saadaan.

Aww.

Hyvä Bella, että asiat loppujen lopuksi selvis :) kai se kuuluu asiaan, että välillä rupeaa puolin ja toisin epäilyttää ja mietityttää koko homma + pelottaa... Ja toi runo tai teksti what ever, siis aivan

Helvetti! Laitoin pitkän viestin ja eipä tullu perille ku pari riviä!!!! Kirjoitan myöhemmin uudestaan sen aiksemman tekstin... :D

Tarkoitukseni aikaisemmin oli pitkällä tekstillä ottaa kantaa tuohon sukulaisille kertomisen tuomaan stressiin omalla kokemuksellani äitini kanssa. Tässä vähän lyhennetty versio (ehkä):



Nimittäin, minähän kerroin äipälle jo yrittämisvaiheessa. No äitihän ei älyttömästi asiasta innostunut juuri iän + muun takia, tokaisikin mulle joku kk päästä ku olin kertonu yrittämisestä ja kerroin ottavani veljeni sylikummiksi, että noo siihenhän on vielä aikaa... No eipä näin ollukkaa, nimittäin seuraavasta kierrosta tärppäs :D kerroin äitille viime viikonloppuna olevani raskaana. No äidin ensimmäiset sanat olivat "näin nuorena sitte teet musta mummin" (äiti 43-v)... Mutta auto kun saatiin parkkiin, äiti alko melkeen kiljumaan ja halas Mua ja rupes innoissaan kertoilemaan kuinka ihanaa on sitten pidellä sitä pientä vauvaa sylissä ja hoitaa sitä... Näin ne vaan voi mielipiteet muuttua... ;)



KataV rv 5+6 :)

KataV: No mä oon kans vähän aatellu, että kun asiat "konkretisoituu" ja oon raskaana ja kerron siitä, niin vastaanotto saattaa olla ihan toinen :-) Eli kyllä mä luulen, että ne loppujenlopuks on ilosia ja onnellisia. Miksei ne nyt olis. Tyhmäähän se olis..



Ja mun äiti on muuten saman ikänen ;-)



Kyllä se siitä :-)

Ja sitäpaitsi nykyäänhän on trendikästä olla nuori mummo. Ja se on jo niin yleistä! Äidit nuortuu henkisesti kun niistä tulee mummoja :-D Minun mielestä. Hiha.



KataV: Miten oot voinut? :-)





Ps. Oon huomannu että sydämet ainakin saa ton tekstin katkeemaan. Oon ruvennu nyt aina kopioimaan tekstin ennen lähettämistä, ni ei mee hyvät jutut hukkaan jos se päättääkin katketa. Vinkkinä vaan :-)

oon alkanut kopsaamaan tekstiä sen kirjoittamisen jälkeen, ärsyttävää kun häviää kovan pähkäilyn jälkeen!



Toivottavasti Bella sulla paljon parempi mieli :) Ainakin kuulostaa siltä, että olisi.



Onks teillä tullu tämmöstä fiilistä, ettette ota alkoholia yrittämisen aikana ollenkaan? Mä en tajuu, mä en oo ottanu yhtäkään lasillista/annosta alkoholia sen jälkeen kun jätin pillerit pois 17.8. :D Ei mitenkään että hysterioisin sen vaikutuksesta tai muuta. Tottakai terveelliset elämäntavat on mielettömän tärkeet nyt suunnitellessakin jo, mutta ei oo tehnyt ees mieli mitään.



Jotenkin kanssa ottaa rauhallisemmin arjessa kaiken kanssa kun tietää ettei nyt tarvii ressailla ennen ovista mistään päivämääristä tms.. Ei me nyt silloinkaan "stressata" mutta tottakai se aika kuukaudesta on paljon jännempää. Täällä roikun päivittäin, luen vauva aiheisia blogeja ja olen nenä kiinni vauvakirjoissa. Mutta tosi levollisin mielin, kun vertaan oviksen aikaisiin päiviin. Tässä ajattelen, että ei se mitään vaikka meniskin aikaa meillä ennen kun tärppäis. Mut voi ziisus kun tulee seuraava ovis niin varmaan otan sekuntikellosta aikaa ja oon kreisinä :D



Mä päivittäin haaveilen siitä, että vauvan kanssa olisin kotona ja elettäisiin normaalia ihanaa vauva-arkea, ja näen mielessäni jotain juhlia ja tilaisuuksia jossa ollaan perheenä paikalla... :)

Ja sitä kun olisi raskaana... Voi apuva!! Pilvissä taas pää kun miettii näitä ihania asioita :)



Mitä kaikille kuuluu!! Ei päästetä tätä hiljaiseksi, on niin kiva jutella teidän kanssa :)

Naamassa alkaa näkymään tuo pillereiden lopetus.. Pieni asia mutta kyllähän se nyt vituttaa vähäsen kun on viimeset kolme vuotta ollu iho kun vauvan pylly...



Nooh marinat sikseen! Toivotaan vaan että muukin kroppa tulee perässä ja heräilee pillerihorroksesta :D

Nonom: Mieli on jo parempi :-)

Turhaan sitä vaivaa päätään sillä, että mitähän ne muut ajattelee. Me tehdään miehen kanssa vauvoja, halus ne meidän porukat isovanhemmiks tai ei. :-) Sittenpähän ovat olematta jos se on kerran niin vaikee hyväksyä. Onneks oma mummo on niin ihana!



Ja mä oon kans jättänyt alkoholin kokonaan pois, vaikka vasta yritetään :-D Ei kyllä tee mielikään ottaa. Muutenkin alkanut syömään terveellisemmin. Mun pahe oli ennen kokis ja roskaruoka. Enää ei maistu kokiskaan ja roskaruokakin etoo :D Mä vaan juon vitamiinimehua, greippimehua(hyi että!), napostelen foolihappotabletteja ja D-vitamiinia. Nyt oon myös ostanut pilttejä. Tosi hyviä välipalaksi ja makean nälkään! :-) Nam! Hedelmiäkin tullu ostettuu nyt enemmän :-)



Sama täällä.. Nytkin on ihan levollista, mutta oviksen aikaan sitä alkaa kyttäilemään oireita ja sitten tuntuukin jo siltä että raskaana ollaan :-D Ja tähän asti kaikki ollut harhaluuloja :-D