Miten kätilö voi puhua tällaista p-aa?!

Synnytyskipu ei kyllä kaikilla mene vuorokaudessa ohi. Itselläni kivut jatkuivat helvetillisinä kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen ja todellakin pelkään toista synnytystä. Se oli kidutusta.



Menisin mielelläni synnyttämään ja toipumaan yksityissairaalaan. Suomessa vain ei ole ainuttakaan yksityistä synnytyssairaalaa. Maksaisin useita tuhansia euroja silmää räpäyttämättä siitä että tietäisin että asiat menee niin kuin toivon. Rahani vain eivät kelpaa kenellekkään.

vitutti hoitajat kun näkivät että mua sattuu ja ei voineet 10min hoitaa vauvaa kun pyysin että pääsen vessaan. oli maha kovalla järkyttävä vuoto heti synnytyksen jälkeen. kolme meni tekoripsissä ohi ja ei auttanu.

[i Mutta lääkkeistä tunnoton tai kivusta tajuton synnyttäjä eivät ole kovin hyvä vaihtoehto kumpikaan vaan jotain siltä väliltä olisi varmasti pyrkimys.

[/quote]

Tosiaan, mitä sitten tehdään jos äiti pyörtyy kesken synnytyksen? Onko kellään kokemusta?

ei voi tehdä lääkkeistä (lähes) tunnottomana? Jos haluaa ja käytännön tilanne sen sallii?

Ja sille inisijä-kommentoijalle: haluaisitko siis kieltää kivunlievityksen synnytyksessä kaikilta? Vai saisimmeko kuitenkin kaikki itse päättää asiasta?

Asiaa taas asiheesta ja pahasti aiheen ohi. Alkuperäisessä tekstissä ei sanottu että pitäisi kärsiä ilman kipulääkkeitä, vaan että vaaditaan lääkkeitä jo ennen kuin on edes mitään tapahtunut.

On typerää verrata leikkauksia ja hampaanpoistoja synnytykseen. Kyllähän sektiossakin äiti puudutetaan tai nukutetaan ja saadaan täysin kivuttomaksi. Synnytystä ei käsittääksni saa täysin kivuttomaksi siksi, koska äidin pitää tuntea mitä on tekemässä. Leikkauksessa voi vain antaa ammattilaisten tehdä työnsä, mutta synnytyksessä äidin on itse tehtävä se työ.

En ihannoi kipua, enkä ymmärrä miksi jotkut eivät halua ottaa edes Buranaa päänsärkyyn vaan kärsivät mieluummin. Mutta lääkkeistä tunnoton tai kivusta tajuton synnyttäjä eivät ole kovin hyvä vaihtoehto kumpikaan vaan jotain siltä väliltä olisi varmasti pyrkimys.

Mä aloin oman synnytykseni jälkeen ihmettelemään, miksi sitä kivunlievitystä tarjotaan?? Oma kätilö käski ponnistaa supistuksen aikana. Supistus kun auttaa lasta matkaamaan eteenpäin synnytyskanavassa.

mutta on meitä niitäkin, vaikkapa minä vanhana kolme lasta synnyttänyt, jotka haluamme olla oikeasti läsnä synnytyksessä, tuntea joka ikisen hetken siinä kun uusi ihminen synnytetään. Tietää jokaisessa synnytyksen vaiheessa missä mennään. Kipeää tekee kyllä, mutta en ole ihanampaa kipua tuntenut kuin synnytyskivut.

Pettynyt olisin, jos sektioon olisin joutunut ja lapsi olisi syntynyt, otettu kodusta, ei synnytetty. Omalta kohdaltani siis puhun, en halua kieltää muiden äitien sektiosyntymiä tai kivunlievityksiä, mutten kuitenkaan ymmärrä niitä ilman lääketieteellistä syytä. Paljosta jäätte paitsi!

Omalla kohdallani en kyllä koe jääneeni mistään paitsi, vaikka epiduraalin otinkin. Sattui silti, mutta siten, että sen pystyi jotenkin kestämään, ja pystyi olemaan liikkeellä toisin kuin ennen epiduraalia, kun vaan makasin kaarella ja oksensin. Kaksi kuukautta synnytyksestäkin ihan vielä tiesi synnyttäneensä, että sanonpa, että melkoista bullshittiä on kyllä jeesustella, että jostain on jäänyt paitsi kun on kivunlievitystä käyttänyt :D Rajansa hihhuloinnillakin..

siinä matkassa. ja luonnollisen synnytyksen jälkeen hyökyvä endorfiini on huikea.

Muiden puudutukset ei minulle kuulu, mutta itsekin ajattelen, että mitä menettävät kun eivät ole saaneet kokea sitä luonnon ihmettä.

mutta on meitä niitäkin, vaikkapa minä vanhana kolme lasta synnyttänyt, jotka haluamme olla oikeasti läsnä synnytyksessä, tuntea joka ikisen hetken siinä kun uusi ihminen synnytetään. Tietää jokaisessa synnytyksen vaiheessa missä mennään. Kipeää tekee kyllä, mutta en ole ihanampaa kipua tuntenut kuin synnytyskivut.

Pettynyt olisin, jos sektioon olisin joutunut ja lapsi olisi syntynyt, otettu kodusta, ei synnytetty. Omalta kohdaltani siis puhun, en halua kieltää muiden äitien sektiosyntymiä tai kivunlievityksiä, mutten kuitenkaan ymmärrä niitä ilman lääketieteellistä syytä. Paljosta jäätte paitsi!

siinä matkassa. ja luonnollisen synnytyksen jälkeen hyökyvä endorfiini on huikea.

Muiden puudutukset ei minulle kuulu, mutta itsekin ajattelen, että mitä menettävät kun eivät ole saaneet kokea sitä luonnon ihmettä.

mutta on meitä niitäkin, vaikkapa minä vanhana kolme lasta synnyttänyt, jotka haluamme olla oikeasti läsnä synnytyksessä, tuntea joka ikisen hetken siinä kun uusi ihminen synnytetään. Tietää jokaisessa synnytyksen vaiheessa missä mennään. Kipeää tekee kyllä, mutta en ole ihanampaa kipua tuntenut kuin synnytyskivut.

Pettynyt olisin, jos sektioon olisin joutunut ja lapsi olisi syntynyt, otettu kodusta, ei synnytetty. Omalta kohdaltani siis puhun, en halua kieltää muiden äitien sektiosyntymiä tai kivunlievityksiä, mutten kuitenkaan ymmärrä niitä ilman lääketieteellistä syytä. Paljosta jäätte paitsi!

Kaikki ei vaan kuvaile sitä luonnollista synnytystään näin. Siltä sinun kokemaltasi ihanalta synnytykseltä voi jäädä paitsi vaikka ei saisi mitään kivunlievitystä. Toisille se kokemus on helvetillinen.

Mitenkäs sulla ne suihkuttelut sitten kotona sujuivat? Oliko mies aina kotona, kun suihkuun menit?

Siellä sairaalassa moni näyttää tajuavan, että nyt on sitten lapsi syntynyt. Lapsi, josta pitää huolehtia 24/7.

Joo on huomattu. Itse en saanut vauvaa synnyttäneiden osastolla edes siksi aikaa niiden akkohen hoitoon, että olisin päässyt suihkussa käymään. Varmaan siitä olisi tullut vauvalle traumoja jos äiti olisi peseytynyt.

Mitenkäs sulla ne suihkuttelut sitten kotona sujuivat? Oliko mies aina kotona, kun suihkuun menit?

Siellä sairaalassa moni näyttää tajuavan, että nyt on sitten lapsi syntynyt. Lapsi, josta pitää huolehtia 24/7.

Joo on huomattu. Itse en saanut vauvaa synnyttäneiden osastolla edes siksi aikaa niiden akkohen hoitoon, että olisin päässyt suihkussa käymään. Varmaan siitä olisi tullut vauvalle traumoja jos äiti olisi peseytynyt.

Kerroin sen kyllä myöhemmin. Vauva istui sitterissä kylpyhuoneessa ja huusi naama punaisena.

Jos en lastani olisi menettänyt synnytyksen hoitovirheen seurauksena niin ehkä minäkin täällä vakuuttelisin kätilöiden tapaan, että juuu luottakaa siihen kätilöön ja henkilökuntaan, että kyllä ne sitten osaa asiat hoitaa. Sille asenteella minä menin synnyttämään kuvitellen, että he osaavat homman ja neuvovat minua toimimaan.



No kun lapsi sitten kuoli synnytyksen hoitovirheen seurauksena niin seuraavissa raskauksissa en todellakaan enää luottanut kehenkään hoitohenkilökunnassa. Opiskelin asioita itse niin paljon etukäteen ja kyseenalaistin hoitopäätöksiä siitä johtuen. Eikä minulla valitettavasti luottamusta syntynyt seuraavissa raskauksissaan kun tajusin todella, että hoitohenkilökunta tiesi monista asioista vähemmän kuin minä ja teki päätöksiä mutu tuntumalla.



Ja kuten joku sanoikin mieluusti olisin asioinut ja synnyttänyt yksityisellä, mutta sepä ei onnistu suomessa. Täällä se sitten on yhtä arpapeliä saatko asiansa osaamatonta hoitoa vai hyvää hoitoa. Karmaisevinta vaan siinä on se tosiasia, että osaamattomien käsissä voi menehtyä sekä lapsi että äiti.

Mielestäni tekstin kätilö puhui asiaa mutta hänen oma henkilökohtainen turhautumisensa paistoi voimakkaasti läpi. Nykyään yleinen ajattelumaailma on että kaiken pitää olla helppoa ja mutkatonta. Kaikesta täytyy itse saada päättää mutta vastuu sysätään toisaalle. Raskaus ja synnytys ovat aina naisen elämässä mullistavia hetkiä ja koska maaperä on vieras tulisi nainen kohdata hienotunteisesti. MUTTA naisen tulisi itsekin suhtautua tilanteeseen nöyrästi ja olla tietoinen siitä että on ihmisiä ja ammattilaisia jotka EHKÄ tietävät monista asioista enemmän kun hän itse JA että nämä ammattilaiset tekevät erinäisiä päätöksiä, eivät suinkaan naisen pään menoksi, vaan hänen ja vauvan hyväksi. Kivun kanssa olisi hyvä olla sinut ja omaa kehoa tulisi kuunnella jotta pystyy rauhallisemmin synnyttämään lapsensa mutta tämä ei suinkaan tarkoita synnytystä ilman kivunlievitystä!!! Ja nainen joka kokee tarvitsevansa kivunlievitystä tai joka pystyy paremmin halitsemaan kroppansa kivunlievityksen turvin EI tietenkään ole huonompi ihminen sen vuoksi. Pääasiahan on että vauva syntyy turvallisesti maailman. Usein vastasynnyttäneillä äideillä on tunne että he ovat kun katujyrän alle jääneitä tai että he ovat juuri maratonin juosseet, mutta jos KAIKKI sujuu hyvin (=synnytys ei ole järjettömän pitkä, äiti ei ole vuotanut normaalia enempää, vauva voi hyvin jne) ei ole syytä miksei äiti voisi hoitaa itse lastaan heti synnytyksen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö äiti saa viedä lasta hetkeksi kätilöiden hoitoon sillä aikaa kun hän itse käy esim suihkussa. Esim section jälkeen tulisi sectiohaavaa suihkutella suht usein jolloin itse ainakin mielummin vein lapset kansliaan siksi aikaa kun haavaa huuhtelin. Itse en käynyt kanttiinissa vaan mieheni toi sen mitä tarvitsin jota en siis osastolta saanut.



JA tupakointia en valitettavasti voi ymmärtää... Hoidan itse erilaisista vierotusoireista kärsiviä VIATTOMIA pieniä ihmistaimia ja minun ymmärrykseni raja menee itsekkyyden ja / tai välinpitämättömyyden kohdalla...

Tosiasia vain on se että kun on lapsen synnyttänyt tulee lasta hoitaakin. Ei oikeasti voi ajatella niin että menee vain synnyttämään lapsen koska yhteiskunta näin vaatii mutta muuten sitten jatkaa elämää kuten ennen ja odottaa että muut hoitavat lasta. Tottakai elämä muuttuu ja täytyykin muuttua koska nyt elämässä on aivan erilaiset asiat tärkeitä. Pääasiallinen kasvatusvastuu kuuluu vanhemmille, ja tarhan ja koulun tehtävä on tukea kotona tapahtuvaa kasvatusta...



No meninpäs nyt ihan ohi aiheen... Mutta siis pointtini on se että itse hoidetaan lapset ja apua pyydetään TARVITTAESSA. Kynnyksen avunpyyntöön ei tarvitse olla korkea mutta täytyy kuitenkin itse yrittää ensin. Elämää ei ole luotu helpoksi mutta kun niistä esteistä selviää edes joskus itse oppii sitä arvostamaan arjen pieniä iloja.

ihan kauheeta olet joutunut kokemaa =(



Itse aiomme synnytyksessä (kohta menossa ensimmäiseen) olla todella tarkkoja ja vaadimme selityksiä, miksi toimitaan niinkuin sitten toimivat, etteivät ainakaan välinpitämättömästi pääse (tai ainakaan niin helposti) tekemään hoitopäätöksiä.



Itsekin ihmettelen, miksei Suomessa ole yksityisiä, luulisi löytyvän asiakaskuntaa, jotka ovat valmiita maksamaan...

Its esynnytin molemmat lapseni ilman kivunlievitystä omasta halustani koska ajattelin, että minä kestän sen mitä' Afrikan naisetkin. Ja kestinkin.

Kristisoisin nykyistä asennetta jossa luomuna synnyttäviä pidetäänn naispiireissä jonain hihhuleina ja imettäjiä terroristeina.

En ole havainnut, että nykyään jotenkin tosi laajamittaisesti esimerkiksi imetys tuomittaisiin, päinvastoin, nykyäideillä tuntuu olevan hyvin hallussa tieto imetyksen hyödyistä verrattuna vaikkapa niihin aikoihin, jolloin itse olen syntynyt (70-luvulla).

Jotain rutinaa voi tietysti kuulua vastalauseena sille, että joka paikassa toitotetaan suureen ääneen ja ainoana oikeana totuutena "vain luomusynnytys on oikea synnytys" -tyyppisiä mantroja. Juu, kipu on luonnollista, mutta niin olisi myös esimerkiksi korkea synnytyskuolleisuus ja korkea lapsikuolleisuus. Kaikkea ei pidä medikalisoida, mutta ei myöskään kieltää terveen järjen käyttöä.

Jos joltakulta onnistuu luomusynnytys tai kuuden kuukauden täysimetys, niin hienoa, onneksi olkoon vain. Mutta näitä ei saisi pitää äitiyden mittareina, kuten nykyään jatkuvasti tehdään. On hirveää lukea keskustelupalstoilta, miten äidit ruoskivat toisiaan, ja nyt sitä saa sitten lukea vielä Hesaristakin.

Juuri näin. Asiaa.

Toimittajallakin on kyllä vastuunsa siinä, millaiseen muotoon tekemänsä haastattelut editoi ja millaisia haastateltavia valitsee. Esimerkiksi synnytys on ensikertalaiselle etukäteen usein pelottava tapahtuma, ja sitten kun saa lukea tällaisia juttuja, kynnys luottaa sairaalan henkilökuntaan varmasti alenee entisestään (kuten tämänkin ketjun viesteistä on voinut päätellä).

Moni varmasti pelkää sitä, että jos uskaltaa esittää jonkin toiveen tai mielipiteen, leimataan heti elämysmatkailijasynnyttäjäksi, eikä tämä Hesarin juttu todellakaan ole omiaan hälventämään näitä pelkoja. Kuitenkin on tutkittu juttu, että mitä enemmän nainen itse pääsee vaikuttamaan synnytykseensä, sitä helpommaksi hän sen kokee (ja kestää sitä ihannoitua kipuakin paremmin). Tietenkin sairaalan henkilökunnan tulee pitää huoli siitä, että ensi sijalla on synnytyksen turvallisuus, mutta se ei sulje pois sitä, että synnytys tehtäisiin yhteistyössä äidin kanssa sen sijaan, että äiti on vain sätkynuken asemassa.

Tämä kai oli ketjun aloittajankin pointti. Älytöntä tehdä tällaisia lehtikirjoituksia, joiden ainoa tarkoitus vaikuttaa olevan iskeä lisää kiilaa hoitohenkilökunnan ja vanhempien väliin.

Koska joku tekee jutun vaikka kasvatuskumppanuuden näkymisestä päiväkotien arjessa tai KiVa-koulun vaikutuksista kiusaamisen vähentämisessä? Vastaan itse itselleni: ei kukaan, ei koskaan. Hyvät uutiset eivät myy, minkä itseään muka laatulehtenä mainostava HS:kin on hyvin havainnut. Raflaavat otsikot ja aiheet ovat ne, joita toimittajat tänä päivänä hakevat.

bartholinrauhasen tulehduksesta ja sen puhkaisemisesta (häpyhuulen alapuolella oleva rauhanen). Työterveyslääkäri käski levätä ja kielsi menemästä töihin tai tekemästä edes kotitöitä. Ja sain vielä kunnon särkylääkkeet, etten edes tuntenut kipua.



Synnytyksen jälkeen, parin vuorokauden valvomisen, alapää täynnä tikkejä ja muutenkin aivan puolikuolleena taas pitäisi heti rueta hoitamaan lasta. Ei saisi toipua synnytyksestä tai edes nukkua yhtä yötä, jotta voimat palautuisi? Tämä jos mikä on sairasta.

Synnytys ei ole sairaus, mutta se on kova fyysinen ja henkinen ponnistus, josta jokaisen pitäisi saada toipua rauhassa oman jaksamisen mukaan.

vauvojen puolesta, joiden äidit ja isät olivat esimerkkitapauksina artikkelissa.

edelle niinkuin pitääkin. Puudutteita ei voi antaa loputtomasti, käynnistämistä pitää tehdä vauvan terveys mielessä, ja vauvan ensihetkien ja imetyksen onnistumisen takia vauvan ja äidin pitää ne muutaman ensimmäinen vuorokausi viettää tosi tiiviisti vauva rinnalla.

että tuollaisia vanhempia, kuin jutussa mainittiin, on kovinkaan paljon. Nuo olivat ääriesimerkkejä, joskin surullisia sellaisia.



Mutta jutusta sai sellaisen kuvan, ja sitä kai ap:kin haki, kuin kyseisen kätilön mielestä suunnilleen kaikki synnyttäjät nykyään olisivat täysin helvetillistä sakkia. Ei kovin hyvin tehty juttu, tai sitten tuo kätilö todellakin on täysin kypsähtänyt ihmisvihaaja.



Omastakin alatiesynnytyksestäni muistan yhden vuoron kätilön (synnytys kesti kolmen eri henkilön vuoron ajan) sekä kaksi lääkäriä, joiden molempien asenne oli sellainen, että teki mieli sanoa "anteeksi kun tulin tänne häiritsemään, minäpä menen tuonne vessakoppiin sitten vaikka synnyttämään"... :/

Täyttä asiaa siitä, kuinka nykyvanhemmat pistävät omat tarpeensa vauvan tarpeiden edelle.