Miten kätilö voi puhua tällaista p-aa?!

joilla kahdella on ollut vihreä , puuromainen vesi. Eli se ei YKSISTÄÄN ole mikään sektioindikaatio. Yhdistettynä esim. Ultrassa näkyvään lapsen huonoon liikkumiseen ja huonohkoon ktg-käyrään , se voi aiheuttaa sektion , mutta pelkästään vihreän vedesn takia ei kyllä leikata.

Vai lukeeko se sinulla ihan sektiodiagnoosina ?

Varmaan sektion syy on ollut uhkaava hapenpuute tms, ei vihreä lapsivesi.

...niin ei kai siinä edes ollut kyse sektiosta.



Vaan siitä että se vihreä on merkki että lapsi on kakannut lapsiveteen -> nyt hälyt päälle, lääkäri paikalle ja valmistaudutaan siihen että saatetaan joutua siihen sektioon.



Sisareni kertoi että kun joku synnytyksen kuluessa oli arvellut nähneensä sitä vihreää, niin lääkäri hälytettiin heti. Lapsi syntyi sitten kuitenkin ihan normaalisti (vanha juttu, se vauva on jo aikuinen mies).

Hän on joutunut sektioon vihreän lapsiveden takia. Niin sitten on. Eiköhän hän tiedä syyt vähän paremmin kuin av-mammat. ;)

eläytyä noihin kätilön kokemuksiin.



Varsinkin kuopuksen kanssa tuli aikansa kuluksi seurailtua muiden synnyttäneiden osastolla olevien touhuja. Yksikin perhehuoneessa majaillut pariskunta tuuppasi pilttinsä toistuvasti hoitajien kansliaan vastalauseista huolimatta, kun tupakalle piti yhdessä, vuorotellen ei voinut mennä. Toinen nuori äiti taas voivotteli, miten hänen osastolle hoitoon joutunut lapsensa oli niin pieni (n. 1,5-kiloinen), kun oli syntynyt "niin aikasin". Raskausviikkoja oli ollut muutamaa päivää alle 37 ja vaikken taustoja tunnekaan, niin äidin synnytyksen jälkeisestä jatkuvasta tupakantarpeesta päättelin, että hyvin taisi palaa odotusaikanakin.



Valitettavasti en jaksa uskoa, että nämä näkemäni tapaukset olisivat olleet mitenkään erityisen poikkeuksellisia.



Omassa tuttavapiirissäni ei kukaan tupakoi - ei raskaana tai muutoinkaan, mutta näitä runsaasti lepoa ja "omaa aikaa" jo synnäriltä lähtien kaipaavia tapauksia kyllä on. Toisille lasten jättäminen isovanhemmille yökylään on ollut ihan tavallista jo parikuisesta asti.

toisten kipukynnyksiä. Itselläni meni lapsivesi aamuyöstä. Mitään eristystä synnytykseen päin ei papahtunut pariin päivään, ei ollut supistuksia eikä mitään. Sairaalassa piti kuitenkin olla, kun lapsivesi oli mennyt. Eivät päästäneet enään kotiin. Siellä sitten valvoin kirjaimellisesti muutamat päivät katsoen, kun porukkaa lähtee synnyttämään. Huonekaverini olivat niin kovia kuorsaajia, että mun yöunet korvatulpista huolimatta menivät ihan päin honkia. Kolmantena päivänä raskautta ruvettiin käynnistämään. Pillereitä otin 3 4:stä ennen kuin mitään pientäkään supistusta alko tuntumaan. Illalla supistukset alkoivat hurjina ja puolessa tunnissa ne olivat jo niin tuskaisia, että itketti. Kätilö totesi vaan, että käynnistyskapselit saattavat koventaa normaaleja supistuskipuja. Mulle ne kivut tulivat, kun seinän takaa ja ne olivat tuskaiset. En ollut yhtään ehtinyt valmistautua ja olin ensi synnyttyjä.



Synnytysosastolle päästyään vaadin samantien epiduraalin ja sen sainkin. Kivun helpottuessa sain nukuttua sen pari tuntia mikä oli luksusta mulle siihen verrattuna, että olin 3 päivää putkeen valvonut tai nukkunut korkeintaan 2 tuntia yössä. Synnyttämään lähtiessä jalkani eivät meinannut kantaa ollenkaan ja oksentelin vähän väliä.



Se on hienoa, että jotkut pystyvät synnyttämään ilman kivunlievitystä, mutta kipuja ja kipukynnyksiä on niin monta erilaista, että mielestäni on jopa naurettavaa lähteä arvioimaan ihmistä sen kannalta, käyttääkö kivunlievitystä vai ei. Itse käytin ja nyt muutaman kuukauden päästä on taas synnytys edessä ja jos siltä tuntuu, että kivunlievitystä tarvitsen niin aion sitä pyytää/vaatia ihan hyvällä omatunnolla.

"Synnytyskivuista ja kivunlievittämisestä pitää puhua synnytysvalmennuksessa pitkin odotusta eikä vasta silloin kun on tilanne päällä."

Väitätkö todella, että ihminen valitsee milloin minua alkaa pelottamaan? Että kun menen synnärille, olen jotenkin valinnut sen, että hei nyt minua pelottaa?

Aivan hullua ajattelua ja todella epäammattimaista ja epäempaattista, jos ei kätilön koulutuksessa tällaista asiaa olla osattu ottaa huomioon, että ihmisellä voi laueta pelko/paniikki milloin vain ilman, että sitä pystyy välttämättä itse ennustamaan. Ja se nyt ei ainakaan asiaa auta, jos syyllistetään siitä, ettet aiemmin tiennyt, että tulet pelkäämään/menemään paniikkiin synnnytystilanteessa!!!

Uskomatonta paskaa, enkä usko, että normikäytäntö/ajattelu olisi tuollaisella tasolla.

"Synnytyskivuista ja kivunlievittämisestä pitää puhua synnytysvalmennuksessa pitkin odotusta eikä vasta silloin kun on tilanne päällä."

Tarkoitin tuolla ylläolevalla, että odotavalle naiselle pitää kertoa kivusta ja sen lievitysmahdollisuuksisa synnytysvalmennuksessa eikä synnytyssalissa, jolloin tilanne on päällä, sattuu jne. Aika isot paineet kätilöllekin alkaa rauhoittamaan täysin valmistautumatonta äitiä.

Minun oma valmennus oli ihan surkea. Onneksi etsin tietoa itse, luin mm pari kätilöiden oppikirjaa, tiesin mikä puudute vaikuttaa mihinkin jne. Samoin luin äitien kertomuksia kivusta (ja haastattelin kaikki lähipiirin synnyttäneet), miltä se tuntuu jne. Luin hengityksen vaikutuksesta jne.

Mitään näistä ei kerrottu valmennuksessa. Vähän vihjattiin, mutta ei kunnolla käyty läpi. Jäin miettimään, mikä ko valmennuksen tarkoitus oli. Minä olin siinä uskossa, että saan kunnon oppeja miten "selvitä" synnytyksestä. En saanut.

muiden ammattilaisten kommentit siinä HS:n jutussa olivat aivan järkeviä, mutta tämä, argh! Tietenkin puudutteita voi antaa vain synnytyksen kulun ja vaiheen sallimissa puitteissa, mutta ei tuo kätilö puhunut mitään lääketieteellisistä esteistä, vain siitä, että äidit vaativat puudutuksia. No miksiköhän? Oikeasti, mä en ymmärrä miksi äiti ei voisi halutessaan olla vaikka taju kankaalla koko synnytyksen ajan JOS siitä ei olisi haittaa vauvalle. Ei ole kätilön asia päättää, kuinka paljon synnyttäjän täytyy kestää kipua ja "luottaa omiin voimavaroihinsa" ja "ymmärtää, että synnytys on luonnollinen asia".

Siis tietenkään synnytyksessä ei saa tehdä toimenpiteitä, jotka vaarantavat vauvan, mutta miksi ihmeessä ei saisi ottaa turvallisa kivunlievitystä jos haluaa? En lukenut ketjua, mutta täällä on varmaan taas lukemattomia luomusynnyttjäiä, jotka todistelevat, että kivun kestää helposti kun vaan tuntee oman kehonsa jne. Sillä ei vaan ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Jos haluaa synnyttää ilman kivunlievitystä niin ok. Mutta jos ei halua, ei tarvitse (ellei vauvan etu sitä vaadi), eikä se varsinkaan ole kätilön asia määrätä.

Tämänpäiväisessä Hesarissa "länsisuomalaisen" sairaalan kätilö syyllistää naisia kipulääkityksen vaatimisesta synnytyksessä, käynnistysten vaatimisesta ja oman ajan haluamisesta vauvan kustannuksella:

&lt;a href="<a href="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…" alt="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…">http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;" alt="<a href="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…" alt="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…">http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;"&gt;<a href="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;" alt="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;">http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;

Miten tuollaisell asenteella voi olla kätilön ammatissa? Juttua lukiessa muistui ikävästi oma täysin pieleen mennyt synnytys mieleen. Jos olisin etukäteen tiennyt, millaisia asenteita terveydenhuollossa on, en olisi tehnyt sitä yhtäkään lasta enkä varsinkaan alakautta! (Korjausleikkaukseenkin pääseminen julkisella puolella on osoittautunut täysin mahdottomaksi.) Ilmeisesti kaikki mikä menee synnytyksessä ja äitiyden opettelussa pieleen on äidin itsensä syytä ja siitä pitä rangaista - tällaisen kuvan saa, kun tuollaisia juttuja lukee!

Kyllä tuli paha mieli HS:n juttua lukiessa!

Kätilön kommentit aiheuttavat eniten kiivainta keskustelua.

Minusta ne kätilön kolme kertomusta olivat hyviä. Kertovat siitä, miten pihalla jotkut äidit (ja vanhemmat) ovat.

Tässä olisi nykyneuvolalle haastetta, pitäisi melkein palata neuvolan alkuperäiseen tehtävään, valistukseen, eikä luottaa siihen että nykyäidit etsivät ja löytävät sitä tietoa. Vai onko vika siinä, että nykyäidit (tai siis osa heistä) luulee, että voivat hallita myös synnytystä, vauvanhoitoa jne kuten muuta elämää eivätkä usko ammattilaisten neuvoja.

Hän kuvittelee, että voi opettaa vauvalle syöttöajat, siis heti alusta. Lisäksi hänellä on ajatus nukkua perhehuoneessa ja puoliso voi hoitaa lasta sillä aikaa. Huoh. Siinä menee imetys pilalle heti alkuun, jos hän ei usko kätilön neuvoja, että vauvan pitää olla rinnalla paljon ja usein ekoina päivinä/viikkoina.

Kivunlievitystä ehkä vaaditaan heti kun mahdollista siksi, että monesti se menee sitten kuitenkin ohi se hetki kun sitä olisi voitu antaa. Ei ole anestesialääkäri saatavilla tai kohdunsuu on jo liian pitkälle auennut. Tämähän on tosi yleistä.



Itsekkin pelkään että käy noin toisessa synnytyksessä, kun jo ensimmäisen kohdalla ehdin nippanappa sairaalaan niin että pystyttiin vielä antamaan puudutusta.

Olen synnyttänyt alateitse kolme ja synnytykset ovat olleet pitkiä. Tunnen kroppani hyvin ja kipua minun mieleni ei kestä. En kontrolloi itseäni enää ollenkaan, menen paniikkiin.



Kolmatta kun menin synnyttämään parin tunnin tuntuvia supistuksia kestämisen jälkeen, sanoin kätilölle ennen alatutkimusta että ei varmaan ole kuin hyvässä lykyssä pari senttiä auki ja mä olen kohta aivan riekaleina kivusta. Kätlö teki tutkimuksen, totesi että pari senttiä auki, hyvin sä itsesi tunnet, mennään saliin ja laitetaan epiduraali.



Toki jos synnyttäjä vaatii puudutuksia eikä synnytys ole edes käynnissä niin siihenhän kätilön ja lääkärin on pakko puuttua. Muutoin ei mielestäni ole kätilön asia kertoa kuinka paljon kenenkin pitäisi kipua kestää jotta tuntisi synnytyksen luonnollisuuden tms.



Esikoinen nukkui kuin tukki koko sairaala-ajan. Olimme perhehuoneessa mieheni kanssa ja saimme syötyä ja nukuttua. Maito nousi rintoihin heti ja sitä tuli älyttömät määrät.



Toisesta ja kuopusesta vauvat ovat ensimmäiet vuorokaudet olleet rinnalla koko ajan. Toisesta olin yön valvomisen jälkeen väsynyt, kuopuksesta virkeä ja tuntui että olisi voinut juoksulenkille lähteä. Mies oli kotona esikoisen ja toisen lapsen kanssa näissä kahdessa viimeisessä. Ensimmäisten parin päivän ajan jatkuva imettäminen väsytti. Hätkähtelin hereille ja heti kun vauva nukahti, ja luulin saavani syödäkseni, vauva heräsi ja taas oli imetettävä. Maito ei noussut rintoihin millään kun ruoka ei enää kylmänä maistunut ja päätä särki jumalattoman väsymyksen takia.

Pyysin kätilöiltä josko voisivat hetkeksi ottaa yöllä vauvaa että saisin edes parin tunnin unet jotta jaksaisin ja maito nousisi. Ei, kun vierihoito on parasta, oli vastaus.

Soitin miehelle että kun tulee niin tuo lämmintä ruokaa kun en ehdi syömään täällä, niin kiinni vauvat minussa todella olivat.



Vaikka olin kuopuksesta ollut virkeä, olin parin yön päästä aivan poikki. Kolmantena iltana kätilö sanoi että katsotaan miten vauva yöllä nukkuu, jos me otettaaisiin se tuonne ja saisit vähän levätä kun kotona odottaa sitten kuitenkin arki kolmen pienen kanssa. Kätilö/hoitaja haki vauvan yöllä, annoin luvan antaa lisämaitoa ja kuuden tunnin unien jälkeen olikin jo älytön ikävä vauvaa. Maito nousi rintoihin tuon nukkumisen jälkeen. Sattumaako, jokainen voi päätellä kuinka hyvin keho toimii kun on valvonut, valvonut ja ollut syömättä. Vaikka naisen keho on kuinka tehty synnyttämistä ja imettämistä varten, sekin kaipaa lepoa toimiakseen.



Olen jälkeenpäin miettinyt olisko kunnon yöunet auttaneet myös toisen kohdalla ja nostattanut maidon kunnolla. Toisen kanssa imetys ei onnistunut, lähdin kotiin rättiväsyneenä ja onnellisena siitä ettei sairaalassa tarvinut olla kolmea päivää pidempää.



Suihkussa mä olen pyrkinyt käymään sairaalassa silloin kun mies on tullut käymään. Kerran menin suihkuun jättäen vauvan koppaansa ja luottaen siihen että nukkuu. Kun tulin suihkusta takaisin, hoitaja istui huoneessa vauva sylissä ja rivien välistä sain lukea että tyhmä äiti kun jätit lapsesi huutamaan.



Noita tupakoitsijoita en ymmärrä kyllä minäkään. Vierestä olen seurannut yhden naisen raskauksia ja onhan niillä lapsilla ollut vaikka minkänäköistä ongelmaa kun on askitolkulla päivittäin tupakoitu :(

tai mielipidekirjoitusko tuo oli. Ollakseen uskottava kirjoittaja olisi voinut mielestäni hyvin esiintyä omalla nimellään - olin joskus siinä luulossa, ettei Hesari muita mielipidekirjoituksia julkaisekaan.



Ja aikamoinen älämölö tästä on jo saatukin aikaan! Kukin näyttää vastanneen sillä kokemuksella, joka omista synnytyksistä on jäänyt mieleen. Kun minäkin tein näin, niin kyllä muutkin...



"Suurin osa synnytyksistä" on synnyttäjälle ainutlaatuisia kokemuksia, ettekä te voi tietää, mitä toisen synnytyksessä on sattunut äidille tai vauvalle, tai että mikä on kenenkin avuntarve. Psykologisesti synnytystapahtuma on usein melko mullistava varsinkin ensisynnyttäjälle, eikä niissä hormonimyrskyissä aina tule ajatelleeksi ihan järkevästi.



Artikkelin kätilö olisi voinut tämänkin jutun muotoilla niin, että olisi antanut neuvoja joko kanssakollegoille tai sitten meille äideille siitä, miten toimitaan, eikä pelkästään listannut toisten vikoja. Hän kun tuntuu asioista olevan perillä paremmin kuin me muut.

Kirjoitat epämääräisesti. Mikä mielestäsi on ongelma? Se, että äidit haluavat kivunlievitystä?

Mulla ja kaikilla tuntemillani äideillä oli kyllä tarpeeksi tietoa synnytyksestä mennessämme synnyttämään. Sen tiedon perusteella minä ja moni muu valitsi, että haluaa mahdollisimman paljon puudutteita ja mahdollisimman vähän kipua (tietenkin vauvan edun ja synnytyksen kulun puitteissa). HS:n haastatteleman nimettömän kätilön mielestä vaikuttaa olevan niin, että me toimimme jotenkin väärin. Miksi?

p.s. lääkärit ovat paljon myönteisempiä synnytyskivun lievittämistä kohtaan kuin kätilöt, miksiköhän?

muiden ammattilaisten kommentit siinä HS:n jutussa olivat aivan järkeviä, mutta tämä, argh! Tietenkin puudutteita voi antaa vain synnytyksen kulun ja vaiheen sallimissa puitteissa, mutta ei tuo kätilö puhunut mitään lääketieteellisistä esteistä, vain siitä, että äidit vaativat puudutuksia. No miksiköhän? Oikeasti, mä en ymmärrä miksi äiti ei voisi halutessaan olla vaikka taju kankaalla koko synnytyksen ajan JOS siitä ei olisi haittaa vauvalle. Ei ole kätilön asia päättää, kuinka paljon synnyttäjän täytyy kestää kipua ja "luottaa omiin voimavaroihinsa" ja "ymmärtää, että synnytys on luonnollinen asia".

Siis tietenkään synnytyksessä ei saa tehdä toimenpiteitä, jotka vaarantavat vauvan, mutta miksi ihmeessä ei saisi ottaa turvallisa kivunlievitystä jos haluaa? En lukenut ketjua, mutta täällä on varmaan taas lukemattomia luomusynnyttjäiä, jotka todistelevat, että kivun kestää helposti kun vaan tuntee oman kehonsa jne. Sillä ei vaan ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Jos haluaa synnyttää ilman kivunlievitystä niin ok. Mutta jos ei halua, ei tarvitse (ellei vauvan etu sitä vaadi), eikä se varsinkaan ole kätilön asia määrätä.

Tämänpäiväisessä Hesarissa "länsisuomalaisen" sairaalan kätilö syyllistää naisia kipulääkityksen vaatimisesta synnytyksessä, käynnistysten vaatimisesta ja oman ajan haluamisesta vauvan kustannuksella:

&amp;lt;a href="&lt;a href="<a href="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…" alt="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…">http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;" alt="<a href="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…" alt="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…">http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;"&gt;<a href="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;" alt="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;">http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;" alt="&lt;a href="<a href="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…" alt="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…">http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;" alt="<a href="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…" alt="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…">http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;"&gt;<a href="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;" alt="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;">http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;"&amp;gt;&lt;a href="<a href="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;" alt="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;">http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;" alt="<a href="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;" alt="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;">http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;"&gt;<a href="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;" alt="http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;">http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+nykyvanhemmat+piinaavat+kasvatusalan+a…;

Miten tuollaisell asenteella voi olla kätilön ammatissa? Juttua lukiessa muistui ikävästi oma täysin pieleen mennyt synnytys mieleen. Jos olisin etukäteen tiennyt, millaisia asenteita terveydenhuollossa on, en olisi tehnyt sitä yhtäkään lasta enkä varsinkaan alakautta! (Korjausleikkaukseenkin pääseminen julkisella puolella on osoittautunut täysin mahdottomaksi.) Ilmeisesti kaikki mikä menee synnytyksessä ja äitiyden opettelussa pieleen on äidin itsensä syytä ja siitä pitä rangaista - tällaisen kuvan saa, kun tuollaisia juttuja lukee!

Kyllä tuli paha mieli HS:n juttua lukiessa!

Kätilön kommentit aiheuttavat eniten kiivainta keskustelua.

Minusta ne kätilön kolme kertomusta olivat hyviä. Kertovat siitä, miten pihalla jotkut äidit (ja vanhemmat) ovat.

Tässä olisi nykyneuvolalle haastetta, pitäisi melkein palata neuvolan alkuperäiseen tehtävään, valistukseen, eikä luottaa siihen että nykyäidit etsivät ja löytävät sitä tietoa. Vai onko vika siinä, että nykyäidit (tai siis osa heistä) luulee, että voivat hallita myös synnytystä, vauvanhoitoa jne kuten muuta elämää eivätkä usko ammattilaisten neuvoja.

minä olen sitä mieltä, että jokainen synnyttänyt äiti (oli synnytys sitten helppo tai vaikea) on ansainnut hyvän kohtelun ja jopa hemmottelua sairaalan taholta. Nykyisin kun yleensä ollaankin synnytykseän jälkeen vaan pari päivää sairaalassa niin olisiko se niin vaikeaa antaa äidin levätä ja tuoda ruuat valmiiksi, pedata hänelle sänky.



Nythän se on niin, että olit sitten missä kunnossa tahansa valvonut vaikka edelliset pari yötä synnytyskivuissa niin ei kun ylös sängystä heti ja vaihda itse itsellesi lakanat, hae ruokasi jne. Ja tämä koskee myös sektioituja äitejä.



Kyllä se äiti kerkeää siellä kotonakin sitten valvoa ja tehdä kotitöitä ihan riittämiin ja en usko, että normaali äiti vaan itsekkyyttään olisi lasta hoitoon heti lykkäämässä.



No, itsellä lasten syntymät on olleet erilaisia kun lapset on kärrätty salista suoraan teholle, eikä hoitamaan ole päässyt alkuvaiheessa itse ollenkaan.



Eikä minua kyllä pyydetty siinä vaiheessa kun tulin osastolle ja lapsi oli siirretty kuolleena kylmiöön tekemään itse yhtään mitään..

Hän kuvittelee, että voi opettaa vauvalle syöttöajat, siis heti alusta. Lisäksi hänellä on ajatus nukkua perhehuoneessa ja puoliso voi hoitaa lasta sillä aikaa. Huoh. Siinä menee imetys pilalle heti alkuun, jos hän ei usko kätilön neuvoja, että vauvan pitää olla rinnalla paljon ja usein ekoina päivinä/viikkoina.

heh itse asiassa vauvalle voi "opettaa" syöttäajat. Näinhän tehdään niille vauvoille jotka eivät ole vanhempiensa hoidossa sairaalassa. Esim mun vauvat oppi sairaalassa syömään 3 tunnin välein kun siellä ei hoitajat tarjonneet ruokaa kun tasan noilla väleillä. Kotiin tullessa homma jatkui alkuun samaa mallia, kunnes rytmi muuttui kun saikin sitä sylittelyä ym enemmän.

ja tästä huolimatta olen imettänyt lapseni eli alkuun lypsin ja maidot meni nenähmahaletkulla/pullosta ja pikkuhiljaa sitten siirryttiin pelkkään rinnan imemiseen.

Ehkä taitaa olla enemmän sairaalasta ja kätilöstä kiinni toiminta.



Itse olen pääkaupunkiseudulta, ja voisin kuvitella että tänne mahtuu jos jonkinlaista synnyttäjää. Mutta itse olen saanut NKL:lla ja Jorvissa hyvää palvelua.



Ensimmäinen synnytys oli pitkä ja kätilöt olivat loistavat. Kannustivat ja lääkitsivät tarvittaessa ja antoivat eri vaihtoehtoja. Osastolla vauva otettiin mielellään ensimmäiseksi yöksi että saisin nukuttua, ja olin vuotanutkin paljon että olo oli heikko muutenkin. Nukuttua en saanut jumalattoman kovaa kuorsaavan huonekaverin takia. Synnytin siis ensin NKL:lla.



Toinen synnytys oli nopeampi, mutta ei todellakaan mikään syöksy. Oisin jopa suonut että kätilö menee kahville kun ei kummempaa tapahtunut, siis epiduraalin jälkeen hetkeen. Mutta siellä oli kokoajan kätilö paikalla, pikaisesti kävi vaan jossain.



Molemmilla kerroilla kärrättiin huoneeseen, mutta onneksi naiseuteni kestää sen. Ja vaikka en odottanutkaan että hoitaja jää vauvan kanssa kun menen suihkuun, ilmotin siis hoitajalle etteivät ihmettele minne äiti on mennyt. Niin siellä oli hoitaja. Eikä kukaan edes motkottanut että pitäisi mukaan ottaa.



Kahvit toki sai osastolta, ettei tarvinnut kanttiiniin lähteä.



Henkilökohtasesti mulle sattui ihanat hoitajat.

Kivunlievitystä ehkä vaaditaan heti kun mahdollista siksi, että monesti se menee sitten kuitenkin ohi se hetki kun sitä olisi voitu antaa. Ei ole anestesialääkäri saatavilla tai kohdunsuu on jo liian pitkälle auennut. Tämähän on tosi yleistä.

Itsekkin pelkään että käy noin toisessa synnytyksessä, kun jo ensimmäisen kohdalla ehdin nippanappa sairaalaan niin että pystyttiin vielä antamaan puudutusta.

jossa kysyttiin mm äidin toiveita synnytyksenkulkuun. Sanoin, että haluan epiduraalin, jos en kestä kipuja. Se kirjattiin ja jossain vaiheessä synntyshuoneessa kätilö kysyi että joko on epiduraalin aika, siinä kun meenee se hetki ennen kuin lääkäri ehtii paikalle.

Ymmärsin lehden jutusta, että osa äideistä haluaa puudutuksen heti kun tulevat sairaalan ovesta sisään.

mutta sanon nyt suoraan oman mielipiteeni vaikka tiedän että se perustuu paljolti ymmärtämättömyyteen ja lapsellisuuteen ja omiin helppoihin synnytyksiin.

Eli kyllä mä vähän ajattelen myös niin että aikamoista avuttomuutta on että jotkut aikuiset naiset niin pelkää kipua että heti on vaatimassa puudutuksia ja lievitystä tavanomaiseen synnytyskipuun. Kivun pelkääminen, varsinkin kun kyse on kuitenkin viimeistään vuorokaudessa ohi menevästä kivusta jolla on selvä syy, on minulle ihan käsittämätön ilmiö. Omat 2 olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä, ja kyllähän se sattui, ensimmäisessä ihan v*tustikin lopussa koska repesin melko ikävästi ja ommeltiinkin (ompelu oli tuskallisin osuus), mutta se nyt on vaan kipua. Sen kestää eikä siihen kuole.

En (onneksi) ole kätilö enkä muu hoitoalan ihminen kyllä. Ja jos olisinkin, en muille tyrkyttäisi pakkoa toimia kuten minä toki vaan kivunlievitystä saisi silloin jos tarvii eikä siitä ole lääketieteellistä haittaa. SIlti kuitenkin vähän taustalla ihmettelen aina sitä että johonkin hampaanpaikkaukseen tai synnytykseen ollaan kinuamassa heti puudutuksia.

Jos kivunlievitys on keksitty, miksei sitä saisi haluta? Minun synnytykseni käynnistettiin ja kaksi vuorokautta kärvistelin osastolla neljän hengen huoneessa ilman kivunlievitystä, kun odottelin synnytyksen käynnistymistä. Kivut olivat parhaimmillaan ihan viime hetken supistelujen luokkaa, mutta synnytys ei ollut vielä käynnissä, joten kivunlievitystä ei saanut. Kun sitten synnytys vihdoin käynnistyi kalvojen puhkaisusta, tunnin suihkuttelun ja kolmen täyteen oksennetun kaarimaljallisen jälkeen olin varsin valmis ottamaan epiduraalin, jonka ansiosta synnytys sitten etenikin varsin nopeasti.

Toki siis synnytyksen pitää olla kunnolla käynnissä, että epiduraali voidaan antaa, mutta siitä ei ole sen enempää hyötyä lapselle kuin äidillekään, että loppuun asti pitäisi mennä luomuna, vaikka kuinka kärsisi. Ja tosiaan aina se kipu ei ole vuorokaudessa ohi (plus jos itse olisin vuorokauden joutunut kokemaan sellaista kipua kuin juuri ennen epiduraalin saamista oli, en todellakaan olisi jaksanut enää ponnistaa, ja synnytys olisi mennyt kirjaimellisesti ns. päin vittua)..

Ihan sama pätee hampaan paikkaukseenkin. Jos puudutusta on tarjolla, minkä helkkarin takia sitä ei ota? Mitä hyötyä sen kivun kärsimisestä on?

Omassa työssäni lääkärinä huomaan varsin usein ihmisten ihmeellisen asenteen kivunlievitykseen "en oikein tykkää noita särkylääkkeitä käyttää" tai "no en viitsinyt sanoa, ettei iho ollutkaan puutunut kunnolla ennen luomenpoistoa" jne. Mitä hyötyä turhasta kärsimisestä on, jos siihen on olemassa apuakin?

Mitä tarkoitat?

Kirjoitat epämääräisesti. Mikä mielestäsi on ongelma? Se, että äidit haluavat kivunlievitystä?

Mulla ja kaikilla tuntemillani äideillä oli kyllä tarpeeksi tietoa synnytyksestä mennessämme synnyttämään. Sen tiedon perusteella minä ja moni muu valitsi, että haluaa mahdollisimman paljon puudutteita ja mahdollisimman vähän kipua (tietenkin vauvan edun ja synnytyksen kulun puitteissa). HS:n haastatteleman nimettömän kätilön mielestä vaikuttaa olevan niin, että me toimimme jotenkin väärin. Miksi?

p.s. lääkärit ovat paljon myönteisempiä synnytyskivun lievittämistä kohtaan kuin kätilöt, miksiköhän?

Mietin, miksi osa äideistä on niin pihalla. Onko neuvola epäonnistunut työssään, jos äidit eivät tiedä mitä odottaa. Minä olisin ollut ihan pihalla jos olisin tyytynyt neuvolan valistukseen. Onneksi en tyytynyt.

Miksi äidit vaativat saada kivunlievitystä heti kun astuvat ovesta sisään ihan riippumatta onko se synnytys edes alkanut. Mihäkin kävin synnärillä yhden turhan käynnin toisen lapsen aikana. Supisteli ja sattui. Ei tullut mieleenkään vaatia puudutetta siinä vaiheessa. Osa on ehkä vaatinut ja näistä tuo kätilö kirjoitti (pyynnöstä) Minun supistukset loppuivat ja minut lähetettiin kotiin. Vauva syntyi viikon päästä ja siinä synnytyksessä otin epiduraalin. Eikä sen saamisen kanssa ollut mitään ongelmia.

Haluan apiduraalin yleensä jo hyvissa ajoin. nimittäin kokemuksesta jo tiedän että synnytykseni kestävät n. 20h todella kipeiden supistuksien kanssa jotka ei saa mitään aikaan.



Ensimmäisen yritin kärvistellä ilman mutta eipä tuolla ollut mitään merkitystä.



2-3 vuorokautta valvottuani myöskin kysyin voisiko hoitaja ottaa vauvan kansliaan että saan nukuttua 2h putkeen. Eipä käynyt mielessäkään että olisi ollut vaivaksi. Tietääpähän tästä lähtien että lähtee sitten ennemmin kotiin vauvan kanssa jossa on apukäsiä niin että saa levätä ilman syyllistämistä.



Mutta näinhän se monesti on, mutta mitä väliä? Eiköhän jokaisella tapauksella ole omat syynsä.



Tuo tupakoiminen ison mahan kanssa on minustakin melko kamalaa katsottavaa.

Hän kuvittelee, että voi opettaa vauvalle syöttöajat, siis heti alusta. Lisäksi hänellä on ajatus nukkua perhehuoneessa ja puoliso voi hoitaa lasta sillä aikaa. Huoh. Siinä menee imetys pilalle heti alkuun, jos hän ei usko kätilön neuvoja, että vauvan pitää olla rinnalla paljon ja usein ekoina päivinä/viikkoina.

heh itse asiassa vauvalle voi "opettaa" syöttäajat. Näinhän tehdään niille vauvoille jotka eivät ole vanhempiensa hoidossa sairaalassa. Esim mun vauvat oppi sairaalassa syömään 3 tunnin välein kun siellä ei hoitajat tarjonneet ruokaa kun tasan noilla väleillä. Kotiin tullessa homma jatkui alkuun samaa mallia, kunnes rytmi muuttui kun saikin sitä sylittelyä ym enemmän.

ja tästä huolimatta olen imettänyt lapseni eli alkuun lypsin ja maidot meni nenähmahaletkulla/pullosta ja pikkuhiljaa sitten siirryttiin pelkkään rinnan imemiseen.

Aah, sinä puhutkin ilmeisesti tehohoidossaa olleesta lapsesta, kun ruoka on mennut nenämahaletkulla.

Minä olen imettänyt lasta lapsentahtisesti ekat kuukaudet sen enempää miettimättä ruoka-aikoja. Rytmi on tullut mukaan kiinteiden aloituksen yhteydessä, meidän tapauksessa noin 4kk iässä.

Ai niin, hänestä koko lapsentahtisuus on ihan roskaa. En tiedä, mitä hän aikoo tehdä vastasyntyneen kanssa joka itkee nälkää tunnin välein.