Lue keskustelun säännöt.
Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D
10.10.2014 |
Elämme jännittäviä aikoja!
Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".
Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".
En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.
Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D
Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...
Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D
Kommentit (993)
Se lämpö ja hellyys katoaa pikavauhtia kotitöistä kiukuttelevan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 00:08"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 00:03"]En ymmärrä, miten te jaksatte jakaa elämänne tuollaisten vajakkien kanssa. Miten tuollaista kehitysvammaisen tasolla olevaa kohtaan voi tuntea edes seksuaalista halua? No, elämä on valintoja.
[/quote]
Olepa nyt ihan rehellinen.
Sutko saa märäksi essu päällä pölyhuiskan kanssa konttaava tossukka?
Niin, sitä minäkin.
[/quote]
No, itseasiassa oishan se seksikäs näky jo mies olis kuurannut kämpän ihan tiptop-kuntoon ja tulis ovella pölyhuiska kädessä vastaan. Eihän siinä voi kun hymyillä loppuillan...
Meillä toimii se, että minä siivoan kaikki sotkut (tiskit, pyykit, imurointi, vessat, pihan, varaston, you name it...) ja mies maksaa kaikki talouden laskut ja ruokaostokset. Minä arvostan miestä, joka elättää perheensä ja mies arvostaa vaimoa, joka hoitaa kodin. Kaikki voittaa :)
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 15:23"]
Naiset ovat niin julmia :(
[/quote]
Lapsellinen on varmaan parempi sana tässä tapauksessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 15:23"]
Naiset ovat niin julmia :(
[/quote]
Niin, ketkä ne niitä lapsia ampuivat pellolle natsi-saksassa... ystävämme naiset!
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 11:35"]
HAHAHA, nää on näitä pariskuntia, joita näin lauantaiaamuisin näkee yhdessä kävelylenkillä lastensa kanssa; Mies viipottaa kortsu päässä lastenrattaita työntäen joku värikäs ulkoilutakki päällä.
Tai vaihtoehtoisesti ovat kauppareissulla paikallisessa Prismassa; C-max tai joku farmari perheruutuun ja isi juoksee sinne tänne ryntäilevien kakaroiden perässä pisin parkkipaikkaa tennarit jalassa.
Sori ei tuu mitään. Mieluummin elän loppuelämäni yksin kuin alan tuollaiseksi mieheksi. Ei vaan ikinä pystyis. En minäkään mikään alfa ole, mutta rajansa ne on betallakin - ennen kuin lipsuu gamman puolelle.
[/quote]
unohdit nyt, että nämä isät ovat omia lapsiaan siellä vahtimassa. Näitten miesten geenit elävät niissä kakaroissa. Sinun geenisi ovatkin ehkä parhaimmillaan kuollessaan sukupuuttoon.
[/quote]
Älä jauha paskaa.
Joku alfa (joka ei taatusti mitään pyykimuijaa leiki) ne on siittänyt.
Ette ole naiset mitenkään meitä miehiä ylevämpiä olentoja. Aika alkukantaiset vaistot teitäkin lopulta ohjaa ja se on varma, että ehkä 10% näistä farmarilla ajavista väritakkimiehistä on lastensa biologisia isiä.
[/quote]
Heh, tuo on vain sinun omaa fantasiaasi, jolla yrität perustella itsellesi sen, mikset ota vastuuta omasta elämästäsi ja kasva aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 11:35"]
HAHAHA, nää on näitä pariskuntia, joita näin lauantaiaamuisin näkee yhdessä kävelylenkillä lastensa kanssa; Mies viipottaa kortsu päässä lastenrattaita työntäen joku värikäs ulkoilutakki päällä.
Tai vaihtoehtoisesti ovat kauppareissulla paikallisessa Prismassa; C-max tai joku farmari perheruutuun ja isi juoksee sinne tänne ryntäilevien kakaroiden perässä pisin parkkipaikkaa tennarit jalassa.
Sori ei tuu mitään. Mieluummin elän loppuelämäni yksin kuin alan tuollaiseksi mieheksi. Ei vaan ikinä pystyis. En minäkään mikään alfa ole, mutta rajansa ne on betallakin - ennen kuin lipsuu gamman puolelle.
[/quote]
unohdit nyt, että nämä isät ovat omia lapsiaan siellä vahtimassa. Näitten miesten geenit elävät niissä kakaroissa. Sinun geenisi ovatkin ehkä parhaimmillaan kuollessaan sukupuuttoon.
[/quote]
Älä jauha paskaa.
Joku alfa (joka ei taatusti mitään pyykimuijaa leiki) ne on siittänyt.
Ette ole naiset mitenkään meitä miehiä ylevämpiä olentoja. Aika alkukantaiset vaistot teitäkin lopulta ohjaa ja se on varma, että ehkä 10% näistä farmarilla ajavista väritakkimiehistä on lastensa biologisia isiä.
[/quote]Olet tyhmä trollaaja tai sitten sinulla on tooooodella outo maailmankuva. Kannattaisi pyöriä jossain muuallakin kuin Ylilaudalla. Ehkä sopiva lääkityskin olisi paikallaan, juttelepa lääkärin kanssa noista harhoistasi.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 16:07"]
Olet tyhmä trollaaja tai sitten sinulla on tooooodella outo maailmankuva. Kannattaisi pyöriä jossain muuallakin kuin Ylilaudalla. Ehkä sopiva lääkityskin olisi paikallaan, juttelepa lääkärin kanssa noista harhoistasi.
[/quote]
Kyllä nää "harhat" on alkaneet ihan sen jälkeen kun eksyin tälle palstalle :,(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 11:35"]
HAHAHA, nää on näitä pariskuntia, joita näin lauantaiaamuisin näkee yhdessä kävelylenkillä lastensa kanssa; Mies viipottaa kortsu päässä lastenrattaita työntäen joku värikäs ulkoilutakki päällä.
Tai vaihtoehtoisesti ovat kauppareissulla paikallisessa Prismassa; C-max tai joku farmari perheruutuun ja isi juoksee sinne tänne ryntäilevien kakaroiden perässä pisin parkkipaikkaa tennarit jalassa.
Sori ei tuu mitään. Mieluummin elän loppuelämäni yksin kuin alan tuollaiseksi mieheksi. Ei vaan ikinä pystyis. En minäkään mikään alfa ole, mutta rajansa ne on betallakin - ennen kuin lipsuu gamman puolelle.
[/quote]
unohdit nyt, että nämä isät ovat omia lapsiaan siellä vahtimassa. Näitten miesten geenit elävät niissä kakaroissa. Sinun geenisi ovatkin ehkä parhaimmillaan kuollessaan sukupuuttoon.
[/quote]
Älä jauha paskaa.
Joku alfa (joka ei taatusti mitään pyykimuijaa leiki) ne on siittänyt.
Ette ole naiset mitenkään meitä miehiä ylevämpiä olentoja. Aika alkukantaiset vaistot teitäkin lopulta ohjaa ja se on varma, että ehkä 10% näistä farmarilla ajavista väritakkimiehistä on lastensa biologisia isiä.
[/quote]
Kumpaakohan sorttia sinun isäsi oli?
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 16:20"]
Kumpaakohan sorttia sinun isäsi oli?
[/quote]
Isäni on ehdottomasti alfa. Joskus kyllä epäilen, mahdanko olla oikeasti hänen poikansa, koska minusta ei ole tullut yhtään samanlaista :( Olen sellainen herkkä ja mukavuudenhaluinen enemmän.
Isä oli kova tekemään töitä ja hyvin uraorientoitunut. Matkusti paljon. Se ei tiskikonetta osannut käyttää. Ikinä en nähnyt hänen imuroivan. Eikä ole koskaan omistanut farmariautoa. Nyt vanhemmalla iällä kyllä osaa nuokin hommat, mutta farmaria ei ole vieläkään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on kysynyt tässä ketjussa mistä me olemme tuollaisia urpomiehiä löytäneet? Minä löysin omani yhteisten tuttujen kautta ja baarissa alettiin kerran jutella. Kolahti heti ekasta tapaamisesta. Mies oli hyväkäytöksinen ja hyvännäköinen, mukava ja kohtelias. Ei hänessä ollut lappua: "Olen siivoustaidoton sotkija, joka ei osaa käydä kaupassa eikä pestä kalsareita. En osallistu saunan pesuun." Nämä piirteet paljastuivat vasta ajan kanssa yhteenmuuton jälkeen.
Kyllä minäkin ottaisin mieluummin miehen, joka joskus odottaisi minua kotona lämpimän ruoan kanssa, kun tulen nälkäisenä ja väsyneenä töistä. Sen sijaan mies on aina omissa puuhissaan jossain ulkona, kun tulen kotiin ja jääkaappi on tyhjä ja tyhjänä pysyykin ellen minä sitä täytä. Edes omia pyykkejään hän ei ole koskaan pessyt. Minulle ei tulisi mieleenkään pesettää omia alushousujani kumppanilla.
Kaikki kotityöt kaupassa käynnistä, siivouksesta, pyykinpesusta, ruoanlaitosta, lemmikkien ruokkimisesta ym. lähtien ovat minun vastuullani. Luojan kiitos meillä ei ole lapsia. Miehellä ei ole minkään näköistä kykyä tehdä asioita ilman, että niitä erikseen vaaditaan. Sitten ihmetellään ja loukkaannutaan, kun nainen ei enää ole kiinnostunut sänkyhommista. Jos edes yhden kerran elämässään saisi sen kukkapuskan ja suklaata tai siistin kodin ja lämpimän ruuan odottamaan kotiin palaajaa, eikä tarvitsisi aina olla jostakin asiasta lopen vittuuntunut, voisi läheisyyskin miehen kanssa tuntua pitkästä aikaa hyvältä.
En lukenut muuta kuin AP:n aloituksen tästä ketjusta mutta kommentoin omista kokemuksistani. Mun ja eksän suhteessa moni tuollainen arkinen asia hiersi pahasti. Mies oli monessa asiassa täysin holhottava. Oikeastaan kaikessa muussa paitsi työurallaan.
En kerta kaikkiaan jaksanut enää sitä, että minulla oli huollettavana yksi ylimääräinen lapsi yhteisten lapsiemme lisäksi. Rupesin viemään päivätolkulla väärissä paikoissa lojuneita tavaroita sänkyyn hänen tyynylleen tai hänen vaatekaappiinsa. En vaan enää jaksanut. En nalkuttanut muutenkaan mutta muutuin entistä etäisemmäksi kun en kestänyt olla passiivis-aggressiivinenkaan koko aikaa.
Mies muutti työnsä vuoksi pari vuotta sitten toiseen maahan ja päätin jäädä lasten kanssa Suomeen. Huomasin heti alkushokin hälvettyä, että elämä muuttui paljon helpommaksi, kun se yksi ylimääräinen huollettava katosi kuvioista. Olen erittäin tyytyväinen elämääni ilman miestä arjessa.
Tuo vinksahtanut holhoussuhde oli ehkä suurin yksittäinen syy siihen, miksi erkaannuimme toisistamme ja lopulta erosimme. En kyennyt rakastamaan toista fyysisesti moneen vuoteen koska en nähnyt häntä tasavertaisena, aikuisena kumppanina. Siinä vaiheessa kun lakkasin nalkuttamasta, hiipui viimeinenkin välittämisen liekki väliltämme. Nyt olemme ihan hyvissä väleissä, mutta arkeeni en kyllä häntä enää mistään hinnasta huolisi!
Vaikea uskoa, että tuosta tilanteesta enää uuteen nousuun parisuhteessa päästään. Meille ainakin se oli lopun alkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 20:10"]
Juu ei, eivät ne muutu.
Olen toista kertaa naimisissa. Ensimmäisellä miehelläni pysyi elämä hanskassa ja kotityöt hoituivat, hän jopa harrasti ruoanlaittoa. Ei se ollut mikään avio-onnen tae. Mies oli myös komea, mukava ja tuli hyvin toimeen naisten kanssa. Antoi aina, kun nainen pyysi. En sitten enää kestänyt sitä ja erosimme.
Nykyinen mieheni muistuttaa paljon ap:n miestä. En tosin ole koskaan holhonnut häntä. Huomasin heti alussa, mistä on kysymys, ja sovimme asiat kerralla kuntoon. Meillä on tarkka työnjako ja omat reviirit. Mies on ihan vapaasti saanut sotkea luottotietonsa (ei siitä ole ollut minulle mitään haittaa) ja lähteä töihin reikäisessä t-paidassa. Hänen huoneensa ovi ei aina mahdu kiinni, kun tavaraa kasaantuu lattialle oven eteen. Noin joka toinen vuosi hän siivoaa siellä.
Muualla kodissa on joka huoneessa kori, johon vien miehen irtotavarat, jos ne alkavat ärsyttää. Näin mies tietää, mistä ne löytyvät. Aina välillä hän sitten itse järjestelee tavaransa paikoilleen. Ellein niin tapahdu, kippaan tavarat tyynesti miehen huoneen lattialle, siellähän ne muutkin tavarat ovat.
Mies osallistuu kotitöihin maksamalla viikkosiivoojan. Kyllä mieskin osaa siivota, mutta vain ohjattuna, ja ammattilainen siivoaa paljon paremmin, siksi olen ihan tyytyväinen. Jos hänellä on hyvä päivä, hän osaa tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen. Aina se ei onnistu. Hänellä on oma pyykkikori siinä kohtaa, mihin hän aina aikaisemmin riisui vaatteensa lattialle. Minä pesen yleensä pyykit, mutta todistettavasti mieskin on siinä onnistunut pari kertaa. Ruoat laitan minä - mies ostaa valmisruokaa, kun minulla on kiire tai en viitsi. Miesten töitä meidän taloudessa ei ole lainkaan. Kyllä minäkin osaan sulakkeen ja lampun vaihtaa.
Isänä ja aviomiehenä mieheni on todella lämmin ja omistautuva. Käytännön asiat vain eivät suju. Ajattelen, että hänellä on releet eri päin päässä kuin meillä neurologisesti normaaleilla. Eivät ne releet siellä aivoissa käänny toisin päin nalkutuksella eivätkä huomiotta jättämisellä. Sinnikkäällä käyttäytymisterapialla voi jotakin saada aikaan.
Hyväksyn sen, että mieheni on erilainen. Avioliittoni on onnellinen, toisin kuin sen kotitöitä tekevän miehen kanssa. Silloin elin jatkuvalla vuoristoradalla, ei kiitos enää sitä. Olemme olleet lähes 20 vuotta yhdessä ja minulla on ollut valinnan mahdollisuuksia tänä aikanakin. Joka kerta olen valinnut oman mieheni. Hän on aivan ainutlaatuisen mahtava, mutta tämä ketju ei ole oikea paikka sen tarkempaan selostamiseen.
Ap on ihan oikeilla jäljillä siinä, ettei enää huomauttele asioista, jotka miehen pitäisi hoitaa itse. On kuitenkin turha toivo odottaa, että hän muuttuisi taikaiskusta. Kyllä ne luottotiedotkin ihan oikeasti siinä saattavat mennä, joten jos se pelottaa, on parempi valita toinen toimintatapa.
Ehdotan, että ap mietit, mitkä asiat ovat niin kriittisiä, että ne eivät saa missään tapauksessa mennä miehen toiminnan takia "punaiselle". Sovitte yhdessä, että sinä hoidat ne aina. Esim. jos et halua, että mieheltä menee luottotiedot, hoidat myös hänen raha-asiansa. Asperger-miesten vaimot usein tekevät näin. Minä en, koska minua ei vaivaa, että miehen asiat ovat sekaisin. Hän haluaa elää niin ja se on hänen oikeutensa.
Jokaista asiaa kohti, jonka sinä hoidat aina, sovitte, miten mies "korvaa" sen. Se pitää korvata, jotta et alkaisi ajatella, että mies käyttää sinua hyväksi. Esim. minä teen ruoat aina, mutta mies korvasi sen hoitamalla lapset aamuisin kouluun niin kauan kuin meillä oli koululaisia. Minulla ei ollut ikinä aamuvuoro. Vaihtarin pitää tietenkin olla homma, joka mieheltä sujuu.
Ja sitten osa palveluista voidaan ostaa. Mies tietenkin maksaa, jos ei pysty hoitamaan tarpeeksi asioita muuten. Meillä myös tämä on käytössä.
Vaikka mies olisi täysin kädetön, kotiasiat on mahdollista jakaa riittävän tasan.
[/quote]
hyvä mies ansaitsisi hyvän vaimon...
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 15:41"][quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 15:23"]
Naiset ovat niin julmia :(
[/quote]
Lapsellinen on varmaan parempi sana tässä tapauksessa...
[/quote] niinpä, kauheeta kun eivät siivoa miestensä sotkuja :(
Minun poikaystäväni oli aikoinaan tuommoinen. Kotona oli kuorittu perunatkin herralle nenän eteen. Sain huudella useaan kertaan syömään, vastaus oli aina "joo joo, kohta" ja pelaaminen jatkui. Minä pesin pyykit ja siivosin, myös käsi kantositeessä. Kuulemma maksoikin aina kaiken - ok, hän kävi töissä ja minä opiskelin, mutta joka viikonloppu minäkin töissä olin, maksoin osuuteni vuokrasta ja laskuista jne. Autot ja kodin viihde-elektroniikka ym. olivat ihan hänen omia hankintojaan, minä en niitä olisi kaivannut. Onneksi tajusin asian ja erosin tästä jalokivestä.
Nyt saa Facebookista lukea kun tämä jalokivi kännipäiten viikonloppuna tilittää kuinka vaimokaan ei arvosta ja joutuu kotitöitäkin tekemään, jopa puolet pitäisi tehdä. Kun on niin raskas työ ja kaikkea (jossain kokoonpanolinjalla). Tietääkseni myös vaimo käy töissä.
Myös seuraava mies, lasteni isä, oli samaa maata. Minä tein kotityöt sekä ulkona että sisällä, ex joi kaljaa koska oli niin raskas työ. Enää en ole tuollaisiin vätyksiin haksahtanut. Nykyinen mieheni on asunut omillaan kolmekymppiseksi ja tarttuu kotitöihin siinä missä minäkin.
Eipä minulla siis muuta kuin että eivät nuo "ikuiset lapset" siitä mihinkään muutu. Jos haluat muutosta, eroa.
Mun ystävällä on just tollanen mies ! Ystävä huolehtii KAIKESTA, ja valittaa kun joutuu tekemään näin. Hän murisee pojallee, että saa itse tehdä omat leipänsä ja siivota. Mutta miehelleen kantaa ruuat eteen sohvan nurkkaan, ÄLLÖTTÄÄÄÄÄÄ.
Muistuttaa appiukkoani jota epäilen diagnosoimattomaksi Aspergeriksi. Jännä että joku muukin otti kys. diagnoosin esille.
Appi ei pysty hoitamaan raha-asioitaan. Ei opi uusia koneita. Kämmää kaikki parisuhteensa koska ei ymmärrä asioita toisten kannalta. Päivät rutiininomaisia. Ylös ulos kahden tunnin lenkille ruoka ja puhelu pojalle. Ei siedä mausteina kuin suolaa. Tulee kylään aina ilmoittamatta, ei tajua vaikka on selitetty että ei päivystetä kotona. Ym.Ym. Sotku asunnossa on järkyttävä eikä meillkään ollessaan siivoa mitään jälkiään. Naiset väsyy piikomiseen. Älykäs ja loistava muisti..
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 00:40"]
Hei naiset! Teidän unelmamies pelasti perheensä ahdingosta: http://m.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288750136602.html Jäiköhän pyykkääminen pahasti kesken :D
[/quote] Täh? Meinaat siis että jos oletetaan että uutisen toinen vanhemmista on mies, on se jotenkin nössykkä ja epämiehekäs kun ei tuota tilannetta saanut hoidettua? Ja että pyykkääminen jotenkin vähentää miehekkyyttä :D ? Ootko oikeasti, ihan aidosti, vajaa? Vähän on surullista jos kuva omasta tai toisten miehekkyydestä oikeasti kärsii tollasesta. Mä oon mielestäni edelleen naisellinen nainen vaikka ajaisinkin nurmikon, mutta kukin määrittelee toki tyylillään... Voin antaa vinkinnä tosin, että elämä on todennäköisesti helpompaa, jos ei anna maskuliinisuutensa haavoittua pikkujutuista ;) Löysää pipoa ja sillee.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 14:10"]
Mua jotenkin säälittää tuo palstan mies, jonka vänkää vastaan. Miten voi vuonna 2014 Suomessa elää aikuinen mies, jonka parisuhdestrategia on "haluan että minusta pidetään huolta"?! Oletko joku vaippaikäinen vauva?
Harvaa naista todella kiinnostaa missään muodossa, saati seksuaalisessa, mies, joka esittää vauvaa.
[/quote]
Minulla taas on päinvastainen käsitys.
Mitä pahemmin asiansa sössii (tätä en kylläkään ole tehnyt), sitä varmemmin naisia riittää.
Enkä mä mitään kireää (päästään) johtaja-naista haluaisikaan, vaan lämpimän ja hellän. Ehkä se tosiaan on liikaa vaadittu. Mä nyt en vain jaa nyky-yhteiskunnan kovia arvoja.