Mies vaatii minua maksamaan takaisin sen, että hän varakkaampana on elättänyt minua. Onko ok?

On näitäkin tapauksia, yksi ihan lähipiirissäni. Jo kymmenen vuotta on kaverin mies ollut käytännössä elättinä. Oli työtön silloin kun nämä toisensa tapasivat ja on työtön edelleenkin. Välillä jollain kurssilla tai harjoittelussa.

Kaverini ei ilmeisesti näe tilanteessa mitään outoa. Minusta kyllä on outoa, että se mies mm. sisustaa kotitoimistoaan viimeisimmillä tietokonehärveleillä, ergonomisilla tuoleilla yms. Se "toimisto" ei siis ole palkkatyön tekemistä varten vaan miehen harrastuksiin. Kaverini ei niitä saa käyttää, kun mies istuu ruudun ääressä kuin tatti.

Jos ne jonain päivänä hankkisivat lapsia, niin niiden talous romahtaisi.

Sellaista päivää ei tule että nainen maksaa miehen elämän seuraavat 3 vuotta. Vaan siinä vaiheessa nainen jättää miehen.

Miksi nykyään edes jäädään äitiyslomalle? Menkää töihin niin ei tule rahaongelmia. Koko ajan pitää pyrkiä siihen että kummatkin elättää puoliksi. Jos ei muuta niin tiputetaan kuluja. Ihme että aikuiset ihmiset eivät viitsi elätää itseään

Jos kokee jäävänsä taloudellisesti tappiolle toisen kanssa olemisen takia, kannattaa lopettaa toisen kanssa oleminen.

Parisuhteessa ollaan yleensä siksi, että halutaan olla. Ei sen pitäisi olla mitään rahallisen hyötymisen suhde, jossa lasketaan jatkuvasti keskinäisen velan karttumista.

Kun ollaan yhdessä, tehdään yhteinen päätös asumismuodosta sen mukaan, mihin yhdessä katsotaan olevan varaa.

Meillä on välillä mies tienannut enemmän kuin minä ja tällä hetkellä minä tienaan enemmän kuin mies. Meillä on yhteiset tilit ja yhteinen tili. Seurustelun alusta alkaen ollaan toimittu samoin: katsottu, mihin meillä yhdessä on varaa laskematta mitään suhteita tms. Yhteiset menot maksetaan yhdessä ja molemmat maksavat omia juttujaan omista rahoistaan. Jos halutaan mennä ravintolaan ja toisella on varaa toisella ei, se maksaa jolla on varaa. Jos ei halua maksaa, silloin pitää sanoa ettei halua ravintolaan.

Ap:na alkaisin vähän varomaan ja katsomaan tilannetta. Kannattaa pitää huoli, ettet ainakaan maksa mitään sellaista, joka on miehesi nimissä. Ja kannattaa myös pitää huolta, ettet maksa vain teidän perheen juoksevia kuluja kun mies samaan aikaan kartuttaa omaisuutta esim. autoa tai taloa maksamalla. Tällä palstalla on kyllä saanut niin paljon lukea näistä perheen sisäisistä rahariidoista, että suosittelisin tosiaan olemaan varovainen... Mies on ehkä ihana ja mukava, mutta vuosien varrella ihanuus ja mukavuus laimenevat, mutta piheys, ahneus ja itsekkyys vain lisääntyvät. Vähän skeptinen olen, täytyy myöntää. Tuollainen ajattelutapa, että lasketaan osuuksia yhteisessä elämässä ei yleensä kovin hyviin lopputuloksiin johda. Yleensä ongelmat kärjistyvät tällaisissa perheissä siinä vaiheessa, kun tuloerot ovat hyvin suuret.

Vaan ottaa vastuu omasta elämästään

Miehetkö materialistisia? Kuinka ihmeessä sitten naiset tekevät 80% perheiden ostopäätöksistä?

- vaativat puolisoaan rahoittamaan omaa korkeaa elintasoaan VELAKSI (ap:n mies), tai

- näkevät naisen statusta kohottavana esineenä (miehet, jotka valittavat etteivät saa oikeanlaista naista kuin suurilla tuloilla).

Eivät kaikki miehet suinkaan ole materialistisia. Omani on jonkin verran, mutta se pysyy hallinnassa, koska hän sentään ymmärtää itse olevansa suhteessamme se osapuoli, joka sitä materiaalista elintasoa kaipaa. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa auton malli tai kalliilla materiaaleilla puleerattu kämppä, kunhan suhteen henkinen ulottuvuus on kunnossa.

Tuo mitä sanoit naisista ostopäätösten tekijöinä, ei kerro mitään naisten materialismista. Useimmissa talouksissa tuo 80% ostopäätöksistä koskee ruokaa, taloustavaroita ja lasten välttämättömiä tarvikkeita. Selvitäpä sen sijaan, millaisia summia miehet kuluttavat henkilökohtaisiin, ei-välttämättömiin ylellisyystuotteisiin, ja vertaa niihin summiin mitä naiset kuluttavat. Miehet voittavat 6-0 autoineen, veneineen, hifi-laitteineen ja muine kalliine vimpaimineen. Osalle on ok ostaa vielä nainenkin omaksi lelukseen, ja silloin on vain oikeus ja kohtuus että mies maksaa naisenkin rakennekynnet, silikonit ja hiustenpidennykset. Turha siitä on valittaa, jos itse valitsee suhtautua naiseensa esineenä.

t. 144

Suomennettuna tähän mennessä: On epämiehekästä vaatia kulujen jakamista avoliitossa. On naisellista elää toisen kustannuksella. Rakkaus tarkoittaa, että mies maksaa. Odotan innolla jatkoa.

Ne rahat on jo kertaalleen käytetty ei helvetti sentään. Vai että pitäisi takaisin maksaa koska toinen on tienannut hyvin. Ei kai se nyt jumalauta mitään lainaa ole? Olisi aivan eri asia jos mies olisi nyt ahdingossa, varmasti AP auttaisikin eikä asiasta tarvitsisi puhua enempää. Mutta mies tienaa edelleen enemmän ja nyt pitäisi alkaa maksaa velkaa jota ei tiennyt ottavansa? Minä olen ollut suhteessa kummallakin puolella enkä kyllä altavastaajana olisi maksanut penniäkään takaisin.



Tuokoon puoliso sitten lainapaperit nenän eteen ennen kuin rupeaa mitään makselemaan. Vittu e4ttä minä inhoan pihejä ja pennintarkkoja ihmisiä suhteessa. Mikä suhde se sellainen yleensä on? Ei yhtään mikään, se on sopimus.



T: Mies 35v

Ne rahat on jo kertaalleen käytetty ei helvetti sentään. Vai että pitäisi takaisin maksaa koska toinen on tienannut hyvin. Ei kai se nyt jumalauta mitään lainaa ole? Olisi aivan eri asia jos mies olisi nyt ahdingossa, varmasti AP auttaisikin eikä asiasta tarvitsisi puhua enempää. Mutta mies tienaa edelleen enemmän ja nyt pitäisi alkaa maksaa velkaa jota ei tiennyt ottavansa? Minä olen ollut suhteessa kummallakin puolella enkä kyllä altavastaajana olisi maksanut penniäkään takaisin.

Tuokoon puoliso sitten lainapaperit nenän eteen ennen kuin rupeaa mitään makselemaan. Vittu e4ttä minä inhoan pihejä ja pennintarkkoja ihmisiä suhteessa. Mikä suhde se sellainen yleensä on? Ei yhtään mikään, se on sopimus.

T: Mies 35v

Ajattelin aika lailla samalla lailla. joo, minäkin lähden kiertämään entisiä heilojani että hei! nyt sä tienaat enemmän, sä ootkin mulle velkaa. Tsiisus että pihit ihmiset ovat urpoja sukupuolesta riippumatta. On kyllä tuollainen jo ihmistyyppinä niin luotaantyöntävä että kannattaa juosta. Merkkaa varmaan CD levyihinkin kuka ne on maksanut ettei vaan "puoliso" unohda.

Kyllä tuo paljosta kertoo ja pahemmaksi menee ihan varmaan.

Miehetkö materialistisia? Kuinka ihmeessä sitten naiset tekevät 80% perheiden ostopäätöksistä?

- vaativat puolisoaan rahoittamaan omaa korkeaa elintasoaan VELAKSI (ap:n mies), tai

- näkevät naisen statusta kohottavana esineenä (miehet, jotka valittavat etteivät saa oikeanlaista naista kuin suurilla tuloilla).

Eivät kaikki miehet suinkaan ole materialistisia. Omani on jonkin verran, mutta se pysyy hallinnassa, koska hän sentään ymmärtää itse olevansa suhteessamme se osapuoli, joka sitä materiaalista elintasoa kaipaa. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa auton malli tai kalliilla materiaaleilla puleerattu kämppä, kunhan suhteen henkinen ulottuvuus on kunnossa.

Tuo mitä sanoit naisista ostopäätösten tekijöinä, ei kerro mitään naisten materialismista. Useimmissa talouksissa tuo 80% ostopäätöksistä koskee ruokaa, taloustavaroita ja lasten välttämättömiä tarvikkeita. Selvitäpä sen sijaan, millaisia summia miehet kuluttavat henkilökohtaisiin, ei-välttämättömiin ylellisyystuotteisiin, ja vertaa niihin summiin mitä naiset kuluttavat. Miehet voittavat 6-0 autoineen, veneineen, hifi-laitteineen ja muine kalliine vimpaimineen. Osalle on ok ostaa vielä nainenkin omaksi lelukseen, ja silloin on vain oikeus ja kohtuus että mies maksaa naisenkin rakennekynnet, silikonit ja hiustenpidennykset. Turha siitä on valittaa, jos itse valitsee suhtautua naiseensa esineenä.

t. 144

"vaativat puolisoaan rahoittamaan omaa korkeaa elintasoaan VELAKSI"

Aivan taatusti on yleisempää, että miehen on otettava kulutusluottoja rahoittaakseen naisen vaatimukset perheen elintasosta.

"näkevät naisen statusta kohottavana esineenä (miehet, jotka valittavat etteivät saa oikeanlaista naista kuin suurilla tuloilla).

Nainen on aina miehelle statusta kohottava asia (ei esine). Hyvänen aika, pidättehän te naisetkin naista saamatonta miestä luuserina, homona tai ainakin omituisena! Ja uskovaiset muistavat Raamatun opettavan vaimon olevan miehensä kunnia.

"Miehet voittavat 6-0 autoineen, veneineen, hifi-laitteineen ja muine kalliine vimpaimineen."

Ja naiset istuvat kovin mielellään ja maireana miehen maksaman hienon auton pelkääjänpaikalla ja veneen kannella. Ystävättärillekin niistä on kiva mainita ja verrata heidän rotiskoihinsa.

No, laske sinä niitä eurojasi, jos sinulla niitä edes on, josta vaimo tai avokki voisi nyhtää. Onnellista elämänkumppanuutta et kuitenkaan tuolla asenteella tule saamaan.

"vaativat puolisoaan rahoittamaan omaa korkeaa elintasoaan VELAKSI"

Aivan taatusti on yleisempää, että miehen on otettava kulutusluottoja rahoittaakseen naisen vaatimukset perheen elintasosta.

"näkevät naisen statusta kohottavana esineenä (miehet, jotka valittavat etteivät saa oikeanlaista naista kuin suurilla tuloilla).

Nainen on aina miehelle statusta kohottava asia (ei esine). Hyvänen aika, pidättehän te naisetkin naista saamatonta miestä luuserina, homona tai ainakin omituisena! Ja uskovaiset muistavat Raamatun opettavan vaimon olevan miehensä kunnia.

"Miehet voittavat 6-0 autoineen, veneineen, hifi-laitteineen ja muine kalliine vimpaimineen."

Ja naiset istuvat kovin mielellään ja maireana miehen maksaman hienon auton pelkääjänpaikalla ja veneen kannella. Ystävättärillekin niistä on kiva mainita ja verrata heidän rotiskoihinsa.

ovat materialistisia, mutta kaikki naiset eivät ole kuvailemasi kaltaisia. Samoin kaikki miehet eivät ole materialistisia, enkä ole niin väittänytkään (täytyy olla aika yksinkertainen, jos kuvittelee, että jomman kumman sukupuolen edustajat olisivat kaikki toistensa kaltaisia tällaisen ominaisuuden suhteen). Osa kuitenkin on.

Minusta olisi järkevintä, että kukin hankkiutuisi sellaiseen seuraan, josta itse nauttii, ja hyväksyisi sitten mukisematta ne vaatimukset, joita sellainen seura edellyttää.

Osalle miehistä tämä ikävä kyllä muodostaa ongelman, koska he haluavat naiselta tietynlaista ulkomuotoa, jota yleensä esiintyy vain materialistisilla naisilla, mutta eivät kuitenkaan pidä materialismista ominaisuutena. Näissä tapauksissa mies on toki oikeassa todetessaan naisen olevan materialisti, mutta samalla hän on jäävi arvostelemaan tuota piirrettä - onhan hän ulkomuotoa koskevine kriteereineen itsekin sellainen! Jokaisen olisi terveellistä kuitenkin opetella hyväksymään itsensä, ja sitä kautta samat piirteet myös muissa ihmisissä.

Minä puolestani en nauti materialistien seurasta, joten kaveeraan muunlaisten ihmisten kanssa. Oman mieheni materialismi on maltillista ja rajoittuu ainoastaan elottomiin esineisiin, eikä siis ulotu esimerkiksi minun ulkoisiin ominaisuuksiini. Itsessäni ei materialismia esiinny juuri lainkaan, joten mies on vapaa toteuttamaan itseään sillä saralla sen verran kuin itse tahtoo. Olemme molemmat onnellisia yhdessä. Toivottavasti sinäkin joku päivä löydät oman onnesi.

t. 144

kuin jos mä nyt miehen työ-, opiskelu-, harrastuskiireiden yms. vuoksi teen enemmän kotitöitä, ja sitten sanon kun miehen työtilanne vähän helpottaa, että hei jospa sinä ottaisit vähän enempi vastuuta näistä kotihommista täksi vuodeksi. Että periaatteessa olisin sitten vähän vapaampi vaikka itse harrastamaan pari kertaa viikossa tai vaikka vain makaamaan sohvalla sillä aikaa kun mies siivoaa ja tekee ruokaa, vaikka käytännössä toki varmaan käyttäisin sen kotitöistä liikenevän ajan perheen kanssa olemiseen tai miksei vaikka opiskeluun.



Samalla tavalla tulee vaikutelma että ap ja miehensä on ihan kivasti pärjänneet jo pelkällä miehen palkalla, joten kun molemmat on töissä, jää molemmille kuitenkin ihan hyvin sitä omaakin rahaa, jaettiin ne kulut melkein miten tahansa. Ap:n tapauksessa kun kai kummallakaan ei ole hirvittävän tiukkaa rahasta, eli ei ole kyse siitä että olisi nyt jotenkin koronkiskontaa puhuakaan kulujen jakamisesta vähän eri tavalla, tai kyse edes mistään lainan takaisinmaksusta.



Ei sekään ole mitään lainaa, jos minä teen nyt enemmän kotitöitä. Saati sitten että mies mitenkään uhkailisi ap:ta maksamaan mitään. Vaan kyse on vastavuoroisuudesta. Vaikea uskoa että ihminen joka ensin on maksanut kaikki eikä ole varmaan hirveästi itkenyt ravintolalaskuja tai matkoja, kun kerran niitä on harrastettu, yhtäkkiä alkaisi pihistellä rahassa tai sijoittaa kaikkea itseensä, vaan kyllä se mies varmasti edelleen maksaisi niitä ravintolailtoja ja muuta, vaikka olisi sovittu että ap nyt vähän enempi maksaa yhteisistä menoista.



Hassua miten täällä näköjään suurin osa kuvittelee ap:n viiden vuoden päästä keräämässä pulloja talvipakkasessa pienet lapset pulkassa, että saa oman puolikkaansa lasten ruokakuluista katettua sillä aikaa kun mies lomailee jossain Zanzibarilla.

Mies taitaa suunnitella eroa ja on miettinyt menneitä ja haluaa ennen eroa saada "hukatut" rahat takaisin.



Ota heti ero, tuo ei lupaa jatkossakaan hyvää, varsinkaan jos lapsia syntyy.



Sinä olet varmasti tavan naisena myös pessyt miehen pyykit, laittanut ruoat, siivonnut kodin joten niillekin voi laskea rahallista arvoa.



Ei kuulosta rakastavalta mieheltä.

Huh, onpa tämä aihe herättänyt keskustelua, en olisi ikinä uskonut että näin paljon viestejä tulisi!

KOMMENTOI AP TÄTÄ: Ymmärsin, että edelleen pienempituloisen ap:n

pitäisi miehen mielestä maksaa nyt enemmän kuin mies maksaa, ei enemmän kuin ap on ennen maksanut. Tuo jälkimmäinen olisi ihan looginen odotus, mutta tuo ensimmäinen katkeran ja sitoutumattoman ihmisen vaatimus.

Lukijat ovat ymmärtäneet eri tavoin tilanteesi.

Emme ole puhuneet siis mistään summista vielä. Perusidea meillä on, että molemmat maksaa yhteisiä menoja suhteessa omiin tuloihin. Palkkapäivänä siis molemmat siirtää yhteiselle tilille tietyn summan, mies hiukka enemmän kuin minä, koska on parempituloisempi. Nyt mies siis haluaisi, että maksan enemmän kuin oma osuuteni normaalisti on ja hän kai sitten hiukan vähemmän. Ei olla puhuttu siis mitään tarkkaa, että missä summissa pyöritään. Ehkä se ei sitten olisi minulle kuin satasen tai parin lisä kuussa. Miehellä on kyllä tarkat tilastot siitä, kuinka paljon rahaa me kumpainenkin olemme yhteiselle käyttötilille vuoden sisään laittaneet...

Joku tuolla epäili, että miestä ei innosta rahankäyttötapani, mikä on varmaan ihan totta. Nyt kun olen elellyt miehen rahoilla, olen ollut kyllä rahasta aika tarkka enkä ole ostanut uusia vaatteita tai muuta omaa kivaa juuri lainkaan. Omasta palkasta tulee välillä vähän holtittomasti hummailtua, ja ymmärrän että tässä melko tasavertaisessa tilanteessa mies haluaa pitää molempien omat rahat erillään.

Sitä sen sijaan en usko, että joudun muutaman vuoden päästä keräilemään pulloja kun mieheni on Zanzibarilla, niin kuin joku kirjoitti :D

Ollaan avoliitossa. Mies on aina ollut aika tarkka rahasta. Opiskeluaikana otimme molemmat lainaa opintotuen lisäksi. Silloin laitoimme molemmat tietyn summan kuussa ns. ruokakassaan ja kaiken oman hommasimme omilla rahoilla. Tällöin toisinaan lainasin mieheltä rahaa, ja maksoin takaisin sitten myöhemmin. Tällöin se oli mielestäni ok, kun molemmat olimme aika vähävaraisia (ja minulla ei tuo raha meinannut käsissä pysyä ja mies oli tarkempi, ja olisikin ollut epäreilua jos hän sen takia olisi joutunut minun hummailujani kustantamaan).

Elintasomme tietysti nousi kun mies meni töihin. Tällöin en enää nostanut opintolainaa. Ei tässä vuodessa mitenkään erityisemmin ole säästöön jäänyt, mutta sellaiset pienet jutut, kuten leffassa käyminen ja ulkona syöminen on lisääntynyt. Ja onhan se kiva, ettei kaupassa niin tarvitse alelappuja tuijottaa.

Juupa, juu. En ehkä ihan tämän perusteella vielä viitsi miestä jättää, mutta olen kyllä miettinyt, että miten nämä raha-asiat meitä tulevaisuudessa painaa. Mies ei halua, että rahamme ovat kokonaan yhteiset, vaan että on yhteinen tili ja molemmilla sitten omat tilit myös. Minusta vain on outoa, että perheessä toisella on enemmän esim. säästöjä tai varaa harrastaa kuin toisella. Enkä ede viitsi miettiä, miten tämä kuvio sotkeentuisi kun on lapsia.

Eikös APllä olekaan nyt lapsia? Muissa thredeissä niitä kyllä riittää.

omille vanhemmilleen kaikesta mitä hänen kasvattamiseensa kului.

haluaa rinnalleen rakkaan ihmisen voidakseen jakaa elämänsä ilot ja surut ja hyvinvointinsa? Sillä tavalla se tuntuu ikään kuin paremmalta.



Jos taas ei halua jakaa iloaan eikä omastaan, vaan vahtii, että tilit ovat tasan, on parisuhde ehdottomasti liian hankala elämäntapa. Yksin on parempi - ei tarvitse antaa toiselle mitään eikä laskea, mitä pitää keneltäkin velkoa. Kaiken kaikkiaan, kyllä yksin on parempi. Ollaan kaikki yksin.

Mies ei halua, että rahamme ovat kokonaan yhteiset, vaan että on yhteinen tili ja molemmilla sitten omat tilit myös. Minusta vain on outoa, että perheessä toisella on enemmän esim. säästöjä tai varaa harrastaa kuin toisella. Enkä ede viitsi miettiä, miten tämä kuvio sotkeentuisi kun on lapsia.

En minäkään halua, että mun ja miehen rahat on yhteiset. Ei hänkään halua. Meillä ei ole edes yhteistä tiliä, vaan kummallakin on omat tilit. Maksamme asumisen, sähkön, vakuutukset, ruuat jne. yhdessä. Siis jompikumpi maksaa laskun tililtään ja toinen maksaa osuutensa toisen tilille.

Mulla on myös enemmän säästöjä kuin miehelläni, enkä tajua, miksei näin saisi olla. Mä olen säästäväinen luonne, pidän huolta, että tilillä on aina reilu puskuri, säästän itselleni (tosin vain rahastoihin) ja lapsille. Mies törsää omia rahojaan, ja se on ihan ok. En voi pakottaa häntä säästämään eikä hän minua tuhlaamaan. Siksikin on kerrassaan loistavaa, että kummallakin on ikioma tili.

Meidän ei ole tarvinnut riidellä rahasta koskaan.

Luitko koko ketjun tai luitko edes aloitusta kunolla? Oletko idiootti? Suurin osa vastanneista naisista ei vaadi miestä elättämään itseään. Suurin osa vain pitää ap:n pihin miehen vaatimusta naurettavana.





Tilanne: Ap ja ap:n mies ovt seurustelleet vuosia ja muuttaneet yhteen kesken ap:n opiskelujen. Ap:n mies on hyväpalkkaisessa työssä. Ap:n mies on halunnut elää sen elintason mukaan johon hänellä on töiden ansiosta ollut varaa. Ap ei ole saanut enää opintolainaa eikä hänellä ole ollut mahdollisuutta samaan elintasoon kuin miehellä. Mies on oma aloitteisesti vuoden ajan maksanut myös ap:n kuluja niin että he ovat voineet huvitella yhdessä ja elää vähän paremmin. Ap on valmistunut ja saanut töitä. Ap:n mies on edelleen parempituloinen ja vaatii nyt ap:tä maksamaan "elatuksensa" eli "lainan josta ap ei tiennyt ja joka johtui miehen mukavuudenhalusta" takaisin, maksamalla vastaavasti pienemmästä palkastaan yhteiset huvitukset, isomman osan vuokrasta ym. Kuulostaako kohtuulliselta ja normaalilta parisuhteelta sinusta? Ei helvetissä.

Tähän keskusteluun on selvästi liittynyt joku pihi (oletettavasti mies), vai ap:n puolisoko täällä "leikkii" tyhmää?

Lain määräämä puolison elatusvelvollisuus avio- tai avoliitossa tulee ehkä selvimmin esiin kun toinen puoliso jää työttömäksi tai sairastuu, mutta se on silti kaiken aikaa olemassa. On lain säätäjien toimesta oletettu, että rikkaampi puoliso jossainmmäärin elättää köyhempää puolioa KOKO AJAN. Tämä näkyy esim. siinä ettei avopuoliso voi saada asumistukea, mikäli hänen puolisonsa tulot ovat niin suuret, että ne kattavat yhteiset asumismenot.

Eli miettikää tarkemmin ennenkuin muutatte yhteen asumaan, se on lain edessä myös taloudellinen sitoutuminen toiseen ihmiseen. Ja muistakaa tämä silloin jos kumppaninne vaatii teitä maksamaan kaikki puoliksi, pienestä opintotuesta tai äitiyspäivärahasta(!). On siinä yhdessä asumisessa nimittäin hyvätkin puolensa, vaikka sitten joutuisikin maksamaan vähän enemmän yhteisiä kuluja.

No ei todellakaan ole ok. Ja sama pätisi myös paremmin tienaavaa naista, joka on "elättänyt" miestään tämän esim. opiskellessa tai työttömänä.



Mitenkäs sitten tulavaisuudessa mahdolliset lapset? Joudutko sitten äitiyslomien jälkeen taas maksamaan miehelle takaisin sen miten olet ollut kotona lasten kanssa. Ja ovatko lapsetkin sitten hänelle velkaa, koska hän on maksanut isommista tuloistaan enemmän heidän menojaan.



Jotkut eivät vain tajua sitä, että elämässä voi sattua mitä tahansa...etukäteen ei miehesikään voi tietää tuleeko aina tienaamaan sinua enemmän. Voi joutua työttömäksi tai huomenna rattijuoppo ajaa hänen päälleen ja siinä sitten menettää työkykynsä loppuelämäkseen. Jolloin sitten sinä taas rahoitat teidän elämäänne enemmän.



Kyllä minun mielestäni parisuhde on yhteen hiileen puhaltamista, jotenkin hölmöltä tuntuu tuollainen, että toiselle pitää oikein maksaa takaisin, jos hän on joskus tienannut enemmän kuin se toinen. Tokikaan täysin yhteisiä rahoja ei tarvitse olla, mutta kuitenkin niin, että elintaso on molemmilla sama.

joka koskee puolisoa ja lapsia. Kaikki lakia tuntemattomat eivät vain tätä tajua. Sellainen ero avio- ja avoliitossa on, että avopuoliso ei joudu vastaamaan kumppaninsa veloista, mutta aviopuoliso joutuu joissain tilanteissa tämänkin tekemään.