Mies vaatii minua maksamaan takaisin sen, että hän varakkaampana on elättänyt minua. Onko ok?

jossa nainen edellytti, että poika maksaa kaiken, koska opiskeli ja kävi töissä, hän vain oli. Oli kuulemma itsekästä elää niin, että on vain oma tili, kaiken pitää olla yhteistä. Eli poika tienaisi, tyttöystävä tuhlaisi.



Ei rakkaus ole sitä, että toisen pitää antaa kaikki ja toinen saa olla ottajana. Minusta sinun olisi pitänyt mennä töihin, jos halusit saman elintason kuin mieskin. Inhoan siipeilijöitä.

Jos olisin miehesi, lopettaisin yhteisten kulujen maksamisen. Maksa sinä.

Mutta tietysti menot pitäis pyrkiä laittamaan puoliksi, jos välillä toisella on huonommat tulot niin toinen tietysti paikkaa, mutta jatkossa ilanne tasoittuu. Yhteisen lapsen kotona hoitaminen on eri asia, vaikka silti koen että jos haluan hoitaa lapsia kotona niin voin sen kustantaa omasta puolestani, koska mies varmasti myös mielellään jäisi kotiin hoitamaan lapsia.

Keskustelkaa toisella kertaa lisää, jos koet ettet ihan vielä luota siihen että kaikki menee oikein.



Eikö moni muu asia kuin se miten rahat käytännössä jaetaan vaikuta enemmän siihen oletko miehelle sijoitus vai rakastettu? Jos mies vaikka aikanaan ehdottaisi avioehtoa, tulkitsisitko senkin niin että mies laskelmoi tässä että on koko ajan plussan puolella jos ero tulee? Minusta on pelkästään järkevää huolehtia siitä, että parisuhde on tasa-arvoinen taloudellisesti. Jos teillä ei varsinaisesti ole rahasta tiukkaa kuitenkaan, niin miksi surra tuollaista asiaa. Tilanne olisi varmasti eri, jos toinen osapuoli joutuisi tosissaan laskemaan senttejä, että rahat riittää pakollisiin menoihin ja toisella taas olisi reilusti millä mällätä.



Talousalalla olevalle se oman talouden ajatteleminen itsenäisenä osana parisuhteesta on varmaan jo toinen luontokin, ehkä? Jos sinusta tilanne ei nyt kuitenkaan ole tasapuolinen tai reilu tai jotain muuta, niin voithan ehdottaa oman näkemyksesi mukaista kompromissia jossakin suhteessa.

mutta mitenhän toimitaan parisuhteissa, jossa ollaan tarkkoja omista rahoista, siinä vaiheessa, kun heikommin toimeentuleva sairastuu? Auttaako puoliso taloudellisesti maksamalla tutkimuksia ja hoitoja yms. kuluja, vai saako sairastunut pärjätä omillaan ja jonottaa terveydenhoitopalveluja kunnallisella puolella kuukausikaupalla?



Mitä kun toisesta tulee kuluerö? Jos on vaikka vaikea sairaus, niin eihän siinä edes tiedä, saako koskaan "omiaan pois", jos puoliso kuolee ennenkuin velka on maksettu, jos alkaa maksella toisen sairaskuluja...

Hän hyvätuloisena elätti (käyttää tätä sanaa)minut ja vauvan,olin itse opiskelijaäiti.Minun nettotulot olivat pienimmillään n.300 eur ja hänellä netto n.3000 eur.Olimme jo tuolloin naimisissa.Hän itse halusi maksaa muutaman tonnin opintolainani,jotta se ei kummittele taloudessamme, mutta muutama vuosi sitten aloitti lainan takaisinmaksun karhuamisen.En maksa koska emme sopineet mitään takaisinmaksusta enkä itse pyytänyt maksamaan opintolainaani.Olen ollut nykyään jo vuosia töissä ja tienaan pari sataa enemmän kuin mieheni.Maksamme nykyään kaiken puoliksi.Joskus riidoissa hän ottaa esille sen,että olen hänelle velkaa.Velka sovitaan yhdessä ennen velan maksua,ei jälkikäteen.Monesti olen ajatellut että miehelleni raha on liian tärkeää,esim.elätti-sanan käyttö minusta,vaimostaan ja lapsemme hoitajasta oli kamalaa. Ap:lle annan neuvon:eroa heti,miehesi ei ole normaali!

Raha-asioista on pystyttävä sopimaan eikä siihen pidä liittää ajatusta siitä, kuinka paljon toinen tykkää toisesta. Sopimus voi olla millainen vain kunhan molemmat ovat siihen tyytyväisiä. Mutta tämä on tärkeää: mennyttä rahankäyttöä, josta ei ole sovittu etukäteen ei saa taannehtivasti ottaa huomioon, vaikka siihen olisi oikeudenmukaiset perustelut. Katumanpäälle tuleminen liittyy erotilanteisiin.

Jos olisi tiennyt, olisit jättänyt jonkun ravintolareissun väliin.

vaahdotaan siitä että naisen pitäisi jotain maksaa. sähän voisit ehdottaa sille ukolles että sen pitäisi maksaa sulle tasoitusta menneiltä vuosilta joka kuukausi hautaan asti kun sialla on isommat tulot ollu. vielä henkivakuutus päälle että pärjäät sen jälkeen. lopuksi pihtaat niin sitte olet oikea av-sankari.



tero

Onko ok olla vapaamatkustajana ja sitten kun olisi oma vuoro niin ei kiinnosta? No minusta ei. Vuoden kuitenkin omien sanojesi mukaan maksanut aivan kaiken...

Mmm... ehkä ei kuitenkaan voi syyttää aloittajaa, jos mies on vapaaehtoisesti maksanut. Mielestäni raha ei kuulu rakkauteen. Ilman sitä on vain hyvin hankala tulla toimeen, välttämätön paha sanoisinko. Ja olisivathan he voineet jatkaa opintoajan kitkuttelua, mihin aloittajalla ois ollu varaa. Mut yleensä, kun toinen pääsee palkoille, niin alkaa haluta ulos syömään ("mä kyllä maksan..."), kalliimpaa tavaraa/ruokaa kotiin ("mä kyllä maksan...") Mut tää on rehellisesti eka kerta, kun kuulen, että joku alkaa perimää takas XD. Jotenkin ymmärtäisin vielä, jos he olisivat eromassa, vaik en kyl sillokaan.

Rakkaus, se on hienoa, koska ei tarvi välittää tuollaisista. Meillä menee niin, et se jolla on sillä hetkellä maksaa. Rahoja tulee eri aikaan. Ikinä ei lasketa meneekö tasan. Oli myös aika, et mä olin töissä, mies työtön. Maksoin kaiken puolitoista vuotta, en ole karhunnut takas.

Ja jos aloittajan mies jäisi työttömäksi, niin varmasti kääntyis asetelma toisinpäin kuin hänen opiskeluaikanaan. Aloittaja varmasti mielellään makselis menoja. Varmasti osallistuu nytkin ihan automaattisesti pyytämättä yhteisiin menoihin. Ja joskus ihminen huomaamattaan yrittää maksaa "vähän enemmän", jotta toinen huomaa, ettei ole unohdettu apua siltä suunnalta. Mutta pyytäminen... se on vähän mautonta. Kyse on parisuhteesta ei liikekumppanuudesta.

Tuo miehen pyyntö kertoo vaan valitettavan paljon luonteesta. Ei muuta.

sitten voimaan tulleen avoeroa koskevan lakimuutoksen mukaan miehesi olisi todennäköisesti oikeutettu korvaukseen eron hetkellä.



Mutta kaikki vikahan on tosiaan hänen luonteessaan, vai mitä.

Mulla ja miehelläni on yhteiset rahat ja se maksaa, kumman tilillä on enemmän. Hoidin aikoinani kotona lastamme kolme vuotta ja elimme miehen palkalla. Sitä ennen maksoimme yhdessä mieheni kahden isomman lapsen kuluja; minä ostin heille vaatteita, maksoin esim. puhelinlaskuja jne.



Nyt olen vuorotteluvapaalla ja taas on mies maksajan roolissa. Tosin miehelläkin menee vähän huonosti työelämässä juuri nyt ja olen joutunut turvautumaan säästöihini, jotka on pelkästään mun nimissä. Miehellä on omia säästöjä. Olen sanonut, että kunhan hänen työtilanne paranee, voi hän halutessaan maksaa mulle säästörahastoon sen mitä olen sieltä lunastanut, koska hän on sanonut, että säästöihin en saisi kajota vaan hänen tulisi se raha jostain hankkia.



Mun mielipide on, että parisuhteessa ei ihan joka euroa voi laskea, vaan se maksaa jolla rahaa on. Tämä varsinkin silloin kun on lapsia. Olen kyllä kuullut parista, jossa nainen joutuu pyytämään rahaa ystäviltään lainaksi ostaakseen lapselle talvihaalarin vaikka miehellä olisi rahaa tuohon haalariin ja moneen muuhunkin, mutta jostain syystä lapsen vaatehankinnat on naisen vastuulla (ilmeisesti lapsilisä menee naisen tilille).

mutta mitenhän toimitaan parisuhteissa, jossa ollaan tarkkoja omista rahoista, siinä vaiheessa, kun heikommin toimeentuleva sairastuu? Auttaako puoliso taloudellisesti maksamalla tutkimuksia ja hoitoja yms. kuluja, vai saako sairastunut pärjätä omillaan ja jonottaa terveydenhoitopalveluja kunnallisella puolella kuukausikaupalla?

Mitä kun toisesta tulee kuluerö? Jos on vaikka vaikea sairaus, niin eihän siinä edes tiedä, saako koskaan "omiaan pois", jos puoliso kuolee ennenkuin velka on maksettu, jos alkaa maksella toisen sairaskuluja...

niin ne sairaskulut ei kassassa silloin paina. Mulla on nuuka puoliso ja omat tilit, itse olen suurituloisempi törsäri ja mieheni taas saa enemmän säästöön nuukuutensa takia, mutta tiukoissa tilanteissa jeesaamme toisiamme. Ilman velkakirjamerkintöjä. Nytkin on tilanne, että mies on 5 kk vuorotteluvapaalla. En ole joka laskua lyönyt hänelle tiskiin, samoin on mennyt, kun olen ollut hoitovapaalla, äitiyslomilla ja itse vuorotteluvapaalla. Jos tarvitsee lääkettä, ostetaan, jos on hoitomaksu, maksetaan, jos autonrenkaat on loppu, ei tielle lähdetä vaarallisilla renkailla vaan ostetaan.

Ihmisestähän se on kiinni,onko kassakone sydämen tilalla.

Mä kyllä ap juoksisin ja lujaa.

Siltä ainakin tuntuu. Kun miehellä on rahaa, miehen pitää maksaa. Kun sinulla on rahaa, miehen pitää maksaa.



Ei rakkaus ole tuollainen hyötysuhde, jossa ap laskee, paljonko voi miehestä hyötyä.



Ok olisi se, että asuisitte erillänne ja seurustelisitte. Silloin maksaisit omat kulusi 100% etkä voisi vaatia mies maksajaksi.

Miks pihtaat?

Anna sille pillua, niin rauhoittuu.

Mies ei halua, että rahamme ovat kokonaan yhteiset, vaan että on yhteinen tili ja molemmilla sitten omat tilit myös. Minusta vain on outoa, että perheessä toisella on enemmän esim. säästöjä tai varaa harrastaa kuin toisella. Enkä ede viitsi miettiä, miten tämä kuvio sotkeentuisi kun on lapsia.

En minäkään halua, että mun ja miehen rahat on yhteiset. Ei hänkään halua. Meillä ei ole edes yhteistä tiliä, vaan kummallakin on omat tilit. Maksamme asumisen, sähkön, vakuutukset, ruuat jne. yhdessä. Siis jompikumpi maksaa laskun tililtään ja toinen maksaa osuutensa toisen tilille.

Mulla on myös enemmän säästöjä kuin miehelläni, enkä tajua, miksei näin saisi olla. Mä olen säästäväinen luonne, pidän huolta, että tilillä on aina reilu puskuri, säästän itselleni (tosin vain rahastoihin) ja lapsille. Mies törsää omia rahojaan, ja se on ihan ok. En voi pakottaa häntä säästämään eikä hän minua tuhlaamaan. Siksikin on kerrassaan loistavaa, että kummallakin on ikioma tili.

Meidän ei ole tarvinnut riidellä rahasta koskaan.

miehesi ehdotuksessa on järkeä. Te ette ole naimisissa, teillä ei ole lapsia ja ennenkaikkea opintolainanne eivät ole yhteisiä! Minä en naisena edes kehtaisi opiskella tuossa tilanteessa miehen rahoilla. Minusta sinun olisi itse pitänyt ymmärtää ehdottaa, että maksat jotakin enemmän jonkin aikaa. Se olisi osoittanut, että arvostat miehesi antamaa mahdollisuutta opiskella viimeisen vuoden nostamatta lainaa. Tilanne on aivan eri jos ja kun olette naimisissa ja teillä on yhteisiä lapsia. Mutta ei nykyään ole miehen velvollisuus rahoittaa tyttökaverinsa opintoja!

ehdottaa että jos nainen puolestaan maksaisi enemmän yhteisiä kuluja, kun mies on ensin maksanut yhteiset ja naisen omat kulut vuoden ajan, kuin se että nainen sitten lyö tuntihinnat seksi- ja lastensynnytyspalveluille. Ootte kyl pimeitä, anteeks vaan.

Edelleenkin puhu, ap, miehesi kanssa rauhallisesti asiasta, että miten hän ne parisuhteen ja ehkä myöhemmin lapsiperheen raha-asiat näkee, miten jos tulot toisella tai molemmilla tippuu tulevaisuudessa tai toisella merkittävästi nousee. Minusta, jos teillä kerran on takana useampi vuosi omia rahoja ja yhteisten kulujen puoliksi jakamista opiskelija-aikana, ja sitten miehen työllistysmisaikana tilanne on ollut noin vuoden ajan se, että mies on maksanut melkeinpä kaikki, niin ei todella mielestäni ole mieheltä kohtuutonta olettaa että se normaalitila on jonkinlainen kulujen tasajako ja tuo miehen rahoilla elämisvaihe oli vain tällainen välivaihe, joka nyt sitten seuraavan vuoden aikana jokseenkin tasataan kun sinullakin on työpaikka. Minusta tuossa ei ole mitään outoa tai skitsoa tai muutakaan, mutta puhukaa asiasta jos teillä on erilaiset näkemykset tai oletukset.

Mielestäni ne on ihan muut merkit, joista voi sitten alkaa pelätä tulevaisuuden kannalta, että jos teille lapsia tulee niin saat olla itse syömättä että lapsille riittää ruokaa, kun mies käy omilla rahoillaan golffaamassa ja purjehtimassa.

Mä ymmärtäisin tuon miehen vaatimuksen/pyynnön ehkä just ja just JOS

a) miehen tulotaso olisi pudonnut

b) ap alkaisi nyt saada parempaa liksaa kuin mitä mies saa

Mutta tilannehan ei ole tuo, vaan mies saa edelleen reilusti parempaa palkkaa kuin ap, ja joka tapauksessa miehen taloudellinen taakka pienenee, kun ap:lla on varaa maksaa enemmän yhteistä elämistä.

Mun mielestäni miehen vaatimus on aivan älyvapaa, miksi kukaan tolkullinen ihminen vaatisi, että toisen täytyy jatkaa työpaikan saatuaan kituuttelua, ja mies sitten voisi oikein mälläillä menemään rauhassa?

Ei todellakaan ole kohtuullista!

Ja kyllä, jos kusipäisiä ehdotuksia heittelee ilmoille, niihin voi vastata samanlaisilla idioottimaisuuksilla, eli laittaa todellakin hintaa kotitöille ja laskea tarkkaan kumpi syö enemmän ruokaa ja kalliimpaa ja kuka joi oluet jne.

Sinänsä se seksin hinnoittelukaan ei ole huono idea, jos kerran muutkin asiat ryhdytään hinnoittelemaan.

Itse näen, että perhe on yksikkö, jossa kaikki asiat on yhteisiä. Myös minun rahani, joita olen aikojen saatossa tienannut enemmän kuin mieheni.

Palkkatasa-arvosta kyllä pidetään kovaa ääntä, mutta kyllä tämäkin ketju todistaa, että nainen olettaa miehen eurosta 80 senttiä menevän naiselle. Jos mies erehtyy edes KESKUSTELEMAAN raha-asioista naisen kautta ilman, että automaattisesti maksaa kaiken, se tulkitaan näköjään ikävänä tekona. Ilmankos monen palstan naisen motto näyttää olevan että "se on vain rahaa" kun mieheltä saa aina lisää jos omat ovat loppu.



Olen totta kai sitä mieltä, että jos on lapseton pari niin kyllä raha-asiat ovat enemmän omia mutta kun on lapsia niin sitten huolehtidaan lapsista ja niiden elättäjistä yhdessä myös rahallisesti. Mutta lapsettomana - eipä sillekään ole mitään takuita että nainen käyttää miestä taloudellisesti hyväksi ja nostaa kytkintä kun rikkaampi sattuu kohdalle. Oikein yököttää näin vanhanaikaiset mielipiteet tällä palstalla.





Tykkään kyllä maksaa esim. ravintolalaskut mutta jos nainen pitää tällaista tekoa ns. itsestään selvytenä eikä anna sille mitään arvoa niin yhtä hyvin sellaista naista kuuluu pitää itsestään selvyytenä. M40

miehesi ehdotuksessa on järkeä. Te ette ole naimisissa, teillä ei ole lapsia ja ennenkaikkea opintolainanne eivät ole yhteisiä! Minä en naisena edes kehtaisi opiskella tuossa tilanteessa miehen rahoilla. Minusta sinun olisi itse pitänyt ymmärtää ehdottaa, että maksat jotakin enemmän jonkin aikaa. Se olisi osoittanut, että arvostat miehesi antamaa mahdollisuutta opiskella viimeisen vuoden nostamatta lainaa. Tilanne on aivan eri jos ja kun olette naimisissa ja teillä on yhteisiä lapsia. Mutta ei nykyään ole miehen velvollisuus rahoittaa tyttökaverinsa opintoja!

yhteen muuttamiseen. Miten helvetissä se voi olla vain naisen ongelma, että miehen tulot vie naisen asumistuet?

Eli yksin asuvana ap olisi pärjännyt opiskelijana paljon paremmin, onko se sitten ap:n vika, vai kyseisen pariskunnan yhteinen päätös?

Mulla oli myös yksi kaveri, jonka mies oli apn miehen kaltainen munaton nysväke, ja kaveri paahtoi niska limassa töitä opintojen ohella, että sai maksettua vuokraa, kun ei saanut asumistukea miehen tulojen takia. Onneksi huomasi ajoissa millainen nuljake miehensä on, ja vaihtoi parempaan. Ja tuo nuljake nyt sitten yksin masentuneena ja lihoneena laskeskelee pennejään, eipä ole kumppania sen jälkeen rinnalle löytynyt.