Lapseton kysyy: mitä pitää sietää lapsivierailta minun kodissani?

ja siksi halusin asiaa täällä ihan vilpittömästi tiedustella, kun ajattelin että jos en vain ymmärrä nykypäivän lapsiperhe-elämää :)

Mielestäni sun ei tarvi myöskään ostaa leluja vieraiden lapsille, ei sulkea eläimiä erikseen mihinkään, tai laitella ovia kiinni jos ne ei ole muutenkaan. He voivat ihan itse tuoda lelunsa ja pitää lapsensa kurissa. Tai siis voisivat ja olisi suotavaa, näemmä ei ole järkeä juurikaan suotu.



Tää on oikeasti aika outoa että nykyään lapsilta sallitaan kaikenlaista ja siihen sitten pitää vaan sopeutua. Ei varmasti mun lapsuudessa sallittu niin räikeästi kuin nykyään, ja olin lapsi 80 -ja 90-luvuilla, eli ei siitä nyt niin kauheen pitkä aika ole.

mulla on itselläni 3 todells vilkasta poikaa,mutta jostain syystä ne osaa käytäytyä kylässä,jopa niin,että ihmiset ihmettelee,että eihän nää mitään villejä ole..

Miten on mahdollista, että tuskin kukaan tähän kirjoittaneista ei hyväksy OMILTA lapsiltaan tuollaista käytöstä, mutta silti sellaisia lapsia on?



Aloittaja oikeastaan vastaa itse omaan kysymykseensä. Hän pitää kummallisena sitä, että vanhemmat eivät kiellä, mutta kumminkaan hän itse talon valtiaana ei suvaitse vieraitaan opastaa.

Sitten märsyää, kuinka se myllättyjen lakanoiden löytäminen oli niin kamalaa.



Jos et kehtaa lapsia kieltää vanhempien läsnäollessa, niin PUHUTTELE SITTEN VANHEMPIA!

Sano aivan suoraan, että

- eläimiä ei saa kiusata

- sängyssä ei saa hyppiä

jne.



Vanhempien mielestä on nimittäin kamalan noloa kieltää! Kuinka moni teistä tunnustaa tämän, että lapsen kieltäminen on jotenkin niin hävettävää, että mieluummin niiden annetaan temmeltää mielin määrin?

paitsi se jatkuva keskeyttäminen. Tai siis on sekin nou nou, mutta noita keskustelun pelisääntöjä lapset oppii vaan niin mahdottoman hitaasti, että sitä joutuu opettelemaan kylässä ja kotona. Lasten ei ole helppo ymmärtää, miten odottaa vuoroaan ja ettei joka ajatusta tartte kertoa kaikelle kansalle. Se, että ne lapset keskeyttää koko ajan, on jossain määrin vääjämätöntä, mutta jos ne vanhemmat ei yhtään yritä opastaa lastaan, että odota hetki vuoroasi, niin se on ongelma. (No ihan pienet ny ei tajua vielä, mutta sit kun lapsi alkaa olla sellaisessa iässä, että ymmärtää tällaisia asioita.)



Mul on itellänikin lapsia, ja kovinkin puheliaita. Jatkuvasti harjoitellaan keskusteluasioita, niin tullut tuskastuttavan tutuksi tuo kun jatkuvasti ovat äänessä ja edistystä taidoissa tapahtuu tuskastuttavan hitaasti.



Yhden ystävän jo vähän isompi lapsi osaa jo keskustella varsin sivistyneesti, odottaa omaa vuoroaan jne. Mut mä en millään vaan jaksais kuunnella sen lapsen juttuja, kun ei yhtään kiinnosta. Toivoisin, että olisin tässä suhteessa aikuisempi, mutta ei vois vähempä kiinnostaa ne sen lapsen lapselliset jutut. (Rehellisyyden nimissä tylsät ne mun omankin lapsen jutut on muista ihmisistä, mut itse tietenkin ylpeänä kuuntelen ja kannustan, kuten ystäväni omaansa. Tällaista tää taitaa kaikilla olla?) Mut samalla kun mua ärsyttää, että lapsien juttuja joutuu kylässä kuuntelemaan, tajuan, että miten muuten ne lapset vois oppia keskustelemaan, jos ei niitä oteta mukaan keskusteluun. Kyl ne sit joskus isompana puhuu ihan kiinnostaviakin asioita - toivottavasti. :-D Pitää vaan kärsiä ja harjoitella tätä asiaa niin omien kuin muidenkin lasten kanssa.



Mutta kaikki muu on tietty kylässä kiellettyä, ellei emäntä itse nimenomaan halua, että lapset tekee majan sänkyynsä.

mitä ei halua, mutta pikkulapsilta ei toki voi odottaa/vaatia täysin "siistiä" käytöstä, koska he eivät pysty siihen.



No, yhden oman 3-vuotiaan ja lukemattomien kaverien lasten, sisarusten lasten, ja vierailujen perusteella:



-lemmikkejä ei tietenkään saa kiusata, ei tarvinne perustella. Jos lapsi ei jättäisi eläintä rauhaan niin pitäisin sylissä vaikka koko vierailun ajan (tosin varmaan olisi pakko lähteä aika pian). Ymmärrettävää tosin jos lapsi haluaa silittää eikä osaa vielä niin hyvin, lemmikin omistaja voi ystävällisesti neuvoa lasta.



Lapsettomassa kodissa en todella antaisi lapseni



-mennä toisen sänkyyn! Ihmettelen kovasti, miksi vanhemmat antoivat näin käydä. Lapsellisessa kodissa on joskus käynyt niin että perheen oma lapsi on mennyt vanhempien sänkyyn pomppimaan ja muut sitten perässä mutta se onkin ollut perheessä kiellettyä, mutta asiasta ei ole tullut suurta ongelmaa, lapset vaan muualle leikkimään.



-heitellä sohvatyynyjä tai pomppia sohvalla ellei emäntä/isäntä pidä sitä ok:na (meillä kotona saa näin tehdä, lapsi ei kuitenkaan koskaan tekisi näin kylässä elleivät kyläpaikan omat lapset ensin aloita).



-availla keittiön kaappeja, tosin en itse nipottaisi tästä muuta kuin jos niissä olisi jotain vaarallista. Meillä lapset saavat tutkia kaappeja jos haluavat (saivat jo silloin kun olimme lapsettomia).



Sen sijaan:



lapsen iästä riippuen kiljuminen ja juokseminen ovat aika normaaleja juttuja. Pikkulapsia ei saa usean tunnin (tai tunninkaan) ajaksi täysin hiljaisiksi ja paikallaan oleviksi. Musta nuo eivät ole kovin "pahoja" juttuja, toki aivan päätöntä juoksemista ja suoraa huutoa huutamista on hyvä rajoittaa (kotonakin).



Taaperoilta ja pikkulapsilta on aivan normaalia keskeyttää aikuisten keskustelua lähes koko ajan. He eivät osaa odottaa samalla lailla kuin aikuiset. Itse yleensä sanon lapselle että puhun nyt X:n kanssa, mutta jollain aikaväleillä kyllä vastailen myös lapselle, jopa siinä keskustelun lomassa. Ja pidän tätä ihan normaalina. Mutta tuo keskeyttäminen on siis lapsen äidin/isän asia kontrolloida, lapsilta on täysin normaalia yrittää saada vanhempien huomiota koko ajan (siis 0-5 v ainakin, yli 5v:ltä ei enää niin normaalia).



Ehdotuksia:



-laita särkyvät piiloon ja makuuhuoneen ovi kiinni.



-Ehkä lemmikitkin voisivat tervehtimisen jälkeen "vetäytyä" rauhaan esim. sinne makkariin



-kutsu vieraita oman jaksamisesi mukaan, on ihan ok haluta nähdä kavereitaan/sukulaisiaan myös ilman lapsia



-tuohon meteliin ja keskustelun keskeyttämiseen hanki lisää toleranssia, jos siis haluat vielä nähdä ystäviäsi lasten kanssa.

Kaikki mainitsemasi touhut on kielletty meillä niin omilta kuin vierailtakin lapsilta. Eläinten kiusaaminen myös kertoo usein vaikeistakin käytöshäiriöistä, enkä sellaisten lasten antaisi olla hetkeäkään valvonnatta. Musta on jopa vaikea uskoa tmän apn viestin todenperäisyyttä. Kuka normaali vanhempi oikeasti päästää lapsensa pomppimaan toisten sänkyyn ja heittelemään koiraa tavaroilla??? Ja jos sellaisia vanhempia kuitenkin on, kannatta varmaa uudistaa omaa ystäväpiiriään.

Noista listatuista en hyväksyisi mitään muuta kuin keskeyttelyn. Se kuuluu lapsuuteen.



Lemmikin kiusaaminen varsinkin on iso EI. Erityisesti jos se on koira, se nimittäin saattaa purra. Tai jos ei heti, niin ainakaan se ei sitten pidä lapsista ja saattaa tulevaisuudessa purra lähestyvää lasta, kun muistaa, että "tuollaiset minua kiusaavat". Ja koiran vikahan se silloin on, tietysti...



Toisten sängyn möyriminen on kanssa todella törkeää, samoin kuin sohvilla hyppiminen. Sehän onkin kiva, kun jotain menee rikki tai sänky on paskainen.



Kiljuminen ja juoksentelu saattaa lähteä lapasesta, mutta on kuitenkin jotensakin ymmärrettävää. Kuitenkin sille saa laittaa stopin.

mulla on yksi laatikollinen leluja, joita saavat tonkia. myös piirrustuskirjoja muutama, ja muutama lastenkirja/-lehti. ongelma on se, että yleensä laatikko levitetään keskelle lattiaa hetkessä ja minuutin verran onkin rauhallisempaa. Sen jälkeen taas... apua.

Tuo dvd voisi olla kokeilemisen arvoinen, jos rauhoittuisivat siihen. Tosin olen sitä mieltä, että jos vieras tulee lasten kanssa lapsettomaan taloon, niin voisi ottaa jotain tekemistä itse mukaan eikä olettaa, että täällä on aktiviteettia järjestettynä.

Mutta se on kyllä outoa, etteivät ota omia lelujaan mukaan. Me otimme aina.

Lapset tykkää keskeyttää, koska hekin haluavat osallistua. Ehkä voisitte hetken puhua lasten kanssa ja sitten yrittää puhua ilman keskeyttämistä. Siihen auttaisi, jos lapsilla olisi kivaa tekemistä.

No, nuorempina lapset keskeyttivät aikuisten puheen ja tekevät sitä vieläkin välillä. Mutta se vaati pientä taitoa vastata sivussa lapselle jotain ja jatkaa sitten aikuisten juttelua kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jos vanhemmat eivät kiellä ja komenna, niin minä teen sen itse. Juuri yksi päivä piti kieltää lapsia juoksemasta sisällä.

Haluaisinkin tietää, tuleeko minun sietää kylässä käyviltä lapsiperheiltä seuraavaa:

- sänkyymme mennään hyppimään ja kenties kaivaudutaan peittojen alle

- hypitään sohvilla ja mennään tyynysotaa

- kiljutaan, juostaan ympyrää

- keskeytetään aikuisten keskustelu KOKO ajan

- kiusata perheen lemmikkejä

muihin huoneisiin ei ole asiaa. Laitan ovet lukkoon tai ainakin kiinni ja ilmoitan, että tarjoilut on tässä keittiössä, tästä ei tarvitse lähteä minnekään.



Säästyy koko muu koti remuamiselta.

alkuperäinen viestini oli aivan todellisuuttamme. Ja kyseessä ei ole vain ystävien lapset vaan myös sukulaisten ja sisarusten.

meillä olohuoneeseen ja keittiöön ei näy makuuhuone joten vanhempien on vaikeaa jatkuvasti valvoa hyppivätkö lapset sängyllä vai eivät. tämän viestiketjun jälkeen toki ajattelen, että oven voisi sulkea mutta kuten joku kirjoittikin, niin ei pitäisi olla. Minun ei tarvitsisi sulkea ovia, komentaa, hankkia leluja jos minulle tulee vieraita. SEuraavassa viestissä varmaan sanotaan että älä sitten valita, joten...

ehkä ensi kerralla kokeilen itse komentaa lapsia. epäilen vain, että sitten aikuisten seurustelusta ei tule sitäkään vähää, koska on esim koiran huomioimisesta jotkut vanhemmat lapsiaan komentaneet, mutta vain kerran ja se tuntuu unohtuvan minuutin sisällä.

no tosiasia se kyllä on että nykylapsia kasvatetaan paaaljon löysemmin kuin meitä aikanaan. Ei silti että mä esimerkiksi myöskään olisin lapsena kokenut että kuri on liian tiukka, mutta todellakin jos mentiin vaikkapa kylään niin ei siellä tutkittu paikkoja tai hypitty sängyillä jne. sen lisäksi jos oli vaikkapa se kahvittelu niin lapset eivät saaneet ekana rynniä pöytään vaan aikuiset aina ensin. sen lisäksi oli opetettu että ei ahmita herkkuja vaan otetaan maltillisesti jotta jokaiselle riittää.



itse asiassa en tykkää edes omien lasteni kanssa käydä sellaisten perhetaphtumien kahvitteluissa, joissa lapset rynnivät pöytään ensimmäisenä kahmien ja metelöiden ja aikuiset sitten syövät jämät ja yrittävät keskustella siellä metelissä.



eli ei et ole herkkänahkainen mutta nykyajan lapset on huonommin kasvatettuja (keskimäärin) kuin ennen.



tuosta aikuisten keskeyttelystä myös että sen minäkin opin lapsena että aikuisten jutustelua ei keskeytetty koko ajan vaatien vanhempien huomiota, vaan opittiin mm leikkimään sivussa rauhallisesti. Tämä ei tietysti tarkoita sitä etteikö lapsi saisi myös osallistua ja puhuakkin, mutta hän ei selkeästi ollut se napa siinä aikuisten keskustelussa.

Mutta tietenkin se on sitten niin, hyvä ap, että itse päätät, miten suhtaudut tuollaiseen lasten käytökseen, ja otat sen riskin, että ystäväsi loukkaantuvat, kun puutut asiaan.



Minusta sinä VOIT ja sinun jopa pitää puuttua, jos vieraasi sinusta käyttäytyvät huonosti. Otat sitä lasta nätisti kädestä ja viet hänet äitinsä/isänsä luo ja sanot, että "Veera möyri meidän sängyssä, ja en pidä siitä, katsotko ettei se toistu."



Oma on häpeänsä, ettei jo ole moiseen puuttunut.



Talo elää tavallaan.

Paitsi juokseminen ja kiljuminen - mitä tarkoittaa oikeasti ja missä tiloissa? Kerrostalokaksioissa lapset leikki leluilla paikoillaan, omakotitalon pihassa en itse tajuaisi mitään ongelmaa jos lapset juoksisivat ja kiljuisivat leikkiessään.



Vähän sama on KOKO ajan keskeyttäminen. Jos lapsilla on leikittävää ja oikeasti keskeyttää KOKO ajan niin on huonotapaista. Mutta lapsettomana pariskuntana kotinne voi ihan yksinkertaisesti olla todella tylsä lapselle. Jos lasten odotetaan istuvan pöydässä hiljaa kun aikuiset puhuvat taukoamatta, silloin keskeyttäminenkin on minusta jo ymmärrettävää. Isanätäväen kohtelaisuuteen kuuluu myös kaikkien kutsuttujen vieraiden huomioiminen eli jos kutsuu lapsiperheen, täytyy joko miettiä itse lapsille sopivaa tekemistä tai vinkata vanhemmille että ottavat lapsille jotkut lelut/lautapelit ajanvietteeksi kun teillä ei ole. (Ilman vinkkausta tuntuisi epäkohteliaalta ottaa omia mukaan kylään)

enkä kylässäkään.



Mutta ap, on aika mahdotonta odottaa että lapsi istuisi hiljaa pari tuntia kirjaa lukemassa. Tällainen lapsi on jo ehkä vähän isompi, harva alle kouluikäinen lapsi istuu yli tunnin lukemassa - VARSINKIN kun lapsi tuskin edes osaa lukea.



Mulla on yksi sinkkukaveri, joka asuu kaksiossa. En mene lasten kanssa sille kylään. Syy on se, että lapset pitkästyy aivan tuhottomasti. Niillä ei ole mitään tekemistä siellä. Muutama lego on äkkiä rakennettu, ja vaikka olisikin omia tavaroita mukana niin ei niitä niin paljon ole että niillä lapset leikkisi koko illan. (lapset 7v, 6v ja 2v)



Joko menen sinne yksin tai sitten ystäväni tulee meille.



Ongelma on se, että hän on nyt vähän loukkaantunut siitä, kun useammin hänen täytyy tulla meille kuin että minä / me menisimme hänelle kylään. Vaikka kuinka selitän asiaa lasten kannalta, hän ajattelee asiaa vain omalta kannaltaan ja niin mikä hänestä olisi tasapuolista. Hoh hoijaa, en tajua miksi hän haluaa meidät sinne ja haluaa kuunnella lasten kitinää koko illan siitä ettei ole tekemistä - kun vaihtoehtona olisi kaikessa rauhassa jutella meillä niin ettei lapset häiritsisi kun ovat omissa touhuissaan tai ulkona. Mutta kuka näitä lapsettomia sinkkuja aina ymmärtää... en näköjään minä ainakaan.

tiettyjen perheiden vierailuun sulkemalla mm. makuuhuoneen oven. Sen oletan olevan myös vanhemmille selkeä merkki siitä että kyseiseen huoneeseen ei ole kenelläkään asiaa (ja aina ei tietenkään ole toiminut....).



Hyvänä tapana kieltää vierailta lapsilta jotakin olen pitänyt sanamuotoa "tässä kodissa ei saa hyppiä sohvalla/maata pöydällä/juosta/mennä jääkaapille...jne...". Silloin esität oman kotisi sääntöjä joita lasten tulee noudattaa, olivatpa kyseiset touhut lasten omassa kodissa sallittuja tai ei.



Olen itsekin äiti ja meillä lapset kasvatetaan "vanhanaikaisella" tavalla. Kylässä ollaan kauniisti, samoin kotona (muutoinkin, mutta erityisesti) kun vieraita on paikalla.

Nyt jo 7v tyttäreni osaa käyttäytyä hienosti kylässä. Pienempänä oli toki enemmän vauhtia, mutta silloinkin meillä oli omat lelut yms. mukana jotta aika kului. Jouduin toki itse joskus viihdyttämään lasta, mutta ikinä en antanut hänen hyppiä vieraiden sohvilla tai sängyillä. Ymmärrän että jos on enemmän lapsia niin villiintyvät, mutta joku kuri on laitettava. Meillä on myös ollut joskus omat dvt:t mukana, kuvittelisi että vanhemmat itse tajuaisivat ottaa niitä mukaan, että hekin saisivat hetken jutella emännän/isännän kanssa.

Luultavasti ap:n vieraat eivät ole nähneet ja huomanneet lasten möyrimistä sängyssä, jos ap:kin huomasi sen möyrinnän tuloksen vasta vieraiden lähdettyä. Sohvalla pieni lapsi hyppii hetkessä kun se tuntuu kivalta ja vanhempi ei ehkä vaan aina reagoi. Moni jättää myös mielellään varmaan kieltämättä ettei uhmaikäinen vedä itkupotkuraivareita kylässä, jolloin kyläily voi olla todella ikävä kokemus kaikille.



Keskeyttäminen silloin tällöin on ok, mutta lapsen tylsistyessä useammin ja lapsettomasta voi tuntua kokoaikaiselta. Ääni lapsilla puuhatessa nousee helposti ja askelkin nopeutuu, jolloin ollaan jo huutamisessa ja juoksemisessa. Enemmän tai vähemmän kaikkien taaperoikäisten kanssakäynti eläinten kanssa tuntuu eläimenomistajasta kiusaamiselta, varsinkin jos lapsella ei ole kotona lemmikkiä ja lemmikki ei ole tottunut lapsiin.



On tietenkin vanhempia joilla kaikki kuri on hukassa, mutta lapsille kuuluu se tietty energia joka pitää purkaa johonkin. Lisäksi eri ikäisten lasten kanssa homma toimii erilailla, pienemmät eivät tee mitään pahuuttaan ja ehtivät huomaamatta kokeilla vaikka mitä. Mutta väittäisin että suurin osa näistä huonoisti käyttäytyvistä lapsista kasvaa kouluikäisenä ihan käytöstavat omaaviksi- uskomatonta kyllä. Tässä auttaa ikä ja käsityskyvyn kasvu.



Itse olen nähnyt todellisia kauhukakaroita pienempänä, jotka kouluikäisenä ovat jo olleet hyvinkin fiksuja lapsia. Siis lapsia jotka purevat ja raapivat toisia, kiusaavat ja huutavat, sekä sellaisia jotka osaavat vaatia ja saavat kaiken. Nykyään nämä ovat jo 10-20vuotiaita ja ihan mukavia kaikista on tullut. Osa on jopa hieman ujoja, ehkä voi myös olla paljon negatiivisesta palautteesta mitä ovat aikanaan saaneet. Odottele vaan rauhassa ja yritä olla leimammatta liikaa näitä lapsia ja vanhempia.



Meillä muuten on juokseminen ja äänen korottaminen kotona sisällä ollut sallittua, sekä myös sohvalla pomppiminen ja tyynysota. Tosin sängyllä ei ole saanut hyppiä ja eläimiä kiusata, mutta koirien kanssa elo ollut läheistä ja välillä koirat ovat joutuneet sopeutumaan paljonkin lasten tahtoon. Eli meillä näyttää olevan sallittua lähes kaikki mitä muilla on kiellettyä. Ja meidän lapset ovat olleet yleensä ne kiltit ja uskomattoman pitkäjännitteiset lapset kylässä.



Toisaalta uskon että nykyaika virikkeineen tekee lapsista levottomampia. Liikenteen melu, televisio, perheen ruuhkavuodet ja ainainen kiire eivät voi olla vaikuttamatta lapsiin. Lisäksi isot ja meluisat päiväkotiryhmät, joissa on jatkuvasti vaihtuvaa väkeä ja aikataulutetut harrastusrumbat tuskin tekevät myöskään kovin hyvää pienelle kasvavalle lapselle. Eli jos miettii lapsen elämää, niin ei se ihme ole jos lapset ovat hitusen levottomia ja ero on selkeä meidän lapsuuteen.

Mutta kuka näitä lapsettomia sinkkuja aina ymmärtää... en näköjään minä ainakaan.