Miksi joku katkaisee välit lopullisesti ilman mitään syytä tai selitystä?
Onko teillä mitään henkilökohtaisia kokemuksia tällaisesta? Onko teille myöhemmin selvinnyt, mitä tapahtui, tai oletteko itse olleet se välit katkaiseva osapuoli?
Mainitsin yhdessä toisessa ketjussa, kuinka sivusta seurasin hyvin hämmentävää tapausta. Yhdellä perheenjäsenelläni oli ystävä, joka sanoi kesken puhelun käyvänsä tupakalla ja soittavansa vartin päästä uudestaan. Vartti meni ja on nyt ollut 10 vuotta. Ei soittanut enää, ei vastannut puheluihin eikä kirjeisiin, ei mitään: katosi ihan täysin perheenjäseneni elämästä. Mitään traagista ei ainakaan tapahtunut, koska heillä on yhteisiä tuttavia, joiden mukaan tälle ystävälle on kuulunut koko ajan ihan hyvää.
Olin itse läsnä tuon viimeisen puhelun aikana, joten tiedän, että he eivät riidelleet, eikä mitään eripuraa ollut aiemminkaan ollut. Ihan tavalliset, lämpimät välit, mitä nyt etäystävillä voi olla.
Itsellänikin oli vähän samanlainen juttu, muttei sentään noin omituinen. Vanhalta kouluaikojen ystävältä ei yhtäkkiä tullut enää sähköposteihin vastausta, ei vastannut puheluihin, eikä tullut enää joulukorttiakaan (vaikka muutaman vuoden ajan lähetin kyllä itse hänelle, kunnes ajattelin, että olkoon). Mutta näin tämän kaverin myöhemmin ohimennen, ja hän käyttäytyi kuten mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ehkä hän oli vain kyllästynyt yhteydenpitoon, en tiedä.
Kommentit (118)
Ihan turha enää kummastella asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi te sitten kaveeraatte pitkiä aikoja, jopa vuosikausia, tuollaisten ärsyttävien, itsekkäiden ihmisten kanssa, joiden kanssa ette viihdy? Tätä en tajua. Miten läheinen ystävyys pääsee syntymään, jos toinen käy noin paljon hermoille?
Ei ystävyyden alussa toinen käy hermoille. Ei ystävyyssuhdetta pääsisi edes syntymään, jos toinen olisi alusta asti rasittava ja epämiellyttävä ihminen. Ihmiset muuttuvat vuosien mittaan kuka mihinkin suuntaan ja joskus sen seurauksena aiemmin hyvin toiminut ystävyyssuhde alkaa tökkiä. Toisinaan joku voi tajuta vasta vuosien kuluttua, että ystävyyssuhde on alun alkaenkin perustunut vinksahtaneelle dynamiikalle. Traumatisoivissa oloissa kasvaneet eivät usein erota sitä, mikä on normaalia ystävyyttä ja mikä taas jotain muuta. Minulla on päättynyt yksi ystävyyssuhde tajuttuani, että ystäväni oli alusta saakka pitänyt minua vähän holhottavana ja itseään alempana. En ymmärtänyt sitä aluksi, koska olin tottunut pitämään sellaista käytöstä normaalina osana läheisiä ihmissuhteita. Vasta päästyäni paremmin tasapainoon itseni kanssa älysin, kuinka ohitetuksi olin monesti tässä ystävyyssuhteessa tullut.
Vierailija kirjoitti:
Nosto
Entinen kaverini oli kova arvostelemaan muun muassa perussairaita ja pitkäaikaissairaita sekä syöpäpotilaita ihmisiä valittajiksi. Sairastuin syöpään ja tulin siihen lopputulokseen, että tämä ystävyys on tullut päätepisteeseensä. En olisi voinut mitenkään salata häneltä syöpähoidoissa käymistäni. Olisin ehkä voinut kuulostaa hänen korvissaan valittajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosto
Entinen kaverini oli kova arvostelemaan muun muassa perussairaita ja pitkäaikaissairaita sekä syöpäpotilaita ihmisiä valittajiksi. Sairastuin syöpään ja tulin siihen lopputulokseen, että tämä ystävyys on tullut päätepisteeseensä. En olisi voinut mitenkään salata häneltä syöpähoidoissa käymistäni. Olisin ehkä voinut kuulostaa hänen korvissaan valittajalta.
Minusta tuntuu, ettei osa ihmisistä käsitä sitä, miten vakava sairaus syöpä monesti on. Monella tuntuu olevan mielikuva, että se on jokin flunssaan verrattavissa oleva "muotisairaus". Niin outoja kommentteja olen itsekin joskus kuullut liittyen syöpään ja syöpää sairastaviin.
Mielestäni kummassakaan ap:n esimerkissä ei ole katkaistu välejä, vaan yhteydenpito on vain jäänyt. Välien katkaisu tarkoittaa minusta sitä, kun nimenomaisesti sanoo/ilmoittaa, ettei halua olla enää missään yhteydessä.
Tupakoitsijan esimerkissä kummatkin osapuolet ovat jostain syystä lopettaneet yhteydenpidon (toinen ehkä kiireen takia ja toinen ehkä loukkaannuttuaan).
Jälkimmäisessä esimerkissä ap on kenties ollut liian innokas pitämään yhteyttä, eikä ole ymmärtänyt hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä, että vähempikin riittäisi. Toinen ei sitten uskalla enää pitää yhteyttä tai vastata viesteihin, kun pelkää että ap lähettää taas viestitulvan yhteydenoton jälkeen.
Suurin osa ystävyyssuhteista hiipuu tuolla lailla, että yhteydenpito ensin vähenee ja sitten jää kokonaan. Ei siihen välttämättä ole mitään syytä, muuta kuin että toisen elämään on tullut muita asioita (työ, kumppani, lapsia, uusia ystäviä, sairaus yms.) jotka vievät hänen aikaansa ja energiaansa eikä aikaa ja energiaa siksi enää riitä kaikille vanhoille ystäville.
Ei siis kannata ottaa näitä henkilökohtaisesti. Useimmiten ne eivät liity mitenkään sinuun.
Kyllä sillä on syy, ei vaan kerro sulle.
Sillä voi olla jotain ihan omia tulkintoja tilanteista 🤷
Ei ole hirveästi kokemusta, paras ystäväni vain katosi, en tiennyt onko hengissä, myöhemmin kuulin epämääräisiä juttuja. Oltiin vuosikymmeniä parhaat kaverit.
Naisystäväni ei tullutkaan luokseni, soitti kerran että ollaan ystäviä, tosi epämääräisiä viestejä ja vastasi nihkeästi, arvasin että on löytänyt toisen, mutta en tiennyt onko kunnossa, kun viestit olivat sekavia. Ihan käytännön asioiden vuoksi oli pakko yrittää. Oltiin yli 5v yhdessä, lähes päivittäin nähtiin. Lopulta sain avaimet ja muut kirjeessä ja sellaiset pääosin paikkansapitämättömät haukut että lopetin yhteydenpidon.
Usein taustalla on jotain mt-ongelmia, tai pitkäaikainen halu ottaa etäisyyttä, mutta sitä ei ole uskaltanut sanoa. Vankila, häpeä? Näin olen ajatellut. Sattuivat kyllä, kun mielestäni olen helpostilähestyttävä ja ymmärtäväinen. Kyse oli kuitenkin hyvin läheisistä suhteista. Läheisimmistä sukulaisten lisäksi.
Ihmiset ovat erilaisia. Itse olen katkaissut välejä väkivaltaisesta ja huonosta käytöksestä, myös verbaalisesti väkivaltaisesta. Samoin negatiivisesta elämänasenteesta. Eli jos henkilö suhtautuu minun juttuihini tavalla tai toisella negatiivisesti, hän on energiavampyyri, enkä tarvitse sellaista elämääni.
Minuun on taasen katkaistu välejä siksi, etten ole totellut tai alistunut johonkin tällaiseen henkiseen väkivaltaan (naiset yrittäneet komentaa tai alistaa minua). Nämä ovat yleensä kyllä yrittäneet luikerrella jossakin vaiheessa takaisin, mutta en ole lähtökohtaisestikaan valinnut heitä "kaveripiiriini", vaan ovat yleensä tulleet jonain sukulaismiehen panona tai muun ulkoisen pakotteen kautta. Sittemmin olen katkaissut välit myös näihin sukulaismiehiin, sillä he ovat alkaneet puolustamaan vaimojensa väkivaltaista ja ala-arvoista käytöstä.
Yhden tiedän katkoneen välit minuun "outojen juttujeni" takia. Käytti minua seksuaalisesti hyväkseen ja kun mainitsin tästä hänelle, suuttui siitä. Moralisoin myö sitä, että oli naimisissa naisen kanssa 10v, mutta ei suostunut antamaan naiselle lapsia, vaan redusoi naisen seksuaalisuuden mälli ämpärikseen. Nämä olivat kyseiselle tyypille liikaa ja nykyään tulee blokkia.
Sinänsä en koe näissä mitään ongelmaa, koska tosiasiassa enhän minäkään näitä ihmisiä todellakaan arvosta. Ennemminkin sanoisin, että minlla on ollut huono tapa olla "kohtelias" ja huomaavainen sellaisia ihmisiä kohtaan, ketä kohtaan ei todellakaan pitäisi olla. Eli siis pahoja ihmisiä. Nykyään koen, että jumala suojelee minua, eikä haittaa ollenkaan, ettei välejä ole.
Mä oon halunnut uskoa hyvää ihmisistä vaikka kaikki todisteet on jo olleet sen puolesta, ettei kannata. Sitten on tullut joku ns viimeinen pisara, etten enää ole pystynyt olemaan tekemisissä. Esim jos "ystävä" on puolustellut mulle väkivaltaisen exäni tekoja. Tai multa on vaadittu lähes pakottamalla jotain. Olen siis ollut miellyttäjä traumaattisen lapsuuden takia, enkä ole ajoissa saanut näitä vampyyreja ulos elämästäni. Kummallisinta on, että vaikka en enää vastaa heille, niin yrittävät aina välillä saada yhteyttä.
Ihmissuhteen pituudesta riippumatta katkaisen sellaiset ihmissuhteet, joissa toinen osapuoli loukkaa toistuvasti ja tahalleen esim. arvostelee ulkonäköäni tai alkaa kohdella minua huonosti eli tylysti ja aggressiivisesti. En jaksa myöskään sellaisia ihmissuhteita, joissa toinen haluaa tavata liian usein. Silloin tulee yleensä kuvioon myös edellä mainitut epäkunnioittavat tavat.
Uskoakseni minut on ghostattu joistakin ystävyyssuhteista sen takia, että tuli sellainen vaihe, että puhuin omasta mielestänikin liikaa. Levottomuutena johtui sairastumisesta ja oli väliaikaista. Ymmärrän kuitenkin, että olen ollut varmasti rasittava. En kuitenkaan ole ollut koskaan loukkaava ja ilkeä. Silti tajuan, että olen rikkonut muutaman ihmissuhteen sillä levottomalla puhetulvallani. Se vähän satuttaa, mutta en ole pitänyt enää itsekään yhteyttä niihin ystäviin, joista olen aistinut, ettei heitä enää kiinnosta tavata minua ja jotka eivät ole enää ehdottaneet tapaamista. Siinä kävi nyt näin ja olen mennyt eteenpäin. Jotkut ystävät ovat kuitenkin säilyneet, vaikka minulla oli sellainen vaikea vaihe, etten ollut ihan oma itseni, vaan rasittavan levoton.
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteen pituudesta riippumatta katkaisen sellaiset ihmissuhteet, joissa toinen osapuoli loukkaa toistuvasti ja tahalleen esim. arvostelee ulkonäköäni tai alkaa kohdella minua huonosti eli tylysti ja aggressiivisesti. En jaksa myöskään sellaisia ihmissuhteita, joissa toinen haluaa tavata liian usein. Silloin tulee yleensä kuvioon myös edellä mainitut epäkunnioittavat tavat.
Mulla oli nuorena tuollainen ns kaveri, joka alkoi yhtäkkiä kertoa, miten olen hänen mielestään ruma. Varmaan purki jotain omaa epävarmuuttaan. En lopulta voinut kuin katkaista välit, kun aloin jo itsekin pitää ulkonäköäni vastenmielisenä ja miettiä, kehtaako näin hirveä rumilus saastuttaa toisten ilmaan. Kaveri ei omasta mielestään loukannut mitenkään :D
Olen viidelle ex ystävälle tehnyt tuon. Aina on ollut painava syy: luottamus mennyt, pettänyt ystävän miehen kanssa, puhunut rumasti ja aliarvioinut, tehnyt oharit tärkeässä asiassa ja syyttänyt siitä minua, arvostuksen puute ystävääni kohtaan, tuttavien lähentely, toistuva itsekäs toiminta. Syitä on monia ja jossain kohtaa ystävä on voinut ylittää omat rajani. En ole sanonut mitään, lopettanut vain yhteydenpidon. Muutaman kanssa myöhemmin vielä juteltu, mutta välit eivät ole enään lämmenneet. Olan mielessäni antanut monta mahdollisuutta, mutta joskus ystävän itsekkyys on vienyt voiton ja sen jälkeen en ole enään vastannut yhteydenottoihin.
En voisi kuvitellakaan lopettavani yhteydenpidon sen takia, että joku puhuu itsestään. Mieluummin puhuu kuin että olisi hiljaa. Tykkään kuunnella ja välillä itsekin puhun paljon. Mutta en rasitu sellaisista ihmisistä vaan enemmänkin niistä joista pitää nyhtää asiat ulos. Heidän kanssaan en helposti ystävysty.
Vierailija kirjoitti:
Uskoakseni minut on ghostattu joistakin ystävyyssuhteista sen takia, että tuli sellainen vaihe, että puhuin omasta mielestänikin liikaa. Levottomuutena johtui sairastumisesta ja oli väliaikaista. Ymmärrän kuitenkin, että olen ollut varmasti rasittava. En kuitenkaan ole ollut koskaan loukkaava ja ilkeä. Silti tajuan, että olen rikkonut muutaman ihmissuhteen sillä levottomalla puhetulvallani. Se vähän satuttaa, mutta en ole pitänyt enää itsekään yhteyttä niihin ystäviin, joista olen aistinut, ettei heitä enää kiinnosta tavata minua ja jotka eivät ole enää ehdottaneet tapaamista. Siinä kävi nyt näin ja olen mennyt eteenpäin. Jotkut ystävät ovat kuitenkin säilyneet, vaikka minulla oli sellainen vaikea vaihe, etten ollut ihan oma itseni, vaan rasittavan levoton.
Olet rakas <3 älä syytä itseäsi. On eri asia olla levoton kuin ilkeä.
Kaveristani kehittyi hiljalleen alkoholisti, joka jätti miehensä, laiminlöi lapsiaan ja iski pikapanoja baarista. En vaan jaksanut kuunnella yhä uudestaan, miten hyvä äiti hän on, miten loistava ammattilainen työssään, kuinka hurmaavan spontaani ja miten helppo hänen on saada munaa. Mitä se olisi auttanut, että olisin sanonut hänelle, että hän on alkoholisti, jonka koko elämä perustuu valheelle?