Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku katkaisee välit lopullisesti ilman mitään syytä tai selitystä?
17.11.2014 |
Onko teillä mitään henkilökohtaisia kokemuksia tällaisesta? Onko teille myöhemmin selvinnyt, mitä tapahtui, tai oletteko itse olleet se välit katkaiseva osapuoli?
Mainitsin yhdessä toisessa ketjussa, kuinka sivusta seurasin hyvin hämmentävää tapausta. Yhdellä perheenjäsenelläni oli ystävä, joka sanoi kesken puhelun käyvänsä tupakalla ja soittavansa vartin päästä uudestaan. Vartti meni ja on nyt ollut 10 vuotta. Ei soittanut enää, ei vastannut puheluihin eikä kirjeisiin, ei mitään: katosi ihan täysin perheenjäseneni elämästä. Mitään traagista ei ainakaan tapahtunut, koska heillä on yhteisiä tuttavia, joiden mukaan tälle ystävälle on kuulunut koko ajan ihan hyvää.
Olin itse läsnä tuon viimeisen puhelun aikana, joten tiedän, että he eivät riidelleet, eikä mitään eripuraa ollut aiemminkaan ollut. Ihan tavalliset, lämpimät välit, mitä nyt etäystävillä voi olla.
Itsellänikin oli vähän samanlainen juttu, muttei sentään noin omituinen. Vanhalta kouluaikojen ystävältä ei yhtäkkiä tullut enää sähköposteihin vastausta, ei vastannut puheluihin, eikä tullut enää joulukorttiakaan (vaikka muutaman vuoden ajan lähetin kyllä itse hänelle, kunnes ajattelin, että olkoon). Mutta näin tämän kaverin myöhemmin ohimennen, ja hän käyttäytyi kuten mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ehkä hän oli vain kyllästynyt yhteydenpitoon, en tiedä.
Kommentit (118)
"Ystäväni" purki väärällä tavalla pahaa oloansa minuun. Kiukutteli, rähjäsi ja oikein hakemalla haki syitä, jotta sai suutahtaa minulle. Tämän lisäksi korviini kantautui kaikenlaisia ikäviä määrittelyjä, mitä hän oli tehnyt selkäni takana.
Liukenin pois, ja olen ollut todella tyytyäinen päätöksestäni. Miksi antaa mitään selitystä sellaiselle henkilölle, joka vääntää selityksistä oman totuutensa ja levittää sitä ympäri kyliä?
Noh, tästä huolimatta osaan kuvitella mitä hän minusta puhuu: olen hänelle kateellinen. Joopa joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ihmiset eivät -onneksi- yleensä tilitä kaikkia ajatuksiaan ja tulkintojaan päin toisen naamaa suodattamatta, niin se että jokin ihmissuhde tulee ennemmin tai myöhemmin tiensä päähän, ei varmasti useinkaan johdu mistään yhdestä asiasta, joka alkoikin tökkiä. Jos tulee paha olo tekemisissä olemisesta, on sekin aivan riittävä syy. Eikä tarvitse lähteä syväanalysoimaan, ja luoja varjelkoon pakottajia kanssani. Joskus myös ajan myötä voi selvitä asioita, joita ei vain halua ottaa osaksi omaa elämäänsä. Kenenkään ei ole pakko tilittää kenellekään syitä sen laajemmin. Sattuuhan se, on minuakin joskus sattunut todella kovasti, mutta kun kenenkään ei ole pakko olla kenenkään kanssa, niin se nyt vaan on. Toki jos on oikein pitkä ystävyys tai parisuhde kyseessä, niin silloin olisi suotavaa edes jotenkin kertoa miksi nyt on näin. Mutta etenkin jos toinen on raivostumisherkkä, niin itse en vaan kerta kaikkiaan ala enää kuuntelemaan mitään inttämistä saati manipulointia siinä vaiheessa, kun on kytkimeni nostoa vaille valmista. Minun eini ON ei.
Oltiin todella hyviä ystäviä noin kymmenen vuotta, ja sitten se vaan loppui kuin seinään (ystävän aloitteesta). Vuosien jälkeen mietin edelleen, mitä tapahtui. Haloo ihmiset, noin ei vaan tehdä!
Minä olen jättänyt elämästäni muutaman ihmisen ja minut on myös jätetty.
Tapaus yksi: tapasimme töissä ja meillä synkkasi. Aloimme viettää myös vapaa-aikaa jonkin verran yhdessä. Ko. tapaus on minua n. 10 vuotta nuorempi. Kyllästyin lopulta siihen ettei hän pystynyt millään tasolla puhumaan muista kun itsestään. Yritti mitä tahansa puheenaihetta juttu päätyi jotenkin häneen ja hänen vaikeuksiinsa. Yritin kuunneella ja antaa ymmärtää että vastavuoroisuuskin olisi kiva. Ei mennyt perille. Lakkasin sitten pikku hiljaa pitämästä yhteyttä.
Tapaus kaksi: Tavattiin jälleen töissä, ihan samanlainen keissi kun ensimmäinen. Tällä oli vain elämänhallinta ihan kokonaan hukassa, ei saanut oikein mitään aikaiseksi. Tapasi miehiä, otti niiltä turpaan ja jatkoi vaan. Meillä ei sitten lopulta ollutkaan niin samanlaiset ajatukset elämästä.
Tapaus kolme: tavattiin koulussa, 9. luokalla. Oltiin tiiviisti kavereita kunnes aloin seurustella. Oli mahdottoman mustasukkainen vaikka mielestäni yritin järjestää aikaa hänellekin. Jouduin lopulta eräässä asiassa ikävään välitysmiehen asemaan ja kyllästyin muutenkin aina läsnä olevaan negatiivisuuteen. Lakkasin tylysti pitämästä yhteyttä.
Tapaus neljä: olemme tavallaan vielä ystäviä koska meillä on todella pitkä historia mutta mitään yhteyttä ei pidetä. Jostain syystä yhteydenpito on vain jäänyt. Jossain kohtaa otan vielä selvää miksi. Asumme nykyään eri paikkakunnilla ja meillä on ihan erilainen elämä. Molemmilla menossa ruuhkavuodet. Oli kuitenkin aikoinaan todella hyvä ystävä, en ole hänen suhteensa vielä luovuttanut.
Mielestäni energiasyöppöjä ja muita ihmisiä roskasankoinaan pitäviä tyyppejä ei tarvitse pitää elämässään.
Miehen ex piti minuun lähes väkisin yhteyttä. Itse en pahemmin välittänyt olla hänen kanssa tekemisissä, sillä joka kerta meidän ollessa kahden, hän käänsi keskustelun mieheni sättimiseen.
Hiljalleen aloin näkemään tätä ihmistä vähemmän. Viimeinen niitti tuli sitten hänen puoleltaan kun loukkaantui siitä, etten kutsunut häntä syntymäpäivilleni! Ennen välien katkaisemista muisti toki haukkua minut julkisesti netissä. Ihme sekopää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso osa näistä tapauksista ei kuitenkaan ole aloituksen kaltaisia. Jos asteittain ollaan vähemmän ja vähemmän yhteydessä ja erkaannutaan lopulta kokonaan, on se ihan eri asia kuin lopettaa aiemmin läheiset välit seinään...
Luottamuksen pettäminen on varmaan se suurin syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ihmiset vaan ovat sellaista "katoavaista" tyyppiä. Mikäs siinä, eivät he mitään velkaa kenellekään ole.
Teen katoamistemput jos en välitä olla henkilön kanssa tekemisissä. Voin toki kertoa syyn jos kysytään. Teen tätä aika paljon. Ymmärrän olevani itsekin sen verran haastava persoona, ettei moni jaksa kovin läheistä suhdetta. Sellaista se on. Elämä on liian lyhyt vietettäväksi epämieluisassa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ystävä johon katkaisin välit kuin seinään. Välien katkaiseminen on mulle ihan äärimmäinen teko, ei arkipäivää.
Ystäväni oli aiemmin puhunut musta pahaa selän takana, mutta annoin sen anteeksi, en kyllä tiedä miksi. Halusin kai uskoa ihmisistä hyvää.
Eräs sunnuntai ystäväni jäi silmieni edessä rysän päältä kiinni varastaessaan multa rahaa. Summa oli muutaman euron, mutta tekona varastaminen oli musta niin vastenmielinen että välit katkesivat siihen paikkaan. Tajusin, että tämä ihminen ei ole mun ystävä ja mietin joskus edelleen miten hän on muuten musta yrittänyt tai onnistunut hyötymään. Varastamisesta hän jäi kiinni ihan onnekkaan sattuman kautta.
Hän ei soittanut perään tai pyytänyt edes viestillä anteeksi. Oltiin tunnettu yli 15 vuotta.
Muille hän ei ole kertonut totuutta. Ihmettelee kuulemma suureen ääneen miten mä olen niin hankala ja pikkusieluinen ihminen.
Eräs ystävä, jonka kanssa ollaan oltu pienestä asti kuin paita ja peppu, on muuttunut aikuiseksi tultuaan minua kohtaan niin kummalliseksi, että oli parempi vähentää yhteydenpitoa.
Juttelimme viimeksi yli kuukausi sitten, kun hän halusi laittaa kuvan häämekostaan, mutta ei kutsunut edes kahville tai kysynyt milloin nähtäisiin seuraavan kerran. Kehuin hänen mekkoaan, mutta mitään muuta asiaa hänellä ei ollut ja lopetti keskustelun kuin seinään...
Aikaisemmin hän tuli mielellään kylään, jos sanoin tarjoavani pullaa kahvin kanssa, koska hän on aika perso herkuille. Kahdestaan meillä olikin aina mukavaa, mutta jos seurassamme oli muita, niin hän alkoi jostain syystä ivalliseksi minua kohtaan.. Tuotakin käytöstä ihmettelin pitkään ja nyt lopulta olen välit katkaissut toistaiseksi. En tiedä koska otan häneen yhteyttä seuraavan kerran, mutta tällä hetkellä minulla on parempi olla näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri jätti mun ihan noin vain yläasteella. Yhtenä aamuna olin hänelle ilmaa. Järkytyin niin etten osannut kysyä häneltä edes syytä.. Luulen että hänen vanhempansa olivat kieltäneet minun kanssa liikkumisen sillä veljelläni oli päihdeongelma ja sitä myöten kaikkea rikollista yms . Tuntuu kyllä yhä pahalta! Minä olisin tarvinnut ystävän! Onneksi sain uusia kavereita ja elämä on mallillaan :)
Lapsellista odottaa että ystävyyden pitäisi olla loppuelämän sitoumus. Miksei se voisi loppua siinä missä muutkin suhteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:58"]
Lapsellista odottaa että ystävyyden pitäisi olla loppuelämän sitoumus. Miksei se voisi loppua siinä missä muutkin suhteet?
[/quote]
Ei kai tässä ketjussa ole ollenkaan siitä kyse, että ystävyyden pitäisi olla ikuista? Tässähän ihmetellään sitä, kun jotkut katkaisevät välit ilman mitään selitystä.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 13:31"]
Mulla oli ystävä johon katkaisin välit kuin seinään. Välien katkaiseminen on mulle ihan äärimmäinen teko, ei arkipäivää. Ystäväni oli aiemmin puhunut musta pahaa selän takana, mutta annoin sen anteeksi, en kyllä tiedä miksi. Halusin kai uskoa ihmisistä hyvää. Eräs sunnuntai ystäväni jäi silmieni edessä rysän päältä kiinni varastaessaan multa rahaa. Summa oli muutaman euron, mutta tekona varastaminen oli musta niin vastenmielinen että välit katkesivat siihen paikkaan. Tajusin, että tämä ihminen ei ole mun ystävä ja mietin joskus edelleen miten hän on muuten musta yrittänyt tai onnistunut hyötymään. Varastamisesta hän jäi kiinni ihan onnekkaan sattuman kautta. Hän ei soittanut perään tai pyytänyt edes viestillä anteeksi. Oltiin tunnettu yli 15 vuotta. Muille hän ei ole kertonut totuutta. Ihmettelee kuulemma suureen ääneen miten mä olen niin hankala ja pikkusieluinen ihminen.
[/quote]
Oikein teit, mutta ex-ystäväsi varmaan ymmärsikin, miksi välit menivät poikki?
Minuun on katkaistu välit, olen ajatellut että kyseiset ihmiset eivät ole pitäneet valinnoistani.
Eli muutin pois kotipaikkakunnaltani, aloitin elämäni uudestaan erittäin rankan parisuhteen jälkeen ja kaikki ystäväni eivät ole hyväksyneet päätöstäni. Enkä kaipaakaan heidän hyväksyntäänsä.
Exäni vainosi minua asuessani pienellä paikkakunnalla ja kävi yöaikaan pelottelemassa. Joten tein irtioton ja muutin pois, isoon kaupunkiin jossa saan olla ilman pelkoa ja näköjään ilman ystäviänikin.
Mutta ketään en voi pakottaa pitämään minusta
Minä olen katkaissut välit aika monen ihmisen kanssa vain katoamalla. Syy on joka kerran ollut se sama: minuun otetaan yhteyttä vain silloin, kun ollaan terapeuttia tai työvoimaa vailla. Muutamalla kaverilla on myös ollut tapana järjestää varttitunnin kahvitapaaminen vuoden välein kalenterin ja kellon kanssa (ja sitten täyttä vauhtia päivittämään seuraavan kontaktin kanssa), jotta verkosto muka pysyy koossa ja apua sopii tarvittaessa hyvin taas pyytää. Ja yhteistä näille tapauksille on ollut se, että minun soitellessani on ollut niin kiire, että ei millään ehdi jutella (tärkeämpiä hommia ja tärkeämpiä ihmisiä).
Miksi selittäisin noille ihmisille mitään ja antaisin heille tilaisuuden inttää vastaan ja valehdella, saati sitten haastaa riitaa? Minun osanani noissa ihmissuhteissa on ollut raapimispaalun osa, enkä varmasti ole jäänyt heistä kenellekään mitään velkaa.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:23"]
Minä olen katkaissut välit aika monen ihmisen kanssa vain katoamalla. Syy on joka kerran ollut se sama: minuun otetaan yhteyttä vain silloin, kun ollaan terapeuttia tai työvoimaa vailla. Muutamalla kaverilla on myös ollut tapana järjestää varttitunnin kahvitapaaminen vuoden välein kalenterin ja kellon kanssa (ja sitten täyttä vauhtia päivittämään seuraavan kontaktin kanssa), jotta verkosto muka pysyy koossa ja apua sopii tarvittaessa hyvin taas pyytää. Ja yhteistä näille tapauksille on ollut se, että minun soitellessani on ollut niin kiire, että ei millään ehdi jutella (tärkeämpiä hommia ja tärkeämpiä ihmisiä).
Miksi selittäisin noille ihmisille mitään ja antaisin heille tilaisuuden inttää vastaan ja valehdella, saati sitten haastaa riitaa? Minun osanani noissa ihmissuhteissa on ollut raapimispaalun osa, enkä varmasti ole jäänyt heistä kenellekään mitään velkaa.
[/quote]Kohtalotoveri täällä. Ensin yritin selittää ja yritin saada tilanteeseen muutosta mutta minua ei (muka) ymmärretty.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 19:46"]Miksi tarvitsisi selitellä "ollaan kasvettu erilleen" vai mitä niitä nyt on. Yhden ystävän kanssa olen lopettanut yhteydenpidon, koska tunnen jotenkin myötähäpeää hänen seurassaan. Tuntuisi törkeältä esittää ystävää samalla häveten häntä. Olen ehkä pinnallinen, mutta hän saattaisi tulla kahville värikkäässä fleecetakissa ja on jäänyt lapsen tasolle jutuissaan. Lapsena oltiin ystäviä, nyt olen lopettanut yhteydenpidon. Törkeältähän tämä kuulostaa mutta parempi näin kun että hän joutuisi sietämään ystävää joka häpeää häntä.
[/quote]
Saattaisi tulla paikalle värillisessä fleecessä?! Kai sä ymmärrät olevasi paska ihminen? Teit vaan palveluksen tuolle ihmiselle...
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 23:03"]
Kai se niin on, ettei niitä omia huonoja piirteitä vain näe. Entinen ystäväni pälättää omia asioitaan vaikka kuinka kauan, ja osaa vielä esittää kaikenlaisia kysymyksiä minulle, oikein pakottaa puhumaan asioistaan. Minun asioihini ei kommentoi koskaan juuta tai jaata enempää. Näin vuosia jälkikäteen näen asian siten, että minä olin hänelle hyvä ystävä, hän niinkään ei minulle.
Joten hänelle oli sitten vaikeaa, kun lopettelin näkemisiä. Moneen kertaan kyseli, ettei hän vaan ole mitään tehnyt. En usko että hän itse huomasi, ettemme koskaan puhu mitään minun asioistani. Vielä senkin jälkeen, kun en enää vastannut hänen puheluihinsa, hän lähetti viestejä, joissa hän selosti omia asioitaan. Luoja yksin tietää miksi minun pitäisi olla niin hyvin perillä jonkun toisen ihmisen elämän käänteistä.
[/quote]
Ymmärrän kyllä, ettei omia huonoja piirteitään välttämättä näe. Itsekin tiedostan sen, että minussa on ärsyttäviä piirteitä joita en itse osaa arvioida, ja on totta kai paljon ihmisiä, jotka eivät minusta pidä. Mutta kieltämättä ihmetyttää, miksi joku olisi ärsyttävänä pitämänsä ihmisen kanssa vuosikausia läheinen ystävä? Viettäisi aikaa yhdessä ärsyttävän ihmisen kanssa, kertoisi henkilökohtaisia asioitaan tälle ärsyttävälle ihmiselle, jne. Miksi ihmeessä? Luulisi niiden ärsyttävien piirteiden ilmenevän vähän nopeammin? Oudolta tuntuu, että ensin ollaan monta vuotta läheisiä ystäviä ärsyttävän ihmisen kanssa, ja sitten yhtäkkiä salamaniskusta se ärsytys nousee niin huippuun, että täytyy katkaista välit totaalisti ilman mitään selityksiä.