Miksi joku katkaisee välit lopullisesti ilman mitään syytä tai selitystä?

Mäkin tunnen myötähäpeää yhden ihmisen seurassa mutta ei se hänen vaatteistaan johdu. Vaan siitä että kovaan ääneen puhuu kuinka kaikki miehet ympärillä katselevat häntä "sillä silmällä". Eivät katsele, ainakaan ennen kailotusta ja sen jälkenkin vähän eri silmällä. Olen sanonut etten minä huomaa sellaista tapahtuvan mutta ei sillä ole ollut vaikutusta. Mitä pitäisi tehdä? Sanoa jotenkin suoraan että kuvittelet vain, ei sinusta kukaan ole kiinnostunut, lopeta huutaminen?

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:44"]

Mäkin tunnen myötähäpeää yhden ihmisen seurassa mutta ei se hänen vaatteistaan johdu. Vaan siitä että kovaan ääneen puhuu kuinka kaikki miehet ympärillä katselevat häntä "sillä silmällä". Eivät katsele, ainakaan ennen kailotusta ja sen jälkenkin vähän eri silmällä. Olen sanonut etten minä huomaa sellaista tapahtuvan mutta ei sillä ole ollut vaikutusta. Mitä pitäisi tehdä? Sanoa jotenkin suoraan että kuvittelet vain, ei sinusta kukaan ole kiinnostunut, lopeta huutaminen?

[/quote]

Tulikohan oikeeseen ketjuun?

A

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:48"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:44"]

Mäkin tunnen myötähäpeää yhden ihmisen seurassa mutta ei se hänen vaatteistaan johdu. Vaan siitä että kovaan ääneen puhuu kuinka kaikki miehet ympärillä katselevat häntä "sillä silmällä". Eivät katsele, ainakaan ennen kailotusta ja sen jälkenkin vähän eri silmällä. Olen sanonut etten minä huomaa sellaista tapahtuvan mutta ei sillä ole ollut vaikutusta. Mitä pitäisi tehdä? Sanoa jotenkin suoraan että kuvittelet vain, ei sinusta kukaan ole kiinnostunut, lopeta huutaminen?

[/quote]

Tulikohan oikeeseen ketjuun?

[/quote]No tuli vain mieleen tuosta joka häpeää fleeceä ja sen takia katkaisi ystävyyden. Siinä mielessä tulin että en kestä enää vastaavia kahvilakäyntejä, ja jos se käytös ei muutu niin mitä pitäisi minun tehdä? Loukatakaan en halua.

Kun täällä on kokemuksia oudoista jätetyksi tulemisista niin ajattelin että joku osaisi neuvoa etten tekisi samaa hänelle.

K

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:57"]

Mutta oletteko koskaan dumpanneet ystävää (tai tullut dumpatuksi) ilman mitään kunnollista syytä? Siis nuo kännipuhelut, amfetamiinit, vammaisten lasten haukkumiset jne. ovat minusta todella hyviä syitä...

[/quote]

Olen tullut dumpatuksikin ns. ilman kunnollista syytä, mutta jotenkin näen asian niin, että jokaisella on omat syynsä. Kaverit vaihtuu, elämäntilanteet vaihtuu, eikä siinä sen kummempaa. Vaikka jotain kivaa kaveria jääkin ikävä joskus. 

Tottakai ois kiva kuulla, mitä tapahtui toisen ajatuksissa, jos vuosikausien/vuosikymmenten läheisen ystävyyden jälkeen toinen laittaisi selittämättä välit poikki. Jäishän se vaivaamaan ja ois ihan kauhee järkytys, kenen tahansa läheisen menettämiseen verrattavissa.

Kun " ystävä" yrittää tunkea liian lähelle, hänet on pakko jättää. Pahinta on jos ystävä ei tajua vihjeitä vaan edelleen tunkee lähelle, vastenmielistä...

Mä olen feidannut ja suoraan jättänyt pati kaveriani elämästäni.

kerran siksi että minusta alkoi tuntia että olin olemassa vaon pönkittääkseni hänen egoaan. minua ei kuunneltu tai tsempattu, mutta hän odotti aina prinsessakohtelua. ystävyys ei olut tasapainoista, joten sanoin suoraan syyn ja lopetin yhteydenpidon.

toinen tapaus on fade-out. kaveri oli alkanut vuosien mittaan muuttumaan yhä joustamattomamaksi ja määräileväksi. hän oli kotonaan tossun alla ja kosti kavereilleen. sitten miehensä jäi kiinni pettämisestä, ja nainen antoi kaiken anteeksi ja selitteli vieöä miehensä käyyösyä. silloin päätin, että mittani on täynnä ja ystävyys on loppu.

Itse lopetin yhteydenpidon ystävääni pikku hiljaa.. Ehdimme tuntea pari vuotta ja lähes koko sen ajan kaikki asiat pyörivät hänen ympärillään. Jos minun asioista puhuttiin niin rivakasti kyllä puheenaihe siirtyi häneen. Eli siis minä minä minä- ystävä. Kyllästyin olemaan se kuuntelija jonka asiat ei ystääväni paljon kiinnostaneet. Lähes jokatoinen päivä olisi pitänyt ruotia hänen ongelmiaan tai muita asioita. Aloin vain kieltäytymään tapaamisista jne vähin äänin lopetin yhteydenpidon. Nyt on puolisen vuotta kulunut ilman tätä ihmistä ja voin sanoa että ei kaduta pätkääkään. Minä olen kaikenlisäksi sellainen ihminen jolle tulee helposti huono omatunto ihan pikku asioista ja ajattelen välillä liikaakin muiden ihmisten asiota, laittamalla muut itseni edelle. Kerrankin "voitin itseni" enkä jäänyt yksipuoliseen ihmissuhteeseen, vain sen takia ettei toiselle tule paha mieli.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:58"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:57"]

Mutta oletteko koskaan dumpanneet ystävää (tai tullut dumpatuksi) ilman mitään kunnollista syytä? Siis nuo kännipuhelut, amfetamiinit, vammaisten lasten haukkumiset jne. ovat minusta todella hyviä syitä...

[/quote]

Olen tullut dumpatuksikin ns. ilman kunnollista syytä, mutta jotenkin näen asian niin, että jokaisella on omat syynsä. Kaverit vaihtuu, elämäntilanteet vaihtuu, eikä siinä sen kummempaa. Vaikka jotain kivaa kaveria jääkin ikävä joskus. 

Tottakai ois kiva kuulla, mitä tapahtui toisen ajatuksissa, jos vuosikausien/vuosikymmenten läheisen ystävyyden jälkeen toinen laittaisi selittämättä välit poikki. Jäishän se vaivaamaan ja ois ihan kauhee järkytys, kenen tahansa läheisen menettämiseen verrattavissa.

[/quote]

Totta. Ja siis tuskin kovin moni jää vuosiksi miettimään, mitä oikein tapahtui, jos joku pinnallisempi tuttava yhtäkkiä katoaa. Mutta ystävä monen vuoden takaa, jonka kanssa on vietetty paljon aikaa... tuntuu vähän oudolta, jos joku ilman selitystä tällaisen dumppaa. Siis siinäkin tapauksessa, että tuntuu siltä, ettei me nyt NIIN läheisiä olla, ollaan kasvettu erilleen, ja niin pois päin. Jos esimerkiksi joka viikko ollaan yhteydessä, niin kyllä siinä vaiheessa ollaan aika läheisiä ystäviä minun mittapuuni mukaan. Siinä tapauksessa se toinen ansaitsee kyllä vähän muuta kuin selittämättömän kerrasta poikki -katkaisun. (Tietysti jos ystävä tekee jotain kamalaa tms., se on ihan eri asia. Silloinkin on kait ihan järkevää sanoa "tätä en voi antaa anteeksi, älä ota enää koskaan yhteyttä"?)

Kamalinta tuollaisessa selittämättä dumpatuksi tulemisessa on se, että tulee miettineeksi, oliko tässä nyt jokin kurjien sattumien aiheuttama väärinkäsitys - eikä ole tilaisuutta selvittää. Tuli mieleen yksi tapaus nuoruusvuosilta, jonka olin jo ehtinyt unohtaa. Kyseessä oli ystävä, joka asui toisella puolella Eurooppaa, joten lähinnä sähköpostin, chatin yms. kautta oltiin yhteydessä monta kertaa viikossa. Älykäs ja kaikin puolin mukava ihminen, jonka kanssa meillä oli paljon yhteistä. Kerran juteltiin taas chatissa niitä näitä, ei edes mitään henkilökohtaista, kun kaveri meni yhtäkkiä hiljaiseksi. Huhuilin häntä sitten leikilläni siinä, että minne menit, haloo - ja yhtäkkiä kaveri haistatteli ja katkaisi yhteyden. Sen jälkeen ei vastannut enää koskaan edes sähköpostiin.

Aika huvittavakin tapaus kun nyt ajattelee, mutta silloin tuli kyllä monta kertaa mieleen, että mikä väärinkäsitys tuossa oli? Oliko tuo edes kaverini vai joku muu? Mitä häh? Tuo oli sitä paitsi harvinaisen tasapuolinen kaveruus, eli kumpikin otti tasapuolisesti yhteyttä, kumpaakin kiinnosti samat asiat joten kumpikaan ei dominoinut keskusteluja, jne. Outoa.

pakko kysyä että mitä ihmettä tarkoitit? terveisin litteroitsija tietämättään :D[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:16"]

Onpa vaikeata lukea tekstiä, joka on kuin suoraan puheesta litteroitu (45)

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:07"]

Dumppasin ystäväni aikuisena koska alkoi vituttamaan se outoilu, saattoi mm rikkoa luonani käydessä jonkun jutun/astian ns vahingossa, kuitenkin ihan vitun monesti, kerran kaatoi uudelle kalliille valkoiselle päiväpeitolleni punaisen kynsilakkapullon sisällön..ihan vaan vahingossa yms... Kaatoi myös pitsaani suolaa käydessäni toisessa huoneessa kun itse sai paskan kebabin :) oikeesti tuli olo jo että mikä hullu myrkyttäjä se akka on...

[/quote]

Tollasista katkerista ihmisistä kannattaakin hankkiutua eroon. Jos on pokkaa tuhota kaverinsa omaisuuttakin, niin ei tiedä, mitä ne keksii. 

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:08"]

itse jätin yhden ystävän juuri tollee ikävästi vähittäis unohtamalla. oltiin samassa työpaikassa, tai siis se keikkaili siellä. se oli sellanen oikeen iholla ja kauheasti halus nähä aina, joskus sit nähtiin, käytiin baarissa jne. itellä kuitenki sillon oli jo mies ja sillä haku päällä, niin se baarissa oleminen oli niin eri fiiliksillä meillä. lisäksi ei mitään yhteistä ikinä ollu meillä, silti se keksi puheenaihetta ja jaaritteli kaikkea paskaa mikä mua ei niin napannu. sit ku muutin eri paikkakunnalle, ni en vaan oo vastaillu facebookissa sen juttuihin.. viimeinki se on älynny lopettaa mun piinauksen..

[/quote]

No ei tuota nyt miksikään ystävyydeksi voi sanoa? Työkaveri, jonka kanssa hengailit joskus baarissa, ja jonka kanssa sinulla ei omien sanojesi mukaan ikinä ollut mitään yhteistä.

Mä olen vissiin ap.n vanha kaveri, sillä juuri noin lopetin vanhan ystävyys suhteen. Se puhelin soitto tai satuunainen tapaaminen alkoi olla piinaa. Aina mä olin tehnyt jotain väärin. Jos en pitänyt lastani väärin sylissä, mun paidan väri ei sopinut sukkiin, tekemäni ruokakin oli pliisua.. arvostelusta toiseen. Asiasta otin puheeksikin muutamaan kertaan, mutta ei mennyt perille, tämä kaverini, kun puhuu suoraan.
Sitten yhden puhelun aikana taas kuuntelin sivulausearvostelua, joten sanoin keskenkaiken "mulle nyt riitti, moikka. Hauskaa loppuelämää".sitten sattumalta tavattiin 10 vuotta sitten... moi! Kiva nähdä, lähetäänkö kahville. Suostuin ja tarjottimelle, kun lappasin pullan, niin tulihan sieltä instant "onkohan sun ihan viisasta...." otin vittuillakseni viel
Pasteijankin ja pöydässä sanoin, että tämä on syy miksei olla väleissä. Ei ymmärtänyt bieläkään, saa sanoa kun mulla on kilojakin tullut.
Toiset ihmiset eivät vaan näe rasittavuuttaan!
Mutsini on samanlainen arvostelija ja valittaja kuin tuo luokkakaverini. Olen alkanut viilentämään välejä äitiinikin. Ei sitä nälvimistä ja jatkuvaa arvostelua jaksa. Lisäksi vielä hemmetinmoinen juoruämmä.
Koettakaahan käyttäytyä, niin tyypit pysyy elä,ässä mukana.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 16:06"]

Mä olen vissiin ap.n vanha kaveri, sillä juuri noin lopetin vanhan ystävyys suhteen. Se puhelin soitto tai satuunainen tapaaminen alkoi olla piinaa. Aina mä olin tehnyt jotain väärin. Jos en pitänyt lastani väärin sylissä, mun paidan väri ei sopinut sukkiin, tekemäni ruokakin oli pliisua.. arvostelusta toiseen. Asiasta otin puheeksikin muutamaan kertaan, mutta ei mennyt perille, tämä kaverini, kun puhuu suoraan. Sitten yhden puhelun aikana taas kuuntelin sivulausearvostelua, joten sanoin keskenkaiken "mulle nyt riitti, moikka. Hauskaa loppuelämää".sitten sattumalta tavattiin 10 vuotta sitten... moi! Kiva nähdä, lähetäänkö kahville. Suostuin ja tarjottimelle, kun lappasin pullan, niin tulihan sieltä instant "onkohan sun ihan viisasta...." otin vittuillakseni viel Pasteijankin ja pöydässä sanoin, että tämä on syy miksei olla väleissä. Ei ymmärtänyt bieläkään, saa sanoa kun mulla on kilojakin tullut. Toiset ihmiset eivät vaan näe rasittavuuttaan! Mutsini on samanlainen arvostelija ja valittaja kuin tuo luokkakaverini. Olen alkanut viilentämään välejä äitiinikin. Ei sitä nälvimistä ja jatkuvaa arvostelua jaksa. Lisäksi vielä hemmetinmoinen juoruämmä. Koettakaahan käyttäytyä, niin tyypit pysyy elä,ässä mukana.

[/quote]

Hyvä että lopetit noin kuluttavan kaveruuden, mutta pakko sanoa, ettei se ihan aina noin mene. Joskus ei näy mitään ymmärrettävää syytä, miksi ystävä katosi elämästä täysin selittämättä. Enkä sano tätä puolueellisesti pelkästään sen jätetyn ystävän näkökulmasta, vaan sivusta muitakin tapauksia seuranneena.

Minulla itsellänikään ei ole koskaan ollut vaikeuksia pitää ystäviä - läheisimmät ystäväni ovat 15 vuoden takaa, ja esim. vanhojen koulukavereidenikin kanssa minulla on edelleen lämpimät välit. Olen aina ollut se, joka kuuntelee ja auttaa ja johon voi luottaa, joten on vähän vaikea uskoa, että yhtä ihmistä kohtaan olisin sitten käyttäytynyt tietämättäni niin huonosti, että välit piti pistää poikki ilman selityksiä. Harmittaahan se vieläkin, ettei saanut edes tilaisuutta selvittää, jos oli vaikka jokin väärinkäsitys.

En minä tietysti kavereihini takerru, ja jos kasvaa erilleen niin sellaista se elämä on, mutta harvemmin se erilleen kasvaminenkaan ihan yhtäkkiä tapahtuu.

Tämä on ollut hyvin mielenkiintoinen keskustelu, kiitos siitä :) AP:n on kyllä vielä ihan pakko lisätä, että minä en suinkaan ihmettele, miksi kaveruudet ja ystävyydet päättyvät - erilaisista syistä. Aloituksen tarkoitus oli pohtia sitä, kun pidempiaikainen ystävyys päättyy yllättäen ja syy jää toiselle osapuolelle täysin epäselväksi.

Itsekin olen lopettanut yhden ystävyyden seinään, kun melko tuoreesta tuttavuudesta paljastui parin vuoden tuttavuuden aikana kaikenlaisia yllättäviä - kontrolloivia, stalkkerimaisia, ilkeitä - puolia. Aloin ottaa etäisyyttä, ja lopullinen niitti tuli, kun kyseinen ihminen alkoi uhkailla vanhoja ystäviäni. Ei kyllä jäänyt epäselväksi tälle entiselle ystävälle, miksi ystävyytemme päättyi. Tein asiani selväksi yhdessä suorasanaisessa sähköpostissa, ja sen jälkeen en vastannut hänelle enää koskaan, vaikka hän tietysti vastasi siihen vielä monta kertaa, haukkuen ja korostaen miten väärässä olen kaikesta.

Aloituksessani minua tosiaan kiinnosti tapaukset, joissa välien katkaisu tulee ihan puun takaa niin, ettei toinen osapuoli ymmärrä, mitä oikeastaan edes tapahtui. Ymmärrän kyllä, että monet ihmiset onnistuvat tietämättään loukkaamaan ja olemaan rasittavia, eivätkä monet edes tajua, vaikka heille kuinka selittäisi mitä he tekevät väärin. Mutta minun mielestäni olisi reilua edes yrittää lyhyesti selittää, missä mättää, ja miksei ystävyys voi enää jatkua. Jos on ystävyydeltä koskaan mitään saanut (seuraa, tukea, mitä nyt ystävyydestä irti saa), ystävä ansaitsee kyllä pienen selityksen.

Minusta ystävän jättäminen ilman mitään selitystä on yhtä outoa kuin seurustelukumppanin jättäminen vastaavalla tavalla. Tunnen toki yhden sellaisenkin naisen, jonka mies jätti tämän jättäen peräänsä vain viestin "tiedät kyllä, miksi lähden". Harmi vaan, ettei nainen todellakaan tiennyt miksi, eikä saanut koskaan tilaisuutta puhua asioita selviksi miehen kanssa. Voin kyllä kuvitella, miten pahalta tuo tuntui.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 13:35"]Joskus elämä vie eri suuntaan, ystäväni meni naimisiin ja sai lapsen. ei käy enään baareissa ei siis elä elämäänsä ja on niin olevinaan... ärsyttää tällainen käytös kun naimisissa ja lapsi niin ei voi ryypätä!!!
[/quote] olisikohan ex ystäväsi aikuistunut?

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 23:03"]

Joten hänelle oli sitten vaikeaa, kun lopettelin näkemisiä. Moneen kertaan kyseli, ettei hän vaan ole mitään tehnyt. En usko että hän itse huomasi, ettemme koskaan puhu mitään minun asioistani. 

[/quote]

Jos hän kerran kysyi suoraan, niin kai kerroit hänelle syysi? Vaikka toki kenenkään velvollisuus ei olekaan "opettaa" toista aikuista, niin olisi minusta reilua vastata rehellisesti. Ehkä ex-ystäväsi olisi jopa oppinut jotain, ja alkanut kiinnittää huonoon käytökseensä huomiota vastaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä mitään henkilökohtaisia kokemuksia tällaisesta? Onko teille myöhemmin selvinnyt, mitä tapahtui, tai oletteko itse olleet se välit katkaiseva osapuoli?

Mainitsin yhdessä toisessa ketjussa, kuinka sivusta seurasin hyvin hämmentävää tapausta. Yhdellä perheenjäsenelläni oli ystävä, joka sanoi kesken puhelun käyvänsä tupakalla ja soittavansa vartin päästä uudestaan. Vartti meni ja on nyt ollut 10 vuotta. Ei soittanut enää, ei vastannut puheluihin eikä kirjeisiin, ei mitään: katosi ihan täysin perheenjäseneni elämästä. Mitään traagista ei ainakaan tapahtunut, koska heillä on yhteisiä tuttavia, joiden mukaan tälle ystävälle on kuulunut koko ajan ihan hyvää.

Olin itse läsnä tuon viimeisen puhelun aikana, joten tiedän, että he eivät riidelleet, eikä mitään eripuraa ollut aiemminkaan ollut. Ihan tavalliset, lämpimät välit, mitä nyt etäystävillä voi olla.

Itsellänikin oli vähän samanlainen juttu, muttei sentään noin omituinen. Vanhalta kouluaikojen ystävältä ei yhtäkkiä tullut enää sähköposteihin vastausta, ei vastannut puheluihin, eikä tullut enää joulukorttiakaan (vaikka muutaman vuoden ajan lähetin kyllä itse hänelle, kunnes ajattelin, että olkoon). Mutta näin tämän kaverin myöhemmin ohimennen, ja hän käyttäytyi kuten mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ehkä hän oli vain kyllästynyt yhteydenpitoon, en tiedä.

Oliko kyseessä turkulainen?

Pääsin opiskelemaan toiselle puolelle Suomea, synnyinpaikkakunnalle tuli matkas yli 400 km. Sain uusia kavereita koulusta ja tajusin miten kieroutunut tuo mun vanha "ystäväporukka" oli. Luulin heidän olevan ystäviä, mutta ei. Lopulta annoin ystävyyden ns. Kuihtua, ei ollu mitään säästettävää. En alkanut selitellä mitää.

No nyt koko porukka on hajonnut, pahin päällepäsmäri edelleen asuu synnyinpaikkakunnalla, vanhempiensa naapurissa. Kai me kasvettiin erillemme ja/tai muutkin porukan jäsenet tajus, mitä ystävyys oikeasti on, kun vaihtoivat maisemaa eri syistä. Pienessä kylässä, kun kasvaa niin alkaa piirit olla aikas pieniä.