Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku katkaisee välit lopullisesti ilman mitään syytä tai selitystä?
17.11.2014 |
Onko teillä mitään henkilökohtaisia kokemuksia tällaisesta? Onko teille myöhemmin selvinnyt, mitä tapahtui, tai oletteko itse olleet se välit katkaiseva osapuoli?
Mainitsin yhdessä toisessa ketjussa, kuinka sivusta seurasin hyvin hämmentävää tapausta. Yhdellä perheenjäsenelläni oli ystävä, joka sanoi kesken puhelun käyvänsä tupakalla ja soittavansa vartin päästä uudestaan. Vartti meni ja on nyt ollut 10 vuotta. Ei soittanut enää, ei vastannut puheluihin eikä kirjeisiin, ei mitään: katosi ihan täysin perheenjäseneni elämästä. Mitään traagista ei ainakaan tapahtunut, koska heillä on yhteisiä tuttavia, joiden mukaan tälle ystävälle on kuulunut koko ajan ihan hyvää.
Olin itse läsnä tuon viimeisen puhelun aikana, joten tiedän, että he eivät riidelleet, eikä mitään eripuraa ollut aiemminkaan ollut. Ihan tavalliset, lämpimät välit, mitä nyt etäystävillä voi olla.
Itsellänikin oli vähän samanlainen juttu, muttei sentään noin omituinen. Vanhalta kouluaikojen ystävältä ei yhtäkkiä tullut enää sähköposteihin vastausta, ei vastannut puheluihin, eikä tullut enää joulukorttiakaan (vaikka muutaman vuoden ajan lähetin kyllä itse hänelle, kunnes ajattelin, että olkoon). Mutta näin tämän kaverin myöhemmin ohimennen, ja hän käyttäytyi kuten mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ehkä hän oli vain kyllästynyt yhteydenpitoon, en tiedä.
Kommentit (118)
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 19:51"]
Ehkä tällaiset asiat siksi jäävätkin niin vaivaamaan - koska tuohan se oletus on, että joko se "jätetty" ystävä on sanonut tietämättään jotain todella pahasti, tai sitten on muuten vain ärsyttävä ja piinaava ihminen. Selityksen puutteessa kaveruudesta jää jäljelle vain nolo muisto, tietty häpeän tunne, että missäköhän loppujen lopuksi epäonnistuin.
[/quote]
Ei tollasia osaa välttämättä selittää niin tarkasti miten vastapuolelle riittäisi. Ihan yhtä turhaa kuin osa tivaa miksi tuntuu pahalta suhteessa eikä juttu enää toimi vaan haluaa erota. Joskus ei vaan enää ihmiset klikkaa eikä siihen tarvita mitään tiettyä syytä kuten isoa riitaa tai sitä, että kaverissa olisi yhtään mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin kokeilla kuinka kauan menee, että kamu ottaa yhteyttä. 10 vuotta kohta mennyt. Huomasin, että minä aina olen aktiivinen.
Mä olen kerran joutunut tehdä niin. Mulla oli useita vuosia kaveri, jonka kanssa oli kyllä ihan hauskaa ja aina hyvät välit, mutta hänessä oli asioita, jotka ahdisti mua todella paljon. Esimerkiksi jatkuva kateus ja toistuva lupaust pettäminen. Yritin monta kertaa vuosien varrella selventää hänelle, että mua loukkaa noi asiat, mutta asiat ei koskaan tuntunut menevän läpi.
Kuitenkin säilytin hyvät välit ja ystävyyden, koska meillä oli muuten yhdessä ihan hauskaa ja yhteinen tuttavapiiri. Kuitenkin koko ajan jossain sisällä ahdistus kohosi ja kohosi ja tunsin, että olin enemmän ystävä hänelle kuin hän minulle. Tiesin jo monesta kokemuksesta, että puhuminen hänen kanssaan ei auta, koska hän ei pysty näkemään itsessään mitään vikaa.
Olin varmaan pari vuotta aktiivisesti miettinyt välien katkaisemista, kun hänen kateutensa ja vertailunsa ja empatiakyvyttömyytensä vain yltyi ja tuli muutama juttu jotka alko olla viimeisiä pisteitä tässä suhteessa.
Mulla ei ole koskaan ollut niin paljon ystävi, että periatteessa olisi varaa jättää yhtäkään, mutta mun ahdistus vaan pikkuhiljaa kasvoi niin, että päätin yks päivä: nyt loppu!!
Tein sen huonolla tavalla, olisin tietysti voinut kertoa, että tämä suhde loppuu, mutta tiesi miten hän reagoisi enkä vaan jaksanut enää yhtään ilkeyttä häneltä, joten päätin että on turvallisempi keinoa vaan jättää vastaamatta puheluihin ja blokata facebookista ja sähköpostista.
En ole katunut!!! Vasta muutaman kuukauden kuluttua tunsin helpotusta, kun tajusin että olin oikeasti saanut myrkyllisen ihmisen pois elämästäni. Ulkopuolisesta on varmasti vaikuttanut, että kaikki on ollut hyvin ja että olemme olleet hyviä ystäviä ja jostain mysteerisyystä vaan tein katoamistempun, mutta me kaks kyllä tiedetään miksi näin tapahtui.
Katkaisin kerran välit parhaaseen ystävääni ilman mitään selitystä. Joo paskasti tein. Olin silloin tosi epävakaa henkisesti. Halusin vain eristäytyä omaan rauhaani. Jälkeenpäin kun psyyke vähän parani alkoi kaduttamaan. Onneksi palattiin taas ystäviksi puolentoista vuoden tauon jälkeen. En tiedä, miksi joku toinen katkaisee välit. Tossa mun tilanteessa ainakin oli vaan parempi jättää mut rauhaan kunnes selvitän asiani.
Kävin juuri läpi Facebook kaverilistani ja poistin kaikki sellaiset, jotka eivät yli vuoteen ole sanonut mitään tai eivät muuten minua huomioi. Aina vaan puhutaan heistä, heidän lapset ja lemmikit, ongelmat ja ihanuudet. Ei ikinä kysytä edes miten menee, tai jos kysytään ei odoteta vastausta vaan heitetään suoraan omiin juttuihin. Minusta ystävyys on vuorovaikutusta, ei ainaista toisen valitusta kuuntelemista.
Toisena juttuna on, että voi kokea toisen niin erilaiseksi, ettei tunne että olisi mitään yhteistä. Joskus vaan kasvaa erilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dumppasin ystäväni aikuisena koska alkoi vituttamaan se outoilu, saattoi mm rikkoa luonani käydessä jonkun jutun/astian ns vahingossa, kuitenkin ihan vitun monesti, kerran kaatoi uudelle kalliille valkoiselle päiväpeitolleni punaisen kynsilakkapullon sisällön..ihan vaan vahingossa yms... Kaatoi myös pitsaani suolaa käydessäni toisessa huoneessa kun itse sai paskan kebabin :) oikeesti tuli olo jo että mikä hullu myrkyttäjä se akka on...
Totaalinen kyllästyminen. Elämä kulkee eri suuntaan, ei ole mitään yhteistä. Yhteydenpito vaan jää ja lopulta unohtuu kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 19:59"]
Ajattelin kokeilla kuinka kauan menee, että kamu ottaa yhteyttä. 10 vuotta kohta mennyt. Huomasin, että minä aina olen aktiivinen.
[/quote]Mulla on vastaavia kokemuksia. Jos jollekulle olen "valittanut" että olen huomannut olevani AINA se joka ottaa yhteyttä tai muuten saa olla aivan yksin on minua neuvottu "joskus voisi itsekin yehdä asialle jotain, olla aktiivinen". Siis mitä? Millä tavalla aktiivinen? Yksipuolisesti vain jatkaa yhteydenpitoa?
Olen lopettanut ite yhteydenpidon joihinkin ihmisiin, kun ei natsaa enää, ei ole mitään yhteistä tai luottamus on mennyt.
Yhdelle en antanut enää uuttaa numeroa kun en jaksanut enää herätä kännipuheluihin puoli neljä aamulla. Yrittipä ruinata numeroani sitten muita reittejä pitkin. Ilmeisesti se ei ole joillekin mikään selvä vihje halusta lopettaa yhteydenpito, että ei anna enää numeroa.
En ole keksinyt mitään hienovaraista tapaa lopettaa kaveruus/tuttavuus. "En halua olla enää tekemisissä kanssasi" kuulostaa aina yhtä rumalta. Jos mä olen ollut aina se joka ottaa yhteyttä johonkuhun, ja välit viilenee, en oo jäänyt roikkumaan ikuisiksi ajoiksi tai kiukuttelemaan että missä mättää. Ihmisillä on oikeus valita seuransa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle teki eräs mies noin. Oltiin tapailtu jo sen aikaa että viimeisellä kerralla kun nähtiin, hän sanoi että haluaisi minun tapaavan hänen vanhempansa. Sovimme että seuraavalla viikolla menisimme hänen vanhemmilleen kylään. Ilta meni tosi mukavasti: oltiin meillä, katseltiin telkkaria, halailtiin, pussailtii, juteltiin. Ei riidelty mistään, ei ollut mitään kiusallista tilannetta. Miehen piti mennä omaan kotiinsa yöksi koska aamulla oli aikainen työvuoro (hänen työpaikkansa on noin 45min päässä meiltä ja hän asuu noin puolessa välissä matkaa joten kotoaan oli lyhyempi matka). Seuraavana päivänä hänestä ei kuulunut mitään. Soitin kerran ja laitoin pari viestiä. Sitäseuraavanakaan päivänä ei kuulunut mitään neljään mennessä. Neljän maissa hän soitti ja sanoi että eilen meni töissä pitkään ja kotiin päästyään hän nukahti (aiemmin hän tekstaili jasoitteli minulle työpäivän aikanakin aina kun ehti) ja tänään oli ollut kaiken laista menoa ja oli unohtanut kännykän kotiin. Mä olin siinä juuri hirveellä kiireellä lähdössä ja kysyin voinko soittaa 15 min päästä kun pääsen autoon. Sovittiin niin mutta hän ei vastannutkaan. Eikä ole vastannut sen jälkeen kertaakaan. Ei tekstareihin eikä puheluihin... Ja tämä tapahtui viime maaliskuussa. Tähän mennessä ei oleainakaan vielä selvinnyt mistä tämä johtui.
Kerran. Kaverilla meni aika lujaa amfetamiinin kanssa. Lisäksi hänen rasistiset ja natseja ihannoivat mielipiteensä alkoivat mennä aika överiksi, en voinut enää ohittaa niitä ajatellen että "muuten kiva tyyppi". Lakkasin vastaamasta puheluihin, kun en parempaakaan keinoa keksinyt.
Törmäsin häneen kuusi vuotta myöhemmin kirjastossa. Hävetti, tilanne oli kiusallinen kummallekin. Juteltiin hetki ja hymyiltiin, mutta yhteystietoja ei vaihdettu. Olimme varmaan helpottuneita kumpikin, kun tiemme erkanivat. Pitää minua varmaan narttuna, ehkä ihan syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta oletteko koskaan dumpanneet ystävää (tai tullut dumpatuksi) ilman mitään kunnollista syytä? Siis nuo kännipuhelut, amfetamiinit, vammaisten lasten haukkumiset jne. ovat minusta todella hyviä syitä...
Elämä menee eteenpäin...matkasta on jääneet opiskeluaikojen tutut yhtä lukuunottamatta, nuoruuden bileporukka hajaantui: kuka perusti perheen kuka löysi miehen, työkaverit vaihtaa työpaikkaa.... kavereita ja tuttuja, ei niitä parhaita ystäviä, ne pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 19:44"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 19:39"]
Olen jättänyt pariin kaveriin yhteydenpidon ilman selittelyjä, ei oltu läheisiä ja koin, että ihmissuhde oli saavuttanut jo loppupisteensä. Parin muun kanssa olen sanonut vaan jossain vaiheessa, että en halua enää olla yhteydessä sen kummemmin selittämättä.
[/quote]
Aika karua. Eikö tuollaisessa tapauksessa voisi hivuttautua siitä kaveruudesta pikkuhiljaa pois? On harvemmin ja harvemmin yhteydessä ja sitten ei enää. Tuollaisesta yhteydenpidon seinään lopettamisesta jää todella ikävä maku suuhun pitkäksi aikaa. Kurja juttu, varsinkin jos nuo kaverisi eivät tehneet mitään suututtaakseen sinua tms.
[/quote]
Kuulostaahan se inhottavalta, mutta noissa kaikissa paitsi yhdessä yhteydenpito on vähentynyt pikkuhiljaa. Ja ei ne ystävyyssuhteet ole olleet mitään hyviä, koska ei vastapuolikaan koskaan reagoinut kysymällä syytä/ottamalla uudelleen yhteyttä myöhemmin (ei sillä, että olisin halunnut).
[/quote]
Minäkin tein kerran niin, että lähdin vaan kävelemään. Tai siis vedin kilarit ja lähdin. En kerta kaikkiaan jaksanut enää ja seinä tuli vastaan. Myöhemmin kyllä pahoittelin käytöstäni, mutta en antanut käytökselleni kuin hieman ympäripyöreitä syitä. Tämä ihmissuhe oli ihan liian intensiivinen ja perustui väärille syille, ja minulla ei vaan ollut pokkaa päättää sitä ns. normaalisti. Paska ihminen, tiedetään....
Minä lopetin yhteydenpidon kun minua ei pyydetty toisenkaan lapsen kummiksi. Tottakai saa valita kenet haluaa, minua tuo asia kuitenkin loukkasi ja lopulta vaan yhteydenpito loppui. Koin, että en ollutkaan niin tärkeä ystävä, mitä olin luullut ja vedin siitä omat johtopäätökseni.
minusta hyvin törkeää ja osoittaa ihmisen luonteen pahuutta katkaista välejä ihan kuin ei mtn vanhoihin ystäviin. Tai jos on jokin pieni juttu luonteessa tai tavassa puhua yms niin se on sairasta vaan katkasta välit. Sitä tulee katumaan joskus.KUKAAN ei ole täydellinen. Ei toista voi muuttaa, mutta miksi pitää jättää.Itsekin olen huomannut että muutama ystäväni on todella itsekäs, ja toimivat siten usein, mutta olen ajatellut vain että toiset ovat itsekkäämpiä.ei se sitä kaveruutta poista kuitenkaan. Te toimitte sairaasti katkaisemalla välejä milloin mistäkin myötähäpeästä,milloin siitä että puhuu liikaa itsestään. Ei kukaan ole samanalainen kuin toinen eikä todellakaan täydellinen.et edes sinä. Kyllä normi kanssakäymistä pitäis kestää.Ja joskus on kausia kun omat asiat niin pinnalla, että niitä tekee mieli purkaa toiselle. silloin ystävyys punnitaan jos toinen ei kestä huonompaa kautta niin sitten et osaa olla ystävä.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:35"]
minusta hyvin törkeää ja osoittaa ihmisen luonteen pahuutta katkaista välejä ihan kuin ei mtn vanhoihin ystäviin. Tai jos on jokin pieni juttu luonteessa tai tavassa puhua yms niin se on sairasta vaan katkasta välit. Sitä tulee katumaan joskus.KUKAAN ei ole täydellinen. Ei toista voi muuttaa, mutta miksi pitää jättää.Itsekin olen huomannut että muutama ystäväni on todella itsekäs, ja toimivat siten usein, mutta olen ajatellut vain että toiset ovat itsekkäämpiä.ei se sitä kaveruutta poista kuitenkaan. Te toimitte sairaasti katkaisemalla välejä milloin mistäkin myötähäpeästä,milloin siitä että puhuu liikaa itsestään. Ei kukaan ole samanalainen kuin toinen eikä todellakaan täydellinen.et edes sinä. Kyllä normi kanssakäymistä pitäis kestää.Ja joskus on kausia kun omat asiat niin pinnalla, että niitä tekee mieli purkaa toiselle. silloin ystävyys punnitaan jos toinen ei kestä huonompaa kautta niin sitten et osaa olla ystävä.
[/quote]Ja lisäys tähän edelliseen viestiini: sitä voi sanoa jos jokin asia häiritsee eikä vain katkaista välejä.ja vanhoja turha muistella, jos ite ei ole asioita ottanut puheeksi niin se on sun mokas
Tää on typerää märehtiä vielä kolmekymppisenäkin tällastä, mutta mulla jäi joku "itsetuntovamma" siitä kun ala-asteella paras kaverini lakkasi puhumasta mulle vuodeksi, ihan ilman mitään riitoja tai vastaavaa, ja sit taas 6. luokan alussa alkoi hengailla kanssani niin kuin mitään ei olis tapahtunut.
Koska mitään selitystä en koskaan tolle saanut, niin siitä jäi sellanen pelko että oonkohan tosi ärsyttävä mutten vaan itse tajua sitä, ja mitä jos teen jotain väärin ja karkotan vielä kaikki luotani, joten yritin aina olla mahdollisimman neutraali ja miellyttävä ihminen (vaikka sit oman mielenterveyteni kustannuksella), koska pelkäsin niin paljon että tulen taas "yllätys-hylätyksi". Nykyään olen omavalintaisesti aika erakko, elämä on NIIN paljon helpompaa kun ei tarvi stressata muiden ihmisten takia.
eiku kyllä me siis nähtiin muuallaki ku baarissa. kahvilla ja toistemme luona, lisäsin vaan tuon baarijutun siks, ku siellä oikeen itelle tuli aina mieleen että ei vittu nää meidän baariinlähdötki on niin eri meiningillä :D [quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 16:02"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:08"]
itse jätin yhden ystävän juuri tollee ikävästi vähittäis unohtamalla. oltiin samassa työpaikassa, tai siis se keikkaili siellä. se oli sellanen oikeen iholla ja kauheasti halus nähä aina, joskus sit nähtiin, käytiin baarissa jne. itellä kuitenki sillon oli jo mies ja sillä haku päällä, niin se baarissa oleminen oli niin eri fiiliksillä meillä. lisäksi ei mitään yhteistä ikinä ollu meillä, silti se keksi puheenaihetta ja jaaritteli kaikkea paskaa mikä mua ei niin napannu. sit ku muutin eri paikkakunnalle, ni en vaan oo vastaillu facebookissa sen juttuihin.. viimeinki se on älynny lopettaa mun piinauksen..
[/quote]
No ei tuota nyt miksikään ystävyydeksi voi sanoa? Työkaveri, jonka kanssa hengailit joskus baarissa, ja jonka kanssa sinulla ei omien sanojesi mukaan ikinä ollut mitään yhteistä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 19:47"]
Jotkut ihmiset on vaan niin piina sielulle, että paras jättää semmoiset selityksittä - ajatelkoon mielummin minusta pahaa kuin että loukkaisin häntä kertomalla totuuden.
[/quote]
Ehkä tällaiset asiat siksi jäävätkin niin vaivaamaan - koska tuohan se oletus on, että joko se "jätetty" ystävä on sanonut tietämättään jotain todella pahasti, tai sitten on muuten vain ärsyttävä ja piinaava ihminen. Selityksen puutteessa kaveruudesta jää jäljelle vain nolo muisto, tietty häpeän tunne, että missäköhän loppujen lopuksi epäonnistuin.