Lue keskustelun säännöt.
Akuutti parisuhdekriisi ja minä hajoan...
01.07.2012 |
Oltiin eilen sukulaisen häissä 500km päässä ja lapsi oli mukana. Kävin pitkän päivän uuvuttamana ja tosi kovista liitoskivuista kärsivänä (raskaana viimeisellä kolmanneksella) pienen lapsen kanssa nukkumaan n. klo 21. Mies jäi vielä valvomaan, mutta oletin hänen tulevan ehkä puolilta öin, koska meillä on ollut todella, todella selkeä sopimus, että lapsen ollessa mukana, ei ryypätä. Muutenkaan alkoholi on minulle ihan punainen vaate , enkä siedä sitä saunakaljaa enempää missään tilanteessa lasten ollessa läsnä.
Kuinka ollakaan heräsin kamalaan metakkaan puolilta öin ja rauhoitettuani lapsen takaisin uneen yritin jatkaa itsekin unia, mutta uni ei tullut. Valvoin sitten valvolmistani, kuunnellen enemmän ja vähemmän kamalaa musiikin huudatusta ja känniläisten ääniä aamu kuuten saakka. Aika monta kertaa mietin, että missähän oma mies mahtaa olla ja laitoin hänelle viestiäkin, johon hän ei reagoinut mitenkään.
Kuuden jälkeen mies sitten suvaitsi saapua huoneeseen, aivan kamalassa kännissä ja täysin välittämättä nukkuvasta lapsesta. Olin aivan järkyttynyt ja shokissa, koska tuo alkoholittomuus lapsen läsnäollessa on minun elämässäni yksi todella perustavaa laatua olevista periaatteista.
Mietin tilannetta hyvin pienen hetken ja kun vaihtoehtoina olisi ollut vieraassa paikassa, valmiiksi huonokuntoisena ja vielä valvotun yön jäljiltä lapsen hoitaminen yksin, kun mies olisi nukkunut ensin humalaansa ja sen jälkeen krapulaansa koko päivän, päätin ottaa ja lähteä lapsen kanssa suorilta tein kotiin. Sinne jääminen ja sukulaisten edessä tilanteen kohtaaminen oli vaan täysin mahdoton vaihtoehto, sen verran isosta shokista oli kyse.
Olen luonnollisesti edelleenkin päivän mietittyäni ihan shokissa ja järkyttynyt mieheni käytöksestä, varsinkin kun hän lähtöpäätökseni kuultuaan alkoi lapsen edessä riehumaan ja tökkimään minua todella voimallisesti ja yritti estää kulkemiseni ja lapsen ottamisen syliin (!!!), mutta mitä tekee mies: Otti ensimmäisen kerran yhteyttä noin puoli tuntia sitten ja ilmoitti vaan, että hakee auton pihasta ja menee muualle majailemaan määrittämättömäksi ajaksi ja lopettaa kesäloman kesken ja palaa viikolla töihin. Ei siis puolikastakaan sanaa omasta käytöksestäkään, saati kysymystä miten minä tai lapsi voidaan tai mitään muutakaan. Ei siis yhtään mitään, mitä normaali ihminen tekisi mokattuaan todella pahasti!
Mitä ihmettä on oikeasti tapahtunut? Mistä tulee näin äärimmäisen raju käytöksen muuttuminen? Onko mies oikeasti halunnut eroa jo pitkään ja onkin nyt helpottunut, kun sai siihen syyn vai mitä ihmettä? Minä en ymmärrä yhtään ja tämä on ihan painajaista!!
Minä olen ihan sekaisin ja vuorotellen rauhoitun ja olen täydellisen analyyttinen ja toisaalla taas itken ihan hysteerisesti ja tajuan, että tähän voi oikeasti päättyä kaikki, ihan kaikki. Olen tietysti sekaisin jo valvomisestakin, mutta olen myös henkisesti ihan lukossa. Hyperventiloin ja minua pyörryttää, en ole pystynyt syömään koko päivänä mitään, kun oksettaa pelkkä ajatuskin, enkä saanut käytyä edes lapsen kanssa iltapesulla, enkä tehtyä iltapalaa. Miten minä selviän edes tulevasta yöstä, saati sitten tulevista päivistä?
EI HERRAJUMALA MINUSTA TUNTUU ETTÄ MINÄ KUOLEN TÄHÄN PAIKKAAN!!!
Kommentit (345)
Sen syntymättömän lapsen takia sinun pitää rauhoittua. Se lapsi on aivan riippuvainen sinusta, äidistä... Kohtelet syntymätöntä lastasi huonosti, jos et nyt osaa rauhoittaa mieltäsi ja hengittää kunnolla. Nousee sen pienen stressitasokin.
Onko sinulla itselläsi alkoholisti-isä tai alkoholisti-äiti, kun suhtaudut alkoholiin noin voimakkaasti? Minusta ylireagoit, vaikka ei alkoholi ja lapset kuulukaan yhteen. Olihan lapsellasi raitis aikuinen siinä lähellä, sinä. Hän ei olisi varmaan nähnytkään isäänsä humalassa, jos sinä et olisi herättänyt häntä niin aikaisin ja repäissyt kotimatkalle? Sinun olisi syytä myös pyytää mieheltäsi anteeksi. Sinä huolehdit vain omista "kasvoistasi" sukulaistesi edessä lapsesi ja syntymättömän lapsesi ja avioliittosi onnen kustannuksella.
Nyt vaan yrittämään keskustelua miehesi kanssa. Ehdotan että ensimmäiseksi pyydät itse anteeksi lapsellista reaktiotasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrität kontrolloida mirestäsi liikaa. Kyllä tuollainen yhden kerran retkahdus olisi pitänyt sietää. Miehesi ilmeisesti ajattelee, että tulevaiuus joustamattoman naisen kanssa on raskasta ja päätti ottaa rakoa.
Oikeaan elämään kuuluu myös tuommoiset mokailut, kiiltokuvaelämään eivät. Harva mies haluaa kiiltokuvaelämää.
Ilmeisesti miehesi on tähän asti elänyt normiesi mukaan, koska tästä olit niin valtavan järkyttynyt. Ymmärrän, että jos tulee yllätyksenä, niinolet reagoinut asiaan tavallista voimakkaammin.
En ole edes raskaana (joten hormoneita turha syyttää), mutta olisin reagoinut samoin ja lähtenyt kotiin. Kamalalta tuntuu myös se tökkiminen/töniskely ja se, että humalainen yrittää ottaa pientä lasta syliinsä. Sori, mutta mulla menee ihan vilunväreet.
tuo juhlissa kännääminen saattoi olla sellainen "työtapaturma", ja olisi ehkä kokenut olonsa muiden miesten joukossa omituiseksi jossei olisi ollut juomingeissa mukana. Ei tuo välttämättä tule toistumaaan. Mies on nyt ehkä itsekin jotenkin nolo käytöksestään, eikä voi kohdata sinua kasvokkain. Siksi tuo pakeneminen. Rauhoitu, ole aikuinen ja laita viestiä miehellesi.
Koita rauhoittua ja soita sille miehelles ja oikeesti, pyydä anteeks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löysätä sitä kiristävää pipoa! Eihän tuo miehesi käytös mitään kovin mukavaa ollut mutta vaikutat itse täysin mustavalkoiselta ja ylidramaattiselta!!
voi ap, nyt rauhoitut... sinä selviät tästä kyllä, ero ei ole mikään maailmanloppu.
valitettavasti kuulostaa tosiaankin siltä, että miehesi on joko "seonnut" tai suunnitellut jo lähtöä vähän pidempään. Älä ainakaan missään tapauksessa rupea nöyristelemään miehen edessä, anoen häntä käyttäytymään kuten isän ja miehen kuuluisi, vaan käyttäydy sinä kun aikuinen vastuunsa tunteva ihminen käyttäytyy. Jatka elämääsi niin normaalisti kuin mahdollista, ottamatta kantaa miehen ratkaisuihin. Hän kuulostaa "tyypilliseltä" sellaiselta mieheltä, joka voi tehdä niinkuin haluaa välittämättä toisesta ja toisen tunteista. Eikä hänen käytös kyllä kerro hyvää hänen isyystaidoistakaan.
voimia sinulle. usko vaan sinä tulet pärjäämään, surtava tietysti on se tosiasia että mies ei kykene todelliseen miehen käytökseen. Ikävää, että se selvisi sinun kannalta vasta tässä vaiheessa.
Minunkin mielestä on ihan selvää, että minä en ala anelemaan mieheltä kunnollista käytöstä. Enhän minäkään käyttäydy kuin kunnollinen ja vastuuntuntoinen äiti, vaan koska joku pyytää, vaan siksi koska se kuuluu asiaan ja lapset ansaitsevat sen! En voisi koskaan, hetkeksikään unohtaa lasten parasta ja olen valmis jättämään alkoholin vaikka iäksi ja täysin, jos lasten hyvinvointi sitä vaatisi. Siitä minun mielestä vanhemmuudessa on kyse, että TÄYTYY olla valmis uhraamaan itsensä viimeistäkin piirtoa myöten, silloin kun tilanne sen vaatii. Miten ihmeessä mies sitten pystyi tuosta noin vaan mitään ilmoittamatta ja varoittamatta unohtamaan kaikki vastuunsa ja velvollisuutensa ja heittämään vapaalle?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ap kyllä sinä ylireagoit ihan tosi paljon. Rauhoitu ja jatka elämääsi.
En nyt ollenkaan tajua, miten miehen kännääminen voi olla kenellekään tuollainen sokki että lapsen hoitaminen jää retuperälle. Siksikö mies ei saa juoda, että sinä et miehen juotua pysty lasta hoitamaan vaikket itse ole juonutkaan? Kyllä minunkin mielestäni olet joko pirttihirmu tai henkisesti jotenkin erittäin riippuvainen miehestäsi.
Joo, vaikka kyllähän näitä Porvoon suunnalla aina silloin tällöin sattuu...
ap vastailee itselleen kun muut olikin eri mieltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita vielä kuva internetiin jotta muutkin osaa välttää
Ois varmaan kannattanut valita rauhallisempi yöpaikka. Melkoinen tiukka pipo olet, jos ei edes häissä saa juoda. Juomisesta yleensä seuraa krapula. Kyllä yhden päivän jaksaa väsyneenäkin, oletko masentunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole edes raskaana (joten hormoneita turha syyttää), mutta olisin reagoinut samoin ja lähtenyt kotiin. Kamalalta tuntuu myös se tökkiminen/töniskely ja se, että humalainen yrittää ottaa pientä lasta syliinsä. Sori, mutta mulla menee ihan vilunväreet.
Ei se mies sitä lasta yrittäny syliinsä, vaan esti AP:ta ottamasta lasta syliin.
Mulla menee vilunväreet tollasten lukutaidottomien kanssa.
Tuollaisella menolla saa kyllä hyvänkinavioliiton hajalle ja lapselle paljon pahaa mieltä. Pakkoko oli laittaa noin tiukat säännöt ja sitten vetää pultit, kun toinen ei ollutkaan täydellinen.
Minne unohtuivat oman elämänkumppanin ymmärtäminen, anteeksianto ja armo?
Jokainen tekee virheitä, myös ap. Älkää nyt maksattako virheitänne lapsillanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä se lapsi kuole jos näkee olutpullon, enemmän järkyttyy ylilyöntitappeluista, jotka ovat aivan turhia.
Sen syntymättömän lapsen takia sinun pitää rauhoittua. Se lapsi on aivan riippuvainen sinusta, äidistä... Kohtelet syntymätöntä lastasi huonosti, jos et nyt osaa rauhoittaa mieltäsi ja hengittää kunnolla. Nousee sen pienen stressitasokin.
Onko sinulla itselläsi alkoholisti-isä tai alkoholisti-äiti, kun suhtaudut alkoholiin noin voimakkaasti? Minusta ylireagoit, vaikka ei alkoholi ja lapset kuulukaan yhteen. Olihan lapsellasi raitis aikuinen siinä lähellä, sinä. Hän ei olisi varmaan nähnytkään isäänsä humalassa, jos sinä et olisi herättänyt häntä niin aikaisin ja repäissyt kotimatkalle? Sinun olisi syytä myös pyytää mieheltäsi anteeksi. Sinä huolehdit vain omista "kasvoistasi" sukulaistesi edessä lapsesi ja syntymättömän lapsesi ja avioliittosi onnen kustannuksella.
Nyt vaan yrittämään keskustelua miehesi kanssa. Ehdotan että ensimmäiseksi pyydät itse anteeksi lapsellista reaktiotasi.
- Ei ole alkoholistivanhempia, mutta todella kamala, väkivaltainen suhde taustalla ja tähän väkivaltaan liittyi aina alkoholi.
- Minä en todellakaan herättänyt lasta, vaan sen teki mies rymyämällä huoneeseen ja metelöimällä ja alkamalla huutamaan, kun yritin häntä poistaa huoneesta.
- Minulla on tietääkseni oikeus säilyttää omat kasvoni, sen vuoksi minä en ala pyytämään mieheltäni anteeksi. Miksei miehen pitäisi pyytää anteeksi minun kasvojeni "tahrausta"?
Onko siis todellakin niin, että teidän mielestä miehet on heikkoja ja vaan tuosta noin vaan sortuvat viinaan ja tekevät tyhmyyksiä porukan paineesta? Miten ne IKINÄ selviäisivät edes raskaudesta sitten??
ap
p.s. Minua ei edes haittaa olla tiukkapipoinen, koska mieluummin sellainen kun elämänsä liian kevyesti ottava
2. minne sen olisi pitänyt mennä jos olitte niin kaukana kotoa?
Olisiko miehen pitänyt olla häissä limsalasi kädessä?
Minunkin mielestäni sinulla on hihna turhan kireällä, ei ihme, että mies tempoo.
Tuollaisella menolla saa kyllä hyvänkinavioliiton hajalle ja lapselle paljon pahaa mieltä. Pakkoko oli laittaa noin tiukat säännöt ja sitten vetää pultit, kun toinen ei ollutkaan täydellinen.
Minne unohtuivat oman elämänkumppanin ymmärtäminen, anteeksianto ja armo?
Jokainen tekee virheitä, myös ap. Älkää nyt maksattako virheitänne lapsillanne!
Onpa hyvin sanottu!
Olisko se jotenkin ylivoimaista? Jokainen meistä mokaa joskus ja yleensä se annetaan anteeksi, varsinkin kun oikeasti ketään ei sattunut. Lapsi ei oikeasti saanut minkäänlaista traumaa tuosta, mutta sun käytöksestä ja ehdottomuudesta voi saadakin.
Jollain tavalla ymmärrän sinua, vaikkakaan en ymmärrä tuota ehdottomuutta. Mutta ymmärrän myös miestä, eka kertaa tulee se moka ja vaimo on välittömästi ottamassa lapsen ja lähtemässä. Varmaan tulee miehelle asenne, että kun ei kerran mitään inhimillisyyttä sallita niin antaa sitten mennä.
Mitäs jos olet se aikuinen ja soitat miehelle ja ehdotat keskustelua? Sanot että molemmat tais nyt mokata, mutta että asiat voidaan sopia. Ei se ole anelemista vaan aikuisuutta ja perheestä huolehtimista. Perhettä ei rikota noin vaan vaan asiat koitetaan saada reilaan. Sitten jos ei saada niin vasta sitten erotaan.
voi ap, nyt rauhoitut... sinä selviät tästä kyllä, ero ei ole mikään maailmanloppu.
valitettavasti kuulostaa tosiaankin siltä, että miehesi on joko "seonnut" tai suunnitellut jo lähtöä vähän pidempään. Älä ainakaan missään tapauksessa rupea nöyristelemään miehen edessä, anoen häntä käyttäytymään kuten isän ja miehen kuuluisi, vaan käyttäydy sinä kun aikuinen vastuunsa tunteva ihminen käyttäytyy. Jatka elämääsi niin normaalisti kuin mahdollista, ottamatta kantaa miehen ratkaisuihin. Hän kuulostaa "tyypilliseltä" sellaiselta mieheltä, joka voi tehdä niinkuin haluaa välittämättä toisesta ja toisen tunteista. Eikä hänen käytös kyllä kerro hyvää hänen isyystaidoistakaan.
voimia sinulle. usko vaan sinä tulet pärjäämään, surtava tietysti on se tosiasia että mies ei kykene todelliseen miehen käytökseen. Ikävää, että se selvisi sinun kannalta vasta tässä vaiheessa.