Lue keskustelun säännöt.
Akuutti parisuhdekriisi ja minä hajoan...
01.07.2012 |
Oltiin eilen sukulaisen häissä 500km päässä ja lapsi oli mukana. Kävin pitkän päivän uuvuttamana ja tosi kovista liitoskivuista kärsivänä (raskaana viimeisellä kolmanneksella) pienen lapsen kanssa nukkumaan n. klo 21. Mies jäi vielä valvomaan, mutta oletin hänen tulevan ehkä puolilta öin, koska meillä on ollut todella, todella selkeä sopimus, että lapsen ollessa mukana, ei ryypätä. Muutenkaan alkoholi on minulle ihan punainen vaate , enkä siedä sitä saunakaljaa enempää missään tilanteessa lasten ollessa läsnä.
Kuinka ollakaan heräsin kamalaan metakkaan puolilta öin ja rauhoitettuani lapsen takaisin uneen yritin jatkaa itsekin unia, mutta uni ei tullut. Valvoin sitten valvolmistani, kuunnellen enemmän ja vähemmän kamalaa musiikin huudatusta ja känniläisten ääniä aamu kuuten saakka. Aika monta kertaa mietin, että missähän oma mies mahtaa olla ja laitoin hänelle viestiäkin, johon hän ei reagoinut mitenkään.
Kuuden jälkeen mies sitten suvaitsi saapua huoneeseen, aivan kamalassa kännissä ja täysin välittämättä nukkuvasta lapsesta. Olin aivan järkyttynyt ja shokissa, koska tuo alkoholittomuus lapsen läsnäollessa on minun elämässäni yksi todella perustavaa laatua olevista periaatteista.
Mietin tilannetta hyvin pienen hetken ja kun vaihtoehtoina olisi ollut vieraassa paikassa, valmiiksi huonokuntoisena ja vielä valvotun yön jäljiltä lapsen hoitaminen yksin, kun mies olisi nukkunut ensin humalaansa ja sen jälkeen krapulaansa koko päivän, päätin ottaa ja lähteä lapsen kanssa suorilta tein kotiin. Sinne jääminen ja sukulaisten edessä tilanteen kohtaaminen oli vaan täysin mahdoton vaihtoehto, sen verran isosta shokista oli kyse.
Olen luonnollisesti edelleenkin päivän mietittyäni ihan shokissa ja järkyttynyt mieheni käytöksestä, varsinkin kun hän lähtöpäätökseni kuultuaan alkoi lapsen edessä riehumaan ja tökkimään minua todella voimallisesti ja yritti estää kulkemiseni ja lapsen ottamisen syliin (!!!), mutta mitä tekee mies: Otti ensimmäisen kerran yhteyttä noin puoli tuntia sitten ja ilmoitti vaan, että hakee auton pihasta ja menee muualle majailemaan määrittämättömäksi ajaksi ja lopettaa kesäloman kesken ja palaa viikolla töihin. Ei siis puolikastakaan sanaa omasta käytöksestäkään, saati kysymystä miten minä tai lapsi voidaan tai mitään muutakaan. Ei siis yhtään mitään, mitä normaali ihminen tekisi mokattuaan todella pahasti!
Mitä ihmettä on oikeasti tapahtunut? Mistä tulee näin äärimmäisen raju käytöksen muuttuminen? Onko mies oikeasti halunnut eroa jo pitkään ja onkin nyt helpottunut, kun sai siihen syyn vai mitä ihmettä? Minä en ymmärrä yhtään ja tämä on ihan painajaista!!
Minä olen ihan sekaisin ja vuorotellen rauhoitun ja olen täydellisen analyyttinen ja toisaalla taas itken ihan hysteerisesti ja tajuan, että tähän voi oikeasti päättyä kaikki, ihan kaikki. Olen tietysti sekaisin jo valvomisestakin, mutta olen myös henkisesti ihan lukossa. Hyperventiloin ja minua pyörryttää, en ole pystynyt syömään koko päivänä mitään, kun oksettaa pelkkä ajatuskin, enkä saanut käytyä edes lapsen kanssa iltapesulla, enkä tehtyä iltapalaa. Miten minä selviän edes tulevasta yöstä, saati sitten tulevista päivistä?
EI HERRAJUMALA MINUSTA TUNTUU ETTÄ MINÄ KUOLEN TÄHÄN PAIKKAAN!!!
Kommentit (345)
2. minne sen olisi pitänyt mennä jos olitte niin kaukana kotoa?
Olisiko miehen pitänyt olla häissä limsalasi kädessä?
Minunkin mielestäni sinulla on hihna turhan kireällä, ei ihme, että mies tempoo.
Jokainen voi pitää sovitusta kiinni ja ainakin olla mölyämättä kun tulee kotiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette juhlissa jossa kaikki "juhlivat" eli ottavat alkoholia. Olet kovin ehdoton alkoholin suhteen, ehkä miehesi on kokenut olevansa hieman tossun alla tämän asian suhteen. Siinä ei tarvita kuin hieman yllytystä muiden sukulaisten taholta ja retkahdus on valmis. Sanot, että ehdottomuus alkohoin suhteen on yhdessä sovittu - muistele tarkkaan, oliko ajatus kuitenkin alunperin sinun?
Nyt mietit oman osuutesi tähän parisuhdekriisiin, omalla käytökselläsi teit härkäsestä kärpäsen. Sen jälkeen soitat miehellesi, pyydät anteeksi ja keskustelette uudestaan perheenne alkoholipolitiikan, siten että sinä myös kuuntelet etkä vain sanele.
Eihän hän tehnyt mitään erityistä. Jos ap ei olisi häntä ryhtynyt väkivalloin poistamaan huoneesta, hän olisi kaikessa rauhassa käpertynyt nukkumaan. Ap aiheutti kaiken melskan ihan itse.
Lapselle on varmaan melkoinen järkytys nähdä turvallinen äitinsä noin poissa tolaltaan. Olisi ollut myös lapsen kannalta paljon parempi vaihtoehto, että perhe olisi jäänyt sille sijoilleen ja mies olisi saanut nukkua kohmelonsa pois. Ja miten ap siinä muka olisi kasvonsa menettänyt?
p.s. Minua ei edes haittaa olla tiukkapipoinen, koska mieluummin sellainen kun elämänsä liian kevyesti ottava
on muutakin - se on sitä joustavuutta.
Ei se tietenkään kiva tilanne sulle ollut, varsinkin jos asiasta on puhuttu aikaisemminkin. Mutta silti ei sillä pienellä lapsellakaan mitään hätää ollut, kun sä olit kuitenkin selvinpäin. Ja mies olisi nukkunut känninsä pois ja ollut pahoillaan, että meni överiksi. Mun mielestä jokaisella on oikeus hiukan relata joskus ja jos miehesikin näkee harvoin sukulaisiaan, niin ei ole mun mielestä mitenkään tavatonta, että innostuu ja pitää hauskaa sukulaistensa kanssa.
Mun mielestä sun on nyt syytä rauhoittua, pyytää mieheltä anteeksi ylireagointia ja kun mies tulee kotiin, keskustella asia rauhassa. Ketään ei auta tuollainen ylireagointi tilanteeseen. Mies tuskin on oikeasti mihinkään lähdössä tai eroamassa, mutta ei varmaan hyväksynyt sun toimintaa siinä tilanteessa, mitä en kovasti ihmtettele. Mä uskon, että kaikille olisi parempi, jos sä hiukan löysyttäisit sääntöjäsi. Nyt on kuitenkin kyse vain yhdestä mokasta, joka täytyy pystyä antamaan miehelle anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mies aikoo mennä jonnekkin tosta vaan asustelemaan.
Minusta ap on oikeassa. Minäkään en siedä lapsien seurassa juopottelua.
AP, rauhoitu äläkä tee nyt yhtään mitään. Hoidat vaan lapsesi. Mies omalla tahollaan rfauhoittuu ja ottaa varmasti yhetyttä. Eli malttia.
mitään uutta auringon alla että pitää olla perusoikeus vetää perseet kun siltä tuntuu
ehkä miestä pelotti, turhautti mitä vaan, se on hänen asiansa ja valintansa jos juo
sä et ap voi omistaa toista joten joudut kohtaamaan sen joka päivä uudelleen että millaisia valintoja mies esioiden suhteen tekee, ja vaikka lupaisi mitä, me tehdään virheitä me ihmiset
olennaista on ehkä rauhoittua ja oivaltaa että voit vain elää omaa elämääsi ja vastata omista valinnoistasi - ja sitä se on loppuun asti, varmuutta et mistään saa. Jos miehesi ei ole rapajuoppo tai muuten alkkis joka ei halua hakea itselleen apua, niin ehkä kannattaa vetää henkeä ja jutella asioista rauhassa ja yrittää löytää sellaiset ratkaisut arkeen jotka sopivat molemmille. Se ei aina ole helppoa, mutta sen arvoista kyllä. Helpompaa on luoda illuusioita siitä että kontrollilla asiat sujuu ja pysyvät muuttumattomina.
Ja sekin vielä että asiat pitää kohdata sitä mukaa kun ne eteen tulee, etukäteen murehtiminen ei auta. Viinanjuonti itsessään ei ansaitse mitään iankaikkisuuden ymmärtämismerkkiä, mutta jotenkin suhteen pitäisi perustua vapaaehtoisuudelle, eikä sille että pelätään sitä että toinen tekee väärin suhteessa siihen mitä odotamme. No, se ei aina oo helppoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan ihan suhteen alusta asti molempien yhteisistä arvokysymyksistä! Entä jos olisikin vaan toisen säännöistä kyse, eikö niistä silti tule pitää kiinni, eikä mennä muuttelemaan yksipuolisesti? Miten teidän miehet selviää työelämästä, jossa muiden sanelemia sääntöjä pitää noudattaa jatkuvasti?? Ei noin munattomia tyyppejä ole olemassakaan!!
Se on totta, että olen valmis antamaan anteeksi, koska jokainen meistä mokaa joskus. On kuitenkin aivan eri asia "vaan" vetää perseet, kun käyttäytyä uhkaavasti (varsinkin kun tietää minun todella traumaattiset taustat) ja olla millään tavalla pyytämättä anteeksi aivan selvästi ja tietoisesti tekemäänsä täyskäännöstä asiassa, joka oli minulle (ja vielä eiliseen saakka tietääkseni myös miehelle!!!) tärkeä!
Minä saatan kuulostaa nyt pirttihirmulta ja psykopaatilta ja vaikka miltä, mutta olen ihan oikeasti todella kauhuissani, koska tuo miehen käytös tuo mieleen kaiken edellisen pahan ja nyt mietin, että onko mies todellakin muka vaan jotenkin kummassa sulautunut minun arvoihini, vaikka on sisimmältään jotain aivan muuta... Valitettavasti vaan sekin olisi miehen ihan omalla vastuulla, jokaisen TÄYTYY osata sanoa, jos yhteiset sopimukset ei miellytä, ei toinen muuten voi tietää mitään!
Ja mikä ihme hyvä vaimo-myytti se on, että miehen kyllä pitää saada ryypätä häissä (oli muuten minun sukulaisen häät), vaikka vaimo elää samalla raskasta aikaa ja ryyppääminen tarkoittaa, että vaimo huolehtii vielä jälkikasvustakin yksin. Kuitenkin miehen täytyy saada ryypätä, koska kyllähän MIEHEN TÄYTYY SAADA NAUTTIA ELÄMÄSTÄ HELVETTI!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekin kun olin viimeisilläni, tuli mies baarista kotiin vasta kuuden jälkeen ja vaikka olin yrittänyt monta kertaa soittaa, ei ollut vastannut. Vitutti kyllä, koska tiesi että joutuisi hoitamaan lapset yksin koko seuraavan päivän ja koska olin myös huolissani koska mies ei normaalisti noin myöhään ollut.
Mutta neuvoisin sinua Ap tekemään niinkuin minäkin tein, että kun molemmat minä ja mies olimme levänneet niin keskustelimme asiasta. Kerroin miehelleni miksi hänen käytös loukkasi ja kysyin miltä hänestä tuntuisi jos olisi minun tilanteessani ja minä tekisin noin.
Ja sinuna pyytäisin myös anteeksi, että hermostuit ja lähdit, ehkäpä mies ei humalassaan oikein voinut käsittää miksi lähdit kesken pois. Ja vaikka olettekin sopineet siitä lapsen läsnäollessa juomisesta niin ei lapsi siitä kärsi jos hän nukkuu eikä edes tiedä mitään tapahtuneen. Meillä jos isä nukkuu krapulaansa koko päivän niin kerron lapsille, että isä oli kaverin luona illalla/yöllä ja on siksi nyt niin väsynyt.
Ymmärrän kyllä tunteesi, mutta ei tuo minun mielestäni mikään syy eroon ole.
Sano miehelles että olipas kusipäinen temppu, kyllä se siitä helpottaa!
Sen syntymättömän lapsen takia sinun pitää rauhoittua. Se lapsi on aivan riippuvainen sinusta, äidistä... Kohtelet syntymätöntä lastasi huonosti, jos et nyt osaa rauhoittaa mieltäsi ja hengittää kunnolla. Nousee sen pienen stressitasokin.
Onko sinulla itselläsi alkoholisti-isä tai alkoholisti-äiti, kun suhtaudut alkoholiin noin voimakkaasti? Minusta ylireagoit, vaikka ei alkoholi ja lapset kuulukaan yhteen. Olihan lapsellasi raitis aikuinen siinä lähellä, sinä. Hän ei olisi varmaan nähnytkään isäänsä humalassa, jos sinä et olisi herättänyt häntä niin aikaisin ja repäissyt kotimatkalle? Sinun olisi syytä myös pyytää mieheltäsi anteeksi. Sinä huolehdit vain omista "kasvoistasi" sukulaistesi edessä lapsesi ja syntymättömän lapsesi ja avioliittosi onnen kustannuksella.
Nyt vaan yrittämään keskustelua miehesi kanssa. Ehdotan että ensimmäiseksi pyydät itse anteeksi lapsellista reaktiotasi.
- Ei ole alkoholistivanhempia, mutta todella kamala, väkivaltainen suhde taustalla ja tähän väkivaltaan liittyi aina alkoholi.
- Minä en todellakaan herättänyt lasta, vaan sen teki mies rymyämällä huoneeseen ja metelöimällä ja alkamalla huutamaan, kun yritin häntä poistaa huoneesta.
- Minulla on tietääkseni oikeus säilyttää omat kasvoni, sen vuoksi minä en ala pyytämään mieheltäni anteeksi. Miksei miehen pitäisi pyytää anteeksi minun kasvojeni "tahrausta"?
Onko siis todellakin niin, että teidän mielestä miehet on heikkoja ja vaan tuosta noin vaan sortuvat viinaan ja tekevät tyhmyyksiä porukan paineesta? Miten ne IKINÄ selviäisivät edes raskaudesta sitten??
ap
p.s. Minua ei edes haittaa olla tiukkapipoinen, koska mieluummin sellainen kun elämänsä liian kevyesti ottava
Tämä suhde ei ole sama asia kuin se suhde, jossa mies kävi käsiksi humalassa.
Riitelette kasvojen menetyksestä, vaikka tosi asiassa menettäjiä on pieni lapsi ja hänen syntymätön sisaruksensa. (???)
Miehet eivät tulekaan koskaan raskaaksi, ei tuollaista voi verrata. Luulenpa, että miehesi tuskin retkahtaisi noin, jos olisi yksin lapsestaan vastuussa.
Voimia välien selvittelyyn! Koetahan jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tommosen tyypin kans, joka vetää ittensä örvelökuntoon ja käy käsiksi.
Av-mammoista se on ihan normaalia kai.
Taivastellaan monesti yhdessä, kun kaveri kertoo muijansa vaatimuksia.
Jätkällä on niin tiukat säännöt, että valehtelee kotona kesälomansakin, että saa välillä muutaman päivän hengittää.
Heidän talous on täynnä toinen toistaan järjettömämpiä sääntöjä, kuten tuollaisia "vauvan nähden ei juoda" sääntöjä.
Väittäisin, että nykysuomessa sellainen lapsi joka ei ole koskaan nähnyt vanhempien juomista järkyttyy jossakin vaiheessa huomattavasti pahemmin, kuin ne, jotka ovat nähneet ASIALLISTA juomista.
En pitäisi ihmeellisenä jos ap:n sukulaismiehet olisivat piloillaan juottaneet ap:n miehen, tietäessään, että ap vetäisi siitä rajut pultit.
Joku voi olla sitämieltä, että sukulaismiehet tekivät väärin, mutta minun mielestäni he tekivät palveluksen sekä ap:lle että ap:n miehelle, nostamalla kissa pöydälle viimeisellä hetkellä.
Aivan turha ap:n on jeesustella olevansa hyvä äiti, joka laittaa lapset kaiken edelle, koska jo ensinmmäinen vastoinkäyminen, jossa ap:n ylpeyttä on loukattu, johtaa siihen, että ap aikoo tehdä lapsista isättömiä. Hyvää päivää vaan.
Seuraavaksi ap sitten laittaa lapset kaiken edelle ja ottaa jonkun toisen rentun lasten isäpuoleksi, ihan vaan, koska lasten etu, ei oma... Ja uskoo ken haluaa.
Melkoinen kaksinaismoralisti ja pyhäkoulutäti tämä halveksittava ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kurja tilanne. En todellakaan kuulu siihen av-sakkiin jonka mukaan miestä pitää aina vaan ymmärtää ja jos ongelmia tulee, syy on naisen tiukkapipoisuudessa. Lupaukset ja sopimukset pitää pitää ja jos ei pidetä, on suuttuminen oikeutettua.
MUTTA, edellä kerrotusta huolimatta vaikuttaa vahvasti siltä, että ylireagoit aika huolella. Ymmärrän suuttumuksesi, mutta ehkä voisit miettiä asiaa miehen kannalta hetken. Hän teki tottakai väärin kun petti sopimuksenne, mutta itse teko ei oikeasti ole niin maata mullistava kuin sinusta ehkä nyt tuntuu. Miltä sinusta tuntuisi jos tekisit jotain, mikä ei ole sinällään iso asia ja miehesi reagoisi noin? Ja mitä itse teit kun miehesi tuli huoneeseen? Olitko kypsä aikuinen? Lapsen herättäminen keskellä yötä ei kuulosta kovin harkitulta tai aiheelliselta. Ja tässähän nimenomaan puhutaan siitä, miten vanhempien pitää sinun mielestäsi lasta kohtaan käyttäytyä.Vai onko kyse enemmän sinusta kuin lapsesta?
Samastuin aika vahvasti tekstiisi, olen ollut itsekin nuorempana hyvin ehdoton ja "dramaattinen". Vanhemmiten olen oppinut että joskus pitää antaa mennä ja katsoa vähän armollisemmin sitä toista, joka kuitenkin on vain ihminen ja tekee virheitä. Feministinä pidän toki kiinni (tilanteeseen nähden)tasa-arvoisesta kotitöiden jaosta ym. isoista asioista, mutta ykittäiset, tämän tason virheet eivät ole maailmanloppu.
Toivottavasti saatte asianne kuntoon.
Anteeksi AP, mutta joo, olet kyllä ihan itse tämän sopan keittänyt.
Jos lapsi on nukkumassa, sinä olet selvinpäin ja läsnä, niin ei se lapsi todellakaan siitä kärsi jos isi on kerran kännissä.
Ja miten menetit kasvosi siellä miehen juomisen takia?
Ksoka olit varmaan selittänyt siellä että "Meillä ei ikinä juoda mitään jos lapsi on mukana" ja paheksunut muita avoimesti ja tilittänyt miten sentään sinun miehesi tajuaa että kun olet päättänyt ettei juoda kun lapsi on mukana, niin tehdään niinkuin sinä olet päättänyt.
Joo, varmaan sitten nolottaa kun mies kerrankin päättää että voisi yhden kerran ottaa....
Anteeksi nyt vain, mutta minulla on symptiat miehesi puolella.
Jos mieheni sanelisi ehdot ja suuttuisi noin yliampuvasti siitä etten noudata sääntöjä, niin lähtisin kyllä itsekin menemään...
Minusta ap on oikeassa. Minäkään en siedä lapsien seurassa juopottelua.
ja sinäkin olet urpo. Eihän se mies juopotellut lapsen seurassa!! Mies olisi tullut nukkumaan ja JOS ap ei olisi hysteerisyyksissään alkanut häätämään miestään ulos, josta se metakka aiheutui, niin lapsi ei olisi huomannut YHTÄÄN MITÄÄN!! Jos ap olisi ollut normaalijärkinen tapaus, hän olisi jatkanut uniaan, ja kun aamulla olisivat heränneet lapsen kanssa, niin lähteneet johonkin aamupalalle ja jättäneet ukon nukkumaan..
ymmärrän et olet vihainen. miehesi käytöstä en taas ymmärrä yhtään. ehkä et ole kertonut kaikkea.
Ehkä tämän parisuhdekriisin tarkoitus on opettaa sinulle ja miehellesi anteeksiantoa. Muuten tulee taas vain avioerolapsia.
Itse en olisi ainakaan jättänyt miestä 500km:n päähän omien sukulaisteni luokse.
Toivottavasti saatte selvitettyä asiat ja uskallat nähdä myös oman huonon käytöksesi. Fiksumpi pyytää anteeksi ensimmäisenä?
Niin kuin tämän palstan vastauksista voit päätellä, monet ovat sitä mieltä, että käytöksesi ei ole ihan normaalia. Hae terapiaa sen väkivaltaisen suhteesi käsittelyyn... Jaksamista! Muista ajatella sitä kohdussasi kasvavaa pikkuista!
p.s. onko sulla jotain hyvää ystävää, joka voisi tulla luoksesi juttelemaan?
joskus voi vähän löysätä säännöistä, mutta lapsien edessä ei heiluta räkä poskella.
Ihmetyttää nämä mammat jotka ovat sitä mieltä että miehet saavat tehdä ihan mitä vaan mieleen juolahtaa, mutta auta armias jos nainen olisikin tehnyt tuon -> se nainen olisi tällä palstalla jo ristiinnaulittu.
mutta jos ei ole, niin täytyy todella sanoa, että ei mikään ihme että mies lähti. Selität, että alkoholittomuus on sinulle itsellesi todella tärkeä periaate. Entäs sitten miehelle? Eipä taida olla. Sinä olet sanellut teidän molempien puolesta miten perheenne kuuluu elää ja nyt kun mies osoittaa merkkejä itsemääräämisoikeutensa olemassaolosta, vedät kauheat pultit ja raivarit ja mikä ällöttävintä, olet marttyyri.
Miksi ihmeessä mies ei saisi häissä ottaa? Oletko tullut myös ajatelleeksi, että ellet sanelisi miehen alkoholinkäyttöä, hän osaisi ottaa sivistyneesti eikä homma ratkeaisi käsistä totaalisesti. Ei miestä kyllä tuosta voi syyttää, kuka tahansa tarvitsee joskus relaamista etenkin jos elämänkumppani on täysi psykonarttu.
Lastenne takia toivon, että saatte välinne parempaan kuntoon. Se tarkoittaa sitä, että sinun pitää luovuttaa rautakanslerihallinnostasi ja tunnustaa miehen itsemääräämisoikeus. Luultavasti tarvitsette tuohon parisuhdeterapiaa, koska et edes tunnu tajuavan miten väärin teet.