Tunnustanko pettämisen vai pidänkö omana tietonani?

AP

Jos nainen pettää, niin ei missään nimessä kerrota! Mutta jos mies pettää, niin silloin miehen pitää kertoa, muuten on SIKA. Eli älä nyt näiden saatanan jauhopäiden juttuja kuuntele vaan tee mikä on oikein ja rehellistä. Itse kertoisin, koska itse olen munannutkin, huoraaminen on silleen vittumaista, että se voi miehen mielestä on niin väärin, ettei pane sua enää koskaan, mutta never know.

Pettäjät, jotka ei kerro, on raukkapaskoja, jotka pelkää, että puoliso lemppaa heidät ulos ja he joutuvat jäämään yksin. Siitä se johtuu, että pettämisiä ei kerrota.

En ole ex-miehesi, ainakaan vielä. On mahdollista, että tässä on toisenlainenkin koulukunta kuin minun näkemykseni, mutta minusta ainakin loogiset perustelut puoltavat täysin minun kantaani. Miksi kertoa, mitä sillä kertomisella saavutetaan? Jos hairahdus oli kertaluontoinen se oli yksi virhe. Yksi virhe sallitaan. Sarjapettäjät ovat sitten erikseen, sillä silloin on jotain suurempaa jo pielessä. Petät ja kannat itse kaiken sen aiheuttaman taakan ja mielipahan vai levität yhden virheen vuoksi mustan varjon koko perheen niskaan, kenties samalla pilaten muutoin hyvän suhteen, lasten turvallisen kodin ja kahden toisilleen sopivan ihmisen yhteisen elämän. Mikään yksi virhe ei ole niin raskas. Luonnollisesti poislukien vakavat rikokset.

Nyt on jo vahva epäilys.

Vaikka kuinka muuta väittäisit, niin uskottomuus (yksi ainoa kertakin) on parisuhteessa ongelma, joka koskee molempia osapuolia.



Minusta sinulla on moraalinen velvollisuus olla salaamatta asiaa puolisoltasi, vaikka se kuinka olisi helpompaa ja muka "pienempi asia". Anna sun miehen päättää onko se hänenkin mielestään pienempi asia, voittehan jättää asian ruotimatta jos se kerran miehenkin mielestä on pikkujuttu. Et voi yksin päättää yhteisistä asioista (tai voit tietysti, mutta silloin toimit väärin puolisoasi kohtaan).

Koita nyt vastaisuudessa illitä itsesi, vaikka tuskin onnistuu kun kerran makuun päässyt.



Mutta joo, et tunnusta peli on sitten pelattu.

Koita nyt vastaisuudessa illitä itsesi, vaikka tuskin onnistuu kun kerran makuun päässyt. Mutta joo, et tunnusta peli on sitten pelattu.

Voi myös olla niin, että tuo yksi pettäminen saa tajuamaan avioliiton arvon ja sen mitä voisi menettää. Tuloksena entistä parempi parisuhde.

Enhän minä voi tietää, horoileeko mieheni samalla tavalla, mutta ei vain ole kertonut. AP

Eli varmuuden vuoksi sitten annat jo samalla mitalla takaisin? Miksi helvetissä sä olet miehes kanssa?

Irrallinen tapahtuma se oli ja suunnittelematon. Tarkoitin, että ei minua satuta mieheni mahdollinen uskottomuus, koska en siitä tiedä. Olen mieheni kanssa, koska rakastan häntä ja meillä on hyvä olla yhdessä. AP

Miestäsi et rakasta koska petit häntä. Miksi haluat saada kaiken? Pitää kakun ja syödä sen myös?

Onhan näitä sinunlaisia mätiä munia tosiaan muutamia ihmisten joukossa...

Aika mustavalkoista väittää muuta.

Päätin, että en kerro miehelleni. Ei ole hänen syynsä, että petin häntä. Se oli yksittäinen kerta. Seksi oli hyvää mutta ei parempaa kuin oman miehen kanssa. Siinä oli sellainen ensimmäisen kerran viehätys ja enemmän ajattelin itseäni kuin sitä toista miestä, vaikka hän miellyttävä onkin. Ei tule tekstareita eikä mitään muutakaan. Oli ja meni. En haluaisi, että miehenikään tunnustaisi minulle vastaavan tapahtuman. Enkä ole ollenkaan samaa mieltä, että jos en kerro, huijaaminen jatkuu vuosia. Höpö höpö. Uskottomuus tapahtui kerran, kesti ehkä tunnin verran. Kaikki sen jälkeen ja sitä ennen on tavallista elämää. Eihän sillä sitten olisi mitään väliä, vaikka pettäisin miestäni kerta toisensa jälkeen, vuosia, jos yksikin kerta tunnustamattomana olisi vuosien huijaus. Joten, päätös tehty, en loukkaa hyvää miestä kaatamalla hänen syliinsä omaa heikkouttani. Kiitos aajtuksistanne. AP

Tosiaan ei se maata kaada, vaikka kerran hairahtuu. Kaikkea hyvää sulle, äläkä syyllistä itsäsikään liikaa.

Just näin, pettäminenhän loukkaa puolisoa vain tasan sen hetken kun se kolmas osapuoli jyystää sua. Niin ja varsinkin jos se ei edes ollut parempaa kuin oman puolison kanssa niin ei tartte kertoa. Mitä siihen on miehellä enää myöhemmin nokan koputtamista. Sehän on ihan sama kun jos joku sut tossa kadulla pahoinpitelee, niin mitä sä enää perään huutelet, se on ohi jo ja kesti ehkä vaan muutaman minuutin. Sen jälkeen tärkeintä on että pahoinpitelijä antaa anteeksi itselleen, eikä vaan mene sitä virhettä tekemään että tunnustaisi ja kaataisi syyllisyyttään ja omaa pahaa oloaan uhrin niskaan... No oli AP trolli eli ei, olen kyllä aika pettynyt näihin annettuihin neuvoihin. Olen aina pitänyt naisia miehiä parempina vastuunkantajina, mutta ainakin useat täällä roikkuvat mammat tuntuu olevan itsekkäitä ja kykenemättömiä kantamaan vastuuta teoistaan. Kyllä se on oman menetyksen pelko (vakaa elämä, talot, lapset, häpeä sukulaisten ja ystävien silmissä yms.) mikä estää ihmistä kertomasta pettämisestä ja ihan turha hokea näitä älyttömiä mantroja "anna itsellesi anteeksi", "älä kaada pahaa oloasi toisen niskaan" jne., koska ne on ihan täyttä huuhaata. Ei mikään ihme että ihmiset pettävät kun asenne on tämä. Jos siinä ns. tilaisuuden tullessa näkee silmissään tilanteen, missä joutuu tekosensa seuraavana päivänä puolisollensa tunnustamaan, niin kyllä ne pettämishalut nopeasti karisee jos suhde ei jo muutenkin ole pahasti kuralla. M37

sinusta hänen pitäisi se kuitenkin kertoa tehdäkseen oikein? Tein virheen, yksittäisen erehdyksen, jota ei aio toistaa, koska mitään lisäarvoa en siitä elämääni saanut. Minkään niin merkityksettömän takia en halua mieheni mielenrauhaa viedä enkä hänen mieltään pahoittaa. Kukaan ei sitä hänelle tule myöskään kertomaan. Kertominen olisi hyvin itsekästä. Tunnustaisin syntini ja jättäisin sen hänen murehdittavakseen? Kertoisin, että minulle tapahtui sellainen kiva juttu ja sinä saat nyt tällaisen paskahomman muistoksi, ole hyvä. Niinkö? AP

Sydän sanoo, mikä on oikein. Aviomiehesi olisi pitänyt saada itse päättää, haluaako hän koskea sinuun pettämisen jälkeen. Veit häneltä sen mahdollisuuden.

Asia pyörii päässäni ja tuntuu pahemmalta kuin pari päivää sitten, vaikka olen ollut unelmavaimo nämä päivät. Pyykistä tuli tänään puhtaina ne alusvaatteet, jotka minulla olivat sinä yönä työmatkalla ja se muistutti asiasta. Mieheni kysyi minulta äsken sängyssä, seksin jälkeen, vaivaako jokin asia minua, kun vaikutan niin mietteliäältä. Vastasin jotain epämääräistä. Aion edelleen pysyä päätöksessäni, eli en kerro miehelleni. Sitä en kuitenkaan osannut odottaa, että asia alkaa vaivata mieltäni enemmän. Kuvittelin, että se haalistuu päivä päivältä. AP

Syyllisyydentunne on hinta siitä, että jätät kertomatta, se on sun yksin maksettava.



Muista tämä, ettet enää lipeä.

Syyllisyydentunne on hinta siitä, että jätät kertomatta, se on sun yksin maksettava. Muista tämä, ettet enää lipeä.

Mieheni kysyi suoran kysymyksen jonkin aikaa epäiltyään, ja minä tunnustin rehellisesti pettäneeni. Loppukesän hän asui mökillä ja palasi jokin aika sitten kotiin, koska työt alkoivat. Avioliitossamme on aikalisä ja minä olen surun murtama. Näin tiivistettynä lyhyesti. AP

seksuaalisella vetovoimallaan sille parisuhteessa altavastaajan asemassa olevalle heikommalle osapuolelle.

toinen vaihtoehto on, ettei ole sisäistänyt että kumppani on aviopuoliso vaan pitää häntä eräänlaisena uskottuna tai ystävänä.

Kolmas vaihtoehto on, että haluaa kriisiyttää suhteen ja odottaa tulevansa potkaistuksi siitä pois

Mikä ikinä sun lapsellinen syysi onkin, niin älä loukkaa sitä toista osapuolta kertomalla. Se on tosi alhaista. Ole sitten ainakin valmis lähtemään suhteesta.

tunnustaja haluaa itse asiassa rehennellä seksuaalisella vetovoimallaan sille parisuhteessa altavastaajan asemassa olevalle heikommalle osapuolelle.

toinen vaihtoehto on, ettei ole sisäistänyt että kumppani on aviopuoliso vaan pitää häntä eräänlaisena uskottuna tai ystävänä.

Kolmas vaihtoehto on, että haluaa kriisiyttää suhteen ja odottaa tulevansa potkaistuksi siitä pois

Mikä ikinä sun lapsellinen syysi onkin, niin älä loukkaa sitä toista osapuolta kertomalla. Se on tosi alhaista. Ole sitten ainakin valmis lähtemään suhteesta.

jos toinen olisi pettänyt. Mielestäni näissä asioissa pitäisi voida luottaa siihen, että toinen varmasti kertoo jos on jotain väärää tapahtunut. Silloin voi luottaa siihen, että koska toinen ei kerro mitään, niin mitään ei myöskään salata.



Kamalinta olisi kuulla asiasta vasta aikojen päästä.

Ollaan olevinaan niin onnellista maha pystyssä että pikku lipsahdukset unohtuu, ja sit kun vauva syntyy niin kukaan ei enää muista että äiskä kävi just vieraissa ...



NÄin moni homman hoitaa....

Oli päättänyt, että en kerro pettämisestä oma-aloitteisesti, mutta jos mies sitä suoraan kysyy, en valehtele. Siksi kerroin.

Emme ole tehneet päätöksiä suuntaan emmekä toiseen. Aika kuluu ja elämä kuluu. Käymme töissä ja keskitymme perheeseen. Tilanne on odottava. Olen ehdottanut pariterapiaa eikä mies ole sitä tyrmännyt.

Uskottomuuteni tuntuu pahalta asialta ja kaduttaa. Kuitenkin muisto itse tapahtumasta on hyvä, ja siitäkin tunnen syyllisyyttä. Olen tavannut työkaverin uudestaan, ihan työn merkeissä ja hän on minusta edelleen miellyttävä. Olisi helpompaa, jos ajattelisin, että hän on vastenmielinen, mutta ei hän ole. Suhteeseen en aio ryhtyä vaan haluan parantaa avioliittomme ennalleen. AP

Mieheni kysyi suoran kysymyksen jonkin aikaa epäiltyään, ja minä tunnustin rehellisesti pettäneeni. Loppukesän hän asui mökillä ja palasi jokin aika sitten kotiin, koska työt alkoivat. Avioliitossamme on aikalisä ja minä olen surun murtama. Näin tiivistettynä lyhyesti. AP

Vaikka oletkin nyt surun murtama, niin silti sanon että teit aivan oikein kun tunnustit. Pettäminen on niin vakava loukkaus kumppania kohtaan, että ainakin pitäisi antaa tälle mahdollisuus päättää itse haluaako suhdetta sellaiseen kykenevän ihmisen kanssa jatkaa.

Kaikesta huolimatta toivon sinulle jaksamisia sekä pidättyvyyttä jatkossa.

Vapaus tarkoittaa vastuuta :)