Tunnustanko pettämisen vai pidänkö omana tietonani?

Oikeasti toi on säälittävää. Pettää, kun kerran tuli tilaisuus, ei ilmeisesti edes intohimosta tai mistään inhimillisestä syytä? No, väärin on väärin, olipa motivaationa himo tai "otetaan kun kerran saadaan."



Ja sitten vielä täällä keräilet gallupia?



Mietityttää sun henkinen tila. Ei sulla sielua ainakaan ole, joten tulet varmaan jatkamaan mitäänsanomatonta pettämistäsi. En tiedä. Ei mulla oikeesti oo suntyyppiselle ihmiselle mitään sanottavaa.

seksuaalisella vetovoimallaan sille parisuhteessa altavastaajan asemassa olevalle heikommalle osapuolelle.

toinen vaihtoehto on, ettei ole sisäistänyt että kumppani on aviopuoliso vaan pitää häntä eräänlaisena uskottuna tai ystävänä.

Kolmas vaihtoehto on, että haluaa kriisiyttää suhteen ja odottaa tulevansa potkaistuksi siitä pois



Mikä ikinä sun lapsellinen syysi onkin, niin älä loukkaa sitä toista osapuolta kertomalla. Se on tosi alhaista. Ole sitten ainakin valmis lähtemään suhteesta.

Moni mieshän päinvastoin pitää pettävää naista alhaisena lutkana.

Jos oma naiseni pettäisi kerran tai kaksi työmatkalla, en haluaisi tietää siitä. Toivoisin mieluummin, että tapahtuma salaa nostaa hänen itsetuntoaan kuin että hän tunnontuskillaan pilaa meidän suhteemme. Toistuvasta pettämisestä haluaisin tietää, enkä antaisi sitä anteeksi.

Minulla oli joskus samantapainen tilanne enkä kertonut. Asia vaivasi joskus kovastikin, mutta aikaa oli sitten jo kulunut paljon. Tapahtui myös ulkomailla, joten ei mitenkään voi tulla tietoon kotimaassa. Keskity nyt avioliittoosi ja jätä hölmöilyt.

Mutta ei tuumaakaan tilaa niille kommenteille jotka on sitä mieltä että pitää kertoa, vaan lyttää nämä saman tien vamiilla vastauksilla vuoren varmana oikeassa olostaan. Selvä trolli!

Muutenkin vaikuttaa hyvin tutulta tuo kirjoitustapa.

ota opiksesi äläkä enää tee toisten.



Ja älä kerro. Turhaa pahoittaa miehesi mieltä, kärsi itse tunnontuskasi.

Yksinkertaista. Unohdat jutun puolessa vuodessa.

eikä ole minkäänlaista morkkista enää, vaikka olen pettänyty vuosia sitten useamman kerran. Nyt en ole pettänyt vuosiin, enkä luultavasti petäkään.



Mieheni on reissuhommissa ja mun mielestä on aika ihme, jos ei hänkin ole joskus pettänyt.



Mun mielestä ei ole mitään järkeä kertoa toiselle loukaten toista. Enkä mä halua tietää, jos on pettänyt. Aivan sama niin kauan, kun meidän parisuhde toimii ja viihdymme yhdessä. Lapsiakin on muutama ja en näe mitään järkeä hajottaa tätä perhettä jonkun satunnaisen pettämisen takia.

Miten ihmiset (naiset?) voivat ajatella että "älä kerro, koska se loukkaa..."? Jos vaimoni ilmoittaisi minulle pettäneensä pari päivää aikaisemmin, pahoittaisin mieleni ja harkitsisin eroa, mutta mikäli saisin tietää vasta vuosia myöhemmin asiasta, katsoisin että minua on tietoisesti huijattu vuosikausia ja minulta on riistetty minulle kuuluva vapaus valita haluanko elää ihmisen kanssa joka ei ilmeisestikään avioliittoamme kunnioita. Jos pian tunnustettu pettäminen vie luottamuksen, vuosia jatkuva iljettävä kusetus vie kaiken vähäisenkin kunnioituksen. Ero tulisi siltä istumalta ja pitäisin huolen siitä että ko. kusipää saa ansionsa mukaan. En voi kuvitella mitään vastenmielisempää tapaa loukata puolisoa kuin jättää kertomatta.



M37

en ole kertonut. En kadu yhtään.

on kertoa heti.



Mitään luottamusta ei voi enää koskaan rakentaa, jos a) kertoo pitkän ajan päästä, b) puoliso saa selville jotain muuta kautta (ulkopuoliselta, lukemalla tekstareita tms.)



Nämä asiat on kerrottava itse ja välittömästi. Jos millään tavalla kunnioittaa puolisoaan.

AP on selkeä trolli.

tuollaista VOI sattua. En kuitenkaan suosittele AP:lle, että enää tulevaisuudessa sattuisi... Jos otat opiksi tästä kerrasta, etkä toista tekoasi, anna itsellesi anteeksi äläkä kiusaa asialla miestäsi.

Kaikkien parisuhteet eivät kuitenkaan perustu pelkkään seksiin eivätkä intohimoonkaan. Parisuhde voi perustua myös yhteiseen elämäntapaan, yhteenkuuluvuuteen, syvään ystävyyteen ja rakkauteen. Tällainen suhde ei kaadu esimerkiksi kyvyttömyyteen tai seksittömyyteen eikä siihen, että toisella tai molemmilla on seksiä jonkun toisen kanssa. Miksi repiä vuosien mittaan rakennettua hyvää niin pienen asian takia?

Toki sattuu tuollaista, varmaan jopa satoja tapauksia viikossa. Mutta jos lauserakenteita yms katsoo niin voisin lyödä jallupullon vetoa siitä, että kirjoittaja on mies. Ja saa jostain syystä kiksejä naisena esiintymiestä ja ajatuksella leikkimisestä.

Pettämisessä ei mikään ole oikein. Ei ole oikein pettää. Ei ole oikein salata. Ei ole oikein tunnustaa ja kaataa omia pahoja tekojaan toisen niskaan. Pitää miettiä, mikä on sopivin, vähiten vahinkoa aiheuttava ratkaisu. Koska en saa tekoa tekemättömäksi, vähiten kärsii kolme ihmistä, kun en kerro.



On hienoa, että on esimerkkejä, joissa virhe on tunnustettu, käsitelty ja siitä jatkettu yhdessä, entistä vahvempina eteenpäin. Se vain lienee hyvin harvinaista eikä sen kokeileminen ole riskin arvoista. En halua olla tilanteessa, jossa mieheni pakkaa kassinsa, vaikka sitten palaisikin takaisin.



Todisteena oikeasta ratkaisustani on se, että minä pystyin olemaan illan ja yön mieheni kanssa ihan rennosti, niin kuin ennenkin. Tottakai asia kävi useita kertoja mielessäni, mutta se ei vaikuttanut siihen, miten mieheeni suhtauduin ja miten häntä kohtelin. AP

Kuvittelen, miltä minusta tuntuisi, jos osat olisivat toisin päin. juuri niitä tunteita en halua mieheni joutuvan kokemaan. Luottamus merkitsee minulle kaikkea. Juuri sitä en halua horjuttaa.



Toisaalta ei ole oikein, että mieheni ei tiedä kaikkia asioita minusta, toisaalta juuri tällaista asiaa minä en haluaisi tietää miehestäni. Jos hän on minua joskus pettänyt, on hän säästänyt minun tunteitani, kun ei ole minulle sitä tunnustanut. Jos olisi riski, että mieheni saisi asiasta kuulla, kertoisin sen itse heti. Nyt sitä riskiä ei ole. AP

[/quote]

"luottamus merkitsee minulle kaikki kaikessa" huh huh kehtaatkin vielä tuon ääneen sanoa! Toivottavasti älyät ettet ole terve ihminen ja kyllä, ET TODELLAKAAN MIETI ASIAA MIEHESI NÄKÖKULMASTA!!! Jos ajattelisit, et olisi kuvottavaa tekoasi tehnyt tai ainakin olisit siitä rehellinen ja kertoisit puolisollesi! Olet kuvottava ihminen ja todella edelleen toivon että jossain vaiheessa joudut maksamaan teoistasi! En edes viitsi enää tänne kommentoida, koska kuvottaa niin paljon!

Olette ap siis asiasta keskustelleet miehesi kanssa aiemmin ja hän on sanonut että haluaa tietää jos jotain tämmöistä tapahtuu. Tiedät siis mitä hän haluaisi: tietää.



Voit toimia hänen toiveensa mukaisesti ja kertoa. Tai olla kertomatta. Jos kerrot, niin mihin se johtaa? Parisuhdekriisi, varmasti pahaa oloa aikuisille ja lapsille. Mutta olisiko se kuitenkin paikallaan, onko suhteessa semmoisia ongelmia, että sen täydellinen myllerrys kannattaa käydä läpi? Olisi kertominen sinulle tavallaan helpotus, ei olisi salattavaa.



Jos et kerro, pysy päätöksessäsi, sulje asia sisällesi, älä kerro sitä koskaan. Älä jää märehtimään sitä. Mieti miten voisit parisuhdetta kohentaa ja ennen kaikkea vältät vastaavat tilanteet. Parisuhteesi ei ole mennyttä, et ole sitä mihinkään romukoppaan heittänyt vaikka kerran erehdyit. Tiedätkö, useimmat meistä erehtyvät tavalla tai toisella ja tekevät virheitä tässä elämässä. Joudut salaamaan asian mieheltäsi, mutta anna itsellesi anteeksi. Et ole oikeasti mikään paha ihminen. Ihan tavallinen ihminen vaan.



Teillä voi olla parina ja perheenä yhdessä edessä kymmeniä onnellisia vuosia. Kun vanhana kiikutte rinnakkain, mitä merkitsee yksittäinen pano vuosien vuosien takaa. Voit ajatella, ettet aiheuttanut kertomalla pahaa mieltä puolisollesi. Tämä oli sinun elämäsi ja valintasi osa sitä.

Siinä on monta mahdollisuutta lopettaa homma. Jo riisuminen kestää niin kauan, että hyvin ehtii miettiä. Jokainen pettäjä haluaa seksiä ja tietää mitä on tekemässä.

Ensinnäkin, minähän olen tämän kokenut, ja heti voisin mieluusti vaihtaa suhteeseen jossa ei ole tarvinnut näin kärsiä. Näitäkin suhteita kun on.

Ja tämä kirjottajan esittämä on juuri se hörönlörö, joka minulla särähtää korvaan. Se, että joku on pettänyt ja "läpikäynyt" asian ei todellakaan ole tae siitä, ettei asia toistu. MIksi olisi? Monellako näin on? Toki uskollisimpia ovat ne, jotka eivät koskaan petä, eivätkä ne jotka pettävät "kerran". Oma ja tuttavapiirin elämänkokemus ei mitenkään tue tällaista liirumlaarumia, että pettämisen jälkeen suhde tulisi paremmaksi. Kyllä siinä on silloin menetetty jotain hyvin kallisarvoista, jota ei takaisin saa, vaikka osa porukasta saisikin rakennettua tilalle vähitellen jotain niukin naukin siedettävää. Tälläkin palstalla on kuitenkin runsain mitoin saanut lukea kuvauksia siitä, miten ihmiset ovat ns. antaneet anteeksi pettämisen, mutta katuvat päätöstään jatkaa.

Joillakin vain on niin suuri kasvojen menettämisen pelko, että on pakko yrittää esittää tyytyväisempää kuin on ja ennen kaikkea, että muilla on muka huonommin.

t. 166

Ikävää, että oma parisuhteesi ei ole parantunut pettämisen jälkeen. Varmasti hyvin tapauskohtaista miten elämä jatkuu pettämisen jälkeen. Oletteko käyneet parisuhdeterapiassa? Meille terapeutti sano, että uskottomuus voi hoitamattomana jäädä märkiväksi haavaksi, josta pursuaa mätää vuosikaudet. Tai sitten tämän kiintymyssuhdehaavan voi putsata ja hoitaa niin, että se paranee lopulta kokonaan eikä enää vaivaa. Ihan yksinämme emme olisi osanneet suhdettamme paikata.

En esitä tyytyväisempää kuin olen. Esitin aikaisemmin, ennen uskottomuuskriisiä, onnellisempaa kuin olin sekä itselleni että muille. Minun lähimmät ystäväni tietävät tästä kriisistämme. En ylipäätään tunne tarvetta esittää yhtään mitään kenellekään - enää. On helpottavaa, että enää ei tarvitse esittää. Elämä on ihan juuri sitä mitä se on.

Ymmärrä myös sen, että ihmiset ja parisuhteet ovat erilaisia. Me olemme ratkaisseet ongelmamme näin, mutta sama ratkaisu ei sovi kaikille. Eli en ole tuputtamassa mitään kenellekään. Enkä todistelemassa mitään. Haluan vain jakaa kokemukseni täällä, jotta minun kaltaiseni ihmiset saisivat tukea omaan tilanteeseensa ja uskoa siihen, että asiat voivat ratketa.