Voihan vene, anoppi myy omaisuuttani ilman lupaani!
Vuosi sitten muutimme väliaikaiseen asuntoon oman talomme rakennusprojektin ajaksi. Väliaikaisasunnon tarkoitus on tietysti asua halvalla ja hetken aikaa vain (myimme vanhan talomme pois alta hyvissä ajoin, nyt vuokralla siis). Koska väliaikaisasunto on hyvin pieni, kysyimme anopilta, voisiko hän ottaa ison talonsa ullakolle (asuu yksin ja talo on iiiiso) muutamia huonekalujamme väliaikaisvarastoon. Lupasi ihan iloisena minusta, ei mitenkään pitkin hampain. Nyt anoppi tuli käymään ja toi minulle 7€. Ihmettekin, että mikäs raha tämä on ja hän totesi viileän rauhallisesti "tämä on siitä pöydästä". No ihmeissäni kysyin tietysti, että mistä pöydästä? "No, siitä teidän sohvapöydästä, joka oli meidän ullakolla. Sain kaupaksi sen avoimella kirpparilla." Että ihan seitsemän euroa sai hinnaksi. SE OLI MONEN SADAN ARVOINEN ARTEKIN SIVUPÖYTÄ. Eipä ihme että meni kaupaksi. Kiva, kun kysyit etukäteen %&¤¤#":n anoppi! Hän kun ihan luuli niitä ylimääräiseksi tavaraksi, vaikka kyse oli nimenomaan väliaikaisesta varastoinnissa. Meillä kun on kauhesti kaikkea liikaa nyttenkin. Joo on, kun asumme KAKSIOSSA väliaikaisesti ja kyllä sinne meidän uuteen taloon tarvitaan joka huoneeseen huonekaluja!!!
Olen niin raivoissani, etten pysty puhumaan sille naakalle enää vähään aikaan. Mieheni lähetin hakemaan muita tavaroita meille turvaan samalla kun vei äiteensä takaisin kotiin. Että loppuaika tässä asutaan sitten entistä ahtaammin sohvat ja pöydät nurkassa pinossa.
Miksi näitä "hyviä ideoita" ei voi ääneen puhua etukäteen??? Hermo menee. Viimeinen kerta, kun pyydän anopin apua.
Kommentit (168)
Eikä pidettäisi muutenkaan yhteyttä.
Vaikka uskon kyllä, että tämä viherpiipertäjävihaajaanopin viesti on provo. Mutta teoriassa samaa mieltä.
Vaikka hieman provosoivia sanoja käytin. Mutta sen verran olen nyt vierestä katsonut tilannetta jossa veljeni on täysin hylännyt kotonaan oppimat arvot jonkun naisen takia, että ymmärrän kyllä että anoppi voi käyttää koviakin otteita. En usko että itse pöytä oli anopin teossa pääasia vaan elämäntavat yleensä.
ei se av:n mukaan olekaan rikos vaan "kova ote".
Herramunjee mitä porukkaa. Minä en halua olla missään tekemisisää kenenkään kanssa, joka ei ymmärrä eroa oman ja toisen oman välillä. Vaikka kuinka olisi sukua tai mummo.
Surullista...
Selvennä mikä surettaa.
Ihan koko ketjua en lukenut mutta sen verran kuitenkin, että olen selvillä sekä ap:n että suurimman osan vastaajista mietteistä tämän asian suhteen. Aika moni täällä huutelee rikosilmoituksen perään, jota ap siis ei aio tehdä. Mitä jos pöydän olisikin myynyt ap:n äiti eikä anoppi; olisiko silloin yhtä moni rikosilmoituksen kannalla?
Käsittääkseni ostaja on mahdollista selvittää jos maksoi ostoksensa kortilla; siihen vaan taidetaan tarvita poliisin valtuuksia. Mutta ehkä sieltä kirpparilta kannattaisi käydä kysymässä; jospa silloin viimeistään anoppi tajuaisi tekonsa suuruuden.
Ap:n kannattaa nyt olla näkemättä anoppiaan vähään aikaan ja jos anoppi kysyy syytä, voi ihan hyvin sanoa, että tämä on nyt sellainen juttu minkä vuoksi en halua tavata ennenkuin olen päässyt asian yli. Se ei ketään loukkaa mutta tekee anopille selväksi, että hän on loukannut ap:ta.
Niin anoppi valehtelee. Joko hän veti rahaa välistä tai sitten halusi tietoisesti puuttua sisustukseenne. Tuo seitsemän euron tuominen vaikuttaa enemmän mielenosoitukselta. Anoppi halusi sillä enemmänkin viestittää sitä minkä arvoisena hän itse tuota pöytää pitää, ei sitä minkä verran hän uskoo siitä maksettavan. Vähän sama asia kuin jos vaikka Timo Soini menisi Kiasmaan ja kysyisi että vaihtaisiko museo kaikki esillä olevat teokset pakettiin HK:n sinistä.
Oikeasti, tekisitte anopistanne rikosilmoituksen? En todellakaan usko anopin manipuloivan minua tai vastustavan elämänarvojamme. Emme nähdäkseni ole vegaani-viherpiipertäjiä ja jos meillä nyt on muutama design-huonekalu, niin ei se anopin sohvakalusto kovin halpa ole sekään. En pidä tätä varkautena vaan väärinymmärryksenä ja ajattelemattomuutena.
Sanoinkin jo, että mieheni oli myös vihainen, mutta koska ylpeä anoppi tuskin myöntää olevansa väärässä, niin mies lupasi korvata pöydän. Hän on saanut paljon rahallista tukea äidiltään vuosien mittaan, joten asia on ihan ok.
Muistattehan, että minä tunnen anoppini, te ette. Hän ei ole häikäilemätön rosvo vaan hyvin koulutettu, fiksu ihminen noin yleisesti ottaen. Vähän vanhuuden höpsö, mutta hyvä mummo lapsillemme. Aion olla jatkossakin tekemisissä hänen kanssaan, mutta toki tämä pöytäepisodi vähän viilentää välejämme. Emme muutenkaan ole sillä lailla läheisiä että olisimme varsinaisesti ystäviä tai viettäisimme kahdestaan paljon aikaa, mutta välimme ovat olleet ihan hyvät. Asialliset ja molemmin puolin kunnioittavat.
Varkaus tämä tapaus olisi ollut, jos anoppi olisi pimittänyt kaupan meiltä, eikä olisi tuonut korvausta - sitä 7€ meille. Ja molemmat kuulimme asiasta samaan aikaan eli mieheni ei ole selkäni takana mitään pimitellyt ja on asiassa puolellani. Anoppi taitaa vaan olla hiukan höppänämmässä kunnossa kuin arvasimmekaan. Ei hän yleensä puutu sisustukseemme tai elämäämme sillä tavalla, että se häiritsisi meitä. Eniten ihmettelen nyt jälkikäteen, että miten se sai koko pöydän kirpparille roudattua, kun ei omista autoa. Taksilla?
Kirpparille en ole ottanut yhteyttä, kun en tiedä, viitsinkö kaivella asiaa enempää vai olisiko viisainta antaa asian nyt olla. Pidän kesällä jonkin aikaa taukoa anopista ja aion kyllä jatkossakin sanoa, mitä asiasta ajattelen (teko oli asiaton ja loukkaava) jos se muuten esille vielä tulee.
Eikä pidettäisi muutenkaan yhteyttä.
Vaikka uskon kyllä, että tämä viherpiipertäjävihaajaanopin viesti on provo. Mutta teoriassa samaa mieltä.
Vaikka hieman provosoivia sanoja käytin. Mutta sen verran olen nyt vierestä katsonut tilannetta jossa veljeni on täysin hylännyt kotonaan oppimat arvot jonkun naisen takia, että ymmärrän kyllä että anoppi voi käyttää koviakin otteita. En usko että itse pöytä oli anopin teossa pääasia vaan elämäntavat yleensä.
Mieheni ei ole yhteenmenomme myötä hylännyt elämänarvojamme vaan tulemme hyvin samanlaisista taustoista, äänestämme samaa puoluetta :-), olemme yhtä varakkaita, koulutettuja ja arvostamme samoja asioita mm. designia. Jos anoppi haluaisi hyökätä elämänarvojamme vastaan, uskoisin sen näkyvän ennenkaikkea lasten kasvatuksessa ja puheissa. Anoppi on kuitenkin mielellään tullut meille kylään ja minusta hänellä on samat arvot elämässä kuin minullakin (vaikka sisustusmaku on erilainen).
Jos kehtaisin, ottaisin nyt järkytyksestä toivuttuani asian uudestaan tapetille ja keskustelisin asian halki. En ole varma tajusiko anoppi pöydän arvon (onneksi sillä ei ollut sen enempää tunnearvoa, hirveää jos olisi myynyt jonkun sukukalleuden) eli kai asiasta pitäisi puhua. En tiedä vaan onko minulla pokkaa nostaa meteliä, kun pelkään että välit menee sitten kokonaan. En haluaisi vanhaa rouvaa sen enempää haukkua (päin kasvoja vaikka näin selän takana olen saanutkin asiaa purkaa, kiitos siitä teille :-)).
Ehkä mua joskus vielä naurattaakin tää
Anoppia jurppii ap:n snobbailu, ja myi pöydän osoittaakseen, ettei ole mikään palvelija ap:lle ja säilyttäjä hänen design-huonekaluilleen :D
Minkäs ikäinen anoppisi on? Pari harvinaisempaa dementiaa aiheuttavaa aivosairautta (frontaaliset dementiat, lymen tauti jne.) saattavat aiheuttaa varsin nuorillekin ihmisille omituisia oikkuja. Oma leskeksi jäänyt äitini alkoi aikonaan 63-65 -vuotiaana käyttäytyä oudosti, ja olisi aivan hyvin voinut myydä hyvin tuntemansa arvotavaran "hyvää hyvyyttään" halvalla. Samoin alkoi lahjoittaa pois korujaan. Muistissa ei aluksi ollut juurikaan ongelmia, vaan ongelmat alkoivat outona käytöksenä, jota jatkui vuosikausia.
Kysypä mieheltäsi, onko hän viime vuosina huomannut muutoksia äitinsä käytöksessä. Taudin etenemistä voidaan hallita, jos se havaitaan ajoissa.
Tämä ketju on akateemisten designharrastajien oma pieni provoiluhiekkalaatikko. Teille amiksille on omat ketjunne.
Tapahtuman jälkeenkin sä mietit, että anoppi on kiltti ja hyvä mummo yms.
Mä en pystyis tohon.
Anoppi teki ilkeästi ja on korvausvelvollinen.
Ihanko oikeesti uskot, että aivan vahingossa anoppi otti sen pöydän sieltä kaiken muun sisustustavaran seasta? Ihan vahingossa?!!!
Sano mun sanoneen: tosta alkaa miniän pompotus.
Anoppi määrää, ja miniä nielee kaiken kun mies vielä hyssyttelee vieressä.
Tiedän, mistä puhun.
Ja tällä hetkellä olen katkera itselleni kun en jo vuosia sitten viheltänyt peliä poikki.
Nyt olen, ja hyvä niin, olisi vain pitänyt tehdä aikaisemmin eikä antaa anopin kävellä ylitseni joka käänteessä.
Tapahtuman jälkeenkin sä mietit, että anoppi on kiltti ja hyvä mummo yms.
Mä en pystyis tohon.
Anoppi teki ilkeästi ja on korvausvelvollinen.Ihanko oikeesti uskot, että aivan vahingossa anoppi otti sen pöydän sieltä kaiken muun sisustustavaran seasta? Ihan vahingossa?!!!
Sano mun sanoneen: tosta alkaa miniän pompotus.
Anoppi määrää, ja miniä nielee kaiken kun mies vielä hyssyttelee vieressä.
Tiedän, mistä puhun.
Ja tällä hetkellä olen katkera itselleni kun en jo vuosia sitten viheltänyt peliä poikki.
Nyt olen, ja hyvä niin, olisi vain pitänyt tehdä aikaisemmin eikä antaa anopin kävellä ylitseni joka käänteessä.
nähtäväksi jää, miten asia tästä etenee, mutta siltikin haluan uskoa siihen, että hän jollain, omalla kummallisella tavallaan ajatteli meidän parasta - että tekee meille palveluksen.
..ihan s*atanan rumia kalusteita mitä googlesta katsoin. En itse huolisi.
Todella ikävää, että näin kävi. Mutta ymmärrä kyllä miksi anoppi ei tajunnut pöydän olevan arvokas.
Eivät ole mitenkään kauniin ja arvokkaan näköisiä huonekaluja.
Millainen mahtaa olla ap. taloprojekti, jos hän on asunut jo vuoden väliaikaisessa asunnossa?
Kun kerrostalotkin rakennetaan 7-9kk.
Ehkä anoppi halusi nurkistaan roinat pois.
Ja millainen ihminen varastoi Artekin pöydän ullakolla? Johan siinä vuoden aikana lakkapinta on hilseellyt moneen kertaan pois, kun ullakot ovat kylmiä ja kosteita tiloja.
Provohan tämä on, ei näin tyhmiä ihmisiä ole olemassakaan.
Ap sait aika kurjan opetuksen, mutta hienoa että suhtaudut asiaan suhteellisen rauhallisesti.
Tilanteeni on lähes identtisesti kaltaisesi, talo rakenteilla, säilytyspaikkaa tarvittaisiin, anopilla olisi hurjan paljon tilaa missä varastoida, erona vaan että meillä on lämmin varasto missä tavarat koska miehemme kanssa tunnemme hänen äitinsä. Tavara lähtisi hänen hyväntahtoisuuden vuoksi maailmalle. Eikä ilkeyttään vaan hajamielisyyttä ja hyväntahtoisuuden vuoksi.
Olisin kehoittanut vaatimaan loppurahat takaisin jos olisit epäilyt että hän ilkeyttään olisi pöydän myynyt, mutta kun tilanne oli sinun mielestäsi ajattelematon vahinko, niele pettymyksesi ja suhtaudu siihen sellaisena kuin se oli, kallis vahinko.
Miten herttaista että miehesi haluaa korvata pöydän, on selvästi pahoillaan äitinsä tekonsa puolesta. ❤
Vaikka hieman provosoivia sanoja käytin. Mutta sen verran olen nyt vierestä katsonut tilannetta jossa veljeni on täysin hylännyt kotonaan oppimat arvot jonkun naisen takia, että ymmärrän kyllä että anoppi voi käyttää koviakin otteita. En usko että itse pöytä oli anopin teossa pääasia vaan elämäntavat yleensä.