Lue keskustelun säännöt.
Voihan vene, anoppi myy omaisuuttani ilman lupaani!
18.06.2012 |
Vuosi sitten muutimme väliaikaiseen asuntoon oman talomme rakennusprojektin ajaksi. Väliaikaisasunnon tarkoitus on tietysti asua halvalla ja hetken aikaa vain (myimme vanhan talomme pois alta hyvissä ajoin, nyt vuokralla siis). Koska väliaikaisasunto on hyvin pieni, kysyimme anopilta, voisiko hän ottaa ison talonsa ullakolle (asuu yksin ja talo on iiiiso) muutamia huonekalujamme väliaikaisvarastoon. Lupasi ihan iloisena minusta, ei mitenkään pitkin hampain. Nyt anoppi tuli käymään ja toi minulle 7€. Ihmettekin, että mikäs raha tämä on ja hän totesi viileän rauhallisesti "tämä on siitä pöydästä". No ihmeissäni kysyin tietysti, että mistä pöydästä? "No, siitä teidän sohvapöydästä, joka oli meidän ullakolla. Sain kaupaksi sen avoimella kirpparilla." Että ihan seitsemän euroa sai hinnaksi. SE OLI MONEN SADAN ARVOINEN ARTEKIN SIVUPÖYTÄ. Eipä ihme että meni kaupaksi. Kiva, kun kysyit etukäteen %&¤¤#":n anoppi! Hän kun ihan luuli niitä ylimääräiseksi tavaraksi, vaikka kyse oli nimenomaan väliaikaisesta varastoinnissa. Meillä kun on kauhesti kaikkea liikaa nyttenkin. Joo on, kun asumme KAKSIOSSA väliaikaisesti ja kyllä sinne meidän uuteen taloon tarvitaan joka huoneeseen huonekaluja!!!
Olen niin raivoissani, etten pysty puhumaan sille naakalle enää vähään aikaan. Mieheni lähetin hakemaan muita tavaroita meille turvaan samalla kun vei äiteensä takaisin kotiin. Että loppuaika tässä asutaan sitten entistä ahtaammin sohvat ja pöydät nurkassa pinossa.
Miksi näitä "hyviä ideoita" ei voi ääneen puhua etukäteen??? Hermo menee. Viimeinen kerta, kun pyydän anopin apua.
Kommentit (168)
niinpä kirjoitti:
Minun anoppi teki muuten aivan saman, mutta tässä tapauksessa sieltä katosi useita tavaroita ja rahat piti itse tai otti tavaroita omaan käyttöönsä. Jätin pienempänä yhdet erikoiset sakset ja kun hokasin nämä sen kotona niin sanoi saksien pudonneen hänen kumikenkäänsä ja sitten vaan otti ne kun ne oli nyt pilalla. Varastosta kun haluttiin tavaraa niin milloin oli avain kateissa ja milloin muu kiire. Sitten selvisi, että tavarat on kadotettu sieltä. Nytkin on erään hänen tutun tavarat siellä, mutta jo on niitäkin antanut pois. Mahtaa mies suuttua kun palaa Espanjasta kesän korvalla.
Eikä tässäkään kaikki. Kasteli kukat kotonamme loman aikana niin varasti vaatteitani ja luki salaa tiliotekirjeeni kun kirje muka meni vahingossa hänen kotiinsa ja sitten vahingossa sen avasi.
Kannatti tehdä näin, koska ei ole käynyt meillä nyt 7-vuoteen, kun mieskään ei uskalla sitä varasta tänne kutsua.
Niin ja kun hävitti omasta kotoaan erään korun niin minua syytti sen ottamisesta. Myöhemmin huomattiin, että niin se vaan oli taas sen kaulassa.
Kuulostaa, siis nuo selitykset, valitettavan tutuilta. Juuri näitä "kompastuin kadulla banaaninkuoreen ja samalla sun oman sukus perintökorvikset lensi sun makkarin korulippaasta sinne ulos mun tuulitakin taskuun". Ja usein nämä henkilöt ovat sellaisia, että itse hamstaavat jätettä mutta toisilta varastavat käyttö- ja arvotavaraan eteenpäin välitettäväksi.
Katso Areenasta loistava leffa Liian paksu perhoseksi, jossa naisen anoppi on tällainen hullu. Loistava kuvaust tästä ihmistyypistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli myös lasten tuplatattaat anopin autotallissa säilössä, oma säilytystila on vähäistä. Anoppi sitten yksi päivä hymyssä suin ilmoitti että sai rattaat myytyä tuttavalleen viidelläkympillä - kun ettehän te niillä enää mitään tee, onhan teillä jo lapsiluku täynnä.. no minä olen raskaana (anoppi ei sitä vielä tiedä) ja ne rattaat olivat 700 euron rattaat joille todellakin olisi tullut syksyllä käyttöä! Kai me nyt oltais ne itse myyty pois eikä viety minnekään säilöön jos niille ei enää olisi ollut mitään käyttöä.. Paras käänne tässä jutussa oli vielä se, että anoppi muina miehinä piti rattaista saamansa viiskymppisen.
En minäkään tiedä miltä artekim kalusteet näyttää, MUTTA 7e hyväkuntoisesta ja laadukkaan oloisesta sohvapöydästä on liian vähän. Kyllä sen usein jostain huokoisesta lastulevykyhäelmästä erottaa ilman kummempaa designtietämystäkin.
Mä en suoraan sanoen ymmärrä sitä että aikuiset ihmiset roudaa ylimääräisiä tai kullakin hetkellä tarpeettomia romujaan vanhemmilleen "väliaikaisvarastoon".
Kaikki maailman mummit ja anopit. Myykää, hävittäkää tai lahjoittakaa nurkissanne pyörivät romut pois. Josko ne aikuistumattomat ipanat ymmärtäisivät että vuokravarastoja on olemassa, ja toiseksikin, kaikkea maailman tavaraa ei tartte hillota, varsinkaan toisten nurkissa.
Artek on varmasti jotain saamelaisten iglunsisustuskamaa, uskoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppini varmasti kyllä tunnistaisi artekit, mutta on samanlainen: ei kunnioita toisten tavaroita. Kun olimme nuorempia, niin anoppi teki juuri samoin miehen tavaroille, n. 10 vuoteen ei olla sinne mitään viety hetkeksikään säilöön. Ja kyläillessä on oltava tarkka, ettei mitään jää. En ymmärrä miksi luvataan auttaa tuollaisessa ja sitten käyttäydytään noin. Olen tulkinnut sen olevan jonkinlaista rajattomuutta, aikuisen lapsen "omaa" ei hahmoteta. Sama näkyy myös sen suhteen, miten meidän kodissa käyttäydytään. Ei kerta kaikkiaan vain kykene kunnioittamaan toisten omaa ns. normaalien käytöstapojen mukaan.
Ja en varmasti itsekään ole mikään täydellisyys, mutta joku raja sentään itselläni on, miten on tapana käyttäytyä toisia kohtaan.
Mä olen ollut huomaavinani, että aikuistuneet lapset ei nykyään näytä millään oppivan kunnioittamaan vanhempiensa omaa. Mitään. Tilaa, omaisuutta, aikaa. Vanhempien koti on minun tavaroille! Vanhempieni aika kuuluu ikuisesti minulle (ja lapsilleni)! Vanhempieni mökki kuuluu minulle ja vanhempieni auto kuuluu minun käyttöön. Ja auta armias jos se vanhempi piipittää jotain tai yrittää jollain tavalla osoittaa että hän jo vihdoin viimein haluaisi kotinsa, aikansa ja omaisuutensa omaan käyttöönsä passattuaan kakaransa aikuiseksi niin onhan se paha juttu! Ja ET-lehden lietsontaa! Koska minä!
Mulla samaa teki oma äiti. Asuin pienessä opiskelijaboxissa, missä ei ollut säilytystilaa. Vein (isoon) entiseen kotiini syksyllä kesäkamoja ja hain talviromppeita tilalle. Sitten keväällä tarkoitus oli tehdä sama toisinpäin. Eikä todella ollut epäselvää, että kyseessä olisi ollut kamppeiden hävitys dumppaamalla niitä porukoiden nurkkiin, kenkäni ja vaatteni olivat kuitenkin melko uusia ja hyväkuntoisia.
Kiva yllätys keväällä, kun etsin edellisenä syksynä ostamiani kenkiä porukoiden komerosta. Siellä oli siis superkivoja ja ihania kenkiä, jotka olin ostanut opiskelijabudjetistani säästämällä. Samoin jokunen takki.
Voihan hevonv***u, siinä äitini sitten kertoili että oli LAHJOITTANUT kenkäni ja takkini yhdelle paikalliselle elämäntapaongelmaiselle keski-iän ylittäneelle naiselle. Ihan oikeasti mun, 2-kymppisen nuoren naisen jotain korokepohjasandaaleita ja vähän erikoisempia tolppakorkoisia kävelykenkiä - jollekin viskinhuuruiselle käheä-ääniselle ketjukorsteenille, joka tuskin niitä oli vailla! Ei varmaan olis ottanu niin paljon päähän jos olisi mennyt jollekkin nuorelle vielä vähempiosaiselle, mutta tuo vanhempi juopahtava nainen tuskin niillä mun tolppakoroilla teki yhtään mitään.
Nyt kun tän ketjun myötä muistin tän, ottaa vieläkin päähän yhdet erikoisemmat kävelykengät, joita voisin vieläkin käyttää :(
Ja joo, en enää vienyt sinne mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka nostelee vanhoja ketjuja ja miksi joku vastaa niihin?
Miksei saisi vastata, ehkä jollakin on sama ongelma nyt ja eiväthän nämä ketjut mitään yhden ihmisen yksityispsykiatrin vastaanottoja ole.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa teki oma äiti. Asuin pienessä opiskelijaboxissa, missä ei ollut säilytystilaa. Vein (isoon) entiseen kotiini syksyllä kesäkamoja ja hain talviromppeita tilalle. Sitten keväällä tarkoitus oli tehdä sama toisinpäin. Eikä todella ollut epäselvää, että kyseessä olisi ollut kamppeiden hävitys dumppaamalla niitä porukoiden nurkkiin, kenkäni ja vaatteni olivat kuitenkin melko uusia ja hyväkuntoisia.
Kiva yllätys keväällä, kun etsin edellisenä syksynä ostamiani kenkiä porukoiden komerosta. Siellä oli siis superkivoja ja ihania kenkiä, jotka olin ostanut opiskelijabudjetistani säästämällä. Samoin jokunen takki.
Voihan hevonv***u, siinä äitini sitten kertoili että oli LAHJOITTANUT kenkäni ja takkini yhdelle paikalliselle elämäntapaongelmaiselle keski-iän ylittäneelle naiselle. Ihan oikeasti mun, 2-kymppisen nuoren naisen jotain korokepohjasandaaleita ja vähän erikoisempia tolppakorkoisia kävelykenkiä - jollekin viskinhuuruiselle käheä-ääniselle ketjukorsteenille, joka tuskin niitä oli vailla! Ei varmaan olis ottanu niin paljon päähän jos olisi mennyt jollekkin nuorelle vielä vähempiosaiselle, mutta tuo vanhempi juopahtava nainen tuskin niillä mun tolppakoroilla teki yhtään mitään.
Nyt kun tän ketjun myötä muistin tän, ottaa vieläkin päähän yhdet erikoisemmat kävelykengät, joita voisin vieläkin käyttää :(
Ja joo, en enää vienyt sinne mitään.
Joitain muksuja täytyy opettaa vähän rankemmin, että ymmärtävät. Kuten näköjään sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppini varmasti kyllä tunnistaisi artekit, mutta on samanlainen: ei kunnioita toisten tavaroita. Kun olimme nuorempia, niin anoppi teki juuri samoin miehen tavaroille, n. 10 vuoteen ei olla sinne mitään viety hetkeksikään säilöön. Ja kyläillessä on oltava tarkka, ettei mitään jää. En ymmärrä miksi luvataan auttaa tuollaisessa ja sitten käyttäydytään noin. Olen tulkinnut sen olevan jonkinlaista rajattomuutta, aikuisen lapsen "omaa" ei hahmoteta. Sama näkyy myös sen suhteen, miten meidän kodissa käyttäydytään. Ei kerta kaikkiaan vain kykene kunnioittamaan toisten omaa ns. normaalien käytöstapojen mukaan.
Ja en varmasti itsekään ole mikään täydellisyys, mutta joku raja sentään itselläni on, miten on tapana käyttäytyä toisia kohtaan.
Mä olen ollut huomaavinani, että aikuistuneet lapset ei nykyään näytä millään oppivan kunnioittamaan vanhempiensa omaa. Mitään. Tilaa, omaisuutta, aikaa. Vanhempien koti on minun tavaroille! Vanhempieni aika kuuluu ikuisesti minulle (ja lapsilleni)! Vanhempieni mökki kuuluu minulle ja vanhempieni auto kuuluu minun käyttöön. Ja auta armias jos se vanhempi piipittää jotain tai yrittää jollain tavalla osoittaa että hän jo vihdoin viimein haluaisi kotinsa, aikansa ja omaisuutensa omaan käyttöönsä passattuaan kakaransa aikuiseksi niin onhan se paha juttu! Ja ET-lehden lietsontaa! Koska minä!
Huomasitko ketjussa toistuvan, äiti tai anoppi ei kunnioita toisen tavaroita? Tuskin tavaroita saa toisen taloon väkisin vietyä, vaan kyllä ne siellä on sopimuksesta väliaikaisessa säilytyksessä. En minäkään myy anopin koiraa, kun anoppi tuuppaa sen meille matkoille lähtiessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppini varmasti kyllä tunnistaisi artekit, mutta on samanlainen: ei kunnioita toisten tavaroita. Kun olimme nuorempia, niin anoppi teki juuri samoin miehen tavaroille, n. 10 vuoteen ei olla sinne mitään viety hetkeksikään säilöön. Ja kyläillessä on oltava tarkka, ettei mitään jää. En ymmärrä miksi luvataan auttaa tuollaisessa ja sitten käyttäydytään noin. Olen tulkinnut sen olevan jonkinlaista rajattomuutta, aikuisen lapsen "omaa" ei hahmoteta. Sama näkyy myös sen suhteen, miten meidän kodissa käyttäydytään. Ei kerta kaikkiaan vain kykene kunnioittamaan toisten omaa ns. normaalien käytöstapojen mukaan.
Ja en varmasti itsekään ole mikään täydellisyys, mutta joku raja sentään itselläni on, miten on tapana käyttäytyä toisia kohtaan.
Mä olen ollut huomaavinani, että aikuistuneet lapset ei nykyään näytä millään oppivan kunnioittamaan vanhempiensa omaa. Mitään. Tilaa, omaisuutta, aikaa. Vanhempien koti on minun tavaroille! Vanhempieni aika kuuluu ikuisesti minulle (ja lapsilleni)! Vanhempieni mökki kuuluu minulle ja vanhempieni auto kuuluu minun käyttöön. Ja auta armias jos se vanhempi piipittää jotain tai yrittää jollain tavalla osoittaa että hän jo vihdoin viimein haluaisi kotinsa, aikansa ja omaisuutensa omaan käyttöönsä passattuaan kakaransa aikuiseksi niin onhan se paha juttu! Ja ET-lehden lietsontaa! Koska minä!
Huomasitko ketjussa toistuvan, äiti tai anoppi ei kunnioita toisen tavaroita? Tuskin tavaroita saa toisen taloon väkisin vietyä, vaan kyllä ne siellä on sopimuksesta väliaikaisessa säilytyksessä. En minäkään myy anopin koiraa, kun anoppi tuuppaa sen meille matkoille lähtiessään.
Kun tässä seurailen ikäisteni aikuisia lapsia, niin ei ne näköjään kainostele eikä kysele. Ilmoitetaan että mein tarttis tuoda teille sitä ja tätä, tai että tullaan tuomaan teille tää pöytä/tuoli/sänky/patja/piano, onhan teillä tilaa siellä sun täällä. Moni ikäiseni toivoisi jo pääsevänsä muuttamaan pienempään asuntoon mutta milläs lähdet kun autotallissa on tyttären ylimääräinen patja ja vävyn mopo, vintillä on kolmen lapsen vaatteita ja vanhoja kirjoja, lisäksi pitää säilyttää ikuisesti tota pianoa koska tytär ei vie sitä eikä halua luopuakaan siitä. Ja niin, vaatehuoneen hyllyllä on pojan lapsen rattaat, koska ehkä niille tulee vielä käyttöä, ja ulkovarastossa viidet sukset...
Itsehän tein niin, että laitoin talon myyntiin ja ilmoitin koko revohkalle että nyt viette tavaranne pois tai sitten joku muu vie ne. Kyllä ne hävisivät, mutta luultavasti sain ikävää mainetta. Mä en vaan jaksa pitää kahtasataa neliötä siksi että toiset saa säilyttää siellä romujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa teki oma äiti. Asuin pienessä opiskelijaboxissa, missä ei ollut säilytystilaa. Vein (isoon) entiseen kotiini syksyllä kesäkamoja ja hain talviromppeita tilalle. Sitten keväällä tarkoitus oli tehdä sama toisinpäin. Eikä todella ollut epäselvää, että kyseessä olisi ollut kamppeiden hävitys dumppaamalla niitä porukoiden nurkkiin, kenkäni ja vaatteni olivat kuitenkin melko uusia ja hyväkuntoisia.
Kiva yllätys keväällä, kun etsin edellisenä syksynä ostamiani kenkiä porukoiden komerosta. Siellä oli siis superkivoja ja ihania kenkiä, jotka olin ostanut opiskelijabudjetistani säästämällä. Samoin jokunen takki.
Voihan hevonv***u, siinä äitini sitten kertoili että oli LAHJOITTANUT kenkäni ja takkini yhdelle paikalliselle elämäntapaongelmaiselle keski-iän ylittäneelle naiselle. Ihan oikeasti mun, 2-kymppisen nuoren naisen jotain korokepohjasandaaleita ja vähän erikoisempia tolppakorkoisia kävelykenkiä - jollekin viskinhuuruiselle käheä-ääniselle ketjukorsteenille, joka tuskin niitä oli vailla! Ei varmaan olis ottanu niin paljon päähän jos olisi mennyt jollekkin nuorelle vielä vähempiosaiselle, mutta tuo vanhempi juopahtava nainen tuskin niillä mun tolppakoroilla teki yhtään mitään.
Nyt kun tän ketjun myötä muistin tän, ottaa vieläkin päähän yhdet erikoisemmat kävelykengät, joita voisin vieläkin käyttää :(
Ja joo, en enää vienyt sinne mitään.
Joitain muksuja täytyy opettaa vähän rankemmin, että ymmärtävät. Kuten näköjään sinua.
No eipä tullut mieleen, sillä meidän perheessä oltiin yleensä ns. vastavuoroisia, eli tehtiin palveluksia puoleen ja toiseen. Tässäkin tapauksessa olin äitiäni autellut yhdessä sun toisessa vähän isommassa asiassa. Rahaa en kotoa saanut, vaikka sitäkin siellä olisi ison omakotitalon lisäksi ollut yllin kyllin.
Av:n ahneen sukupolven mummokirjoittelijat sitä täällä "näpäyttelee" muksuja, kuinka omillaan ja yksin on vaan pärjättävä. No, siinähän sitten saatte itse vähän "rankemman" opetuksen siellä märissä vaipoissanne hoitokodin laatupalveluissa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa teki oma äiti. Asuin pienessä opiskelijaboxissa, missä ei ollut säilytystilaa. Vein (isoon) entiseen kotiini syksyllä kesäkamoja ja hain talviromppeita tilalle. Sitten keväällä tarkoitus oli tehdä sama toisinpäin. Eikä todella ollut epäselvää, että kyseessä olisi ollut kamppeiden hävitys dumppaamalla niitä porukoiden nurkkiin, kenkäni ja vaatteni olivat kuitenkin melko uusia ja hyväkuntoisia.
Kiva yllätys keväällä, kun etsin edellisenä syksynä ostamiani kenkiä porukoiden komerosta. Siellä oli siis superkivoja ja ihania kenkiä, jotka olin ostanut opiskelijabudjetistani säästämällä. Samoin jokunen takki.
Voihan hevonv***u, siinä äitini sitten kertoili että oli LAHJOITTANUT kenkäni ja takkini yhdelle paikalliselle elämäntapaongelmaiselle keski-iän ylittäneelle naiselle. Ihan oikeasti mun, 2-kymppisen nuoren naisen jotain korokepohjasandaaleita ja vähän erikoisempia tolppakorkoisia kävelykenkiä - jollekin viskinhuuruiselle käheä-ääniselle ketjukorsteenille, joka tuskin niitä oli vailla! Ei varmaan olis ottanu niin paljon päähän jos olisi mennyt jollekkin nuorelle vielä vähempiosaiselle, mutta tuo vanhempi juopahtava nainen tuskin niillä mun tolppakoroilla teki yhtään mitään.
Nyt kun tän ketjun myötä muistin tän, ottaa vieläkin päähän yhdet erikoisemmat kävelykengät, joita voisin vieläkin käyttää :(
Ja joo, en enää vienyt sinne mitään.
Joitain muksuja täytyy opettaa vähän rankemmin, että ymmärtävät. Kuten näköjään sinua.
Ei sitten vanhemmat saa suutaan auki: "Et voi tuoda tavaroitasi meille säilytykseen", vaan kommunikointi hoidetaan tekemällä jäynää ja kiusaa? Aikamoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa teki oma äiti. Asuin pienessä opiskelijaboxissa, missä ei ollut säilytystilaa. Vein (isoon) entiseen kotiini syksyllä kesäkamoja ja hain talviromppeita tilalle. Sitten keväällä tarkoitus oli tehdä sama toisinpäin. Eikä todella ollut epäselvää, että kyseessä olisi ollut kamppeiden hävitys dumppaamalla niitä porukoiden nurkkiin, kenkäni ja vaatteni olivat kuitenkin melko uusia ja hyväkuntoisia.
Kiva yllätys keväällä, kun etsin edellisenä syksynä ostamiani kenkiä porukoiden komerosta. Siellä oli siis superkivoja ja ihania kenkiä, jotka olin ostanut opiskelijabudjetistani säästämällä. Samoin jokunen takki.
Voihan hevonv***u, siinä äitini sitten kertoili että oli LAHJOITTANUT kenkäni ja takkini yhdelle paikalliselle elämäntapaongelmaiselle keski-iän ylittäneelle naiselle. Ihan oikeasti mun, 2-kymppisen nuoren naisen jotain korokepohjasandaaleita ja vähän erikoisempia tolppakorkoisia kävelykenkiä - jollekin viskinhuuruiselle käheä-ääniselle ketjukorsteenille, joka tuskin niitä oli vailla! Ei varmaan olis ottanu niin paljon päähän jos olisi mennyt jollekkin nuorelle vielä vähempiosaiselle, mutta tuo vanhempi juopahtava nainen tuskin niillä mun tolppakoroilla teki yhtään mitään.
Nyt kun tän ketjun myötä muistin tän, ottaa vieläkin päähän yhdet erikoisemmat kävelykengät, joita voisin vieläkin käyttää :(
Ja joo, en enää vienyt sinne mitään.
Joitain muksuja täytyy opettaa vähän rankemmin, että ymmärtävät. Kuten näköjään sinua.
Ei sitten vanhemmat saa suutaan auki: "Et voi tuoda tavaroitasi meille säilytykseen", vaan kommunikointi hoidetaan tekemällä jäynää ja kiusaa? Aikamoista.
Ei se saa suutansa auki, paitsi sukulaisille ja kylälle juoruillen. Tavaroiden säilytys sopii 200 neliön omakotitalossa tai varastotiloissa, mutta sitten ei sovikaan kun lapsi asuu pienessä kerrostaloyksiössä, pienellä tienistillä. Vika on muussa kuin tavaroissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella, että vastaavassa tilanteessa mun anoppi ei olisi edes saanut sitä 7 euroa, vaan olisi lahjoittanut sen "jollekin tarvitsevalle". Hän kun ei näe mitään eroa, että onko tavara hänen vai hänen poikansa perheen, hänellä on niihin kaikkiin mielestään omistusoikeus. Useamman kerran on käynyt hakemassa meiltä jotain tavaroita, jotka on "antanut" meille, kun onkin halunnut antaa tavaran jollekin muulle. Ei toki ole ollut mitään sellaista, mitä ilman emme olisi pärjänneet. Mutta silti, yksi näistä paremman kodin löytäneistä oli lapsen lelu. Jos olisi ollut lapselle tärkeä lelu, niin en olisi antanut viedä pois.
Toisen omaisuuden omiminen ja hävittäminen vastoin lupaa on yksi narsistin piirteistä. Rikollista.
No, kovasti on anopissa narsistisia piirteitä. Jos tuo "mielenkiintoinen" suhtautuminen tavaroihin olisi ainoa ongelma, niin sen kanssa vielä selviäisi. Eikä tässä vielä kaikki...
Mun mies on kova remppailemaan ja ruuvailemaan autoja, joten työkaluja on. Anoppi tulee muitta mutkitta "lainaamaan" työkaluja, kun joku kumminkusettajan koirankaima uusii mökillään ikkunoita. Kun eihän niitä just nyt kukaan tarvi (=ei juuri nyt ole vasara tms kenenkään kädesssä), ja ikkunaraksalla tarvitaan, niin hän jo lupasi, kun joutavat ihan hyvin. Sanomattakin selvää, että näitä lainoja ei ikinä palauteta, ainakaan ehjänä. Eikä sitä muutenkaan ylläpidetä ilmaista työkalulainaamoa, vaan ne on meidän käyttöömme.
Jos pistäisin anopin myyntiin, niin ostaisko joku? Ilmaiseksi saisi, voisin maksaa vähän välirahaakin. Ei palautusoikeutta!
144 jatkaa. Siis meillä ei ole anoppilassa omaisuuttamme säilössä. Mutta anoppi olisi kovasti tuomassa meille milloin mitäkin, kun on "iliman saanu". Kaikkea pientä kivaa, kuten kulmasohva, kun se niin sopisi teidän olkkariin. Ja kun kieltäydytään, niin sitten alkaa manipulointi ja syyllistäminen, mitä ne Mattilatkin ajattelee, kun hän jo lupasi heille, että poikansa hakee sohvan. Anopin oma talo on ihan täynnä kaikkea turhaa rojua, joten kun asutaan naapurissa, niin meillehän sitten mahtuu.... Toki oman pojan talo on hänelle sopivaa varastotilaa.
Kertokaa ihmiset että millä ihmeellä kukaan voi IKINÄ luulla tehneensä hyvän työn, kun myy jonkun toisen ihmisen tavaran ilman lupaa? Ärsyttävää mummon turhaa puolustelua. Hänen onnistui tehdä myynti-ilmoitus, ottaa kuvat, vastata ostajalle ja tehdä kaupat ilman että missään vaiheessa tuli mieleen sanoa mitään tavaran omistajalle.
Itse tekisin niin, että pistäisin ostamaan uuden samanlaisen tilalle. Se, että hän ei muistanut, että tavarat eivät ole menossa myyntiin ei ollut mitään muuta, kuin hänen omaa muistamattomuutta. Asian olisi voinut tarkistaa yhdellä puhelinsoitolla. En voi hyvällä tahdollakaan väittää, etteikö mummolla olisi ollut jonkinlainen käsitys siitä, että tekee väärin.
Joo, paha paha paha anoppi, hyi että. Mitä jos huolehtisitte itse omista romuistanne, vaikka kuinka olisi tilanpuutetta ja väliaikaiselle varastoinnille tarve. Jos olette niin helvetin pihejä, että ette voi vuokrata varastotilaa, niin sitten asutte niiden romujen keskellä ahtaasti. Ja vaikka kuinka olisi arvohuonekaluja, niin ehkä ne sille anopille on romua, joka vaan vie turhaan tilaa.
Ai niin sori, anopin pitäisi riemumielin noudattaa pikku miniäkultamurun jokaista toivetta, kun ei siitä toiselle mitään haittaa voi olla, kun sillä on niiiiiiin iso talo.
Reps-naur, hyvä veto anopilta, ehkä pystyt vielä kasvattamaan itsellesi aivot, jotka ajattelee vähän muitakin kuin vain sitä ikiomaa väliaikaista tilannetta ja minäminäminä haluun lokkeilua.
Vierailija kirjoitti:
Joo, paha paha paha anoppi, hyi että. Mitä jos huolehtisitte itse omista romuistanne, vaikka kuinka olisi tilanpuutetta ja väliaikaiselle varastoinnille tarve. Jos olette niin helvetin pihejä, että ette voi vuokrata varastotilaa, niin sitten asutte niiden romujen keskellä ahtaasti. Ja vaikka kuinka olisi arvohuonekaluja, niin ehkä ne sille anopille on romua, joka vaan vie turhaan tilaa.
Ai niin sori, anopin pitäisi riemumielin noudattaa pikku miniäkultamurun jokaista toivetta, kun ei siitä toiselle mitään haittaa voi olla, kun sillä on niiiiiiin iso talo.
Reps-naur, hyvä veto anopilta, ehkä pystyt vielä kasvattamaan itsellesi aivot, jotka ajattelee vähän muitakin kuin vain sitä ikiomaa väliaikaista tilannetta ja minäminäminä haluun lokkeilua.
Jos sovitaan jotain, niin siitä pidetään kiinni. Jos poikansa poppoon ylimääräiset huonekalut nurkissa ärsyttää, niin sitten siitä olisi syytä ilmoittaa pojalle ja miniälle, eikä alkaa myymään heidän omaisuuttaan.
Myy sun anoppi.