Lue keskustelun säännöt.
Hei naapurin nainen!! Miksi et koskaan juttele mitään etkä edes tervehdi?
09.06.2012 |
Tiedätkö, että olet jo talossamme "yleinen ihmettelyn aihe" koska et koskaan halua edes paria sana avaihtaa meidän muiden talon naisten kanssa etkä oikeastaan edes tervehdi kun vastaan tullaan.
Ensin ajatelin että ok olet hidas lämpenemään tai et vain pidä esim minusta vaikket edes tunne minua, mutta ei, viimeksi eilen eräs talon asukas, parin lapsen äiti, ihmetteli asiaa minulle ulkona ollessamme. Ja niin tekee muutkin, jopa he jotka jo muuttaneet tästä pois.
Mikä mättää?? luulisi että puheenaiheita riittää kun äitejä olemme kaikki mutta ei niin ei.
Ja se tervehtiminen kun vastaan tullaan, se kuuluu ihan käytöstapoihin ja olisi korrektia siksikin. Oltu naapureita kuitenkin jo useampi vuosi etkä kuuro tai mykkäkään ole.
Ihmeellistä touhua, ei voi kuin ihmetellä!!
Kommentit (82)
Silti kyllä omassa pihassa tai rappukäytävässä tervehdin ihmisiä, ja rappukäytävässä varsinkin ehkä jopa tunnistan heidät naapureiksi. Jos näen heitä vaikka lähikaupassa, en sitten tunnistakaan, mutta tervehdin takaisin, jos joku tervehtii ensin. Saatan kyllä lapsiltani tai mieheltäni kysyä, että ketä mä äsken tervehdin. Kärsin minäkin tästä ominaisuudesta. Joudun monesti todella noloihin tilanteisiin sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin vastaan sinulle miksi en tervehdi. Erosin muutama vuosi sitten ja muutin lapsien kanssa toiselle paikkakunnalle, juuri tänne. Eroni jälkeen elämä ollut aikamoista raatamista ja entinen suuri ystäväpiiri jäi, vaikka yritin pitää yhteyttä yllä ystäviini. Jotenkin ajauduin tähän yksinäisyyteen, arjesta selviämiseen. Sosiaaliset yhteydet jäivät. Yritin myös hakea apua virallisilta tahoilta yksinäisyyteeni, pelkästään lasten kanssa olemiseen.
Täällä vieraalla paikkakunnalla en tutustunut ihmisiin luulin niin käyvän, koska olen aina ollut sosiaalinen ja iloinen ihminen. Väärin luulin. En enää ole pariin kolmeen vuoteen edes yrittänyt puhua kenellekkään ja se tervehtiminenkin on jäänyt. Mutta älkää huoliko hyvät naapurini. Me muutamme pois ja teiltä jää yksi ihmettelyn aihe pois. Toivon teille kaikille naapureilleni mukavaa kesää ja hyvää jatkoa, vilpittömästi.
vain siksi, että sattuu asumaan samassa kerrostalossa. Äitiys ei ole riittävä yhdistävä tekijä. Erityisesti ap:n kaltaisia toisten asioiden vatvojia haluan suorastaan välttää.
Minusta olisi enemmän aiheellista olla huolissaan ap:sta, jonka mielenrauhaa tämä asia näyttää järkyttävän suhteettoman paljon, kuin siitä naapurista joka ei jaksa jokaista juoruakkaa tervehtiä.
Minulle kävi toisin päin.
asuimme isossa kaupungissa rauhallisella alueella, jossa tuli ihan ok-kontakti naapuruston kanssa, tervehditiin niitä jotka tunnettiin ja yleensä annettiin toistemme olla rauhassa.
Sitten muutimme uudelle paikkakunnalle ok-taloon.Paikkunta oli pieni.
Naapurustossa asui samanikäisiä lapsia kuin omamme. Nämä uudet naapurit eivät halunneet olla meidän kanssamme missään tekemisissä. Omat lapseni olisivat halunneet tutustua, koska heillä ei ollt lainkaan kavereita. Naapurit eivät huolineet lapsiani joukkoonsa.
meidät tunsi kaikki, me olimme se perhe, joka muutti siihen taloon.
me emme tunteneet ketään.
En siis tiennyt, kuka minua tervehti ja meni pidemmän aikaa, useampi kuukausi, tajuta, että täällä uudella paikkakunnalla täytyy vastata tervehdykseen jokaiselle, vaikka en ollut ikinä aikaisemmin ko. ihmistä nähnyt.
Naapuruston kyllä tunnistin, mutta he eivät tervehtineet.
Lapset alkoivat kiusata meidän lapsia.
Kestimme kuitenkin siellä monta vuotta, vaikka oli oli aivan saarrettu; naapurit ympärillä olivat keskenään kavereita, meitä eivät huolineet porukkaansa.
niin vastaan sinulle miksi en tervehdi. Erosin muutama vuosi sitten ja muutin lapsien kanssa toiselle paikkakunnalle, juuri tänne. Eroni jälkeen elämä ollut aikamoista raatamista ja entinen suuri ystäväpiiri jäi, vaikka yritin pitää yhteyttä yllä ystäviini. Jotenkin ajauduin tähän yksinäisyyteen, arjesta selviämiseen. Sosiaaliset yhteydet jäivät. Yritin myös hakea apua virallisilta tahoilta yksinäisyyteeni, pelkästään lasten kanssa olemiseen.
Täällä vieraalla paikkakunnalla en tutustunut ihmisiin luulin niin käyvän, koska olen aina ollut sosiaalinen ja iloinen ihminen. Väärin luulin. En enää ole pariin kolmeen vuoteen edes yrittänyt puhua kenellekkään ja se tervehtiminenkin on jäänyt. Mutta älkää huoliko hyvät naapurini. Me muutamme pois ja teiltä jää yksi ihmettelyn aihe pois. Toivon teille kaikille naapureilleni mukavaa kesää ja hyvää jatkoa, vilpittömästi.
Kun muutimme pois sieltä, tänne missä nut asumme, täällä naapurit tervehtii. se on outoa. Pitäisikö minuhn vastata tervehdykseen? Pitäisikö minun tervehtiä ensin? Miten menettelen? MIkä on oikein ja mikä väärin?
Jos alan juttelemaan, onko se väärin? Ilmeisesti on, koska sen jälkeen yksi naapureista on alkanut vain tuijottamaan kenkiään kun tulen vastaan.
Minulla on siis traumat aiemmasta asuinpaikasta. Enkä tiedä, miten täällä uudessa paikassa toimitaan.
Tosin en ole kauaa vielä asunut täällä mutta tarkoitus olisi asua kauan...
niin onhan tuo aika kummallista.
Yrittäkää vielä, voi olla ihan sairaalloisen ujo. Jotain pientä vaikka säästä voi ventovieraalle heittää törmätessä ja siitä se lähtee jos on lähteäkseen.
Pitemmän päälle käy aina vaan vaikeammaksi aloittaa, joten yrittäkää nyt vihdoin luoda yhteys. Miten sitä pystyy jos vaikka tulee lasten kanssa ongelmia tai joku yhteinen pulma/onnettomuus ratkomaan ongelmia jos mitään puheyhteyttä ei ole saatu aikaan.
Jos ei vastaukseksi ikinä pukahda mitään, outoahan se on mutta kai siihen on syynsä. Mistä sen tietää vaikka olis sarjakirvesmurhaaja joka taistelee murhanhimoaan vastaan, julkisen nöyryytyksen kärsinyt joka pelkää tulevansa tunnistetuksi tai ikänsä kiusattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole hajuakaan keitä ihmisiä asuu tässä kerrostalossa. Asun maatasossa ja minulla on oma sisäänkäynti eli en näe rapussa heitä. Asuntoni ohi kulkee vilkas pihakatu jolla kulkee paljon muutakin porukkaa kuin talon väkeä. En kertakaikkiaan siis tiedä ketkä on niitä naapureita joita pitäisi tervehtiä.
ja siitä syystä tervehdin kaikkia jotka näen talonyhtiön alueella ja ihan lähistöllä tutun oloisetkin.
Luo mielestäni turvallista ympäristöä kun osoittaa huomaavansa ihmiset kotiympäristössään (vaikkei sitten tunnistaisikaan toisaalla). Kaikenlaisia loma-ajan asuntovarkausbongareita on kuitenkin liikenteessä ja tervehtimällä kaikkia tulee ihmisille selväksi että heidät on huomattu, olivat sitten asialla millä hyvänsä (tai uusia naapureita, mistäs sen tietää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihmettelen kovasti miten ap. saadaan tässä taas olemaan osa jotain hirveää ämmärinkiä, jossa puidaan toisten asioita ja lässyn lää.
Mä en ole kohdannut oikeastaan kuin kerran ap:n kuvaileman kaltaisen ihmisen, joka oli myöskin naapurini. Hän oli niin epäkohtelias, että kun kerran autoin häntä tosi hankalassa tilanteessa oma-aloitteisesti, hän ei pystynyt edes kiitos sanomaan saati nyökkäämään. Totesin, että seuraavan kerran hoitakoon itse tilanteensa, ja niin sai hoitaakin.
Tämä tapaus tosin sitten yksi kaunis päivä muuttui täysin. Siis alkoi jutella vähän turhankin avoimesti kaikesta ja muutenkin kaveerata kaikkien kanssa, joita ei ollut aiemmin tosiaan millään tavalla noteerannut. Ja edelleenkään, ei ennen eikä jälkeen häntä ja hänen elämäänsä missään ruodittu, kunhan välillä ihmeteltiin mistä kys. käytös johtui.
Halveksin ja inhoan kaikkia Juorukerhojen jäseniä. Aikuiset ihmiset!!! Eikö teille ole opetettu käytöstapoja? Miten pystytte kasvattaa omat lapsenne, jos ette itse osaa käyttäytyä toisia kohtaan kunnioittavasti? Miksi vaadit aloittaja naapuriasi keskustelemaan kanssasi? MIksi hänen pitäisi ? (sanoit näin aloituksessa, että lisäksi pitäisi puhua kanssasi)
Ja juoruaminen kuululu todella hyvin ja näkyy. Välttelen sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä EN juorua, minä IHMETTELEN, koska minusta PERUSKÄYTÖSTAPOIHIN kuuluu tervehtiä vaikkapa nyt tuttua naapuria!
Minä EN myöskään vietä päiviäni siellä hiekkalaatikolla lapsiani tylsistyttämässä vaan olen töissä ja lapseni koulussa.
Minä EN myöskään kaipaa hänestä keskusteluseuraa saati ystävää vaan peräänkuulutan niitä KÄYTÖSTAPOJA!! PerusKOHTELIAISUUTTA you know??!!
Se on helvetin KUMMA juttu kuinka tällä palstalla väännetään ja käännetään ja ennenkaikkea OLETETAAN asioita vastoin parempaa tietoa ja HYÖKÄTÄÄN kimppuun aivan ilman syytä, toisaalta se koira älähtää jne:D
Ap*aion ihmetellä/aiomme ihmetellä jatkossakin jos kys rvan käytös ei muutu, on se sen verran patologista ja outoa. Ja huom! minä en ole kertaakaan aloittanut asiasta ihmettelyä muille vaan minulle on ihmetelty ja kysytty että "moikkaako se sua kun minua ei" yms.
Minä EN juorua, minä IHMETTELEN, koska minusta PERUSKÄYTÖSTAPOIHIN kuuluu tervehtiä vaikkapa nyt tuttua naapuria!
Minä EN myöskään vietä päiviäni siellä hiekkalaatikolla lapsiani tylsistyttämässä vaan olen töissä ja lapseni koulussa.
Minä EN myöskään kaipaa hänestä keskusteluseuraa saati ystävää vaan peräänkuulutan niitä KÄYTÖSTAPOJA!! PerusKOHTELIAISUUTTA you know??!!
Se on helvetin KUMMA juttu kuinka tällä palstalla väännetään ja käännetään ja ennenkaikkea OLETETAAN asioita vastoin parempaa tietoa ja HYÖKÄTÄÄN kimppuun aivan ilman syytä, toisaalta se koira älähtää jne:DAp*aion ihmetellä/aiomme ihmetellä jatkossakin jos kys rvan käytös ei muutu, on se sen verran patologista ja outoa. Ja huom! minä en ole kertaakaan aloittanut asiasta ihmettelyä muille vaan minulle on ihmetelty ja kysytty että "moikkaako se sua kun minua ei" yms.
Tuollainen ihmettely on juoruamista. Normaali ihminenei ehdi ihmetellä toisten moikkaamisia, tai edes huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toinen suomenruotsalainen ja toinen lestadiolainen
Juoruaminen on sitä, että puhuu negatiiviseen sävyyn ihmisistä, jotka eivät ole paikalla. Juuri sitä, mitä sinä aloittaja teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se normaali ihminen todellakin kiinnittää huomiota sellaiseen, jos ei naapuri vuosien saatossa koskaan tervehdi ja kuitenkin useita kertoja viikossa törmätään joko rapussa, pihalla tai parkkipaikalla. Sen sijaan epänormaali ihminen pitää kyseisen asian ihmettelyä omituisena ja vääränä ja tyhmä ihminen pitää ihmettelyä ja juoruamista toistensa synonyymeinä.
ap
Minä EN juorua, minä IHMETTELEN, koska minusta PERUSKÄYTÖSTAPOIHIN kuuluu tervehtiä vaikkapa nyt tuttua naapuria!
Minä EN myöskään vietä päiviäni siellä hiekkalaatikolla lapsiani tylsistyttämässä vaan olen töissä ja lapseni koulussa.
Minä EN myöskään kaipaa hänestä keskusteluseuraa saati ystävää vaan peräänkuulutan niitä KÄYTÖSTAPOJA!! PerusKOHTELIAISUUTTA you know??!!
Se on helvetin KUMMA juttu kuinka tällä palstalla väännetään ja käännetään ja ennenkaikkea OLETETAAN asioita vastoin parempaa tietoa ja HYÖKÄTÄÄN kimppuun aivan ilman syytä, toisaalta se koira älähtää jne:DAp*aion ihmetellä/aiomme ihmetellä jatkossakin jos kys rvan käytös ei muutu, on se sen verran patologista ja outoa. Ja huom! minä en ole kertaakaan aloittanut asiasta ihmettelyä muille vaan minulle on ihmetelty ja kysytty että "moikkaako se sua kun minua ei" yms.
Tuollainen ihmettely on juoruamista. Normaali ihminenei ehdi ihmetellä toisten moikkaamisia, tai edes huomaa.
ikävältä, jos naapuri ei tervehdi, mutta kannattaako tuota nyt niin hirveästi ihmetellä. Toiset ovat ujoja tai ahdistuneita tai sosiaalisesti estyneitä tai uupuneita tai mitä vaan. Itse yritän silti olla näillekin mahdollisimman ystävällinen. Mä esim. tervehdin automaattisesti kaikkia, jotka tulee rapussa vastaan, ja jos joku ei tervehdi takaisin niin sitten ei.
Tuollainen ihmettely on juoruamista. Normaali ihminenei ehdi ihmetellä toisten moikkaamisia, tai edes huomaa.
Aika epänormaalia olla huomaamatta, jos joku johdonmukaisesti ei koskaan tervehdi, vaikka häntä tervehditään. Olipa kyseessä sitten naapuri tai työkaveri.
Ja on älyttömän tekopyhää jähnätä jostain juoruamisesta. Normaalit ihmiset keskustelevat, ja joskus keskustelu koskee jotain henkilöä, joka ei ole paikalla. Näin se vain on.
Ja sitten kun ap:n naapurissa tapahtuu perhesurma, tai paljastuu pedofiliaa tms., niin sitten täällä taivastellaan, että eikö kukaan naapuri huomannut mitään "outoa".
Minä en edelleenkään ole juorunnut, minä olen ihmetellyt ja ihmettelen. Ja edelleenkään en ole "aloittanut" sitä ihmettelyä vaan minulle on ihmetelty ja koska minä puhun ja vastaan ihmisille toisin kuin eräät niin tokihan olen kommentoinut että "juu ei, ei hän minuakaan tervehdi koskaan". Se siitä "keskustelusta", toteamus riittänyt ja se siitä aiheesta.
Mutta tokihan av-logiikalla olisi pitänyt vain pitää turpa rullalla ja olla hiljaa, mykkähän on parempi kuin se että vastaa ja reagoi itselle osoitettuun puheeseen.
ap
Juoruaminen on sitä, että puhuu negatiiviseen sävyyn ihmisistä, jotka eivät ole paikalla. Juuri sitä, mitä sinä aloittaja teet.
Minä en juttele naapureiden kanssa. En kyllä juttele oikeastaan kenenkään kanssa. En vain osaa. Mistä pitäisi jutella? Pitäisikö minun alkaa jonkun tuntemattoman kanssa keskustella omista lapsistani? Siis ihan vain siksi, että sillä toisella on lapsia kanssa?
Minä kyllä myönnän olevani ujo ja sulkeutunut. Mutta kun se ei minua pahemmin haittaa. Pitääkö tässä nyt sitten ruveta miettimään, että mitä "normaalimmat" ihmiset minusta ajattelee?
Minä en tervehdi niitä naapureita jotka eivät tänne muutettuamme vastanneet ystävälliseen hymyyn ja tervehdysyrityksiin. Sen sijaan nämä pihalla istuskelijat katsoivat nenän vartta pitkin kun tulin pihalle lasteni kanssa leikkimään ja vetäytyivät kauemmaksi meistä juoruilemaan. Mitäpäs minä hymyjäni heille tuhlaamaan. Mukaville naapureille juttelen ja tervehdin aina. Mutta sitähän sinä et tiedä kun keskitytte omalla (juoru/tupakointi)porukalla asioita pihalla ruotimaan. Olen huomannut että tuo tupakointi on tainnut nuo toiset pihan äidit yhdistää, savuavat pihalla yhdessä myös ilman lapsia.
en ole tervehtinyt naapureita, varsinkaan sellaisia ääliöitä, joita asui meidän rapussa. Ja se ylipirtsakka pissis alakerrasta oli varsin ällö, joten hänen tervehdykseensä en halunnut vastata, koska oikeasti HALUAN ignoorata tuontyyppiset ihmiset. Töissä tervehdin kyllä, samoin tuttuja ja puolituttuja kaupungilla. Nyt muutettuani omakotitaloon, on naapureiden tervehtiminen kanssa ihan ok, tosin nuo viereisen talon asukkaat näyttävät sen verran persuilta, että en usko, että haluan diipadaapaläpinää enempää olla heidän kanssaan tekemisissä.