Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Asia joka tuli sinulle synnytyksen yhteydessä yllätyksenä?
08.06.2012 |
Kohdun painaminen. Ehkä siitä oli jossain mainittu, mutta sitä en tiennyt että se sattuu ihan tautisesti. Huonekaveria ei näyttänyt sattuvan yhtään, mulla oli tekemistä, etten potkaisut kätilöä.
Kommentit (84)
Repeämät kyllä umpenivat, mutta täyttyivät erittäin kivuliaalla arpikudoksella, jota sitten useaan otteeseen leikeltiin seuraavan vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ponnistusvaiheessa ei ollut mitään havaintoa supistuksista saati mistään ponnistamisen tarpeesta. Supistusmonitorikin näkyi vaan miehelle ja kätilölle ja ne sitten ilmoitti milloin pitäis taas ponnistaa että supistuksen mukana meintäis.
Turha sanoa, että tuli aika pitkä ja hankala ponnistusvaihe.
Ylläri oli myös, että synnytysjakkarasta ei ollut mitään apua, lapsi jämähti paikoillen vaikka 10 min punnersin täysillä ja painovoimankin olisi pitänyt olla puolella.
se että minut jätettiin ihan yksin ponnistamaan, se ettei mitään tehty vaikka jopa itsekin epäilin ettei vauva mhadu
se että oli niin paljon pelkkää odottelua. kai mä luulin että se touhu etenisi jotenkin nopeammin tai että koko ajan olisi joku tilanne päällä. Siinä sägnyssä odotellessa yllätyin siitä että oli edelleen todella vaikeaa kuvietella saavansa kohta pienen vauvan syliinsä ja olevansa äiti. Tuntui omistuiselta että se vauva ihan oikeasti syntyy kohta. Luulin että synnytykseen mennessä sitä on jo täysin valmis uuteen rooliinsa, kun siihen kerran on 9kk. valmistauduttu.
MÄ luulin, et joku sanoisi, et onnea, teille on syntynyt terve tyttö/poika, mut ei kukaan todennu mitään sellaista koko sairaalassa olon aikana.
No sehän nyt olisi törkeää. Kyllä sairaistakin vauvoista onnitellaan. Eli onnitellaan lapsesta. T: kätilö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 seuraavaa helvetistä!
kohdun painelu oli jotenkin tosi epämiellyttävää ja sitten ne jälkisupistuksen tämän kolmanne lapsen kanssa ihan kauheita
-Jouduin pitkään etsimään ja sitten herättelemään hoitajaa, kun synnytys alkoi yöllä (Naistenklinikka).
-Järkyttävin supistuskipu oli reisissä.
-Oksensin koko ajan.
-Yhtäkkiä vietiin leikkaukseen, kun lapsi ei tullut ulos. Siis ihan yhtäkkiä lähdettiin, en tiennyt mitään olevan vialla.
-Se, kuinka huonoon kuntoon menin.
-Aivan järkyttävä hikoilu monta viikkoa jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien tuttavien kauhukertomusten jälkeen yllätti se, miten nopeasti ja kivuttomasti koko homma meni. Ja olisin ollut synnytyksen jälkeen valmis vaikka juoksulenkille. Tuuria oli mulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sit taas se, kuinka siistiä, alkuvoimaista ja kropan ohjaamaa ponnistaminen oli, melkoista menoa mut jotenki helppoa.
^ Sama!
Muut mitkä yllätti, oli se että supistelu ei sattunut juurikaan, tuntui vain jomotuksena selässä ja reisissä. Aquarakkulat (alaselkään laitettuna) poisti kaikki selkätuntemukset, ja seuraavalla supistuksella lävähti hetkessä kohdun supistelu tietoisuuteen, ja se oli hirveää :D. Epiduraalin jälkeen nukahdin melkein heti.
Yleensäkin yllätyin toisaalta siitä, että synnytys meni aika helposti eikä missään vaiheessa (puudutteet varmasti auttoivat) tullut sellaista oloa, että tästä en selviä, vaikka odotin kaikkein pahinta. Yllätyin vähän siitä, miten pihalla itse olin melkein koko ajan, kätilökin kyllä vähän taisi olla pihalla.
Ja että synnytyksen jälkeen oli ihan reipas olo.
Sit taas se, kuinka siistiä, alkuvoimaista ja kropan ohjaamaa ponnistaminen oli, melkoista menoa mut jotenki helppoa.
Sama!
Muut mitkä yllätti, oli se että supistelu ei sattunut juurikaan, tuntui vain jomotuksena selässä ja reisissä. Aquarakkulat (alaselkään laitettuna) poisti kaikki selkätuntemukset, ja seuraavalla supistuksella lävähti hetkessä kohdun supistelu tietoisuuteen, ja se oli hirveää :D. Epiduraalin jälkeen nukahdin melkein heti.
Yleensäkin yllätyin toisaalta siitä, että synnytys meni aika helposti eikä missään vaiheessa (puudutteet varmasti auttoivat) tullut sellaista oloa, että tästä en selviä, vaikka odotin kaikkein pahinta. Yllätyin vähän siitä, miten pihalla itse olin melkein koko ajan, kätilökin kyllä vähän taisi olla pihalla.
Ja että synnytyksen jälkeen oli ihan reipas olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätyin siitä, että ponnistaminen olikin helpompaa siinä paljon parjatussa puoli-istuvassa asennossa pystyasentoon verrattuna.
Toinen mikä tuli yllätyksenä oli se, että minulla ei ollut mitään kontrollia virtsarakkoon parin viikon ajan synnytyksen jälkeen, vaan pissat valuivat vain pitkin reisiä, kun olin istahtamassa pöntölle, eikä sitä voinut millään estää. Ja muuten ne valuivat siteeseen, ellen tajunnut käydä tarpeeksi usein vessassa. Hätää ei tuntenut lainkaan.
Se kuinka heikkoon kuntoon voi mennäkin synnytyksessä. Olen kyllä kaikissa menettänyt verta paljon.
Ja se että synnytykset ei helpotu lukumäärien myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huidoin kätilöä kauemmaksi, kun teki niin kipeää. Jälkipoltot oli myös kivuliaita. Kätilöt kertoi, että ne ovat joka synnytyksen jälkeen edellistä kivuliaampia, mitenkähän usean lapsen äidit ne kokee?
Suurin yllätys ja pettymys oli se, että imetys ei onnistunut vaikka kaiken mahdollisen sen eteen tein :(
Mulla ne oli pahimmat toisen kohdalla, itkin imettäessäni vaikka olin ottanut kaikki sallitut lääkkeet. Kolmannen kohdalla vain vähän nippasi. Se oli minulle yllätys, koska luulin minäkin että ne vaan pahenee jokaisen lapsen myötä.
Esikoisen kohdalla niitä ei ollut, mutta toisen ja kolmannen jälkeen olivat pahempia kuin itse synnytys!
Sekin oli yllätys, että ensikertalaisen synnytys voi olla hyvinkin nopea. Lähdettiin sairaalaan liian myöhään ja tuli todella kiire ehtiä saliin. Ehdittiin kuitenkin. En tosin sitten saanut mitään kivunlievitystä.
Ilmeisesti alapääni otti itseensä, sillä synnytyksen jälkeisenä aamuna se oli kuin puolikas jalkapallo. Vessassa käynti olisi ollut tuskaa (jopa mahdotonta?), mutta onneksi vastasin ennen synnytystä kysymykseen suolen tyhjentämisestä: kyllä. Huh! En tiedä, miten olisin selvinnyt ilman tyhjää suolta. Vinkkinä muille ensisynnyttäjille: tyhjään suolistoon mahtuu muutaman päivän ruuat. Vessassa käyminen synnytyksen jälkeen voi olla kivuliasta... Kun turvotus laski, kaikki toiminnot ja muodot ennallaan. =)
- kivun voimakkuus (olin kuvitellut "pahimman mahdollisen" ja tämä meni kepeästi siitäkin yli.. kivunlievityksinä ilokaasu, jonka vaikutusta en huomannut ja aquarakkulat, jotka teki kivusta entistä hirveämmän)
- kohdun painelu, joka oli myös yllättävän kivuliasta
- maidon hidas nouseminen
- kotiinpassitus jo toisena päivänä synnytyksestä (molemmat voitiin kyllä mainiosti, mutta olin varautunut pidempään)
muuten meni aikalailla kuten olin kuvitellutkin
Samoin se, että eka synnytys kesti 17h. Jälkivuoto myös yllätti. Olin 24v enkä tajunnut sitä.
Mulla on ollut helppo ja tosihelppo synnytys, mutta silti..
En tajunnut, että epiduraalin jälkeen voi käydä ihan itse normaalisti pissillä.
En tajunnut, että naapurisalissa synnyttäneen istukka voi lötköttää siellä yhteisen suihkutilan pöydällä (olin ilmoittanut, että omaani en halua nähdä).
Kohdun painelu synnytyksen jälkeen osastolla oli ylläri. Samoin jälkivuodon kesto 6vkoa esikoisen jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
No ehkä se, että klaarasin tosi hyvin kaikki kivut ja supistelut ynnä muut vaiheet kunnes tuli ponnistusvaihe. Sitten en ollenkaan päässyt jyvälle hommasta. Ehkä se, että isokokoinen lapsi oli tulossa avotarjonnassa (=otsa edessä) vaikutti asiaan. Hetken jo pelkäsin, että sektioon oltaisi menty kaiken sen ponnistelun jälkeen. Onneksi ei tarvinnut. Imukupilla lopulta saatiin lapsi maailmaan, karjuin kuin eläin.