DeMoms2

mukaan vaan jensku06, vaikka täälä hiljasta välillä näyttää olevankin:)

käytiin tänään keskisellä ja ostettiin sellanen pehmustettu hoitotaso joka laitettiin sitte pesukoneen päälle, liimasin vaan tarranauhat pesukoneeseen ja siihen alustaaan että pysyy paikoillaan:)

itkuhälytin pitäs kyllä hommata, ostettiin pojalle silloon prismasta sellanen halppis itkuhälytin, ja se otti niin paljo häiriöö, että ei sitä voin käyttää.

tai sitte saa jäädä koko itkuhälkytin ostos, onhan se kesä tulossa että sitte voi pitää ikkunaa auki että kuulee koska vauveli herää:)



tiistaina on neuvolalääkäri ja saa nähdä näyttääkö paikat yhtään siltä että vois syntyä jo vähä aijemmin:) toivottavasti! tekis jo mieli mennä synnyttämään, on tän vattankans jo niin tuskaa välillä. ja välillä nipisteleeki vattaa ihan ihmeellisesti, ku ei yhtään muista oliko viimekski tällänen olo ku synnytys läheni:/



pian meneeki sitten netti kiinni, mutta toivottavasti kerkeen sitä ennen tulla ilmottamaan kumpiko tuli:) sairaalassakaan ei tarvi olla ku 2pv jos kaikki menee niin ku pitää.

Nyt ärsyttää kun tiedän menkkojen taas olevan myöhässä. Ravaan vessassa kokoajan ja jännitän alkavatko ne menkat vai ei. Ajattelin huomenna aamulla tehdä testin, kun mennään tiistaina pomon kanssa lätkämatsiin ja otamme pari tuoppia jos ei tule positiivista tulosta.



Mä oon jo varmuuden vuoksi suunnitellu tänne yksiöömme paikat vauvan tavaroille, jos vaikka sattuisi onni potkasemaan:)



Hurjaa kun mavulla on jo kohta h-hetki lähellä:)

ei kyllä uskois itekkään että pian on toinen lapsi maailmassa:) on tää aika menny tosi nopeesti, tai nopeemmin ku viime raskaus, kiitos kuuluu varmaan tuolle esikoiselle:)

pitäs mennä pihalle ku tuo poika vaan heräsi, on niin hieno ilmaki aurinko paistaa:)

vaikka hirveen pitkää kävelylenkkiä ei enää oikee pysty tekemään ku rupee ottaan kunnon päälle. tai sitte pitää madella sellasta etanan vauhtia.

rupesin tekemään pojalle sellasta säkkituolin tapasta mutta se on fleecestä ja hahmona on mursu, löysin yhestä käsityölehdestä kaavan, saa nähdä onnistuuko:)

Tein testin tänään aamulla, ja negaahan se taas näytti...Pikkasen harmittaa, mutta kai se pettymys on taas kestettävä, ja yritettävä parempaa tulosta ensi kierrosta. Nää alkaa vaan olla niin pitkiä nämä mun kierrot, että epäilen onko mulla ovista ollenkaan. Nytkin on kp 40. Täytyisi ostaa niitä ovistestejä ja tarkastaa tuleeko sitä ensi kierrossa.



Mä rakastin sitä loppu raskauden ajan mahaa. Se oli jotain ihan sanoinkuvaamattoman ihanaa ja nautin siitä ihan täysin rinnoin! Mulla tuli kamalat arvet " mahan alle" kun viiletin mahan kanssa joka paikassa, enkä rauhottunu ollenkaan! Haluaisin taas kokea sen ihanan tunteen kun vauveli myllää mahassa:)



Säkkituolit ovat ihania!! Meille ei tosin voi ottaa sellaista silloin kun meillä on tuo kissavanhus, se menee tarpeillensa sinne! Mulla olisi kamala hinku ompelemaan vauvan vaatteita, mutta ongelmana on se että ompelukone ja saumuri on äitini luona ja sinne en voi mennä vauvakuumeilemaan ilman kamalaa ristikuulustelua. Varsinkin kun äitini uskoo vauvan tavaroiden ennen raskautta ostamisen epäonnea tuovana asiana...Siitäköhän tämä meidänkin epäonnistuminen johtuu;)

tänään oli neuvolalääkäri ja kohdunsuu oli jo 2cm auki:O ja pehmentynyt sekä vauvan pää oli jo kiinnittynyt ja todella alhalla:O ihmekkään kun on vihlaassu vähän väliä alavallaa ja välillä hirvee painontunne. saa nähdä joudunko kuitenkin odottaa siihen laskettuun aikaan vai tuleeko jo ennemmin:)



nyt saa tuota kaniaki pitää vapaana täs samalla ku koneella istuu ku se rottavanhus kuoli viime viikolla:( mutta oli se sille parempi, ku oli jo sokeeki ja viikos meni takajalatki aika huonoon kuntoon.

tuossa se ny spurttailee edestakas ja yrittää sängynalle:)



mullaki olis tuola kankaita vaikka kuinka vielä ommeltavana, muttaku ei meinaa enää jaksaa eikä oo oikee inspistäkään:/

ja jotain 10 vaippaa olis vaille tarroja, muttaku ei niitäkää jaksa tuolla pikkukoneella laittaa ku menee iäisyys, pitäs mennä äiteenluo teollisella koneella laittamaan niin sais nopeempaa.

mutta en muista kuulleeni että jardins on ollut raskaana...?

Olet saattanut kertoakin, mutta en muista yhtään. Mitä sitten on tapahtunut (jos saa kysyä)?

Täälläkin kohta päästään taas jännäilemään, kun menkkojen pitäisi alkaa näinä päivinä ja sitten alkaa yritys ;)

Ollaan puhuttu naimisiin menostakin. Mistäs tietää jos jo vuonna mentäisiin naimisiin. Siinä 2007 vuoden kesä-syksy vaihdetta ollaan ajateltu (tai minä ainakin oon ajatellu.. Mies vaan nyökytelly vieressä tai ollut hiljaa :D) ja silloin oltaisiin oltu yhdessä 4 vuotta ja kihloissa siitä 2 vuotta, joten korkea aika mennä naimisiin :)

Tosin ensi vuonna oon 20v. ja niin nuori vielä. Mua pelottaa mennä naimisiin nuorena :O Ennen ajattelin että meen naimisiin korkeintaan 25v.

" Tosin ensi vuonna oon 20v. ja niin nuori vielä. Mua pelottaa mennä naimisiin nuorena :O Ennen ajattelin että meen naimisiin korkeintaan 25v."



Voin vain puhua omasta puolestani kun sanon, että ei se ikä vaan se asenne. Toki ikä tuo kokemusta ja näkemystä ja näin myös varmuutta ja kykyä arvioida asioita laajemmin, MUTTA tärkeämpää silti on yhteinen halu sitoutua ja jakaa elämänsä toisen kanssa. Pitää olla halu ottaa toinen osaksi omaa elämää ja pitää olla valmis sulautumaan osaksi toisen elämää. Pitää olla halu elää YHTEISTÄ elämää.



Avioliitto on vakava ja iso sitoumus eikä siihen missään nimessä pidä sitoutua, jos ei ole aivan varma omasta tahdostaan (eli tahdosta sitoutua kumppaniinsa). On katsottu, ettei alle täysi-ikäinen ole vielä täysin kypsä tekemään niin suurta päätöstä elämässään, siksi aviolitton solmimisraja on 18 vuotta (erikoisluvat erikseen). Tämä ei tietenkään automaattisesti tarkoita, että jokainen 18-vuotias olisi valmis/kypsä sitoutumaan avioliittoon (ja sen tuomiin haasteisiin), eiväthän aina edes kolmikymppiset(tai vanhemmat) ole siihen valmiita, mutta täysi-ikäisellä katsotaan kuitenkin olevan sen verran kypsyyttä, että pystyy päättämään omasta elämästään.



SIKSI kehottaisinkin jokaista luottamaan itseensä ja omaan päätöksentekokykyyn. Jos on valmis sitoutumaan suhteeseen itsensä ja kumppaninsa vuoksi OMASTA VAPAASTA TAHDOSTA, eikä mistään muusta syystä, voisin sanoa, että tällöin on " valmis" solmimaan avioliiton.



Tulevaisuutta on vaikea ennustaa ja sanotaan, että nuorena solmitut liitot päätyvät todennäköisimmin eroon. Syitä tähän ei kuitenkaan kerrota eikä myöskään syitä, miksi avioliitto on alunperinkään solmittu. Jos avioliittoa solmittaessa molemmat osapuolet ovat yhtä sitoutuneita ja ovat sitoutuneet omasta tahdostaan ja halustaan (ja ovat valmiita tekemään suhteensa eteen töitä, käymään kriisit ja myös ilot läpi YHDESSÄ ja niin edelleen...) suhteella on ihan yhtäläiset mahdollisuudet kestää läpi elämän, kuin vanhempanakin solmituilla avioliitoilla. Mikäli avioliitto solmitaan " vääristä" syistä (esim. pakon edessä tai vastaavaa) todennäköisyys sen kestävyydelle ei ole kovin korkea, RIIPPUMATTA SIITÄ MINKÄ IKÄISIÄ HENKILÖT OVAT.



Anteeksi tämä " paasaus" , mutta tämä lienee yksi lempiaiheistani (vauvojen, lasten ja kasvatuksen lisäksi) :D Tämä ei missään tapauksessa ole mikään hyökkäys, vaikka tyyliltään viesti saattaa siltä vaikuttaakin, vaan tämän oli tarkoitus olla rohkaiseva viesti. Ei avioliiton solmimista kannata pelätä, mutta jos se oikeasti pelottaa, ei sitä silloin kannata (ainakaan ihan heti) solmia. Mutta ettehän te ihan heti olleetkaan solmimassa... Makustelkaa asiaa rauhassa. Avioliitto on ihana asia.

ettei pelkästään avioliitto ole ihana asia (ihanaa elämää voi elää myös avoliitossa tms.) vaan ylipäätään sitoutuminen omaan rakkaaseen kumppaniin on ihanaa. Avioliitto meille oli ikäänkuin sitoumuksemme vahvistus, näkyvä osa sitoutumisestamme. Olimme siis jo ennen avioliittoa sitoutuneet toisiimme ja sitoutuneet jakamaan yhteisen elämän jne., avioliitto oli vain " julkinen vahvistus" sitoumuksellemme.



(Avioliitto ei siis ole " ainoa oikea" tapa sitoutua......)

Olin raskaana kaksi vuotta sitten, joulukuussa synnytin poikavauvan, joka kuoli hetken päästä synnytyksestä.



Mua ärsyttää nyt todella paljon! Kuulin juuri, että se poikaystäväni veli ja hänen tyttöystävänsä ovat neljännellä kuukaudella raskaana. Peruivat häänsä jotka olivat suunnitellut pidettäväksi syyskuussa. He eivät edes halua lasta, lapsi on vaan väännetty parisuhteen pelastajaksi. Lopettivat ehkäisyn samalla viikolla, kuin me kerroimme yrittävämme tulla raskaaksi. Tuntuu taas että matkia-apinat ovat pääseet irti. Ärsyttää kun heillä " onnipotkaisee" mutta meillä ei...



Suomalainen kateus nostaa päätään...Pitäisi vaan jaksaa keskittyä omaan ja kullan napaan, eikä miettiä ulkopuolisten suhteita, mutta pakostikkin nousee pala kurkkuun...He innoissaan kehottivat meitäkin " yrittämään kovemmin" jotta saadaan saman ikäiset serkukset. Mitäköhän tässä ollaan koitettu tehdä viimeiset puoli vuotta kuin " yritetty kovasti" . Tällaisissa tilanteissa pitäisi olla nyrkkeilysäkki kotona, jotta saisi sitä rökittää, kun vituttaa!



Anteeksi kiukun purkaukseni, teille ei ole tarkoitus rähjätä!

Mulla vaan on kauheat paineet naimisiin menosta. Koska kun naimisiin menemme, niin sitten eletään yhdessä koko loppuelämä. Eroamisen koen omalle kohdalle jotenkin häpeällisenä.. Kai varmaan senkin takia, kun äiti on niin vanhoillinen. Eililenkin sanoi, että tietää monia paria, jotka ovat seurustelleet vuosia ja sitten menneet naimisiin ja eronneet parin vuoden päästä.

Toisaalta ajattelen, että parempi tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Jos ero tulee vaikka 10vuoden päästä, niin parempihan olla sen 10 vuotta naimisissa ja olla onnellinen niistä vuosista. Eihän sitä voi ennustaa tulevaa ja murehtia aina.

Itse en eroa kovin helposti ja luotan keskustelutaitoon. Pitää hoitaa usein suhdettansa ja pitää vaikka oma parisuhde viikonloppu, jossa vaan keskitytään toisiinsa, keskustellaan ja tehdään mukavia juttuja kahdestaan.



Haluan tämän miehen kanssa lapsen, joten sillä hetkellä kun yhteinen lapsi on syntynyt tai tuloillaan niin ainakin olen valmis naimisiin.

Mä olen myös jännittäluonetta, joten juhlien järjestäminen ja juhlaparina oleminen jännittää. Mutta haluankin pienimuotoiset häät, noin 60 (kun niitä sukulaisia on liikaa..) henkeä tulisi ja juhlat olisi omassa kodissa (jos sattuisi olemaan omakotitalo silloin) ja juteltaisiin rauhassa vieraiden seurasta ja syötäisiin ja ehkä hieman tanssittaisiin vanhojen rakkausbiisien tahdissa :) Kovin perinteisiä valssihäitä erilaisilla ohjelmanumeroilla en halua.

Maistraattihäitä tuo mies ei halua, joten ehdottomasti kirkossa mentäisiin naimisiin. Eikä mitään pikahäitä muutenkaan haluta.

Nyt olen laittanut jäitä hattuun ja kiukku on kadonnut:)



Noista häistä...Itse olen sitä mieltä että olen 100% varma siitä, että haluan nykyisen mieheni kanssa elää koko loppu elämäni. Ja kyllä, tämä asia on minulle päivän selvä asia, jonka tiedän varmemmin kuin oman nimeni. Olen myös varma siitä, että en ikinä tule tapaamaan ihmistä, jonka kanssa " oma itsenä" voi olla niin helposti kuin mieheni. Tämän takia olemme kihloissa ja menossa naimisiin.



Kulta haluaisi tanssia häävalssina timo rautiaisen version akselin ja elinan häävalssista, ja itse olen niin ihastunut siihen biisiin, joten ei meilläkään tuo ihan perinne kaavassa etene. Mies ei osaa tanssia valssia, joten legendaariset rakkauslaulut taitavat olla meidänkin häissä suosittuja:) Tulipas taas kamalat halut astella alttarille;)

mäkään en tykkää yhtään olla juhlien keskipisteenä, joten siks haluaisinkin että mentäis samalla naimisiin ku ristiäisetkin on, se menis siinä sivussa hyvin:) mutta en tajua miks mies ei halua vieläkään mennä naimisiin, koska mun mielestä nää lapset on paljon suurempi sitoutuminen kuin avioliitto:/

mulle kävis hyvin maistraatissa vihkiminen kahen todistajan läsnäollessa (vai oliko se kaks?)

ja sitte vaan myöhemmin kertoo kaikille että mentiin naimisiin, vaikka taitas siitä sukulaiset vähän pahottaa mielensä jos eivät olis saanu olla paikalla.

Mulla on paha tapa punastua tosi pahasti, silloin jos olen kaiken keskipisteenä. Varsinkin tuollainen häiden luomasta romantiikasta haluaisi nauttia kahden kesken, ilman, että kaikki katsovat ja kuuntelevat:)



Meillä on reilu vuosi häihin:) Täytynee päätää mitä teemme tämän vauva tehtailun kanssa, en meinaan halua perua häitä sitten raskauden takia, enkä halua mennä maha pystyssä alttarille.



Musta on ihana idea pitää häät ja ristiäiset samalla kertaa:)

Mä taas ihmettelen pois jääneitä menkkoja...En millään haluaisi joutua sellaiseen testaus kierteeseen jossa joka toinen päivä testaan negan. Sovitiin miekkosen kanssa, että jos menkkoja ei viikonlopun aikana kuulu, niin teemme uuden testin maanantaina, ja sitten ei enää testailua, ennen kuin seuraavat menkat jäävät pois:)

Meillä alkoi nyt yritys ja jos sattuisi tästä kuusta tärppäämään niin laskettu aika olis 23.12, oikein jouluvauva :)

Vähän on taas jännä oltavat. Ihan sellainen olo, ettei tarvitsisi kuin kerran olla ilman ehkäisyä niin voisi jo tulla tärppi siitä.. ;) Nyt mulla ei enää vaikuta nuo e-pilleritkään. Alkaa tämä vauvan toivominen ihan puhtaalta pöydältä.

MSOL: Toivottavasti teillä tärppäis pian:) Saataisiin taas joku raskaana oleva tänne palstalle, kun mavu kohta jo synnyttää:)



Mä oon ihan kypsä tähän odotteluun jo...Yli puoli vuotta ollaan nyt yritetty, mutta tosin ei aktiivisesti, että oltaisi ovista joka kuussa etsitty ja pupuiltu kokoajan. Alkaa pelottaa, jos ei parin kuukauden päästä ala tärppäämään niin me lukeudutaan lapsettomuudesta kärsijöiden joukkoon. On tosi kova paikka jos " joudutaan" jonnekkin tutkimuksiin. Ollaan kyllä sovittu, että koitataan ainakin tämä vuosi ilman mitää lääkäreitä.

Jos nyt taas koittaisin aktiivisemmin kirjoitella :D

Meillä on siskon kolmevuotiaspoika hoidossa ja joka lievittää menkkojen alkamisen tuskaa paljon. Tuolla sängyssä ne miehen kanssa pelleilee ja poika nauraa, hyvä että muistaa välillä hengittää. Kohta pitäis mennä saunaan ja syömään ja nukkumaan.

Jossain vaiheessa pitäis ehtiä tekemään koulujuttujakin kun olin viime viikolla kolme ja tällä viikolla kaksi päivää poissa niin olen hieman jäljessä. Mutta kyllä mä noi toiset tässä pian kirin.

Menkat siis eilen alkoivat (tosin oudot ovat mutta olkoot, menkat ne silti on enkä jaksa ajatella niitä valemenkkoina) ja nyt on tästä kierrosta suuri toive, ovistestejäkin päätettiin kokeilla nyt sitten, kun on kierrot venyneet niin epäsäännöllisen pitkiksi, (edellis kierto 54 nyt viime kierto 48 päivää.



nyt kun kirjotin itsestäni niin kohta tulen kirjoittelemaan noista mitä te olette puhelleet niin oman mielipiteeni mutta nyt on pakko mennä saunaan ku poika niin kinuu sinne.

Mä tein tänään sitten testin, ja negaahan se näytti. Ärsyttää kun on taas ihan huippu pitkä kierto, 45kp menossa ja menkkoja ei kuulu eikä näy. Olihan mulla se yksi kuukausi kun ei ollut menkkoja ollenkaan, mutta täytyy toivoa että ne nyt sieltä alkaisivat, että saisimme aloittaa yrittämisen taas:)



Mies ehdotti jos otettais ne ovulaatiotestit käyttöön, mutta itte en oo oikeen varma että haluanko. Viimeksi siitä tuli niin totiset vauvanteko fiilikset, että silloin h-hetkellä ei huvittanut oikeen ollenkaan. Sitten mies oli jossain reissussa, ja harmitti jo silloin kun tiesi että nega sieltä testistä varmaan tulee, kun ei oviksen aikana pupuiltu. Olisihan se hauska tietää, että onko mulla ylipäätänsä enää ovista kun kierrot menee miten sattu!

Oltiin eilen miehen siskon perheen luona ja miehen sisko lainaisi mulle kasan vauvalehtiä ja lisääkin sillä olisi mulle lainattavaksi :) Tänään mies on iltavuorossa, joten saan lukea rauhassa lehtiä, kun ei mulla varmaan muuta hauskempaa tekemistä ole.

Oon kyllä saanut niin yliannostuksen vauva/lapsijutuista. Oon tässä muutamien kuukausien aikana lukenut niin paljon vauvalehtiä (työharjoittelupaikalla on niitä) ja selannut nettifoorumeita, että pistää jo ärsyttämään, kun ei itse koe niitä juttuja. Harvassa on ne päivät, jolloin en lukisi vauvajuttuja ja nekin päivät oon joutunu väkisin itteni pitämään koneelta pois. Mä tuun jo ihan hulluksi :D



Jos vois taas sepittää kierrostani (kun en sitä hetkeen ole tehnyt) eli kp 8 ja menkat vihdoinkin loppui. Kohta sitä taas saadaan jännätä ja ehkä pettyäkin.