Lue keskustelun säännöt.
Rv12, sikiöllä 21-trisomia (downin syndrooma)
15.05.2012 |
Sain tänään puhelun kätilöltä. Nyt en tiedä, mitä ajatella. Lääkärin vastaanotolla en ole vielä käynyt, ja jouduin ottamaan ajan vasta yli 2 viikon päähän, koska sitä ennen en vain pysty käsittelemään tällaista asiaa.
Kertokaa kohtalotoverit, miten omat ajatuskulkunne ovat tässä tilanteessa edenneet, ja päädyittekö pitämään lapsen?
Kommentit (210)
Voit vain sanoa, että et itse ole katunut.
Minä puolestani tiedän, että jos lapsi olisi todella vaikeasti vammainen ja joutuisin esim. luopumaan unelma-ammatistani tämän vuoksi (johon olen vasta hiljattain valmistunut), tulisin aika varmasti katumaan, vaikka elämä lapsen huoltajana olisi kuinka ihanaa. Minusta ei vain ole olemaan olemassa ainoastaan muita ihmisiä varten. Tarvitsen myös oman elämän ja jonkinlaisia tilaisuuksia itsekkyyteen voidakseni hyvin. En kuitenkaan käytännössä voisi toimia itsekkäästi, jos olisin synnyttänyt jatkuvaa hoivaa vaativan lapsen, koska vastuuntunto ajaisi kaiken muun edelle. Näen oikeasti tässä omalla kohdallani riskin ihan suureenkin onnettomuuteen ja tehdyn päätöksen katumiseen.
Kiitos kuitenkin kertomuksestasi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli oireyhtymä. Mutta ei sairaus.
"Tervettä" lasta seurataan ja jos joku kehityksen osa-alue viivästyy, joudut kulkemaan tutkimuksissa ja stressaannut ja väsyt. Lapsen kuuluu tehdä asioita tietyssä järjestyksessä. Sinä joudut huolehtimaan, että niin tapahtuu. Opetat lapsen vaikka väkisin ajamaan pyörällä ja uimaan tietyn ikäisenä. Mutta kehitysvammainen saa kehittyä omaan tahtiinsa. Häneltä ei vaadita samoja asioita kuin muilta. Jossain määrin jaksamisen kannalta voi olla helpompaakin vammaisen lapsen kanssa. Tätä ei varmaankaan saisi sanoa.
En ole luonteeltani tuolla tavalla neuroottinen, enkä usko että kukaan moisiin tutkimuksiin pakottaa, jos ei itse halua osallistua. Sen verran tunnen itseäni, että jos pääosin kaikki on kunnossa, niin joku pyörällä ajamisen oppiminen saa mieluusti tapahtua vaikka reilustikin myöhässä. Ajattelen kaikkia ihmisiä ensisijaisesti yksilöinä ja vihaan kaikenlaista tasapäistämistä. Siksi varmaan harkitsen downinkin synnyttämistä (jos ajattelisin että kaikkien on oltava samanlaisia, olisi varmaankin selvää että teen tässä tilanteessa abortin).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulunkäyntiavustajana olen tutustunut moneen eri-ikäiseen down-lapseen, he ovat kaikki erilaisia luonteiltaan ja taidoiltaan niin kuin "normaalit" lapsetkin.Valoisia, sosiaalisia lapsia. Tosin murkkuina muuttuvat mörökölleiksi niinkuin kaikki muutkin teinit.Eivät heidän vanhempansa poikkea muiden vanhemmista mitenkään, eivät ole sen väsyneempiä kuin muidenkaan. Itse en tekisi aborttia mikäli down-lasta odottaisin, kun heidän elämäänsä olen seurannut, se on suurimmaksi osaksi ihan tavallisen lapsen elämää. Aihe on sinulle varmasti vieras, suosittelen tutustumaan ja lukemaan tästä kaiken, ja mikäli mahdollista myös tutustumaan down-lapsiin ja down-lasten vanhempiin (vaikka juuri blogien kautta) ennen päätöksen tekoa. Lapsi ei ole yhtään huonompi vaikka "viallinen" olisikin, terveenä syntynytkin voi sairastua/loukkaantua ja saada vamman.Mikäli päätät lapsen pitää saat varmasti vertaistukea, down on niin yleistä että muitakin äitejä löytyy.Päätös on toki sinun, mutta kannattaa muistaa että kummankin päätöksen kanssa eletään koko loppuelämä.
Ja kyllä sinun on mentävä lapsen kanssa tutkimuksiin, jos jotain häikkää on. Muuten on lastensuojelu oven takana. Hienoa, että kuitenkin harkitset molempia vaihtoehtoja. Minä olen ollut paljon tekemisissä downien kanssa ja nähnyt kaikki mahdolliset "variaatiot". Mielelläni kerron tai kertoisin aiheesta. Mutta se ei tämän palstan puitteissa oikeen ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin Janne Ora: Tähtien suojatti. Jos siis pystyt lukemaan romaaneja. Siinä pariskunta saa tietää odottavansa vammaista lasta ja kirjaa kerrotaan siitä näkökulmasta (pariskunnan mies minäkertojana). Luulisin että saisit siitä jotain irti ja vastakaikua pohdintoihisi. Tietopohjaa löytyy sitten netistä ja lehdistä enemmän mutta tuota suosittelisin, sai minut ajattelemaan eri kannoilta joitakin asioita vauvan vammaisuuteen liittyen.
Voimia sinulle, en oikein osaa muuta sanoa. Hankala tilanne.
Koulunkäyntiavustajana olen tutustunut moneen eri-ikäiseen down-lapseen, he ovat kaikki erilaisia luonteiltaan ja taidoiltaan niin kuin "normaalit" lapsetkin.Valoisia, sosiaalisia lapsia.
Olet tutustunut moneen sellaiseen down-lapseen, jotka kykenevät käymään koulua. Siitä joukosta puuttuvat ne vaikeimmin poikkeavat, joita on tuossa yllä kuvailtu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kumpikin on ihan ok. En paheksu, jos joku haluaa pitää lapsen. En paheksu sitäkään, jos haluaa abortin.
Itse ajattelen niin, että kukaan ei päätä syntyä tähän maailmaan. Se asia on täysin vanhempien päätös ja vastuu. Jos lapsen päättää laittaa alulle ja synnyttää, niin on lapsensa onnellisuudesta ja kasvattamisesta vastuussa hyvin pitkälti. En tiedä pystyisinkö kantamaan tuota vanhemman vastuuta vammaisen lapsen tapauksessa.
Ajattelen, että on kaikkien osapuolten (lapsen, vanhempien, yhteiskunnan) kannalta parasta, että lapsi on terve. Sen vuoksi itse päätyisin aborttiin.
Myös kaikkein vaikeimmin kehitysvammaiset, joten kyllä 48 on voinut nähdä myös tämän puolen. Itse olen hoitotyössä nähnyt kaikentasoisia downeja ja hoitanut tietenkin myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistää kaikki kouluun, jopa ne kasvikset, jotka eivät tiedä edes nimeään.
Ap, yritä tehdä päätös pian. Mitä varhemmin mahdollinen abortti suoritetaan, sitä vähemmän sikiö on ihmisen kaltainen. Esim. hermosto sikiöllä on rv 17 varsin kehittynyt kun taas rv 12 sikiö on lähinnä solumöykky.
Ja ikinä, ikinä en luottaisi istukkabiopsiaan näin tärkeässä asiassa! Otata se lvp, saat vielä hiukan aikaa miettiä asiaa.
Sikiö tuhkataan yhteishautaan ainakin Turussa ja tutkitaan kyllä keskeytyksen jälkeen.
Ja omalta kohdaltani on sanottava, että katunut en ole pätkääkään keskeytystä. Syyt oli melkolailla samat kuin ap:llä, olimme miehen kanssa 40+ ja mietimme omaa jaksamista eläkkeellä, kun meillä olisi ollut täysi-ikäinen mies täällä, mahdollisesti vaipoissa ja agressiivisena.
Vaikka sitten teimmekin uuden lapsen perään, tuo iltatähtemme on antanut meille niin paljon, että tuo down-poikamme onneksi ei enää kummittele ajatuksissamme joka päivä.
Keskeytys oli, ainakin tähän astisen, elämäni ikävin tragedia.
t: se rv 17+ abortoinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistää kaikki kouluun, jopa ne kasvikset, jotka eivät tiedä edes nimeään.
Ap, yritä tehdä päätös pian. Mitä varhemmin mahdollinen abortti suoritetaan, sitä vähemmän sikiö on ihmisen kaltainen. Esim. hermosto sikiöllä on rv 17 varsin kehittynyt kun taas rv 12 sikiö on lähinnä solumöykky.
ja siitä nämä nykyiset rajatkin tulee.
Pistää kaikki kouluun, jopa ne kasvikset, jotka eivät tiedä edes nimeään.
Onko näille sitten jotain erityiskouluja, vai ihan tavalliselle ala-asteelleko menevät? Anteeksi jos on tyhmä kysymys; minulla ei ole tästä asiasta mitään tietoa.
ap
Oikeestiko sun miehes tuli kotiin ja meni päikkäreille ja sä et kertonut sille!!!!!?????
Ap, molemmat ratkaisut ovat tavallaan ok, koska monet down-lapset ovat todellakin kivoja ja viehättäviä lapsia (huom. en käytä sanaa "aurinkoinen", jota tulet kuulemaan niin monelta hyväntahtoisen raivostuttavalta kunnon ihmiseltä), mutta lapsesta tulee aikuinen, ja downeista 100% dementoituu 40 täytettyään.
Olin itse aika järkyttynyt tuosta luvusta.
Ennenhän down-ihmiset usein kuolivat liitännäissairauksiin jo nuorempina tai pian neljänkympin jälkeen, mutta nykyään sydämet, kilpirauhaset, keliakiat ja monet syövätkin pystytään hoitamaan.
Jos jaksamistasi ja omaa elämääsi ajattelet, siihen voit saada apua tukiperhetoiminnasta, muunmuassa.
Itse tekisin abortin, itsekkäästi.
Lievänä elämänlaatu on ihan hyvä (kyllä, olen hoitanut jatunnen muutoinkin hyvin elämänilosia downeja). Toki heillä on riskit tiettyihin liitännäissariauksiin isompi, mutta muuten elämä voi olla täysin hyvää.
ite en todellakaan tekisi aborttia. En edes miettisi sellasta, se ei oisi vaihtoehto.
Down on yksi ns. helpoimmista kehitysvammoista hei. Etenki jos on lievä. Voi hyvin käydä jopa niin et aikuisena lapsi voi käydä töissä jne.
Aloittajalle suosittelisin kattomaan "vähän kunnioitusta!"-leffan, jossa esiintyjistä osa (mm. päähenkilö) on ihka aitoja kehitysvammaisia. Myös "toisenlaiset frendit" sarja valaisee erittäin hyvin millaista etenkin lievästi/keskivaikeesti vammaisten ihmisten elämä on :)
Ei kehitysvamma tarkoita heti elinkelvotonta yksilöä, vaan kyseessä voi olla tukitoimin töissä ja omillaan asumiseen aikuisena täysin kykenevä ihminen :)
Totta kai jos tietää/uskoo jaksavansa down-lapsen kanssa, niin se on vain hieno asia. Mutta tuollainen besserwisser- toitotus on suoraan sanottuna syvältä. Mitenkään en kuitenkaan halunnut hyökätä down-lasten vanhempia kohtaan, jokaisella on oikeus valita itselleen paras ratkaisu..
#19