Lue keskustelun säännöt.
Rv12, sikiöllä 21-trisomia (downin syndrooma)
15.05.2012 |
Sain tänään puhelun kätilöltä. Nyt en tiedä, mitä ajatella. Lääkärin vastaanotolla en ole vielä käynyt, ja jouduin ottamaan ajan vasta yli 2 viikon päähän, koska sitä ennen en vain pysty käsittelemään tällaista asiaa.
Kertokaa kohtalotoverit, miten omat ajatuskulkunne ovat tässä tilanteessa edenneet, ja päädyittekö pitämään lapsen?
Kommentit (210)
Missä on edellisen kirjoittajan kyky ymmärtää lukemaansa? Ei missään sanottu lääkärin "ennustaneen" mitään, vaan puhuttiin todennäköisyyksistä.
Niin se vaan menee, että heti nt-ultrassa kiinni jääneet downit ovat usein muita kuin niitä helpoimpia tapauksia. Ap:n tapauksessa on tehty myös lisätutkimuksia, joissa on sitten näkynyt mitä onkaan näkynyt. Yllätysdownit, jotka eivät jää seulonnoissa kiinni, ovat puolestaan muita useammin lieviä. Ei tietenkään aina, mutta todennäköisyydet menevät näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähes vastaavassa tilanteessa, suoraan sanoen olen tehnyt kaikkeni että unohtaisin asian ja olen aika hyvin siinä onnistunutkin.
Tulin raskaaksi lähes heti kun sanoimme kyllä lapselle ja ultrassa sitten kävi ilmi että lapsi oli monivammainen.
Mieheni on työssään viikottain tekemisissä vammaisten lasten kanssa, vaikeavammaisten joiden vanhemmilla on tosi rankkaa, mutta viimeisen niitin antoi lääkärit jotka sanoivat ettei lapsi välttämättä tule edes syntymään täysikäisenä, eli kuolee kohtuun ennen sitä.
Ikävä kyllä sitten tapahtui jotain ja en enää tullutkaan raskaaksi. Siitä huolimatta emme katuneet päätöstä, vaikka oli pelko että jäämmekin "vain" kaksisteen. Lopulta hoidot tuottivat tulosta ja 7 v jälkeen saimme pojan.
Emme ole katuneet päätöstä. Emme ole teinivanhempia, joten lisäksi huolenaiheena oli se mitä sitten kun meistä aika jättää. Tänä päivänä on varmaa se, ettemme tule ikinä saamaan valtiolta mitään eläkettä, nykyäänkin vanhuksista ei juurikaan huolehdita, miten esim 40 v päästä ?
Nt-ultrassa jää kiinni joukko sikiöitä, joista osa osoittautuu istukkabiopsian tai lapsivesipunktion jälkeen downeiksi. Nämä downit ovat keskimäärin vaikeampiasteisia kuin ne, jotka menevät seulonnoista läpi. Joko on riittävän tyhjentävästi selitetty?
kulki, että tein välittömästi abortin. Mulla on muutenkin ihan riittävästi haasteita elämässä, joten emme kaivanneet lisää ongelmia. Toisakseen kyse ei ollut suunnitellusta raskaudesta, niin vammaisuus ratkaisi tilanteen joka ilman vammaakin olisi saattanut päätyä abortin kannalle.
että mitenköhän down-ihmiset pärjäsivät kivikaudella? Entä keskiajalla? Olisiko kenelläkään tietoa tämän trisomian kantajien muinaishistoriasta?
On varmaan äärimmäisen outo kysymys, mutta outopa olen itsekin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsivesipunktio tehdään vasta myöhemmillä viikoilla, siitä varma tulos.
että mitenköhän down-ihmiset pärjäsivät kivikaudella? Entä keskiajalla? Olisiko kenelläkään tietoa tämän trisomian kantajien muinaishistoriasta? On varmaan äärimmäisen outo kysymys, mutta outopa olen itsekin. ap
Kivikaudella ne kuoli, keskiajalla ne tapettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsivesipunktio tehdään vasta myöhemmillä viikoilla, siitä varma tulos.
t: eräs jonka down abortoitiin rv 17+4 ja oli melkein aikaisin mahdollinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se muka voidaan varmaksi tuossa vaiheessa sanoa?
Lievänä elämänlaatu on ihan hyvä (kyllä, olen hoitanut jatunnen muutoinkin hyvin elämänilosia downeja). Toki heillä on riskit tiettyihin liitännäissariauksiin isompi, mutta muuten elämä voi olla täysin hyvää.
ite en todellakaan tekisi aborttia. En edes miettisi sellasta, se ei oisi vaihtoehto.
Down on yksi ns. helpoimmista kehitysvammoista hei. Etenki jos on lievä. Voi hyvin käydä jopa niin et aikuisena lapsi voi käydä töissä jne.
Aloittajalle suosittelisin kattomaan "vähän kunnioitusta!"-leffan, jossa esiintyjistä osa (mm. päähenkilö) on ihka aitoja kehitysvammaisia. Myös "toisenlaiset frendit" sarja valaisee erittäin hyvin millaista etenkin lievästi/keskivaikeesti vammaisten ihmisten elämä on :)
Ei kehitysvamma tarkoita heti elinkelvotonta yksilöä, vaan kyseessä voi olla tukitoimin töissä ja omillaan asumiseen aikuisena täysin kykenevä ihminen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin sain tietää istukkabiopsian tulokset rv12.
lukea vaikka Milja-vauvablogia netistä. Hänellä on down syndrooma. mieti asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka ultra tehtiin rv 11+4. Nt oli 5 mm, ja sain het seuraavalle päivälle ajan istukkabiopsiaan, jonka tekemiseen tuo on oikea aika. Tulos siitä tuli tänään.
Ja vituttaa oikeasti nämä ainaiset provon etsijät. Painukaa *vettiin ainakin tästä ketjusta, tämä on totisinta totta perheellemme.
ap
vakavia terveysongelmia, jotka nykyään ovat hoidettavissa, mutta ennenvanhaan olivat kohtalokkaita. Mutta isolla osalla ei näitä ole, ja kehityskin voi olla melkoisen hyvää. Meillä on lähipiirissä pari down-lasta, joista toinen on erittäin terve ja hyvin kehittynyt, lähes normaalin rajoissa kaiken oppinut pikkukoululainen. Olisi varmasti selvinnyt hienosti ennenkin, hieman ehkä sellaisena kylähulluna sitten kulkenut, ja apuhommia tehnyt, mutta ennenvanhaanhan niitä juuri oli.
Toinen on hieman hitaammin kehittynyt, ja pienempänä enemmän sairastellutkin, mutta hienoja edistysaskeleita ottanut poika. Hänen kanssaan vanhemmat ovat joutuneet näkemään vaivaa keskivertolasta enemmän, mutta ovat kyllä sitä mieltä, että on sen arvoista.
Down-syndrooma ei ole mikään erityisen vakava kehityshäiriö, diagnosoidaan lähinnä siksi, kun osataan, ei siksi, että se olisi juuri jotenkin paha juttu. Vaikeimmillaan edessä on tosiaan alkuvaikeuksia, mutta downlapset kykenevät itsenäiseen koulunkäyntiin, tuettuun asumiseen aikuisena, ja työntekoon ja moneen muuhun normaalin ihmisen asiaan, ja osaavat myös nauttia elämästään, joten ihanan päivänsäteen te saatte. Kun vain osaatte arvostaa muutakin kuin maallista menestystä.
Onnea raskaudesta, ja mieti rauhassa, älä tee hätiköityä ratkaisua. Ja sen voin luvata, että jos annat lapsen elää, tulet joskus olemaan siitä hyvin kiitollinen.
ite en todellakaan tekisi aborttia. En edes miettisi sellasta, se ei oisi vaihtoehto.
No minulle se on vaihtoehto, jota harkitsen.
En siksi, että jotenkin karsastaisin down-tyyppejä. Vaan siksi, että olen vakavasti huolissani omasta jaksamisestani. Olen aina ollut jonkin verran epävarma siitä, onko minusta äidiksi, mutta en kuitenkaan niin epävarma että olisin kyennyt jättämään lapsirakkaan mieheni lapsettomaksi. Siksi siis suostuin raskauteen.
Down-lapsi voi kuitenkin vaatia merkittävästi normaalia enemmän hoivaa ja huolenpitoa. Lisäksi osa ei koskaan itsenäisty, vaan vanhemmilla on koko loppuelämänsä ajan alaikäisen tasolla oleva huollettava. Tunnen itseni sen verran hyvin, että pidän tätä riskinä mielenterveydelleni.
En ole päätöstä asiassa tehnyt puoleen tai toiseen, mutta molempia vaihtoehtoja kuitenkin harkitsen vakavasti.
ap
yksi julkkis odotti vauvaa ja sille sanottiin että vauvalle on down syndrooma. se synnytti sen ja vauva olikin terve. kuka se julkkis oli?
Minut saa niin raivn valtaan nämä marttyyrit, jotka toitottavat etteivät ainakaan aborttia hankkisi, vaikka sitten olisivat äärimmäisen väsyneitä ja rasittuneita. Pidä kaikki vaihtoehdot auki, sinulla on aikaa vielä miettiä asiaa. Voimia, ap!
kokemusta, mutta itse sun tilanteessa tekisin abortin. Mä tiiän, että down lapset on aika vaativia ja niistä pitää huolehtia tyylii loppu elämä, että en mä jaksais sitä. Ehkä oon itsekäs, mut...