Lue keskustelun säännöt.
Miksi nainen ei halua lapsia?
12.05.2012 |
Onko lapsuudessa kokenut jotain ikävää, vai miksi nainen ei halua lapsia?
Kommentit (183)
on näin paljon ihmisiä jotka eivät halua sitä vauvaa? jospa sitä asiaa silti haluaa tutkailla. sen tiedän että moni on surrut vanhempana kun ei tullut lasta saatua/haluttua silloin kun se oli mahdollista. totta se on lapsesta on huolta ja surua/iloa koko loppuelämän. se että vartalosi voi tuottaa uutta elämää on ihme sinänsä, suurinosa naisista haluaa sitä jossain vaiheessa, suurinosa joka ei sitä tee, syy on lapsuudessa tai huonossa elämäntilanteessa esim ei ole löytänyt sopivaa kumppania.
vaan vain lapsettomuuteen ja yleisiin asioihin liittyvät viestit. Olen ollut täällä monta vuotta enkä halua lastaa nyt sen enempää kuin silloin kuin ensi kertaa tälle palstalle tulin.
Tällä palstalla on paljon mielenkiintoisia juttuja, jotka eivät liity mitenkään perheeseen, vaan maailman ja Suomen tapahtumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset vaan yksinkertaisesti tuo ihan mielettömän onnen. Mitään ei voi verrata siihen, äitinä on tavallaan koko ajan huikaisevan onnellinen (pohjimmiltaan). En minäkään tätä tajunnut ennen lapsia. Ehkä armeliasta että lapsettomat eivät tiedä mistä jäävät paitsi.
Miten voi olla ihan mahdotonta tajuta ettei se vaan kaikille oo noin. Itselleni esim. olis ollut katastrofi jos oisin joskus tullut raskaaksi. Sikiö ihan oikeesti ois mulle ollut pahempi "kasvain" kuin syöpä. Ei se siitä miksikään onneksi olis muuttunut. Vauvat on aika karseita, niiden kanssa ei voi kommunikoida älyllisesti, isommat lapset on vaan ihan hemmetin rasittavia. Ja sit ihan vaan se raskaana olo, synnytys, imetys, paskavaipat... vastenmielisiä asioita kaikki tyynni.Tuo on just se, että ulkopuolinen näkee vaan sen kaiken vaikeuden ja "vastenmielisyyden", ei hän näe sinne vanhemman pään sisään. Oikeesti nuo hankaluudet on NIIN pientä sen kaiken rinnalla mitä lapsi tunnetasolla tuo.
Kyllä minäkin ennen lapsia kauhistelin ja jopa inhoten katsoin lapsiperhemeininkiä. Mut se on vaan ihan eri asia elää sitä kuin nähdä ulkoa päin, usko mua.
Nykyisin koen joka päivä enemmän onnen hetkiä kuin lapsettomana koko vuoden aikana. Ja olin omasta mielestäni tosi onnellinen ennen lapsiakin.
Mutta miten vauvan keskustelupalstalla on näin paljon porukkaa jotka ei halua lapsia..;)
mietin ihan samaa :D
kovin monen olen nähnyt kadottavan itsensä ja elävän lastensa kautta.
vaan ajankohtaisiin asioihin. Missään en ole nähnyt näin aktiivista keskustelua ja vauva aiheisia viestejä harvoin luen, keskityn vain lähinnä muihin keskusteluihin.
Eksyin tänne ihan sattumalta googlen kautta ja nyt tulee seurattua tapahtumia tätä kautta paljon.
Tosihan on, että täällä arvostelijoita liikkuu paljon ja asiallisiinkin kysymyksiin on välillä vaikea saada asiallisia vastauksia, mikä on harmillista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on näin paljon ihmisiä jotka eivät halua sitä vauvaa? jospa sitä asiaa silti haluaa tutkailla. sen tiedän että moni on surrut vanhempana kun ei tullut lasta saatua/haluttua silloin kun se oli mahdollista. totta se on lapsesta on huolta ja surua/iloa koko loppuelämän. se että vartalosi voi tuottaa uutta elämää on ihme sinänsä, suurinosa naisista haluaa sitä jossain vaiheessa, suurinosa joka ei sitä tee, syy on lapsuudessa tai huonossa elämäntilanteessa esim ei ole löytänyt sopivaa kumppania.
Ei, syntymä ei ole ihme. Jokainen laji maan päällä pystyy siihen. Toki tuoreiden vanhempien mielestä se saattaa siltä tuntua..
Mutta miten vauvan keskustelupalstalla on näin paljon porukkaa jotka ei halua lapsia..;)
mietin ihan samaa :D
Täällä yksi, joka nauttii mammojen jutuista, suurin osahan ei koske mitään vauva-aiheita.
Käyn siis täällä lukemassa aiheita, vaikka en halua koskaan lapsia. Luen myös minfoa, vaikka en tee koskaan rikoksia, luen myös hevostallia, vaikka en ole kiinnostunut hevosista. Simppeliä viihdettä kaikki tyynni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miten vauvan keskustelupalstalla on näin paljon porukkaa jotka ei halua lapsia..;)
mietin ihan samaa :D
Ei sen nyt kyllä luulisi olevan kenellekään mikään uutinen, että tämä on tosi vilkas palsta, jossa suuri osa viesteistä käsittelee ihan muuta kuin vauvoja. Tosi moni on juuri alkujaan googlen kautta tänne eksynyt ja jäänyt koukkuun. Täytyy tuottaa teille pikku Sigmundeille pettymys ja muistuttaa, että taustalla ei piile mitään alitajuista vauvaviettiä.
Nainen voi vaan olla esim. liian järkevä tekemään lapsia tilanteessa, jossa lapsilla ei ole mahdollisuutta hyvään tulevaisuuteen. Itse olen aina ajatellut, että lapsella on oikeus kahteen tasapainoiseen vanhempaan. Nuorempana en ollut itse tarpeeksi tasapainoinen ja seuraava mies, jota rakastin, ei ollut riittävän hyvää isäainesta. Tiesin,että hän olisi jättänyt minut ja lapset heti, kun huomioni olisi siirtynyt hetkeksikin lapseen. Ei hyvä kasvualusta pienelle.
En ole myöskään koskaan kokenut vauvakuumetta. Ei ole ollut sitä tunnetta, joka olisi voittanut järjen äänen. En tiedä, miltä tuntuu haluta lasta.
Minun ei myöskään ole tarvinnut synnyttää saadakseni kokea elämää lapsiperheessä. Kolmas elämäni mies toi elämääni myös lapsensa. Ei todellakaan ollut mitään syytä hankkia omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on näin paljon ihmisiä jotka eivät halua sitä vauvaa? jospa sitä asiaa silti haluaa tutkailla. sen tiedän että moni on surrut vanhempana kun ei tullut lasta saatua/haluttua silloin kun se oli mahdollista.... suurinosa naisista haluaa sitä jossain vaiheessa, suurinosa joka ei sitä tee, syy on lapsuudessa tai huonossa elämäntilanteessa esim ei ole löytänyt sopivaa kumppania.
Sellaisia ihmisiä kuitenkin on, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia, niin äärettömän vaikea kuin sitä vain on käsittääkin. Asiassa ei ole mitään ihmeen tutkailemista ja asian voi hoitaa myös sata varmasti kuntoon, kun haluaa. Jos joku nainen haluaa lapsen, ei se tokikaan jää mistään sopivan kumppanin puuttumisesta kiinni, on toki spermapankkeja, ja discostakin löytyy nimettömiä spermalinkoja, jos niin kova vauvakuume ja hinku on.
Tätä palstaa saa lukea kaikki netissä, miehet ja naiset, lapselliset ja lapsettomat, vanhatpiiat ja vanhukset. Kaikista aiheista, jotka ei itseä kiinnosta, voi hypätä yli ihan kuin IltaSanomissakin; täällä minua ei kiinnosta vauva-aiheet, synnärit ja sektiot, vl-muslimi-burkha-aiheet, Ulvilan Annelin jutut; IltaSanomissa ei kiinnosta urheilusivut eikä politiikka. Niin yksinkertaista se on.
Mutta miten vauvan keskustelupalstalla on näin paljon porukkaa jotka ei halua lapsia..;)
Tämä on AINA kaikissa lapsettomuutta koskevissa ketjuissa, tarkistakaa vaikka. Yhtä hyvin voisi ihmetellä, miksi käyn täällä, vaikken ole tippaakaan kiinnostunut millainen rämemajava tai nypitty broileri kanssaihmisillä on. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etusivulla tällä hetkellä enemmän häpykarvoitusta kuin äitienpäivää koskevia aloituksia. Vauva-aiheisia on ehkä yksi, eli mikä on 23.10. syntyneen horoskooppimerkki.
ystävien uskoutumiset, oman äitini ja työkavereideni kertomukset äitiyden onnesta ja siitä elämäntavasta, jonka lapset tuovat väistämättä mukanaan, eivät ole saaneet minua ainakaan vakuutettua siitä, että äitiys tekisi ihmisen onnellisemmaksi. Ehei. eikä se ole totta edes tutkimuksilla mitattuna, että lapsettomilla olisi onnettomampi elämä. Erittäin suuri osa ihmisiä lisääntyy, koska se on tapana. Ja sitten valitetaan, kitistään, eletään köyhyydessä, purnataan päivä/kotihoidosta jne.
Ja ei todellakaan näytä kasvattavan ihmisiä mihinkään suuntaan tuo vanhemmuus. Lähinnä se passivoi ihmisiä, kun energia ei keskivertoihmisillä perheen lisäksi riitä enää kunnolla poliittiseen/yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja keskiluokkaisuuden symbolit tulevatkin keskeiseksi osaksi omaa kertakäyttövaippojen täyttämää elämää.
Sitten ihmetellään, kun niitä lapsia ei saakaan hoitoon mihinkään eikä koskaan ole tilaa olla ilman niitä. Toki moni kysyy hoitomahdollisuutta viikonloppuina, iltaisin tai lomilla (esim. ne joiden lapsille olen kummina), mutta en kyllä vapaa-aikaani halua moiseen käyttää. Tavata voi, mutta yöksi/illaksi hoitoon ottaminen ei kyllä houkuta. Joskus olen ottanut ja hoitanut nuorempana lapsia kotonani pidempäänkin - aina olen ollut kyllä todella helpottunut kun lapset on haettu takaisin. Vaikak ovat olleet tuttuja, mukavia lapsia. Ei vaan tunnu elämältä, jota haluaisin ehdoin tahdoin elää.
Se, mikä lapsettomuudessa on parasta, on se, että olen vastuussa vain itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani (joskin otan toki vastuuta myös puolisostani). Voin olla huolehtimatta kenestäkään jos haluan, eikä minua voi velvoittaa yhtään mihinkään, ellen itse sitä valitse. Koen oloni vapaaksi ja huolettomaksi, enkä sitä vaihtaisi siihen arkeen, jota lapsiperheissä ja nuorten vanhempien elämässä näen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystävien uskoutumiset, oman äitini ja työkavereideni kertomukset äitiyden onnesta ja siitä elämäntavasta, jonka lapset tuovat väistämättä mukanaan, eivät ole saaneet minua ainakaan vakuutettua siitä, että äitiys tekisi ihmisen onnellisemmaksi. Ehei. eikä se ole totta edes tutkimuksilla mitattuna, että lapsettomilla olisi onnettomampi elämä. Erittäin suuri osa ihmisiä lisääntyy, koska se on tapana. Ja sitten valitetaan, kitistään, eletään köyhyydessä, purnataan päivä/kotihoidosta jne.
Ja ei todellakaan näytä kasvattavan ihmisiä mihinkään suuntaan tuo vanhemmuus. Lähinnä se passivoi ihmisiä, kun energia ei keskivertoihmisillä perheen lisäksi riitä enää kunnolla poliittiseen/yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja keskiluokkaisuuden symbolit tulevatkin keskeiseksi osaksi omaa kertakäyttövaippojen täyttämää elämää.
Sitten ihmetellään, kun niitä lapsia ei saakaan hoitoon mihinkään eikä koskaan ole tilaa olla ilman niitä. Toki moni kysyy hoitomahdollisuutta viikonloppuina, iltaisin tai lomilla (esim. ne joiden lapsille olen kummina), mutta en kyllä vapaa-aikaani halua moiseen käyttää. Tavata voi, mutta yöksi/illaksi hoitoon ottaminen ei kyllä houkuta. Joskus olen ottanut ja hoitanut nuorempana lapsia kotonani pidempäänkin - aina olen ollut kyllä todella helpottunut kun lapset on haettu takaisin. Vaikak ovat olleet tuttuja, mukavia lapsia. Ei vaan tunnu elämältä, jota haluaisin ehdoin tahdoin elää.
Se, mikä lapsettomuudessa on parasta, on se, että olen vastuussa vain itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani (joskin otan toki vastuuta myös puolisostani). Voin olla huolehtimatta kenestäkään jos haluan, eikä minua voi velvoittaa yhtään mihinkään, ellen itse sitä valitse. Koen oloni vapaaksi ja huolettomaksi, enkä sitä vaihtaisi siihen arkeen, jota lapsiperheissä ja nuorten vanhempien elämässä näen.
Joitakin meistä vanhemmuus kasvattaa, jotkut meistä ovat onnellisia vanhemmuudesta.
Kävin vuosikausia hoidoissa ja vähitellen piti alkaa asennoitua lapsettoman elämään. Ympärillä oli ystäviä elämässä vauvaperhe-elämää, useimmilla kaksi lasta alle kahden vuoden välein. Kyllähän sitä siinä tilanteessa ajatteli, että huh, onneksi meillä ei ole noin, kun vanhemmat tappelivat aivan uupuneina yön vuoroista kyläpaikassa.
Se ei silti poistanut minulta sitä vahvaa tunnetta, että jotain elämästäni puuttui. Sain nauttia huolettomasta ja spontaanista elämästä, oli paljon vapaa-aikaa, matkusteltiin jne. mutta jotain puuttui.
On tärkeää tajuta, että vaikka useimmat vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat elämänsä onnellisemmaksi lapsettomana, ei sitä tekisi moni äiti, vaikka hän kuinka valittaisi väsymystään, vaipparumbaansa ja oman itsensä hukkaamista lasten tarpeiden tyydyttämiseen. Se vaipparumba kestää hetken, vauva-arkea on vielä vähemmän. Väsymys voi olla useamman vuoden juttu, mutta lopulta sekin hellittää. Väitän, että suurin osa äideistä ei vaihtaisi osia lapsettoman kanssa - valittivat he valinnoistaan kuinka paljon tahansa (pieni osa vaihtaisi). Siksi en pidä näistä "kuka sinappikonetta haluaa" tai "kuka haluaa hukata oman itsensä"-perusteluista. Paljon kamalampaa on useimmille äideille jäädä ilman lapsia, koska se aukko on järkyttävän kipeä, se tyhjyyden tunne ja kaipaus. En osaa sitä selittää muuten kuin, että ehkä lapseton tuntee jotain samaa, jos joutuisi vasten tahtoaan äidiksi.
Olemme erilaisia ja sitä vain on kunnoitettava. Siinä, missä joku kokee lasten antavan suunnattomasti enemmän, joku toinen kokee elämän mielekkääksi vain koirien kanssa. Ei näitä valintoja saa arvostella. JOkainen tekee parhaat ratkaisunsa oman elämänsä kannalta.
Ei tarvitse olla ikävä lapsuus tai mitään traumaa, kaikki vain eivät perhettä halua.
joita ei mitenkään muuten pystyisi koskaan kokemaan. Pääasiassa hyviä, mutta myös huonoja. Tämä puolestaan liittyy kasvuun ja kehitykseen ihmisenä. Lapseton ei näitä koe, ja joskus sen huomaa, kun lapsettomien vanhempien ystävien kanssa on yhdessä.
terv. piiitkän lapsettoman nuoruuden elänyt mummoäiti
joita ei mitenkään muuten pystyisi koskaan kokemaan. Pääasiassa hyviä, mutta myös huonoja. Tämä puolestaan liittyy kasvuun ja kehitykseen ihmisenä. Lapseton ei näitä koe, ja joskus sen huomaa, kun lapsettomien vanhempien ystävien kanssa on yhdessä.
terv. piiitkän lapsettoman nuoruuden elänyt mummoäiti
Ja joskus sen huomaa, kun on yhdessä ystävien kanssa, jotka eivät kokeneet teineinä tätä maailmaa mullistavaa tapahtumaa. Eli pointtini: meillä kaikilla on omat kipu- ja kasvupisteemme.
t. 17-vuotiaana vanhempansa haudannut mummoäiti-ikäinen lapseton nainen
ihmettelyä siitä, että kaikki eivät halua lapsia.
Kaikki ihmiset ovat erilaisia ja heidän tarpeensa ja tunteensa ovat erilaisia.
on näin paljon ihmisiä jotka eivät halua sitä vauvaa? jospa sitä asiaa silti haluaa tutkailla. sen tiedän että moni on surrut vanhempana kun ei tullut lasta saatua/haluttua silloin kun se oli mahdollista. totta se on lapsesta on huolta ja surua/iloa koko loppuelämän. se että vartalosi voi tuottaa uutta elämää on ihme sinänsä, suurinosa naisista haluaa sitä jossain vaiheessa, suurinosa joka ei sitä tee, syy on lapsuudessa tai huonossa elämäntilanteessa esim ei ole löytänyt sopivaa kumppania.