Miksi nainen ei halua lapsia?

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 23:01"]

Pelkään synnytystä niin paljon, että en kykene edes ajattelemaan asiaa. Aika ajaa kohta ohi eikä tarvitse asiaa enää miettiä. Silti itken vauvakuumetta enkä oikein kykene olemaan muiden lasten seurassa, kun olo on niin tyhjä.

[/quote]

Synnytyksen saa ihan vaan kovan pelon vuoksi nukutuksella ja keisarinleikkauksella. Näin on. Ei ole syytä pelätä eikä siinä ole hävettävää. Leikkauksen jälkeen saat niin paljon kipulääkkeitä, että kestät kyllä. Älä siis tuon takia jätä lasta tekemättä, jos muuten haluat... :) Äläkä välitä synnytysvouhkaajamammoista, heille ei kuulu millä tavalla synnytät.

[/quote]

Kiitos kauniista sanoistasi. En ymmärrä itsekään miten voin pelätä synnytystä niin paljon, muuten olen sisukas ja kestän kipua, ajatus synnyttämisestä tuntuu vaan niin luonnottomalta vaikka se jos mikä luonnollista onkin.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 15:54"]

Yhteiskunta säästää rahaa kun kaikki eivät lisäänny. Koulu-, päivähoito- ja terveyskeskusmaksut. Perheelliset saavat todella paljon yhteiskunnalta rahallisesti ja silti vain valittavat. Joten yhteiskunta säästää ja toisten lapsille jää enemmän, siitä saisivat lapsiperheet olla kiitollisia.

[/quote]

Tarkoitukseni ei ole syyllistää ketään lapsetonta, mutta tämä ei yksinkertaisesti ole totta. Suomessa syntyvyys on niin alhainen, että se todellisuudessa aiheuttaa kansantaloudelle ongelmia tulevaisuudessa ja nykyäänkin. Rakennemuutos pahenee nykysukupolvien hiipuessa entisestään, ja maatamme uhkaa paheneva työvoimapula. Maahanmuuttopolitiikkakin tuo mukanaan kustannuksia ja omat ongelmansa. Tehdessäsi lapsia Suomessa teet palveluksen yhteiskunnalle.

Minua ihmetyttää se miksi jotkut äidit kokevat sen lähes loukkaavana kun joku toinen ei halua äidiksi? Sitten tullaan paasaamaan että ette koskaan kypsy ihmisinä ja koe sitä puhtainta onnea ikinä. Ja minä ehkä haluan vielä äidiksi (voi kyllä hyvin olla etten omia lapsia voi saada, joten totuttelen siihenkin ajatukseen), mutta silti tämä ihmetyttää.

Nyt 28-vuotiaana olen asunut 19-vuotiaasta ulkomailla, parissa eri maassa ja aina muutin yksin uuteen maahan, uuteen kaupunkiin. Nyt vähän aikaa sitten muutin Suomeen ja vapaa-ajallani huolehdin dementoituvasta mummostani ja kuurosta vaaristani. Mielestäni olen ihan kypsä aikuinen joka tietää elämän realiteetit ja on tottunut huolehtimaan itsestään ja asioistaan. Jotkut kaverini jotka ovat jo äitejä ovat taas muuttaneet vanhempien luota suoraan miehensä kanssa yhteen ja eivät hoida mitaan raha-asioita itse, saatikka tankkaa autoaan. Mutta koska heillä on lapsi niin minä olen automaattisesti se epäkypsä ihminen?

Uskon että he tietävät äitiydestä ja lapsista enemmän kuin minä, mutta aika mielenkiintoinen näkökulma mielestäni. Enkä siis pidä itseäni mitenkään super älykkäänä tai ystäväpiirini kypsimpänä ihmisenä, ei todellakaan, välillä tykkään lapsellisesti ihan vaan nauttia elämästä. Mutta ihmetyttää se jos ainoa elämänkokemus jolla on väliä ihmisen kypsyydessä on lapsen saaminen.

1. Muu suku on lisääntynyt jo ihan tarpeeksi

2. Pidän vapaudestani

3. Hyvä, että rahaa on omaankin elämiseen

4. Välillä stressaan jo kissani takia, joten mitenkähän menisi lapsen kanssa?

5. Suvussani on aika vahva alkoholigeeni, joten en halua sitä mahdollisuutta, että lapsestani tulisi alkoholisti. Varsinkin suvun pojille käy 90%sti huonosti.

6. Kärsivällisyyteni ei ole kovinkaan korkealla, joten en halua kokeilla, kuinka paljon pinnani venyy uhmaikäisen kanssa.

7. Mitäs jos lapsuus olisikin liian täydellistä? Mitäs jos en osaisikaan katkaista henkistä napanuoraa ajoissa? Oma isäni ei sitä osannut tehdä ja se ahdisti pirusti.

Enpä nyt muuta keksi tähän hätään. Ihan tarpeeksi omalle kohalle...

ainiin! 8. Ystäviltä ja työkavereilta kuullut ihan tarpeeksi raskauden tuskasta, kakaroiden pahuuksista (jännä juttu, kun koskaan en kuule hyviä uutisia, vaikka niistäkin olisi kiva kuulla, mutta aina on lapsi ollut hankala, kiusannut pikkuveljeä, kaatunut ulkona ja puoli naamaa ruvella, jnejnejne) ja paskan miehen olemassaolosta/olemattomuudesta.

Miksi tämä kysymys on osoitettu vain naisille? Täytyykö kaikkien naisten haluta omia lapsia?

[quote author="Vierailija" time="16.05.2012 klo 14:32"]

Miksikö en halua lapsia. Elämä on ihanaa ilman lapsia, mitään ei puutu, eikä "syli ole tyhjä". Elämässä on kaikki hyvin ja nautin ihanasta parisuhteesta mieheni kanssa, yhteistä elämäntaivalta on takana jo pian 14 vuotta. Taloudellinen tilanne on hyvä, on okt ja autot jne. Puolison kanssa jutellaan, hassutellaan, pussaillaan ja halaillaan joka päivä, kokataan tai käydään ulkona syömässä, rentoudutaan sylikkäin sohvalla. Seksielämä on upeaa, voimme rakastella missä ja milloin vain. Usein teemme ex tempore retkiä lähistölle tai lähdemme viikonloppulomalle kauemmaksi, vuosittain suuntamme myös ulkomaille. Nautin työpäivän päälle harrastuksista ja liikunnasta, sekä kotona seesteisestä rauhasta, hiljaisuudesta ja siisteydestä. Elän unelmaani :)

[/quote]

Kunnes hurahdat raskaaksi ja sitten kuljet ympäriinsä hokien miten mikään aiemman elämäsi mukavuus ei ole mitään verrattuna omaan lapseen.

En halua lapsia, koska en halua. Ei kiinnosta. Enkä jaksa rasittaa elämääni itse aiheutetulla ongelmalla. Mulla on hyvä näin :) 

 Mielenkiintoinen kysymys, liittynee paljon biologisiin ja kulttuurin sanelemiin rakenteisiin. Lasten hankkiminen on tae ihmiskunnan jatkumisesta, ja odotus on/oli pitkän aikaa, että tyttö menee pian aikuistuttuaan naimisiin, synnyttää lapsia ja hoitaa ne, ja miehen tehtävä on huolehtia ensisijaisesti vaimosta, ei lapsista. Siitä kaavasta poikkeaminen tavalla tai toisella herättää aina keskustelua, eikä se koske vain lapsettomia naisia. Naimattomat äidit, keskiarvoa nuoremmat äidit, keskiarvoa vanhemmat äidit, lapsiaan hoivaavat (siis sillä perinteisellä äidillisellä tavalla) isät, nykyään jopa sen perinteisen perheroolin valitsevat (koska nyky-yhteiskunta sallii paremmin yksilöllisemmän perhemuodon, miksi palata vanhaan?) saavat kaikki ihmetystä ja jopa kritiikkiä osakseen. Ja kyllä vaan lapsettomatkin osaavat parjata lapsiperhe-elämän valinneita, sitä on turha kiistää.

Oikeastaan vain vapaaehtoisesti lapsettomat miehet ovat jääneet näistä keskusteluista vähemmälle huomiolle. Ainoa selitys on juurikin tuo biologis-kultuurillinen: Lapseton mies on ainakin periaatteessa voinut siittää lapsia, eikä miestä nähdä kasvatusvastuullisena samalla tavalla kuin naista. Ns. vapaita miehiä on ollut kautta historian, kun taas naiselle sitoutuminen oli vuosituhansia taloudellinen pakote. Ei me taideta vielä olla niin edistyksellisiä ja tasa-arvoisia kuin kuvittelemme?

 Ja miksi nainen ei hanki lapsia - miksi mies ei hanki lapsia? Miksi nainen hankkii lapsia, miksi mies hankkii lapsia, miksi joku pilaa nuoruutensa hankkimalla lapsia, miksi joku ottaa riskin hankkimalla lapsia vanhempana, miksi joku hankkii vain yhden lapsen, miksi joku hankkii 10 lasta, miksi äiti jää kotiin, miksi äiti palaa töihin, miksi isä jää kotiin, miksi, miksi, miksi... No siksi kun voi. Ei sen takia nyt sivutolkulla tarvitsisi väitellä...

Olen mies, joka ei aio hankkia lapsia. Minkäänlaisia paineita lapsen hankintaan en osaa kokea. Miehen oletetaan kulttuurissamme kykenevän onnelliseen ja merkitykselliseen elämään myös ilman jälkikasvua. Media ei ole tulvillaan hoivaisien onnea. Isäksi ryhtyneet miespuoliset kaverini eivät hehkuta yltiöpäisesti isyyden auvoisuutta vaan kertovat avoimesti myös pikkulapsivaiheen rankkuudesta. (Ihan kuin inttijuttuja kuuntelisi.) Kaiken kaikkiaan voisin luistella koko elämäni ilman, että asiaa tarvitisi sen kummemmin pohtia, ja monet miehet pohtivatkin asiaa ensimmäisen kerran, kun kumppani sitä ehdottaa.

Hieno ketju, paljon kiinnostavia ja pohdiskelevia vastauksia!

Mun tekis mieli sanoa kaikille vapaaehtoisesti lapsettomille joilla on asennevamma lapsia kohtaan, että voikun sun äitis ois ollut tota mieltä ja jättänyt sut hankkimatta.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 16:27"]

Mun tekis mieli sanoa kaikille vapaaehtoisesti lapsettomille joilla on asennevamma lapsia kohtaan, että voikun sun äitis ois ollut tota mieltä ja jättänyt sut hankkimatta.

[/quote]

Miksi on asennevamma lapsia kohtaan jos ei halua omia? Logiikkasi ontuu muutenkin: jos äitini halusi lapsia niin miksi minä en saisi olla haluamatta? Kuka toiminnastani kärsii? Aivan. Ei kukaan. 

[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 16:27"]

Mun tekis mieli sanoa kaikille vapaaehtoisesti lapsettomille joilla on asennevamma lapsia kohtaan, että voikun sun äitis ois ollut tota mieltä ja jättänyt sut hankkimatta.

[/quote]

Siis koska minulla on asennevamma, haluat että äidilläni olisikin asennevamma? Onko toive siitä, että joku olisi jäänyt syntymättä, mielestäsi loukkaus? Selitä nyt vähän, mitä tarkoitat. En ymmärrä tätä logiikkaa ollenkaan. 

[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 11:07"]Täällä myös yksi vapaaehtoisesti lapseton jo 39-vuotias nainen. Minulla oli hyvä ja rakastava lapsuudenperhe, ei siinä mitään. Mutta oma elämäni on ollut monella tapaa vaikeaa: olen olllut koulusta asti kiusattu, syrjitty, ihmisten hylkimä. Olen myös kärsinyt paniikkihäiriöstä ja masennuksesta ja elän nykyisin aika erakkomaisesti. En minä miestäkään mistään ole koskaan löytänyt enkä varmaan löytäisi vaikka etsisin, ja pitäisin vääränä tehdä yksinäisen lapsen näihin oloihin, hyljeksityn erakkoäidin lapseksi. Lisäksi olisi vaara että se perisi oman ulkonäköni ja luonteeni ja joutuisi myös kiusatuksi ja hyljeksityksi. Niin usein olen itse toivonut etten olisi syntynytkään, että en kyllä halua geenejäni jatkaa.[/quote]

Minulla samat syyt. Paitsi että lisäksi lapsuudenperheeni oli erittäin kamala ja julma minua kohtaan, äitini suorastaan todella sairas. Voisin tehdä vaikka kauhuelokuvan aiheesta.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 00:36"]

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 15:54"]

Yhteiskunta säästää rahaa kun kaikki eivät lisäänny. Koulu-, päivähoito- ja terveyskeskusmaksut. Perheelliset saavat todella paljon yhteiskunnalta rahallisesti ja silti vain valittavat. Joten yhteiskunta säästää ja toisten lapsille jää enemmän, siitä saisivat lapsiperheet olla kiitollisia.

[/quote]

Tarkoitukseni ei ole syyllistää ketään lapsetonta, mutta tämä ei yksinkertaisesti ole totta. Suomessa syntyvyys on niin alhainen, että se todellisuudessa aiheuttaa kansantaloudelle ongelmia tulevaisuudessa ja nykyäänkin. Rakennemuutos pahenee nykysukupolvien hiipuessa entisestään, ja maatamme uhkaa paheneva työvoimapula. Maahanmuuttopolitiikkakin tuo mukanaan kustannuksia ja omat ongelmansa. Tehdessäsi lapsia Suomessa teet palveluksen yhteiskunnalle.

[/quote]

Olet väärässä. Mitään työvoimapulaa ei ole. Työntekijöitä irtisanotaan koko ajan isoja määriä, töitä ei Suomessa eikä muuallakaan maailmassa ole enää. Töitä ei tähän maahan lisää tule ja ne vähenevät koko ajan. Maailmassa on liikaa ihmisiä muutenkin lisää ei tarvita, planeetta ei kestä. Maapallo on jo tuhoutunut liikakansoituksen vuoksi. Pelkästään yhteiskunnan takia en lapsia tee, en halua niitä muutenkaan.

Miksikö en halua lapsia. Elämä on ihanaa ilman lapsia, mitään ei puutu, eikä "syli ole tyhjä". Elämässä on kaikki hyvin ja nautin ihanasta parisuhteesta mieheni kanssa, yhteistä elämäntaivalta on takana jo pian 14 vuotta. Taloudellinen tilanne on hyvä, on okt ja autot jne. Puolison kanssa jutellaan, hassutellaan, pussaillaan ja halaillaan joka päivä, kokataan tai käydään ulkona syömässä, rentoudutaan sylikkäin sohvalla. Seksielämä on upeaa, voimme rakastella missä ja milloin vain. Usein teemme ex tempore retkiä lähistölle tai lähdemme viikonloppulomalle kauemmaksi, vuosittain suuntamme myös ulkomaille. Nautin työpäivän päälle harrastuksista ja liikunnasta, sekä kotona seesteisestä rauhasta, hiljaisuudesta ja siisteydestä. Elän unelmaani :)

Miksi nainen haluaa lapsia?



Mä en vaan ole koskaan halunnut. Ja olen nainen. Ei siihen sen kummempaa syytä tarvita. Tuskin tekään aina ja kaikki järkisyillä perustelette miksi haluatte. Se varmaan vaan "tuntuu oikealta".

En myöskään ole kiinnostunut lasten tekemisistä. Eihän sellaisen kannata ryhtyä äidiksi. Vuosikausien piina jossain hiekkalaatikolla yms. Ymmärrän silti kavereitani, jotka ovat todella onnellisia lapsistaan.

Minulla on ainakin ollut loistava lapsuus. Ehkä jopa niin loistava, etten ole vieläkään kasvanut siitä täysin ulos.



Minulla on myös sellaisia luonteenpiirteitä, jotka eivät mielestäni sovi äidille. Olen muun muassa lyhytjänteinen ja temperamenttinen. En myöskään osaa nähdä itseäni kenenkään äitinä, riippuvaisuuden kohteena. Jo koiranpennun leimautuminen minuun on ahdistavaa, saati sitten lapsen. Olen siis epäkypsä ja itsekäs, mutta miksi olen näitä asioita, en osaa sanoa.

itselläni on erinäisempi syy siihen miksi en koskaan halua lapsia.

kärsin vakavasta oksennusfobiasta, joka kohdistuu muiden oksentamisen pelkoon (en siis itse pelkää oksentaa). saan järkyttäviä paniikkikohtauksia ja tuntuu että vihaan ihmistä jonka näen/kuulen oksentavan koska se aiheuttaa minulle tahtomattani kauhean olon,pakenen tilanteesta. tiedän että tämä saattaa kuulostaa naurettavalta mutta minulle tämä on oikeasti vaikea asia. lapsilla olisi oksennustauteja jatkuvasti. en varmaan kestäisi sitä ja olisin huono äiti.