Sijoitetusta lapsesta maksettavat korvaukset, mitä korvataan?

ylimääräistä. Eikä kunnan ole pakko maksaa mitään tiettyä summaa. Harkinnanvaraista ja jokainen anomus käsitellään erikseen. Itse olen maksanut kaikki kulut lukuunottamatta ihan alussa, kun saimme rahaa uusiin lastenrattaisiin.

olen itse sijoituslapsi ollut ja juurikin tuollaisessa perheessä, jossa läsnäoloni mitattiin rahalla, ovatko saama- vai jäämäpuolella (ja hehän rikastuivat, itse kuljin vanhoissa vaatteissa, lapsilta ja sukulaisilta perityistä 10 vuotta sitten muodissa olleissa kirpparikuteissa). Mitäpä jos ette ottaisi lasta tuottaaksenne taas uuden pettymyksen pitkässä sarjassa, mikä lapsella voi olla taustalla. Jos se raha on edes minkäänlainen kriteeri, voisitteko unohtaa koko jutun.

Jos sijoitettu lapsi on sulle yhtään rakas, maksat kyllä sen kuluja siinä kuin omiesikin, varsinkin kun on noin isoja kuluja. Ehkä kannattaa vielä miettiä asiaa, jos vaan haluaa saada, muttei ole valmis antamaan ja auttamaan.

Ette selvästikään ole sopia! Ette todellakaan.

Lapsi tulee perheeseen perheenjäseneksi, eikä perheen erityisharrastuksista aiheutuvia menoja tuossa mittakaavassa korvata missään kunnassa.



Vaikka kunta säästäisikin periaatteessa verrattuna laitoshoitoon, ei missään kunnassa pystytä perustelemaan sitä, että yhden lapsen huvituksiin laitettaisiin 10000-14000 euroa vuodessa.



Omassa tuttavapiirissäni sijaisvanhemmat ovat maksaneet omasta pussistaan lapsen reissut ja harrastukset, mutta ne ovat olleet vähemmän hinnakkaita. Minusta kuulostaa siltä, että perheenne ei välttämättä kannata ottaa sijoitettua lasta, ellei teillä sitten ole tuota 10-14ke vuodessa sijoittaa hänen elämäänsä. Luulen, että tätä suosittelee sosiaalityöntekijäkin siinä vaiheessa, kun tarkemmin asiasta keskustelette. Olisi lapselle kohtuutonta olla eriarvoisessa asemassa perheessänne ja perheellenne olisi kohtuutonta maksaa noin suuret kulut sijoitetun lapsen harrastuksista vuosittain.

Oletan, että kulukorvauksella on tarkoitus kattaa normaalit ruoka-, vaate- ym. arkipäiväiset menot ja ne tietenkin kustannetaan sijoitetulle lapselle kuten omillekin. Oletan, ettei kulukorvaus todennäköisesti riitä niihinkään, mutta se ei ole ongelma.

Nuo harrastukset ja matkat ovat meidän perheessä kuitenkin selkeästi isompi ja merkittävämpi kuluerä, kuin mitä olen lukenut sijaisperheille yleensä korvattavan. Luin esim. jotain juttua, jossa maksettiin korvausta harrastuksista 300-500 euroa per lapsi vuodessa ja loma- / matkakorvausta 200-300 euroa vuodessa.

Kysymykseni koskeekin nyt näitä "erikoiskuluja", jotka meillä ovat selvästi ja huomattavasti normaalia suuremmat. Minusta kuulostaa epäreilulta, että meidän oletettaisiin maksavan näin paljon sijoitetun lapsen kuluja omasta pussistamme, kun kuitenkin kunta säästää merkittävän summan vuodessa jos lapsi sijoitetaan perheeseen verrattuna laitoshoitoon - myös silloin, vaikka se maksaisi todelliset kulut. Laitossijoitus maksaa kuitenkin 80 000 euroa vuodessa lapselta, kun nyt puhutaan vain 10 - 14 000 euron kuluerästä. Meille se on iso summa, kunnalle pelkkää säästöä verrattuna laitoshoitoon.

ap

Jos ajattelisi, niin eiköhän omaishoitajillekin maksettaisi paremmat korvaukset.

Sijaislapsesta maksetaan ne korvaukset mitkä maksetaan, mikäli teidän menot ovat suuremmat niin maksatte erotuksen itse.

Lapsihan on teillä perheenjäsenen asemassa. Hänen pitäisi saada myös tuntea näin, että hänet on otettu teille oman itsensä takia. Eikä sen takia, että lasketaan pää höyryten rahoja ja kannattaako se.

Lapsi tulee perheenjäseneksi. Se täytyy muistaa.

Mekin ollaan ihan alustavasti mietitty sijaisperheeksi ryhtymistä, mutta asia olisi ajankohtainen aikaisintaan viiden vuoden päästä, jolloin meillä on jo kokemusta omastakin teinistä (jos teini-ikäinen sijoituslapsi meille tulisi).

Mutta ap:n kirjoituksessa tuntui hieman pahalta asenne, vaikka se ei kovin räikeä olekaan... eli lasta ei sitten pidettäisi tasavertaisena jäsenenä ja pidettäisiin epäreiluna että joutuu hänen kulujaan maksamaan. Me ainakin on mietitty raha-asioita aivan samoin kuin jos uusi oma lapsi tulisi perheeseen: kuinka paljon enemmän sitten menisi matkoihin rahaa, samoin harrastuksiin, sitten pitäisi olla yksi huone enemmän ym.

Jos ajattelee noin kuin ap, niin kyllä se väkisinkin lapselle välittyy, että ei ole täysivaltainen jäsen... vai olenko ihan väärässä?

Voisiko noista matkoista ajatella niin, että tekisi hitusen halvempia matkoja sitten kun on yksi lapsi enemmän? Eli jos yksi matka maksaisi 4 hengellä vaikkapa 4x1000=4000, niin eikö löytyisi 5 hengelle aivan riittävän ihanaa matkaa, joka maksaisi 5x800=4000? Eli saman verran... ollaan viime aikoina matkusteltu paljon, ja kyllä tuo tuntuisi ihan mahdolliselta. Ja harrastusten kuluihin täytyisi sitten vain venyä ja käyttää saadut tuet hyväksi...

Itse asiassa mieluummin adoptoisimme, mutta kolmen biologisen lapsen kanssa adoptio on tällä hetkellä niin pitkä, mutkikas ja epävarma prosessi, että päädyimme miettimään sijoitusta.



En kuitenkaan ymmärrä, että jos lasta ei kerran saa omaksi, niin miksi kuitenkin pitäisi toisen lapselle kustantaa omasta pussista kaikki tämä. Ehkä sijoitus ei sitten ole meitä varten, vaikka tosissamme lapsen haluaisimmekin ja sosiaalityöntekijä meitä innokkaasti oli värväämässä.



Jotenkin kuulostaa hullulta, että kunta maksaa mieluummin kymmenkertaisen hinnan laitoshoidosta kuin kustantaa sijaisperheeseen sijoitetulle lapselle saman, mitä perheen omat lapset saavat. En tosiaankaan ole pyytämässä itselleni mitään, vaan ihan riittäisi kuittien perusteella korvatut kulut. Itsellemme jäisi kuitenkin esim. harrastusten suhteen kuljettamisen vaiva ja bensakulut, eli miinukselle jäätäisiin reippaasti joka tapauksessa.



Ilmeisesti kunnat haluavatkin sijaisperheiksi perheitä, joissa ei harrasteta eikä matkusteta, eikä tehdä mitään muutakaan. Sellainen perhehän voi jopa tienata sijoituksella.



Mutta selvisi jo, että sijaisvanhemmuudessa saa pelkkää kuraa päällensä - mikä ei sinänsä ollut yllätys.



ap

Jos kerran on noin suuri huoli rahasta niin olisikohan todellakin parempi unohtaa koko sijoitus ja jatkaa omaa elämää entiseen tapaan, kalliisti matkustellen ja harrastaen.

Sijoitetun perheen tulee olla tavallinen perhe, jossa lapsi voi elää perheenjäsenenä. Minä maksan kyllä itse sijoitetun lapsen matkat, mutta ei meillä matkusteluun tuollaisia summia käytetäkään.

Ilmeisesti kunnat haluavatkin sijaisperheiksi perheitä, joissa ei harrasteta eikä matkusteta, eikä tehdä mitään muutakaan.

Mutta selvisi jo, että sijaisvanhemmuudessa saa pelkkää kuraa päällensä - mikä ei sinänsä ollut yllätys.

ap

Minä ainakin tunnen useita sijaisperheitä, joissa kyllä matkustetaan ja harrastetaan. Ja maksetaan itse se mikä menee korvauksien yli.

Jos lapsesta huolehtiminen ja perheenjäsenen asemaan ottaminen on sinulle sama kuin kuraa niskaan, älä todellakaan ala sijaisvanhemmaksi. "Kantelisin" sinusta ja asenteestasi, jos tietäisin kenestä kannella.

mutta ajattelen myös niin, että ehkä ei ole hyvä ajatus kun mietitte noita kuluja tuolta kannalta miltä mietitte ja vielä mietit sitäkin veisittekö sitten lapsen jonnekin hoitoon lomien ajaksi jollei kunta niitä korjaisi.



Nyt on tosiaan perhepainotus sijaishuollossa pop mutta ei mielestäni silti pidä ajatella, että juuri teidän perhe olisi autuaaksitekevä siinä paletissa. En tosin tiedä, voisihan teidän perhe jollekin lapselle ollakin ihaninta ja parasta, mistä tuota tietää. Onhan muitakin perheitä, esimerkiksi sellaisia joissa ylipäätään harrastetaan ja matkustetaan maltillisemmin tai sitten ollaan valmiita pistämään kaikki isot menot omasta pussista. Osa sijoitetuista lapsista varsinkin vanhemmista ei vaan oikeasti oikein pärjää perheissä tai paremminkin perheet eivät pärjää heidän kanssaan joten on ehkä turha miettiä sitä, että joku lapsi joutuu olemaan laitoksessa ja siitä tulee kunnalle hirveät kulut kunnalle.



Kaikki kunnia teille jos sijaisperheeksi ryhdytte, se on raskasta ja vaativaa vaikka parhaimmillaan tietenkin myös palkitsevaa hommaa. Miettikää kuitenkin vielä ja tuo kuluasia on syytä ratkaista kunnolla ennen lapsen tuloa perheeseen. Lapset, jotka sijoitetaan ovat usein niin vaille jääneitä ja kaltoinkohdeltuja, että lisäharmin tuottamista epätasa-arvoisella kohtelulla on syytä välttää.

Toinen kunta korvaa paremmin kuin toinen. Netistä löytää nykyisin aika hyvin eri kuntien asiaan liittyvät ohjeistukset.



Itse olemme sijaislasta harkinneet ja olen sen takia asiaan perehtynyt. Teinien vanhempana ja menoja aika tarkkaan seuraavana olen todennut myös, että sijaislapsesta saatu kulukorvaus ei menoa kata. Ehkä leikki-ikäisenä rahaa jää yli, mutta teinin menoihin raha ei enää riitä. Tämä ei meillä ole peruste ottaa tai jättä sijaislasta ottamatta, vaan ihan käytännöllistä realiteettia.



Esim Loimaa korvaa seuraavasti:



Harrastukset ja lomanvietto



o Kulukorvaus kattaa lapsen harrastusmenoja 25 e/kk. Mikäli säännöllisestä harrastuksesta on enemmän kustannuksia, voidaan kustannuksia korvata enintään 500 e/vuosi.



o Lapsen polkupyörän ja kypärän hankintaan avustetaan enintään 400 e tarpeen mukaan.



o Lapsen lomanvietosta aiheutuneita kustannuksia voidaan korvata enintään 200 – 500 e/vuosi.



o Lapsen passinhankinnasta aiheutuneet kulut sekä matkustajavakuutus ulkomaan matkoilla korvataan.

kunta maksa kuin sen pakollisen -eihän kunta maksa kuin pakollisen esim. sossun piirissä olevillekaan lapsille.



Tuntuisi hullulta, että kunta maksaisi jonkun lapsen kalliit ulkomaanmatkat ja luxusharrastukset, kun taas joku toinen saisi vain juuri ja juuri toimeentulonsa. Tällöin rikkaat saisivat kunnalta huomattavasti enemmän tukia kuin köyhät, jolloin tilanne olisi varsin nurinkurinen.



Mikäli saisitte sen adoptiolapsen, pitäisikö kunnan sekin kustantaa? Vai löytyisikö tälle rahaa? Vai sen kohdallako olisitten valmiit omia menojanne pienentämään, koska lapsi olisi "oma", eikä toisten, kuten sanoit? Ehkä tuolla asenteella ei sijaisperheeksi kannata ryhtyä.



Sitäpaitsi kriteereinä "pieni lapsi pitkäaikaissijoitukseen" ei kunnan tarvitse kustannuksia miettiä, sillä tällaisille on ottajia muutenkin ja harvoin laitokseen joutuvat. Eri asia, jos voisitte tarjota kodin vaikka vaikeasti kehitysvammaiselle -silloin kunta voisi oikeasti miettiä kustannuksia, sillä harva näitä haluaa.

Minusta ap:n perhe kuulostaa erittäin hyvältä perheeltä sijaisperheeksi. Jos oma lapseni jostain syystä joutuisi sijaisperheeseen, niin olisin erittäin tyytyväinen, jos hän pääsisi perheeseen, jossa saisi matkustella ja harrastaa.



Ja sitäpaitsi veronmaksajana olisin myös tyytyväinen, vaikka kulut korvattaisiinkin, kun hoito kuitenkin maksaa vähemmän kuin laitoshoito. Käsittääkseni Suomessa on kuitenkin huutava pula sijaisperheistä.



Väitänkin, että nämä kommentoijat täällä ovat yksinomaan kateellisia. Kateellisia sekä ap:lle heidän elintasostaan, että erityisesti kateellisia sille sijoitukseen joutuvalle lapselle, joka saisikin hyvän perheen ja paremmat lähtökohdat kuin monen omat kersat. Moni maksaa mieluummin enemmän laitoshoidosta, kuin näkee halvemmassa hoidossa elävän lapsen saavan enemmän kuin omat lapsensa.

olisi halunnut tuollaiseen perheeseen, mieluummin se keskiluokkainen ja -tasoinen perhe, joilla harrastukset eivät maksa miljoonia, vaan läheisyys, yhdessäolo ja mukava/normaali perhe-elämä ovat tärkeämmässä asemassa kuin harrastusten hinnoilla brassailu, matkustelu ja muu hienostelu. Kateellinen voi olla keskiluokkaisuudestakin! Kateellinen voi olla pienituloisuudesta, mutta suurisydämisyydestä! Raha ja sydän eivät yleensä mahdu samaan sijaisperheeseen!

Väitänkin, että nämä kommentoijat täällä ovat yksinomaan kateellisia. Kateellisia sekä ap:lle heidän elintasostaan, että erityisesti kateellisia sille sijoitukseen joutuvalle lapselle, joka saisikin hyvän perheen ja paremmat lähtökohdat kuin monen omat kersat.

En minä ainakaan ole kateellinen, vaikka olenkin sitä mieltä, että ei ehkä kannata. Minun epäilykseni johtuvat siitä, että mielestäni lapselle olisi kohtuutonta jäädä paitsi perheen menoista ja harrastuksista, enkä usko minkään kunnan maksavat ylimääräisiä kuluja tuossa mittakaavassa.

Tietenkin ap:n perhe voisi olla tosi hyvä sijaisperhe, siitähän tässä ei ollut kyse.

että osa sijaiskotia tarvitsevista lapsista on niin sairaita/häiriintyneitä että turha tässä vaiheessa suunnitella mitään matkoja. koko elämänne voi mennä uusiksi. osaa lapsista ei koskaan voi jättää hetkeksikään yksin ja koko elämä suunnitellaan siis hänen tarpeensa mukaan. tähän teidän täytyy sitoutua jos oikeasti lähdette sijaisvanhemmiksi. lapsi usein kapinoi teitä vastaa ja rakastaa niitä omia vanhempia riippumatta siitä kuinka pahaa ovat hänelle tehneet, sekin teidän täytyy hyväksyä ja tukea heidän suhdettaan. olen nähnyt vierestä miten raskasta arki voi olla lapsen kansssa, jolla on useita erilaisia diagnoseja, ei pärjää koulussa, on väkivaltainen ja lääkityksellä. terapioihin sitoutuminen jo estää suuremmat matkustelut.

Jos toisen perheen lapset harrastavat vaikka partiota, jäsenmaksut ja leirit n. 200e/v. Matkustavat maltillisesti, kulut vuodessa vaikka 500e. Lasta kohti siis tällaiseen ekstraan menisi 700e/v.



Toisen perheen lapset taas harrastavat kalliisti ja matkustelevat paljon. Kulut nuo ap:n mainitsemat 10 000e/v.



Olisiko oikein, että toisen sijaislapsen perheelle maksettaisiin 700e/v ja toisen 10 000e/v?



Jos sitten toisessa perheessä käytetään rahat merkkivaatteisiin, ravintoloihin tai luomuruokiin, kun taas toisessa eletään säästäväisesti, olisiko oikein että kalliimmin elävässä perheessä sijaislapsi saisi enemmän rahaa kuin köyhemmässä?



Entä jos perheessä A lapset saavat käyttörahaa vaikka 50e/vko ja perheessä B ei viikkorahaa olisi. Pitäisikö perheen A sijaislapselle maksaa 50e suurempaa tukea kuin B:n sijaislapselle?



Sijaisperheeksi pitää ryhtyä halusta saada lapsi, eikä kulujen tulisi olla päällimmäisenä mielessä.



Miten ap ajatteli adoptiolapsen hoitaa? Adoptiohan on kallis prosessi ja sitten maksaisitte kaikki kulut itse. Onko pitkäaikainen sijaislapsi jotenkin vähemmän oma kuin adoptio?



Laitoshoito ei lopulta ole yksiselitteisesti tietyn hintaista per lapsi, sillä tietty palvelutaso pitää pitää, oli lapsia 10 tai 2. Pienten pitkäaikaissijoitettavien lasten sijaisperheistä ei ole lähellekään niin suurta pulaa kuin teinien, joten ap:n perhe ei ole mikään korvaamaton.



Sijaislasta hakiessa pitää päälimmäisenä olla halu saada lapsi, eikä tehdä hyväntekeväisyyttä kuluja vastaan.

lisäksi näillä on usein hyvin vähän jo peruskapasiteettia ts. geneettisesti eivät ole sitä lahjakkainta kolmannesta. Varautukaa terapioiden lisäksi erityisopetukseen, pienluokkiin ja ankaraan kotiharjoitteluun.



Miltäpä tuntuu tavata sijaislapsen narkkarivanhemmat ovella klo 03? Ja turvat tukossa tietenkin..



Sossut syynäävät sitten säännöllisesti kotisi ja haastattelevat koko köörin.



Nää on faktaa ja syytä ottaa huomioon. Vierestä seuraan yhtä sijoitusta jossa nyt valmistellaan siirtoa laitokseen lapsen vaikeahoitoisuuden vuoksi.