Sijoitetusta lapsesta maksettavat korvaukset, mitä korvataan?

mitä korvaavat. tää on fakta.

Jos sinusta tuo olisi niin hyvä että kunta korvaisi nuo "kohtuuttoman isot matkustelu ja harrastuskulut" niin entä sitten jos naapuritaloon tulisi myös sijaislapsi. Jos heillä ei ole tapana matkustella juuri lainkaan niin eikö nämä kaksi naapureilla asuvaa sijoitettettua lasta joutuisi aika eriarvoiseen asemaan. Toiselle kunta maksaisi vain peruskulut ja toiselle 14 000 euroa enemmän vuodessa ?



Toisaalta vähennetään vanhuksilta vaippojen vaihtoja kun ei ole rahaa vaippoihin ja niiden vaihtamiseen laitoksissa. Tuolla 14 000 eurolla sais aika monta vaippaa vanhuksille. Kumpaan haluaisit tuollaisen summan menevän ? Monen vanhuksen iloksi vai yhden lapsen huvituksiin ?



- realisti (rahaa on rajallisesti)

Vaikka kuljettaisit lasta kolme kertaa viikossa erilaisissa terapioissa, saisit anomuksesta ehkä osan matkakuluista tietyn kilometritaksan mukaan takaisin. Jossain kohtaa siinäkin tulee katto vastaan, eikä kunta korvaa enää mitään. Silti sinun täytyy kuljettaa, kun olet kerran hommaan ryhtynyt. Sijaisvanhemmuus vaatii sitoutumista ja varsinkin alussa elämän rauhoittamista. Joten siitäkin syystä matkat pitäisi ap:n ehkä unohtaa vähäksi aikaa.

Ap:han on ihan oikeilla jäljillä miettiessään näitä asioita tosissaan. Vai olisiko teistä ok, että ap tekisi päätöksen suoraan, että sijaislapsi jää matkoilta ulos ja harrastaa tasan sossun antamien rahojen verran? Nythän ap selvästi miettii, miten olisi mahdollista pitää lasta tasaveroisena lapsena perheessä!!! Te olette ilkeitä ihmisiä ja sairaan kateellisia, jos joku sijoituslapsi saisi harrastaa ja matkustaa, kun av-mammojen omat rahat ei riitä samaan omien lasten kanssa. Sekin on totta, että laitoshoito on paljon kalliimpaa.



Sitä en kyllä ymmärrä, miten joku perhe saa menemään 7-10 kEuroa harrastuksiin. Ja vaikka jonkun lapsen harrastus olisikin tuossa hinnassa, niin ei kai se kaikkien lasten ole. Ei niitä voi ihan samalle linjalle laittaa. Jos vaikka poika olisi orastava huippujääkiekoilija ja tytölle riittäisi lähikoulun jumppa, niin sitten se olisi niin. Pojan harrastus olisi kalliimpi. Se on toinen juttu, jos toinen ei saa harrastaa kallista, kun toinen saa, vaikka kummallakin olisi lahjoja haluamaansa lajiin.



Kyllä sossu maksaa sijoituslapsille käsittämättömiä juttuja, kun perhe osaa kinuta. Tiedänpä tapauksen, jossa kunta maksoi mopoauton (!) ja sen kortin. Sitten myöhemmin auto-kuormurikortin. Sijaisäiti keksi kinuta samantein myös C-kortin, kun kerran sossu maksaa ja onhan se nuorelle kiva, että on C-kortti, jos vaikka saisi kesätöitä joskus alalta, vaikkei muuten autokuskia tulisikaan. Ja paljon muutakin sai... Sitten toiset ei saa. Ne on niin pärstästä kiinni ja sijaisvanhempien taitavuudesta. Tuossa tapauksessa sijaisvanhemmat olivat tosi hyviä pitämään lapsen puolia ja adoptoivat lapsen omakseen täysi-ikäisenä. Ottivat vaan sossulta rahat, mutta pitivät lasta aidosti omanaan ja nyt tuo lapsi on tasaveroinen biologisten lasten kanssa mm. perimisasioissa.

Puhutaan muutamasta tonnista. Sen itseasiassa olettaisin kuuluvan sijaislapsen maksettaviin kuluihin, mutta näin ei ilmeisesti ole..? Summat eivät ole mitään 14 000e/v, vaikka kuinka osaisi kinuta.



Hyvällä tuurilla ap saa etelänmatkaan kinuttua tonnin korvaukset, sekin tosiaan hyvällä tuurilla. Yleisesti kun oletetaan, että lapsi tulee perheeseen ja perhe kustantaa ekstrat. Kunnilla on hintakatto, yksittäisiä juttuja voivat korvata senkin yli. Mutta säännöllisiä harrastuksia tai kalliita lomamatkoja ei korvata, vaan kulujen tulee olla perusteltuja.



En ole kateellinen, olen realisti. Sijaislapsesta tulee kuluja ja jos menot ovat tuota luokkaa niin pitää miettiä, mihin on varaa. Eihän esimerkiksi eron tullessa elatusmaksutkaan voi nousta kohtuuttomiksi, vaikka lapseen menisi rahaa kuinka harrastusten ja matkojen muodossa. Sama juttu sijaislapsissa.



Pitäisikö ap:lle sanoa, että "kyllä teille kuuluu 14 000e/v", jotta ei leimattaisi kateelliseksi? Valitettavasti se ei nimittäin noin mene, joten olisi varsin häijyä väittää muuta.

ilman bio vanhempien lupaa?



Kuinka vanhasta lapsesta nyt on kyse? Miten kukaan tietää jo tuossa vaiheessa onko sijoitus pitkä-aikainen vai ei?

Ei kyse ole seetä, että ajattelisi mitä mistäkin lapsesta maksetaan, vaan kyse on siitä, että hyvä vanhempi minusta miettii myös sen, onko varaa lapsen hankkimiseen. Minusta on vastuutonta hankkia lasta - oli se sitten biologinen, adoptoitu tai sijoitettu - jos ei ole siihen varaa, koska lapsi viime kädessä kuitenkin kärsii siitä rahapulasta.



Me ajattelimme asian niin, että kymmenientuhansien pudotus tuloissa sekä vakituisen työpaikan menettäminen olisivat olleet perheellemme niin suuria taloudellisia riskejä, ettei sellaisilla riskeillä voi lasta hankkia. Viime kädessä tulojen pudotuksesta ja sitä myötä esim. asunnon menetyksestä olisivat kärsineet lapset, sekä ne kaksi entistä, että se yksi uusi.



Kyse on nimenomaan vastuun ottamisesta. Sijoitukseenkin menee myös niitä lapsia, joiden vanhemmilla ei ole ollut kykyä ja realiteetteja miettiä näitä taloudellisia asioita, vaan lapset on hankittu sillä mielellä, että aina jotenkin pärjätään ja kyllä joku aina maksaa. Kärsijä on lapsi.



Mitä tulee palkattomaan poissaoloon, niin sehän on pelkästään työnantajan hyväntahtoisuudesta kiinni, myöntääkö hän sellaista vai ei. Olet onnellisessa asemassa jos sinun työnantajasi sellaista myöntää. Minun työnantajallani on ollut tapana myöntää vain lakisääteiset vapaat, ei harkinnanvaraisia. Näin ollen työpaikan menetys olisi ollut ihan realistinen fakta, ei mikään turha pelko.



t. se adoptioäiti

meille tuli sijoitettu vauva. Olihan se ensimmäinen vuosi kituuttelua, mutta selvittiin siitä. Kukaan ei nähnyt nälkää ja kaikki vaatetettiin jne. Ei meillä kymmeniä tuhansia ole vuositulot koskaan, joten ei pelkoa sellaisten putoamisestakaan. Varakkaat eivät ala sijaisvanhemmiksi juuri sen takia, että raha on niin tärkeää. Ei pystytä yhtään laskemaan elintasoa, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ihan hyvä oikeastaan näin, että sijaisvanhemmiksi hakeutuvat sellaiset, joille raha ei ole koko elämä.

Lapsi on vielä pieni ja kuluttaa vain sen verran, että pärjää käyttövaralla ja hoitomaksulla. Matkustelemme pari kertaa vuodessa, syömme luomua, lapsemme saavat harrastaa mitä haluavat jne. Tulevaisuudessa totuus on kuitenkin se, että kaikkien lasten tulee olla samanarvoisessa asemassa, vaikkain se tarkoittaa sitä, että tulemme maksamaan omasta pussistamme huomattavan määrän asioita sijoitetulle lapsellemme.



Tällaiset asiat täytyy olla harkittuna ja päätettynä, ennenkuin lapsen hankkii. Minusta on hyvä, että ap punnitsee näitä asioita jo nyt ja tekee päätöksensä sen pohjalta. Jos ei ole valmis maksamaan lapselle samoja matkoja , vaatteita ja harrastuksia kuin omilleen, kannattaa tarkkaan harkita kannattaisiko sijoitus unohtaa. Toisaalta lapsi sijoitetaan usein perheen nuorimmaksi, eli vatteita , harrastusvölineitä yms. saa tietysti käytettyinä isoilta sisaruksiltaan. Mutta kyllä lovea rahapussiin varmasti tulee, ja sossuun on turha luottaa siinä vaiheessa.

Mun siskoni jäi leskeksi ja kituuttaa nyt toimeentulotuella kahden 3 lapsen kanssa. Ja hyvätuloinen AP kehtaa vaatia yli 10 000e yhden lapsen huvituksiin. Että lapsi pääsisi harrastamaan ja ulkomaille. Mun siskon lapset ovat käyneet 2 kertaa elämänsä aikana ulkomailla ja silloinkin lähtivät mun perheen kanssa. APlta todellakin on reaaliteetit hukassa. Tuo 14 000e voisi nostaa 4 henkisen perheen elintasoa huomattavasti. Uskon että APlla on muutenkin varaa antaa omastaan sijoitetulle lapselle ilman mitään tukiakaan.



Itkun kanssa luen tätä. Todella surullista.

Eli mihin sen sijaislapsen saa laittaa, jos oma perhe lähtee kalliille ulkomaanmatkalle, jota ei sossu maksa? Eli voiko hänet laittaa vaikka lastenkotiin siksi aikaa ja millä varoajalla (jos otetaan äkkilähtö)



Jos ottaa sijaislapsen, kunnan kuuluu tietenkin korvata kaikki siitä tulevat kulut ja lisäksi maksaa palkkio hoitaville vanhemmille. Tästä pitää lähteä.



Lapsihan ei ole adoptiolapsi, jolloin tilanne olisi ihan toinen. Ei ole mitään järkeä maksaa jonkun toisen lapsesta ylimääräisiä kuluja. Pitää laskea niin, että kulukorvaukset korvaavat kulut ja saa vielä itselleen sen hoitokorvauksenkin.



Se sijaislapsihan voidaan ihan hyvin palauttaa oikeille vanhemmilleen. Sehän siinä on ideana. He ovat aina etusijalla. Sijaishuoltajuus on vain työpaikka. Se täytyy ymmärtää sellaisena. Pidän muunlaista sijaishuoltajuutta hyväntahtoisena hölmöytenä, jossa voi tulla iso pettymys, kun lapsen menettää. (Tietysti siitä lapsesta ja hänen tarpeistaan täytyy myös aidosti välittää, mutta vain yhtä paljon kuin sitä työtä perhekodissa päätyönään tekeväkin välittää.)

hyvin asiaa miksi lastenkoteja tarvitaan yhä enemmän ja perhekoteja. kaikki eivät ole soveliaita vanhemmiksi. tarvitaan useita ihmisiä tukemaan rikkinäisen lapsen kasvua ei itsekkäitä rahanahneita sosiopaatteja.

realiteeteissa elävät realistit ja idealistit, jotka kuvittelevat, toivovat ja moralisoivat.



Olisihan se KIVA, kun kaikilla ihmisillä olisi asiat hyvin. Olisi kauhean KIVA, kun kaikilla lapsilla olisi varaa harrastaa. Eritoten olisi KIVA, kun kaikkensa uhraavia ja omastaan luopuvia sijaisperheitä olisi yllinkyllin tajolla kaikille tarvitseville lapsille. Idealistin maailmassa paras mahdollinen vanhempi on toki sellainen, joka ei ajattele rahaa ja joka uhraa kaikkensa vieraan(kin) lapsen eteen. Ja jos tällaisia vanhempia ei ole, niin sitten on syytä moralisoida ja paheksua...



Minä olen realisti. Tiedän ja näen, että kaikkensa uhraamaan valmiita vanhempia on yhä vähemmän. Sijoitettavia lapsia on moninverroin enemmän kuin vanhempia, jotka olisivat valmiita uhraamaan aikansa ja rahansa toisten lasten eteen. Olen realisti myös sen suhteen, että en usko, että ihmiset moralisoimalla ja paheksumalla muuttuvat. Täydellisiä perheitä ei vain riitä kaikille tarvitseville.



Tässä vaiheessa idealisti alkaa itkeä ja paheksuu edelleen. Realisti miettii, mitä sitten voidaan tehdä, kun maailma ei olekaan hyvä ja täydellinen. Kun rahaa onkin rajallisesti ja ihmiset ovat perusluonteeltaan ahneita ja itsekkäitä.



Minun, realistin, korviini ja silmiini kuulostaa järkevämmältä kustantaa 14 000 euroa ylimääräistä (sen normaalin 9000 euron lisäksi) hyvään perheeseen sijoitettavaan lapseen kuin maksaa 80 000 euroa lapsen sijoittamisesta lastenkotiin, jossa hoitotulokset kai kuitenkin keskimäärin ovat huomattavasti perhehoitoa huonommat.



Minä, realisti, en usko, että ap tai ketjuun kirjoittanut adopitoäiti ovat sen surkeampia sijaisvanhempia kuin köyhemmät ja vähempään tyytyvät sijaisvanhemmatkaan. Minä pikemminkin uskon, että he ovat realisteja ja voisivat kasvattaa lapsistakin realisteja idealistien sijaan. Näen jopa, että tuollaisiin perheisiin sijoitettuna näistä sijoitetuista lapsistakin saattaisi kasvaa veronsa maksavia työntekijöitä sen sijaan, että heistä tulisi rikollisia tai sosiaalituilla eläviä työttömiä, mikä kai on varsin todennäköinen vaihtoehto laitokseen sijoitetulle lapselle.



Minä en siis näe ensimmäistäkään JÄRKEVÄÄ syytä paheksua tai tuomita todenmukaiset kulukorvaukset vaativia sijaisvanhempia. Pikemminkin pidän yhteiskunnan kannalta erittäin järkevänä sijoituksena sijoittaa näihin lapsiin siinä vaiheessa, kun heistä vielä voi kasvattaa kunnon kansalaisia. Sitäpaitsi - kuten tuli todettua - kalliistikin harrastavaan sijaisperheeseen sijoitettu lapsi tulee yhteiskunnalle jo tässä vaiheessa huomattavasti halvemmaksi kuin laitoshoitoon sijoitettu. Puhumattakaan niistä tulevista verotuloista ja sosiaalimenoista, joita lapsi aikuisena yhteiskunnalle tuottaa.

Ei ole realistista kuvitella, että kenenkään tarpeelliset kulut olisivat kymmeniä tuhansia vuodessa. Ei sinne ulkomaille on tarpeellista matkustaa joka vuosi. Ja jos siihen on varaa, on varaa myös sijoitetun lapsen mukanaan tuomiin kuluihin. Ja minä itsekin sijaisvanhempana en ymmärtääkseni ole mikään pää pilvissä kulkeva idealisti, vaan ihan täysin realiteeteissa.

Eivät saa todenmukaista korvausta edes lapsen terapioissa kuljettamiseen. Kun ei kunnalla ole vara maksaa. Ja joku rahanahne kehtaa edes miettiä korvauksia ulkomaanmatkoihin ja kalliisiin harrastuksiin. Matkustelu kotimaan kohteisiin ja jotain tolkkua siihen harrastuksilla leveilemisiin.

Joskus vuosia sitten törmäsin jonkin näitä sijaislapsia "välittävän" organisaation tekstissä kohtaan, jossa annettiin ymmärtää, että perheen olisi hyvä olla lapsesta maksettavan korvauksen tarpeessa. Sellainen kuva jäi, että ajattelivat taloudellisesti sijaislapsesta riippuvaisemman vanhemman olevan parempi kuin rikkaan vanhemman. Ehkä ajatus on, että vähempivarainen on sitoutuneempi, kun oikeasti tarvitsee kulukorvaukset?

Kysehän olikin siitä, millaiseen perheeseen lapsi sijoitetaan. Jos perheellä on ollut tapana matkustaa pari, kolme kertaa vuodessa kaukomaille ja jos perheen lapsilla nyt vain on harrastukset jotka maksavat 500-1000 euroa kuussa per lapsi, niin sitten perhe on sellainen. Jos sitten tällainen perhe haluaisi ottaa lapsen sijoitukseen, niin minusta perheessä ei sinänsä ole mitään vikaa, pikemminkin perhe kuulostaa ihan hyvältä perheeltä.



Jos ja kun lapsi sijoitetaan tällaiseen perheeseen, niin minusta lapsen sijoittajan kuuluu maksaa lapsen kulut perheessä. Tuskin perhe lasta huolii, jos vaaditaan, että perheen pitää lopettaa matkustaminen tarpeettomana ja lasten harratukset liian kalliina. Ja jos perhe matkustaa ja harrastaa, niin on sijoitetun lapsen edun mukaista, että myös sijoitettu lapsi matkustaa ja saa halutessaan harrastaa samoja asioita kuin sijaisperheen omat lapset.



Mikäs siinä, jos niitä vähemmän kuluttavia perheitä olisi tarjolla pilvin pimein, silloinhan kunta voisi huoletta säästää. Vaan kun vaihtoehto on vielä monin verroin kalliimpi laitoshoito. Minusta kulujen korvaaminen olisi yksinkertaisesti järkevää. Ei ole sijaisperheen velvollisuus kustantaa lapsen kuluja omasta pussistaan, olisi heillä siihen varaa tai ei. Sellaisen vaatiminen on kateutta, moralisointia ja paheksuntaa, joka ei johda mihinkään.



Tämän sanon veronmaksajana. Itselläni ei ole halua ottaa sijoitettua lasta vaikka joku kulut maksaisikin.



t. 60

omaan sukuun. Tällaiset ap:n kaltaiset eivät varmaan ottaisi edes omaa lähisukulaistaan, kun eivät saisi hirveitä korvauksia.

on sitä mieltä, että kunnan on maksettava kaikki sijoitetun lapsen kulut ja lisäksi pieni palkkio hoidosta. Ymmärrän, että palkkio on pieni. En ole ahne. Vaikka 500 euroa kuukaudessa olisi sopiva palkkio.



Ei tätä sijaishoitoa kukaan tee rahastusmielessä. Eihän siinä olisi mitään järkeä.



Haen sitä, että samalla tavalla pitää asioiden mennä kuin tätä ihan ainoana työnään jossain sos-lapsikylässä tekevien ammattiperheiden kanssa.



Ei ole tarkoitus, että perhe maksaa omasta pussistaan sijoitetun lapsen kuluja.



Eihän perhepäivähoitajakaan maksa omasta pussista hoidokkiensa kuluja.

Kun sijaisvanhempia ei ole, maksaa kunta keskimäärin 80 000 euroa vuodessa laitoshoidosta per lapsi.



Sen, että kunnalla ei olisi varaa korvata on pelkkää sijaisvanhemmille syötettävää pajunköyttä ja sosiaalipuolen haluttomuutta maksaa asiallisia korvauksia sijaisvanhemmille.



Sama juttu on monessa muussa kunnan jutussa. Ei ole muka varaa siihen, tähän ja tuohon ja sitten samaan aikaan ostetaan nämä samat asiat paljon kalliimmalla ulkopuolisilta firmoilta tms.



Olen kunnalla töissä ja seuraan tätä päivittäin. Pikkujutuissa mukamas-säästetään ja miljoonaluokan asiat menevät läpihuutojuttuna muka-pakollisina asioina läpi ilman, että kukaan kyseenalaistaa.



Tokikaan se sosiaalityöntekijä ei yleensä ole syyllinen ja hänen kassassaan ei välttämättä sitä rahaa ole, mutta ylemmiltä tahoilta nämä ongelmat löytyvät. Olisivat kyllä ratkaistavissa jos tahtoa löytyisi, mutta kun koko homma on pelkkää poliittisten irtopisteiden keräilyä.